Voiko transtaustainen olla sellaisen ihmisen ystävä, joka ei hyväksy transihmisiä? Mielestäni voi, koska kyseinen ihminen ei tiedä asiasta mitään. Sehän on jo todiste täydellisestä tietämättömyydestä, jos hän kaveeraa kanssasi. Lisäksi tämä on vain yksi piirre kyseisessä ihmisessä, hänessä voi olla paljon muuta hyvää.
Voiko olla suvaitsemattoman ystävä?
ei velvollinen valis
13331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei minunkaan mielestäni tietämättömyydestä ole syytä sakottaa. Eikä transtaustaisella ole mitään valistusvelvollisuutta, enkä ole edes vakuuttunut tiedon levittämisen hyödyllisyydestä. Tiedän että asiasta on täysin vastakkaisia käsityksiä.
Jos olen ihan rehellinen niin luultavasti olisin itsekin aika ennakkoluuloinen, ellen sattuisi olemaan ts-ihminen. Eli en voi tuomita ketään.
Minä taas pyrin aktiivisesti pois ennakkoluuloista ja pyrin rakentamaan maailmankuvaani vähän toisenlaisille premisseille, kuten tiedolle ja empatialle, mutta kukin tyylillään. Onhan se hyvä että myöntää ennakkoluulotaipumuksensa, ilman sitä asiaa ei voisi edes työstää.
Riippuen transtaustaisen omasta persoonasta, voi varmaan. En minäkään taustoja jaksa levitellä ja automaattisesti kertoa (miksi ihmeessä?), mutta täytyy silti sanoa, että omalla kohdallani epäilisin kyseisenlaisen transfobisen ihmisen kyllä sisältävän aika paljon muunkinlaista rakennelmaa sisällään. En usko, että transfobisuus tulee ihan sellaisenaan ja yksin tuosta vaan, taustalla on varmasti muitakin ajatuksia. Luonteenpiirteen täytyy olla aika todella mukava ja toisin ilmaiseva, että pääsisin perustavanlaatuisten ymmärryserojen yli tämäntyylisissä asioissa. Eikä transfobia ole ainoa seikka, mistä voi kiikastaa. Bigotryä mahtuu tähän maailmaan niin monenlaista. Eikä ne siis liity minuun, ei edes se transfobisuus, vaan yleiseen maailmankuvaan.
Mene ja tiedä. Ainahan se mahdollista on, mutta en usko pystyväni solmimaan syviä ja oikeasti merkityksellisiä ihmissuhteita kuin näkökulmastani katsottuna fiksumpien ihmisten kanssa. Näitä pinnallishenkisiä suhteita nyt voi toki olla vaikka kehen, ei maailmassa jaksa konfliktia vääntää jokaisen kanssa heti.
Valitettavasti sillä maailmankuvalla on oikeasti minulle ainakin merkitystä siinä, miten ihmisestä ajattelen ja mille tasolle hänen kanssaan voin mennä (ei romanttisessa mielessä, joskin pätee tämä siihenkin asiaan). Kaikenlaisia poikkeustapauksiahan voi olla, esimerkiksi voimakkaat tilanteet (vaara) voi yhdistää ihmisiä maailmankuvista huolimatta. Ja sitä rataa. En sellaisessakaan tapauksessa silti usko, että kanssakäyminen kovin herkästi kestäisi aktiivisena pitkään, ennen pitkää ne erot ym. nousevat pintaan ja juttu hiipuu.
Mielestäni transsukupuolisuus kuuluu maailmankuvaan yhtä paljon kuin jalkasilsa. Molemmista voi olla vapaasti pitämättä, eikä se vaikuta paljon muuhun meininkiin. Ja kuten yllä sanoin, luultavasti olisin itsekin ennakkoluuloinen tai vähintäänkin kummasteleva, ellen olisi itse sairastanut ts-tautia.
Jos tuomitsen muut, tuomitsen itsenikin. Ja pidän kyllä itseäni ja maailmankuvaani muuten laajana ja varsin suvaitsevana. Minulla ei ole mitään rotuennakkoluuloja eikä homokammoa.
En minä puhu transsukupuolisuudesta minään maailmankuvana, vaan puhun yleisistä asennerakenteista ynnä muista tavoista joilla maailmaan suhtaudutaan. Transsukupuolisuus nyt on vain yksi ilmiö, mihin tuo voi kohdistua. Mistä sait tuon jalkasilsaideasi? En kirjoittanut maailmankuvasta siihen tyyliin. Transfobiassa ei ole kyse transsukupuolisuudesta, vaan laajemmasta kuviosta. Tietty isossa osassa transfobiaa on vain kyse tietämättömyydestä.
Ennakkoluuloisuus ja kummastelevaisuus on helppo reaktio, mutta kykeneväisyys siirtymään siitä eteenpäin on sitten toinen. Sitä paitsi kaikilla ei ole noita kahta mainitsemaasi reaktiota automaattisesti, ei ainakaan samalla tavalla.
Tämän lisäksi jaottelin suhteita syvempiin ja pinnallisempiin. Syvemmissä suhteissa tulee jo monenlaiset asiat vastaan, se ei ole vain ihqutasoa.
Tuomitsen itseni muuten varsin usein kun teen ikäviä havaintojani itsestäni. Pyrin kehittämään niitä aina eteenpäin.
Ts-ilmiö on sillä tavoin poikkeuksellinen, että suvaitsevainenkin ihminen, joka hyväksyy kaikki ihmiset sellaisina kuin ovat, miettii tämän ilmiön kohdalla onko oikein hyväksyä ihmistä, joka ei itse hyväksy itseään sellaisena kuin on, vaan haluaa lisäviritystä.
Tällä haluan vain korostaa transsukupuolisuuden poikkeuksellisuutta verrattuna yleiseen suvaitsevaisuuteen.
Tämä on minusta aikakaudesta, ikäluokasta, kontekstista, sosiaalisista piireistä, ym. riippuva asia, joka vaikuttaa meidän (korjattujen/korjaavien) näkemykseen asiasta. Onhan ilmiö toki marginaalinen, sitä en kiellä.
kuin että voinko olla suomenruotsalaisen ystävä vaikka vastustan pakollista ruotsin kielen opetusta kouluissa.
Vastaus on että voin
Kysymys on yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä eikä henkilökohtaisuudesta. Transsukupuolisuudessa kysymys on syntymässä saadusta tilasta eikä se silloin ole yhteiskuntapoliittisesti niin suuren harkinnan asia kuin kielten opiskelu. Transsukupuolisten hoitokysymykset yhteiskunnassa on kuin keskusteltaisiin onko järkevää rakentaa invahissejä ihan joka paikkaan.
Luulen että tässä ei puhuttu yhteiskuntapolitiikasta vaan HYI VITTU JOKU MIES MEKOSSA HYI HINTTARI-asenteesta.
Minusta tuollaiset ihmiset ovat sellaisia, jotka antavat tosi paljon mikäli pystyy analysoimaan, mitä tuon tunteen takana on. Muista aina, että tunteminen on oikein, ihmisellä on oikeus tunteisiinsa. Toinen, mikä kannattaa muistaa, on se, että kuuntelee enemmän kuin puhuu.
Jos tuon esittäjä on tosimies, niin totta kai hänellä toimii logiikka ja hän pystyy analysoimaan ja perustelemaan näkemyksensä. Hänelle voi myös esitellä asian intersukupuolisuudesta ja sen, mikä nyt tällä hetkellä rupeaa olemaan faktaa eli se, että useat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän inter. Kun hän on cisseksisti, niin mikä on se prosentti ihmisessä, että hän voi hyväksyä kumppanissaan intersukupuolisuutta ja kuinka hän aikoo varmistua tästä asiasta?
Kunnioita vihollistasi jotta tunnistaisit hänet paremmin. Tuo asenteen haistaminen on defensiivistä. Yritä ymmärtää hänen motiivejaan ja lähtökohtiaan. Vasta sitten kykenet näkemään hänet. Jos ystäväni näkisi minut miehenä mekossa ja hinttarina, ensimmäinen ajatus olisi että luulenko minä että ystäväni luulee näin vai onko asiassa jokin totta. Luuleminen on ei-kunnioittamista.
Miksi kaveerata pölvästin tai fanaatikon kanssa?