totuus

maijuli kirjoitti:

Totuus
Niistä sanotaan että ne tappavat. Minut ne tappoivat. Sieluni ainakin. Kun katson ikkunaan ja näen kalterit, voin vain luulla niitä todeksi. Varma en voi olla koskaan, sillä näen niin paljon hallusinaatioita. Kun hoitaja tuo huoneeseen pienen kupin jonka pohjalla on sininen nappi, voin vain toivoa että se on pelastukseni.
Joskus kuvittelen mitä tekisin jos olisin tavallinen. Haluaisin olla muiden nuorten kanssa uimassa rannalla, mutta en voi koska olen täällä. Olen huumevieroituksessa. En edes muista tarkkaa päivää kun tulin tänne. Siitä on jo kauan. Tunnen oloni paremmaksi kun tullessani, mutta vielä en voi päästä pois. Lääkärini on sanonut niin äidilleni.
Olen kuusitoista. Nimeni on Inkeri. Oikeastaan Iitu. Kukaan muu kuin äiti ei kutsu minua Inkeriksi. Olin kai kiltti lapsi. Ainakin ennen kuin täytin neljätoista. Minulla oli tummanruskeat silmät ja hiukset. Nyt hiukseni ovat sinisensävyiset ja kuluneeteet. Silmäni ovat lähes mustat koska minulla on niin laajentuneet pupillit. Yleensä minulla on aurinkolasit koska silmäni eivät kestä valoa. Olin urheilullinen ja lihaksikas. Ainakin omasta mielestäni. Nyt olen todella laiha ja heikko. Olen oikeastaan surkea ilmestys. Tarinani on hyvin pitkä ja oikeastaan aika kivulias. Sitä kuvaa parhaiten kuvaus ”Varoittava esimerkki”, sitä se todella on.
Kaikki alkoi sinä päivänä kun täytin neljätoista. ”Hyvää syntymäpäivää Inkeri!” Isä toivotti ja halasi minua. Rakastin isää hän oli aina niin hyvä minulle. ”Kiitos isä.” Totesin ja istuin pöytään. Se oli katettu kauniisti ja sen päällä olevassa maljakossa olevat kukat olivat lempikukkiani ruusuja. Olin onnellinen koska isä oli kotona. Isä oli pilottina Finnairilla ja usein poissa kotoa. Nyt hän kuitenkin istui pöydässä ja oli kotona kanssani. Isä oli luvannut viedä minut elokuviin ja syömään.
Äiti tuli myös alakertaan. Äiti oli kaupankassalla töissä. Siellä hän oli tavannut isän. ”Onnea Inkeri.” Äiti huokaisi syvään ja otti lehden käteensä. En vaivautunut edes vastaamaan koska äiti ei vaikuttanut minuun. En tullut hyvin toimeen äidin kanssa. Olin enemmänkin isäntyttö.
”Mihin leffaan haluat mennä tänään? Sitä uutta kauhuelokuvaa on kehuttu. Se kertoo jostain lentokone jutusta. Käykö se?” Hymyilin iloisesti ja luin arvosteluja lehdestä. ”Inkeri, olen todella pahoillani mutta minulla on lento New Yorkiin. Joudun lähtemään ihan kohta. Korvaan tämän kun tulen. Anna anteeksi.” Isä sanoi, nousi pöydästä ja laittoi lentokapteenintakkinsa päälle. Minua suututti, mutta en halunnut aiheuttaa riitaa joten hymyilin heikosti. ” Ei se mitään, mutta saisinko kuitenkin rahaa, että voisin mennä katsomaan sen leffan? Tehdään me jotain muuta sitten kun tulet.” Sanoin ja huomasin kun isä otti taskusta rahapussin ja ojensi minulle setelin. ”Ole hyvä kulta. Minä lähden nyt. Tulen takaisin maanantaina.” Isä antoi suukon otsalleni ja lähti.
Äiti istui edelleen pöydässä ja luki lehteä. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota vaikka isä oli lähtenyt hän ei toivottanut edes hyvää matkaa. ”Isä lähti. Jos et huomannut.”
Tokaisin ja odotin vastausta. Sitä ei tullut, hän vain käänsi sivua ja joi kahvia. ”Ätsh!” huokaisin, nousin pöydästä ja menin yläkertaan.
Meikkasin vähän ja puin ylle kauniin punaisen hameeni. Sidoin hiukseni ja otin puhelimen käteeni. Näppäilin Titan numeron. Muistin sen ulkoa. Titta vastasi ja kuulosti uniselta. Kuitenkin hän lupasi tulla leffaan kanssani. Titta oli hyvä tyyppi. Outo ehkä mutta leppoisa. Nykyään hän kuitenkin käyttäytyi jotenkin oudosti. En antanut sen häiritä vaan juoksin alakertaan.
Äiti oli siirtynyt pois pöydästä ja pukeutunut. Nyt hän oli ulkona ja kasteli kukkia. ”Menen elokuviin. Moi!” Huikkasin. Äiti vilkutti vain ja jatkoi puutarhan hoitamista.
Kävelin pitkin kesäisiä katuja ja tunsin auringonlämmön. Elämä oli kohdallaan. Olin lukenut lehdestä, että nainen oli parhaimmillaan kuusitoistavuotiaana. Minä ainakin tunsin itseni erittäin hurmaavaksi kävellessäni kohti kaupunkia. Ostin matkalta jäätelön ja myyjä kehui aurinkoista olemustani. Hymyilin ja annoin vähän tippiä. Tanssahtelin itsekseni ja hymyilin melkein koko matkan. Rakastin elämää.
”Moi.” Sanoin Titalle ja hymyilin. ”Moi. Hyvää syntymäpäivää, unohdin ostaa lahjan. Sori.” Titta sanoi ja näytti omituiselta. Hänellä oli päässään ihan hirvittävät aurinkolasit ja Titta haisi omituiselle. Hänen äänensä oli käheä ja kuiva. Titalla oli iso pullo limsaa ja hän joi sitä koko ajan. ”Ei se mitään mennäänkö jo sisälle?” Me menimme sisään, enkä kysellyt tarkemmin Titan omituisesta olotilasta.
Elokuva kertoi pojasta joka pystyi huijaamaan kuolemaa muutaman kaverinsa kanssa. Pojan luokka oli lähdössä luokkaretkelle ja ennen sitä poika näki unta, että kone jolla he olivat menossa, räjähtäisi. Niin tapahtui ja ne muutamat jotka siitä selvisivät joutuivat kokemaan kovia. Minua pelotti kovasti koska elokuvan tunnelma oli todella tiivis.
Kun elokuva oli ohi menimme ulos syömään. ”Hyvä elokuva, vai mitä pidit?” Kysyin Titalta kun istuimme odottamassa ruokaa. ”Joo olihan se. Mä syön äkkiä mulla on kova kiire.” Titta sanoi ja huomasin kuinka hänen kätensä värisivät. Titalla oli edelleen samat aurinkolasit päässä vaikka ulkona oli jo hämärää ja olimme sisällä. ”Titta onko sulla kaikki ihan hyvin?” Kysyin koska olin huolissani parhaasta kaveristani. Titta purskahti itkuun. Hän ei ollut sama Titta kuin viime viikolla. ”Ei. äiti juo taas. Se lyö mua ja mulla on hankalaa. Mulla on lasit siksi, että mulla on musta silmä.” Titta pyyhki kyyneleet ja ruoka tuli. ”Ei kannata silti huolestua. Mä oon saanut apua jo Rikulta.” Riku oli Titan nykyinen poikakaveri. Hän oli kahdeksantoistavuotias. Hän oli ihan mukava, mutta vähän epäilyttävä. Halasin Tittaa ja hän hymyili vähän. Me söimme ateriat loppuun ja lähdimme kotiin. Titta taisi kuitenkin mennä Rikulle.
Oli Elokuu ja ulkona aika hämärää. Kaivoin laukkuani ja etsin kännykkääni, jotta olisin voinut soittaa äidin hakemaan minut kotiin. En halunnut kävellä yksin. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Se oli varmasti jäänyt kotiin. Jouduin sitenkin kävelemään. Matkalla mietin Tittaa ja hänen äitiään. Titalla ei ollut muuta paikkaa minne mennä. Titan isä oli muuttanut ulkomaille kun Titta oli neljä, eikä hän ollut kuullut isästään sen jälkeen. Titalla oli isäpuoli joka oli alkoholisti niin kuin Titan äitikin. Titalla oli todella surkeaa.
Minun elämäni oli parempaa. Minulla oli isä ja äiti. He kumpikin rakastivat minua vaikka isä ehkä enemmän. Olin lopulta kotona.
Avasin oven ja näin äidin. Hän istui olohuoneessa viinapullo vieressään. ”Äiti mitä sinä teet!?” Huusin ja otin pullon pois. Äiti ei vastannut. Hän itki. Äiti otti pullon takaisin ja joi ison kulauksen. ”Äiti, mitä on tapahtunut!? Vastaa kuuletko!” Sanoin, mutta äiti vain avasi television ja sieltä tuli uutiset. ”Finnairin kone joka oli matkalla New Yorkiin on syöksynyt mereen. Kaikki matkustajat ja henkilökuntaan kuuluneet ovat kuolleet. Onnettomuuden syytä ei tiedetä. Mustaalaatikkoa puretaan parhaillaan. Lisää asiasta myöhemmässä lähetyksessä. Sitten takaisin Irakiin..” Lysähdin sohvalle. Äiti sulki television. Sen täytyi olla vitsi. Isä oli siinä koneessa. Sen oli pakko olla toinen kone. Isä ei voinut olla kuollut! ”Harri on kuollut Inkeri.” Äiti sanoi ja tuijotti ilmeettömästi. Purskahdin itkuun. En voinut käsittää mitä äiti sanoi. Isä oli juuri ollut keittiössä aamiaisella ja sanonut tulevansa takaisin. Isä ei koskaan valehdellut. ”Ei, ei, eiiiii…!” Huusin ja löin maata. Lopulta vain menin tunnottomaksi. Siihen me jäimme äidin kanssa. Emmekä sanoneet sanakaan. Yöhön hukkui meidän sydäntä raastava itku.
Oli kulunut kaksi viikkoa isän kuolemasta. Olin yhä tunnoton. Olin laihtunut ja nukuin kaikki päivät. Usein näin painajaisia. Titta oli lainannut rahaa minulta ja kävi silloin tällöin lohduttamassa. Menin peilin eteen ja puin mustan mekon päälleni. Isän hautajaiset olivat tunnin päästä. Katsoin isän kuvaa ja itkin. Isä oli poissa. Todella poissa. Isän ruumista ei koskaan löytynyt, mutta hautajaiset oli silti pidettävä. Oikeastaan se oli muistotilaisuus. Olin valmis ja laahustin alakertaan.
Äiti oli surkea näky. Se oli käynyt kriisiryhmässä ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. ”Harri olisi ylpeä jos näkisi kuinka urhea olet.” Äiti sanoi ja silitti poskeani. Hän oli oikeassa. Isä olisi ylpeä. ”Äiti, rakastan sua.” Sanoin pienellä äänellä. Äiti kuuli sen ja halasi minua. ”Minä Rakastan sinua myös. Meidän pitää lähteä. Ihmisiä voi olla aika paljon.”
Ihmisiä oli todella paljon. En tuntenut heistä melkein ketään. Äiti ja minä istuimme ensimmäisessä penkissä. Kappeli oli kauniisti koristeltu. Kukkia ja kynttilöitä oli joka puolella. Edessä oli suuri kuva isästä. Isä hymyili. Katsoessani kuvaa pystyin muistamaan kuinka isä aina hymyili. Pappi puhui jostain mutta en kuunnellut koska katsoin isän hymyilevää kuvaa. Katsoin sitä koko tilaisuuden ajan.
Kun muistotilaisuus oli ohi halusin Titan luo. Oloni oli parempi kun tiesin isän olevan taivaassa, isän oli hyvä olla nyt. Se tunne ei kestänyt kauaa. Äiti antoi minun mennä ja soitin Titalle. Hän oli Rikulla ja sanoi että he tulevat hakemaan minut. Musta Toyota kaarsi pihaan. Astuin autoon ja Titta istui kaljapullo kädessä. Hän oli juovuksissa. ”Anna anteeksi Iitu. Olen sekaisin niin kuin näkyy.” Minua ei haitannut. Halusin itsekin pois kaiken ikävän tunteen. ”Älä selitä vaan anna minullekin pullo.” Sanoin päättäväisesti. Titta hymyili vinosti. ”Sä et ihan ymmärrä. Tämä on eka pullo mitä juon. Nämä on se ratkaisu mitä sä haet. Kalja vaan lisää fiilistä.” Titta kaivoi esiin valkoisia pieniä pillereitä. Minä säikähdin vähän. Titta huomasi reaktioni. ”Ei hätää. Ota kaksi näitä. Sä selviät. Mä selvisin myös.” Titta ojensi kaksi pilleriä minulle. Titta sanoi että ne olivat ekstaasia.
Hetken aikaa epäröin. Lopulta kiusaus voitti. Otin pillerit. Tunne oli mieletön. Tunsin leijuvani ilmassa. Jonkin kaltaisessa taivaassa. Olin onnellinen. Titan ja Rikun äänet vaipuivat taustalle ja näin valoja. En muistanut isää ja hänen kuolemaansa. Kaikki oli hyvin.
Aamulla heräsin Rikun sohvalla. En muistanut eilisestä mitään. Muistin vain tunteen joka oli ollut niin ihana. Halusin lisää. Menin keittiöön ja näin Titan. ”No mikä olo?” Hän kysyi. Minä muistin isän muistotilaisuuden. Äiti varmasti oli huolissaan kun en ollut ilmoittanut missä olin. En välittänyt. Halusin taas unohtaa kaiken. Titta tiesi sen ja tarjosi lisää. Otin taas kaksi pilleriä ja olin onnellinen. Unohdin taas kaiken.
Oli Marraskuu. Äiti oli palannut töihin ja minä kouluun. Tuskin kävin siellä koskaan. Minulla oli parempaa tekemistä. Istuin huoneessani ja poltin pilveä Olin todella jatkanut touhua pitkään. Tänään oli tiedossa bileet, jossa pääsisin kokeilemaan iceä. Se oli Titan mukaan mahtavaa. Poltin sätkän loppuun ja menin alas. Äiti oli töissä. Se ei ollut kotona joten oli ihan sama mitä tein. Kotipuhelin soi. Vastasin ja siellä oli opettajani. Minulla ja äidillä oli samanlainen ääni joten esitin äitiä. Opettaja lässytti jotain. Kuuntelin vähän aikaa ja lupasin puhua itselleni. Tai siis Inkerille. Laitoin puhelimen pois ja avasin jääkaapin oven. Siellä ei ollut mitään syömisen arvoista joten laitoin sen kiinni. Menin takaisin ylös. Peilasin itseäni ja näytin kamalalta. Olin niin laiha että näytin luurangolta. Annoin asian olla ja kaivoin esiin piippuni. Kunnon henkäys crackia varmasti auttaisi ajattelin.
Ilta tuli ja olin valmis lähtemään bileisiin. Halusin saada pääni sekaisin. Äiti istui keittiössä ja teki ruokaa. ”Inkeri tule syömään. Tein lempiruokaasi. Voidaan katsoa elokuva jonka vuokrasin. Pidetään tyttöjen ilta.” äiti sanoi ja hymyili. minulla oli nälkä mutta en voinut jäädä. Minulla oli muita suunnitelmia. ”Pakko mennä. Saanko vähän rahaa? Me syödään Titan kanssa Hesessä.” Äiti näytti epäilevältä. Hän luuli että minulla oli anoreksia. Se melkein piti paikkansa. Mutta kaikki ei ollut siinä. Onneksi Äiti ei tiennyt. ”Rahaa. Aina vaan sitä. Ota sitten kunhan lupaat että syöt jotain. Otin sata euroa. Se oli paljon mutta ei helpotukseni ollut ilmaista. Toivoin että äiti ei huomasi.
Titta ja Riku tulivat tuttuun tapaan hakemaan minua. Heillä oli mukanaan joku poika joka esittäytyi Eetuksi. ”Ota tästä LSD:tä. Se on mun suosikkia.” Eetu sanoi. Otin tietysti. Piti saada alkutunnelma kohdalleen. Käteni tärisivät yleensä aika paljon. Niissä oli syviä viiltoja joita oli joskus huumehöyryissä tehty. Eetu oli rento. Oikeastaan liian rento.
Saavuimme talon pihaan. Enemminkin se näytti varastolta. Sisällä oli paljon porukkaa. Ne olivat ensimmäiset huumebileeni. Titta toi piipun ja sanoi että siellä oli iceä. Otin imut ja se oli parasta mitä olin kokenut. Nauroin koko ajan ja tanssin. Jatkoin niin pitkään, kunnes huomasin Eetun makaavan lattialla. Eetu kouristeli. Näin Eetun tilalla isäni. Se oli hirveää. Syöksyin apuun, mutta en voinut tehdä mitään koska kaikki pyöri. ”Eetu on vietävä sairaalaan. Äkkiä!” Riku sanoi. Riku oli vain pienessä pilvessä ja pystyi ajattelemaan melkein selvästi. Minä ja Titta menimme mukaan.
Riku ajoi todella lujaa. ”Mitä Eetu on ottanut?!” Titta kysyi. ”Speediä se näytti vetävän. Se oli likasta kamaa. Mä tiesin että siihen uuteen diileriin ei voi luottaa. Kirottu Eetu! Miksei se uskonut mua!” Minä en ymmärtänyt. Mitä oli likainen kama? Miksei sellaisesta oltu kerrottu? Haluisin lopettaa huumepelleilyn kun katsoin Eetua. Eetu kouristeli ja sen suusta tuli vaahtoa. Me oltiin sairaalan pihassa ja Riku vei Eetun sisään. Riku käski minun painua kotiin ja Titan autoon. Minä lähdin kävelemään kotia kohti.
Päätin lopettaa. Kymmenen minuutin päästä otin imut piipustani. Oli kierteessä. Oli liian myöhäistä. Ajattelin isää. Se oli isän syytä että olin tässä nyt. Isä oli kuollut ja jättänyt minut yksin. Sen takia olin niin kammottava. Itkin kovaan ääneen. Kun pääsin kotiin äiti oli jo nukkumassa. Menin vessaan ja oksensin. Kun sain kaiken ulos laahustin huoneeseeni. Nukahdin, mutta kamalat painajaiset veivät kaiken levon. En uskaltanut ummistaa silmiäni.
Aamulla äiti tuli, hän sanoi että on saanut minut hoitoon anorexiastani. Äiti todella luuli että olin anorektikko. Äiti näki käteni jotka olivat täynnä viiltoja. ”Inkeri, mitä sinulle on tapahtumassa. Saat apua, tule!” Äiti sanoi ja raahasi minut alakertaan. Olisin varmasti vastustellut jos olisin pystynyt. ”Käyn vessassa, tulen sitten.” Katsoin peiliin ja ei näky ollut niin paha kun olisi voinut odottaa. pupillit olivat vähän laajentuneet mutta sitä ei huomaisi. Sairaalassa otettaisiin varmasti verikokeita. Niistä huomaa että käytän aineita, ajattelin. Sitten muistin Titan antaman huijauspillerin. Se ei poista näkyvyyttä, mutta saa kokeet näyttämään siltä että käytän päänsärky lääkkeitä. Otin kaksi. Huomasin puhelimessani viestin. Se oli Titalta. Hän sanoi että Eetu oli kuollut. En ajatellut sitä liikaa. Menin eteiseen. Äiti odotti siellä. Pääsin viimein hoitoon.
Istuin sängylläni oli jo toukokuu. Sairaalassa oli ollut hirveää. olin siellä melkein kolme kuukautta. Sitten äiti oli raahannut minut mummulle. Minulla oli ollut hirveitä vieroitusoireita. Hoitajat ja lääkärit eivät onneksi olleet tajunneet sitä. Nyt olin taas kotona. Titta oli hirveännäköinen kun näin sen pitkästä aikaa. ”Iitu, sua on jo kaivattu piireissä. Ota tästä.” Titta tarjosi pillereitä. Se sopi minulle hyvin oli ollut ikävä kunnon fiilistä. Sekoiluni jatkui taas.
Kesällä tilanne oli niin toivoton että olin lähellä kuolemaa. Äiti luuli minun olevan jo kunnossa. Toisin oli. Minä ja Titta istuimme rannalla ja poltimme sätkää.
”Mulla ja Rikulla on hyvä idea. Mennään festareille.” Titta sai ajatuksen kuulostamaan niin hyvältä, että suostuin.
Riku ajoi. Me istuimme takana ja poltimme pilveä. Riku oli oikeastaan diileri. Pari kertaa olin nähnyt sen itse vetävän. Yleensä vaan myyvän. Äidille en sanonut mitään kun lähdin. Otin vain kolmesataa euroa ja lähdin. Se yritti soittaa monta kertaa mutta jossain puolessa välissä matkaa heitin puhelimen ikkunasta ulos. En varmaan ollut täysin järjissäni. ”Perillä ollaan. Nyt sitten vaan autossa vedätte pilveä ja nappeja. Ei missään muualla. Kukaan ei saa nähdä.” Riku sanoi ja laittoi oven lukkoon kun me tulimme ulos.
Ilta kului ja me tutustuimme muutamaan tyyppiin. Yksi niistä jätkistä oli aika mukava ja hän pyysi minua telttaansa. Se riisui minut ja itsensä. Se ei käyttänyt ehkäisyä mutta minua ei kiinnostanut. Me tehtiin se monesti ja sitten minä lähdin pois. Eka kertani oli sellainen. Todella jotain mitä en halua muistella. Palasin autolle ja näin välkkyvät siniset valot. Poliisit olivat autolla. Yritin kääntyä pois, mutta he huomasivat minut. He laittoivat minut käsirautoihin koska näkivät että olen aineissa.
Sen yön vietin putkassa. ”Neiti Sortopelto voi tulla tänne.” Yksi poliiseista sanoi. Kävelin saatettuna pitkin käytävää. Näin Äidin huolestuneet kasvot. Hän halasi minua. Se tuntui paremmalta kuin mikään huume. Äiti sai minulle paikan vieroitushoidosta.
Siitä asti olen ollut täällä. Arviolta vuoden. Äiti kertoi minulle että Riku on vankilassa istumassa lukuisista huumerikoksista. Titta on myös hoidossa jossain muualla. Minä olen täällä sairaalassa tai oikeastaan vankilassa. Istun samalla tuomiotani rikoksistani. Samalla olen hoidattanut hepatiitti C:täni, jonka sain siltä jätkältä teltassa. Näen kaltereitteni läpi äidin. Hän kävelee tänne. Isää kaipaan edelleen mutta olen varma että isä on onnellinen koska minä voin paremmin. Joskus tuntuu siltä että mikään ei voi tuntua paremmalta kuin ekstaasi. Totuus on kuitenkin muuta. Tiedän että tulen kärsimään vielä pitkän aikaa seurauksia huumeista. Ehkä lopun elämäni. Tiedän kuitenkin, että huumeet eivät enää saa valtaa minusta. Olen oman onneni herra. Se on ainut totuus mitä en pelkää nyt kun istun täällä ja kirjoitan elämästäni itkien.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä