Näin mä tunsin kun olin 10-18.en enää tunne koko ajan aina välil kyllä.
Menneisyyteni on taakka,jonka takia olen rakentanut suojan, suojan muiden katseilta,kukaan ei näe minua.Iltaisin itken itseni uneen.Kun en voi jakaa suruani kenenkään kanssa YSTÄVÄNI? Kuule avun huutoni.En jaksa enää! Tältä musta tuntu vielä vuos sitten mutta ei enää kiitos eräitten ihmisten myötä olen päässyt suojastani eroon melkein kokonaan.
Joskus tuntuu,et tää elämä on yks suuri kusetus, tsoukki vaan ja et joku nauraa koko ajan mun huonolle huumorintajulle,kun mä otan sen niin tosissani. Ja joskus tuntuu,et joku on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen,et niille annetaan pikku maistiaisia sitä mitä onni on ja sit ne jätetään taas yksin virumaan,vangiksi omaan itseensä.
Menneisyyteni on taakka,jonka takia olen rakentanut suojan, suojan muiden katseilta,kukaan ei näe minua.Iltaisin itken itseni uneen.Kun en voi jakaa suruani kenenkään kanssa YSTÄVÄNI? Kuule avun huutoni.En jaksa enää! Tältä musta tuntu vielä vuos sitten mutta ei enää kiitos eräitten ihmisten myötä olen päässyt suojastani eroon melkein kokonaan.
Joskus tuntuu,et tää elämä on yks suuri kusetus, tsoukki vaan ja et joku nauraa koko ajan mun huonolle huumorintajulle,kun mä otan sen niin tosissani. Ja joskus tuntuu,et joku on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen,et niille annetaan pikku maistiaisia sitä mitä onni on ja sit ne jätetään taas yksin virumaan,vangiksi omaan itseensä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.