Oon kärsiny varmaan 4 vuotta jo oudosta kiusaamisesta. Mulla on tosi paljon kavereita jotka ei kiusaa mua tai mitään. Mutta kumminkin mulla on sellanen haukkumanimi joka on syntyny kaveriporukassa. Ja vaikka porukka tietää että mä v#ttuunnun ja suutun ku mulle sanotaan niin, niin silti porukka tekee sitä. Se on itseasiassa jopa vaarallista, se ottaa mua niin pahasti hermoon että sen pidättämisessä menee melkein silmät sumeiksi. Tekee lyödä nimittelijää niin lujaa naamaan ku lähtee. Oon lyönykkin monesti takas, mutta en täysiä. En halua ketään sairaalakuntoon, mutta tuo saa jumalauta luvan loppua pian. Ennen kun mä suutun entistä pahemmin. Tiedä vaikka jos joku tulee hokeen samaa haukkuma nimee ja mul on kädessä joku terävä esine nii voin kovassa raivonpuuskassa jopa lyödä sillä. Jota en ikinä aijo tehdä, varon aina ettei kädessä oo mitään kovaa tai terävää esinettä. Oon puhunu monesti kuraattorin ja opon kanssa tästä asiasta. Mutta silti ei voi loppua tämmönen nimittely. Sitten vielä ihmettelen sitä, että kun kaveripiiriin tulee lisää porukkaa, niillekin pitää kertoa se nimittelysana voi v#ttu kun v#ttaa koko touhu. Muuten kaverit on hyviä tyyppejä, joskus vaan tekee mieli muuttaa pois.
PS: Oon pahoillani kun en tehnyt kappalejakoo
PS: Oon pahoillani kun en tehnyt kappalejakoo
Vastaukset 1
Vanhimmat
ole mitään vaikutusta, niin en pitäisi noita oikeina kavereina. Vaihda parempiin. Nimittely on sitä paitsi nimittelijän häpeä (antaa tyhmän ja apinamaisen kuvan, ei ilmeisesti muuta keksi), eikä nimi miestä pahenna jollei mies nimeä... Jos olisi yhtä ilkeä, voisi keksiä innokkaimmille ihan omat, hassut nimitykset, jotka eivät niitä miellyttäisi, ja sitten vain toistelemaan ärsyttävästi. Mutta jätä mieluummin vain huomiotta hymyilemällä säälivästi toisten pikkulapsimaisuudelle. Pikkulapsethan juuri jaksaa jatkaa loputtomiin helppoja leikkejään - jotka pitää vielä keksiä niille valmiiksi - joten turha antaa tyydytystä.