Meillä on 8kk vanha ihana ja rauhallinen poika. Vauva on nukkunut hyvin ja ollut muutenkin suhteellisen "helppo" hoitoinen. Säännöllisesti on ollut miehen vanhemmilla tunnin pari hoidossa, joskus pidempiäkin aikoja.Nyt olisimme sitten viikonloppuna halunneet lähteä yhdessä juhlimaan ja pyysimme isovanhempia ottamaan vauvan hoitoon, mutta eivät halunneet ottaa vauvaa yöksi eivät nyt eivätkä jatkossakaan.On kuulemma niin raskastakin ja kasvamme mekin sitten vastuullisiksi vanhemmiksi, kun hoidamme itse lapsemme yöt päivät! Meillä ei ole ketään muita hoitajia täällä ja ahdistuin ajatuksesta, kuinka meillä ei ole koskaan mahdollista yhteiseen aikaan mieheni kanssa tulevaisuudessa, eikä ole tukiverkostoa jos esimerkiksi väsyn ja haluisin yhden vapaa yön.Ajatus että ei kukaan auta jos apua tarvitsee tuntuu lohduttomalta. Nyt sitten tunnen itseni kauhean huonoksi ja vastuuttomaksi äidiksi, kun tarvitsen hoitoapua, omaa- ja parisuhdeaikaakin joskus. Pitääkö vaan oppia ajatukseen että omat lapset hoidetaan itse vaikka olisi uupunut ja parisuhdekin lopulta lakastuu kun yhdessä ei voida mitään tehdä.
tarvitsen omaa aikaa joskus!
huonohuonoäiti
47842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Vituttaa tämä jatkuva nuriseminen oman ajan puutteesta, ihan kuin siitä olisi tullut joku muotisana. Sitä voisi etukäteen jo ajatella kun lapsia hankkii, että ne myös pitää itse hoitaa. Ei ne isovanhemmat ole mitään lastenhoitoautomaatteja. Nykyään pidetään itsestäänselvyytenä, että mummot ja papat hoitavat lapsenlapsiaan aina kun vähän sormia napsautetaan. Haloo!!! on niilläkin oma elämä.Pitäisi vaan päästä bilettämään ja menemään entiseen malliin. Menkää miehenne kanssa eri aikoihin omiin menoihinne tai palkatkaa MLL:sta tai muualta hoitaja.Ääritapauksissa mummot uhraavat oman elämänsä lastenlastensa hoitoon. Nähty on.
Meillä ei isovanhemmat ole kieltäytyneet hoitamasta lapsiamme, pyytävätkin lapsia hoitoon, mutta emme yksinkertaisesti ilkeä hoidattaa lapsiamme heillä. Hoitoapua olemme pyytäneet vain kun sitä todella tarvitsemme, lääkärissä käynnit, joku työvuoron muutos tai muu "tarpeellinen" parin tunnin juttu. Yhteistä aikaa ei meilläkään puolison kanssa ole ollut moneen vuoteen emmekä ole kuitenkaan avioeron partaalla. Aika huteralla pohjalla liitto on jos lapsen saanti sen rikkoo. Ja yhdessä perheenäkin voi tehdä yhtä ja toista mukavaa.
ei minun mielestäni ole liikaa pyydetty jos isovanhemmat JOSKUS katsovat lapsenlapsiaan, tosin alle 1-vuotias on vielä aika pieni, mutta kyllä minun mielestä esim. 2-4 kertaa vuodessa voi ihan hyvin mummo vaikka katsoa lapsenlapsiaan yhden päivän/illan tai yön, varsinkin jos lapsi on yli 1-vuotias! Lisäksi vanhemmat ovat erilaisia, eivät kaikki välttämättä koe tarvitsevansa mitään "yhteistä aikaa", mutta en itsekään sitä ymmärrä kun jotkut kiikuttavat lapset esim. joka toinen pe/la isovanhemmille, jotta vanhemmat pääsevät bilettämään! Tukiverkosto on syytä varmistaa jo ennen lapsen syntymää, itse en esim. tiedä olisinko uskaltanut näin lyhyeen ikäeroon (1v6kk lapsillamme) jos meillä ei olisi mitään apua saatavilla tarvittaessa jos itse aivan väsyy tai sattuu sairas/hyvin itkuinen vauva syntymään. Ja tiedän, että oma äitini on käyttänyt aikoinaan todella paljon omia vanhempiaan lapsenvahtina kun olen itse ollut pieni, joten ihan hyvällä omallatunnolla olen antanut lapseni joskus hänelle hoitoon - ja mielellään hän ottaakin ja lapsi tykkään myös kun on hyvät välit mummoon :-)
Oot todellinen sankariäiti. Taputapu!
Tuollaiset sairaat ihmiset eivät todellakaan ansaitse lasta!
Ensin saadaan viaton käärö ja ollaan muka niin niin hyviä sille, mutta todellisuudessa tehdään ihmisentaimesta lelu omien neuroosien hoitamiseen. Lapselta riistetään kaikki muut läheiset aikuiskontaktit. Lähelle ei päästetä mummoja, ei vaareja ei kummeja eikä muitakaan. Lapsi ei saa kehittyä aidossa vuorovaikutuksessa muiden kanssa vaan hän on täysin alisteinen äidin orja ja leikkukalu jota saa sitten muka jonkinlaisen rakkauden irvikuvan perusteella käyttää hyväkseen miten tahtoo.
Tyypillisesti nämä kaikkein sairaimmat vanhemman irvikuvat vielä ylpeilevät sillä, etteivät hoida lainkaan parisuhdettaan. Miksi hoitaisivat? Eiväthän he ylipäätään pysty minkäänlaiseen aiton ihmissuhteeseen! Vauvan ja taaperon omiminen ja orjuuttaminen leikkikalukseen on heidän versionsa " mukavasta perhe-elämästä."
Hyi helvetti!
Itse taidat olla sitä nykyajan pullamössö, heti mulle kaikki tänne, uusavutonta sukupolvea. Joka tarvitsee vielä aikuisenakin isiä ja äitiä pitämään kädestä, kun ei itse selviydy mistään itse. Taidat itse käyttää omia vanhempiasi kodinhoitajana ja haet sille hyväksyntää.
Olen isoäiti, jolla on elävä suhde lapsenlapsiinsa ja jonka omat aikuiset lapset pystyvät ihmissuhteeseen myös kumppaninsa kanssa eivätkä vain lapsen hyväksikäyttöön.
sitä mieltä, ettethän sinä tosissaan ole voinut laskea sen varaan, että isovanhemmat hoitavat lasta sinun ja miehesi ollessa juhlimassa? Ja minusta on hieno juttu, että he sanovat suoraan ajatuksensa, vaikkei se teidän mieleen olekaan. Me olemme mieheni kanssa kyllä voineet käydä ihan erikseenkin viihteellä jos olemme halunneet niin. Yhteinen aikamme käsittää illat tai sitten lähdemme yhdessä kolmistaan jonnekin. En toki katso pahalla ketään, joka haluaa jättää lapsensa hoitoon ja lähteä kaksistaan jonnekin. Mielestäni se ei vain ole isovanhempien velvollisuus, ihanaa kuitenkin että ottavat lapsen välillä hetkeksi hoitoon ja ehkä isompana sitten enemmänkin. Minä itse ymmärrän hoitoavun, oman ja parisuhdeajan vähän toisella tavalla, se ei ole yhtäkuin lapsi yöhoitoon vaan se tarkoittaa muutamaa tuntia esim. kaverin tai miehen kanssa syömässä/elokuvissa tms. Jos muuta hoitoapua ei ole tarjolla niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tarvittaessa käydä erikseen höyryjä päästelemässä tai mennä koko porukalla. Ei se parisuhde mihinkään lakastu sen vuoksi, ettei yhdessä voi tehdä mitään, eikö siitä arjesta pitäisi löytää ne onnen hetket....
Olisikohan aika kohdata todellisuus, mitä se vanhempana oleminen on. En nyt oikein ymmärrä tätä lausetta: "Pitääkö vaan oppia ajatukseen että omat lapset hoidetaan itse vaikka olisi uupunut ja parisuhdekin lopulta lakastuu kun yhdessä ei voida mitään tehdä." Jos parisuhde pysyy pystyssä vain sillä, että välillä voidaan kahdestaan, ilman lasta tehdä jotakin, niin aika huonosti menee. Ja jos itse olet uupunut, niin olisiko kuitenkin lapsen isä, joka voisi sitten ottaa enemmän vastuuta lapsen hoidosta...?
No, voihan tietysti olla, että meitä vanhempiakin on niin erilaisia. Meillä kun lapsella on ikää jo 10 kuukautta, eikä vielä ole käynyt mielessäkään pyytää ketään yön yli lapsenvahdiksi (eikä kyllä muutenkaan). Ai niin, toisaalta ei ole edes mahdollisuutta saada sukulaisilta lapsenhoitoapua, koska asumme ulkomailla ;) Osaamme kyllä viettää kahden keskistä aikaa silloin, kun lapsi nukkuu, ihan omassa kodissakin se onnistuu.
Jopas olet saanut merkillisiä vastauksia. Ihan kuin olisi jotenkin rikollista haluta viettää puolisonsa kanssa joskus ihan aikuista aikaa vaikka juhlien. Vaikea kuvitella, että on yhtäkään vanhempaa joille ei ikinä enää lasten synnyttyä tule halua ja tarvetta pitää hauskaa. Ja mikä kukaan on soimaamaan miten kukakin sitä hauskaa haluaa joskus viettää? Sellaista ei lue missään nykypäivän kasvatusoppaassa, etteivät vanhemmat saisi antaa lastansa joskus yöksi hyvään hoitoon ja mennä itse vaikkapa nyt sitten juhlimaan.
Tuntuu olevan niin nykypäivää, että kaikessa on pärjättävä itse ja yksin. Siis mistä ihmeestä se ajatus tulee, ettei apua saa pyytää jos on uupunut?
Itselläni on vasta reilu 2kk ikäinen poika, eikä tarvetta minkään laiseen ulkopuoliseen hoitoon ole vielä ollut. Isänsä on pitänyt jos minä olen jossain käynyt. Kuitenkin olen iloinen perheemme, mutta eritoten poikani puolesta, että hänellä on paljon turvallisia aikuisia ympärillään. Isovanhemmat, kummit, tädit, sedät jne ovat koska hyvänsä valmiita hoitamaan niin kauan, kuin tarve syystä tai toisesta vaatisi. Minulla ei tulisi mieleenkään evätä lapseltani näitä aikuiskontakteja vain koska en "ilkeä hoidattaa". Lapsen ikätason mukaan sitä ulkopuolista hoitoa tarvittaessa. Joskus vaikka ihan yökylääkin. Olen surullinen semmoisen ihmisen puolesta jos on sellaisessa ympäristössä kasvanut että avun pyytäminen on häpeällistä ja merkki siitä, että on huono. Ennenvanhaa ei tämmöistä ollut. Sen vaan sanon. Ihan nyky-yhteiskunnan trendi.
Lapsillamme on kyllä aikuiskontakteja, esim.mummoja ja pappoja näemme viikoittain. Kyrpiintymiseni tähän aiheeseen johtuu ehkä siitä, että olen aika läheltä nähnyt sen miten lapsenlapsia hoidatetaan itsekin työssäkäyvillä isovanhemmilla lähes joka viikonloppu ja viikollakin jatkuvasti. Oman työpäivän jälkeen vaan toinen samanlainen perään...Siltikin vielä valitetaan jatkuvasti kun on niin rankkaa. Isovanhemmat eivät vain uskalla kieltäytyä (ihan omasta suusta kuultu) kun pelkäävät että lapset suuttuvat ja välit menevät poikki. Ja sittenhän niitä lapsenlapsia ei näkisi enää ollenkaan. Lähinnä säälittää tuollainen.
Tai hoidatetaan lapset isovanhemmilla, kun päiväkotiin vieminen maksaa eikä sitten saa kotihoidontukia. Pelkkää säästöä kaikki.
Sillä ilkeämisellä (ehkä vähän väärä sanavalinta) tarkoitin sitä että enhän esimerkiksi "ilkeäisi" mennä vinkumaan rahaa vanhemmiltani, jos ensin olisin hassannut omani johonkin rillutteluun ja olisin pa. Tämäkin on ehkä vähän huono vertaus, mutta en osaa sitä paremmin selittää.
Varmasti pyytäisin apua, jos olisin oikeasti tosi väsynyt, mutta monesti tuo "avun" pyytäminen on vain omaa mukavuudenhalua ja oletusta että elämän pitää jatkua samanlaisena kuin ennen lapsiakin. En halunnut syyllistää alkuperäistä kirjoittajaa, mutta olen nähnyt läheltä niin monta suoranaista isovanhempien hyväksikäyttöä, että ihan oksettaa. Ajattelin vain kerrankin pitää myös mummojen ja pappojen puolta. Entä sitten kun lapsia on monta ja kaikilla lapsia ja kaikkia pitää hoitaa. Siinähän uupuvat sitten isovanhemmat.
Älä masennu siitä, jos toiset äidit eivät osaa kohdata syyllisyyttään ja tuomitsevat sinut siitä, että haluat muutakin elämää kuin vauvan. Se on hei ihan tervettä! :)
MLL:ltä saa ostaa lastenhoitoapua nimenomaan mm. oman ajan viettämiseen. Hoito maksaa 8,20e/h, joten ei ole mitenkään kauhean kallista. Ja hoitajat ovat koulutettuja ja ovat lapsen kanssa myös yön yli. Tässä osoite:
http://www.mll.fi/perheille/lastenhoito/
#### sanoi että ottaa päähän se että ihmiset valittaa oman ajan puutetta. Minua taas ottaa ihan suunnattomasti päähän tämä "huono äiti-buumi"! "Voivoi, tunnen itseni huonoksi äidiksi kun kaipaan omaa aikaa/katson joskus telkkaria/mitä ihmettä ikinä keksinkin syitä valittaa huonoäiti-fiilistä!" Voiko olla naurettavampaa? Kyllä varmaan jokainen tiedätte että väsymys tai se että kaipaa omaa aikaa, on täysin normaalia eikä tee teistä huonoja äitejä!? Joku ihme yleinen valittamisentarve saa teidät vaan valittamaan noinkin naurettavista asioista! Eihän kukaan oikeasti voi olla niin tyhmä että luulee tuollaisten asioiden tekevän huonoksi äidiksi, eihän?
Kiitos sinulle ystävällisestä viestistä!Nämä tuppaavat olemaan monesti vähissä täällä keskustelupalstoilla joista taitavat juuri odotus, imetys ja vauvat palstat olla melkein pahimmasta päästä mitä haukuihin ja syylliselyyn tulee! Miksiköhän näin!:D
Sen verran vielä kyselen tuosta MLL toiminnasta...onko omakohtaista kokemusta hoitajista ja minkä ikäisenä lasta voisi harkita tuollaiselle hoitajalle jättävänsä? Noin jatkossa kun vauva on jo vähän isompi tuo voisi ehkä olla ihan hyväkin ratkaisu jos ja kun lähipiiristä ei löydy hoitajaa.
Me vaihdamme ystävä- ja tuttavaperheiden kanssa lastenhoitopalveluja. Hoidamme siis ristiin lapsiamme tarpeen vaatiessa.
Apua saa myös ostamalla, esim. MLL:lta yms.
Ei ehkä yli yön, mutta illaksi, että pääsee vaikka leffaan, syömään yms.
Mitäpä jos nousisit sielä murheen alhosta ja katselitis ympärillesi vaihtoehtoja. Ei meilläkään ole yhtään isovanhempaa 600 km:n säteellä ja silti on tarvittaessa päästy muutamaksi tunniksi keskeämme ulos. itse asiassa harvalla on sellaista sukulaisten tukiverkostoa, todellisuudessa.
että osittain kulttuuri sanelee sen että ei saa muka apua pyytää. ei sitten ihme että tulee masentuneita äitejä ja isiä kun on järkyttävät paineet pärjätä yksin. monessa kulttuurissa lapsia hoitaa koko suku tai ainakin osa siitä. tietysti pitää olla joku yksi aikuinen johon lapsi kiinnityy,yleensä äiti, mutta ei todellakaan ole väärin ketään kohtaan jos haluaa välillä omaa tai parisuhdeaikaa!! päinvastoin, koko perheen etu!! kenenkään ei tarvis joutua pärjäämään yksin.
joo tosiaan MLL on suositeltava systeemi : )
Itse olen MLL:n listoilla, ja jos satutte asumaan turun suunnalla, täältä löytyy yksi vapaaehtoinen vaikka yön ylikin hoitaja ; )
Siis huhhu! Ajatteleeko oikeesti jotkut täällä niin että apua ei saisi pyytää esim isovanhemmilta tai muualta jos haluaa vähän sitä omaa aikaa?! Eikös se mene niin että kun äiti voi hyvin myös vauva voi hyvin? Jos äiti on aivan loppu, väsynyt yms niin tottakai se heijastuu vauvaan ja eihän missään nimessä ole hyvä itsellekään vetää itsensä aivan loppuun. Kokemuksesta tämän sanon. Meillä on aivan ihana 10kk poika joka on pienestä pitäen ollut hoidossa ja vasta muutama kuukausi sitten ekan kerran yökylässä mummon luona. On ollut nyt muutamia kertoja yötä poissa ja olemme saaneet mieheni kanssa omaa aikaa, nukuttu kunnolla ja ollaan myös joskus juhlittu. Seuraavana päivänä kun haemme pojan kotiin olen kuin uudesti syntynyt ja en malta odottaa että pääsen näkemään pikku kultaani :) Vauvallamme on ollut koliikki ja nukkumisen kanssa ollut vaikeuksia, vasta 7kk tienoilla alkoi nukkumaan paremmin päivällä sekä yöllä. Joten voisi sanoa että minulla oli takana saman verran univelkaa. Apua olen aina tajunnut ajoissa pyytää kun olen huomannut olevani aivan loppu. Sitä jaksaa äitinä paremmin kun saa välillä hengähtää. Eikä se että vie hoitoon tai yökylään tee kenestäkään huonoa äitiä, päinvastoin, kerää itelle energiaa että jaksaa taas. Uskomatonta että joku kehtaa sanoa huonoksi äidiksi kun kaipaa omaa aikaa, se on terveellistä että sitä on!!!
Kukaan edellä kirjoittaneista EI ole sanonut alkuperäistä kirjoittajaa huonoksi äidiksi. Ainut teksti missä asia mainitaan on ketjun aloittajan kirjoitus. Huono äitiys lähtee korvien välistä... vähän itseluottamusta ja omaa arvostusta peliin!!!
kuitenkin asiat ole hyvin.Isovanhemmat katsovat lasta mutta eivät yön yli.Kyllähän nyt muutamassa tunnissakin parisuhdetta hoitaa.Kannattaa keskittyä asioiden hyviin puoliin.
Ei kukaan sanonutkaan aloittajaa huonoksi äidiksi, muuta kuin hän itse. Juuri tuota ihmettelinkin että mikä pakkomielle ihmisillä on kehittää joku huonoäiti-syndrooma, kun luulisi jokaisen järjen sanovan että tuollaisella ei ole huonon äitiyden kanssa mitään tekemistä...
Olen itsekin ihmettelyt usein tuota "huono äiti" -mantran yleisyyttä. Olen tullut siihen tulokseen, että suuri osa näistä valittajista tekee sitä ainoastaan heruttaakseen kehuja muilta ja kiillottaakseen omaa sädekehäänsä. Siis eivät ole tosissaan ollenkaan, vaan ainoastaan esittävät olevansa huolestuineita äitiydestään, jotta saavat muut vakuuttelemaan kuinka hyviä äitiä he ovat!
Minä olen systemaattisesti lopettanut tuollaisten ruikutusten komppaamisen, ja en joko reagoi niihin ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti totean vaan "ikävää että susta tuntuu tolta". Yleensä jälkimmäisen kommentin heittäessäni alkaakin pian hirveä vakuuttelu, ettei tilanne olekaan niin paha ja muuta selittelyä. Tämä on mielestäni selkeä merkki siitä, että kyseessä on pelkkä herutus.
En siis lähde pönkittämään näitä superäitejä enää yhtään, koska en todella usko, että ovat tosissaan esim. valittaessaan siitä, kuinka tuli oltua huono äiti kun "join eilen 4 kaljaa" tmv.
Aloittaja on saanut mielestäni hyviä vastauksia tässä ketjussa. Minunkaan mielestä ei voi olettaa, että isovanhemmat ovat aina saatavilla oleva, ilmainen hoitoreservi. Ja parisuhdeaikaa kahden kesken saa aivan hyvin sen jälkeen kun lapset on nukkumassa vauva-aikana, toki joskus on kiva päästä vaikka syömään tai teatteriin kaksin. Sitä en ymmärtänyt miksei ap voinut ottaa maksullista hoitajaa esim. MLL:stä?
Koska haluan lapselle luotettavan tutun ja turvallisen hoitajan. Ajatus lapsen hoitoon jättämisestä vieraalle tuntuu ikävältä ja usko tai älä joku potee enemmän huonoa omaa tuntoa pienistäkin asioista. sinua voi se ärsyttää, mutta turha syytellä mistään sädekehän kiillottamisesta. On tämäkin kun vaikka miten päin olisi niin aina joku haukkuu jostakin. Minulla ei ainakaan ole mitään kehää mitä kiillottaa! Minä pidin ihan normaalina tuota oman ajan tärkeyttä, mutta kun sitten tuli lokaa niskaan kun sitä halusi niin pistihän se miettimään, että kenties sitten näin ei "saisi" tai kuuluisikaan olla.
on siis omaa aikaa kun kerran kirjoitit että vauva on ollut isovanhemmilla hoidossa tunteja tai kauemmin.Onko nyt ainoa ongelma se etteivät pidä yön yli? Ei sinänsä ihme koska vauvat saattavat itkeä paljonkin vanhempien perään jos yökylään jättää.Ja omaa aikaa lienee saat yön ylinkin kun lähdet ilman miestä ulos.
Ei minun kommenttini kohdistunut sinuun henkilökohtaisesti, enhän ole edes ikinä tavannut sinua! Älä ota asioita niin raskaasti, varsinkaan keskustelupalstalla! Minusta yllä oleva viestisi on kyllä aikamoista marttyyrisettiä, esim. "vaikka miten päin olisi niin aina joku haukkuu". Koeta nyt vähän relata. Ehkä keskustelupalsta oli vikatikki tilanteessasi.
Omaa aikaa on hyvä ja suotavaakin olla. Minusta tämän ketjun kritiikki on lähinnä koskenut sitä, että 1) pidät isovanhempien hoitoapua itsestäänselvyytenä ( ja vaikka omassa perheessäsi näin olisi, ei se päde kaikkiin perheisiin), 2) valtaosalla on eri käsitys "parisuhdeajasta", esim. on vaikea ymmärtää miksi sitä olisi kaksin viihteelle pääseminen (voi olla, että tuo "viihteeelle" on tässä myös jollekin punainen vaate), 3) lapsesi on kuitenkin vielä vauva (onko yökyläily tuonikäiselle ylipäätään tarpeellista) ja 4) kuitenkin kerrot appivanhempien hoitavan lasta päivisin.
Näillä taustoilla viestisi nyt vaan valitettavasti kuulostavat aikamoiselta ruikutukselta, tarkoitit sitä tai et. Lisäksi alkuperäinen nimimerkkisi oli "huonohuonoäiti", joten turha ihmetellä mistä ketjuun tuli käsitys siitä, että pitäisit itseäsi sellaisena.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa, toivottavasti pääset ainakin ajan kanssa eroon noista syyllisyyden tunteistasi.
Lokaa niskaan?
Kun sait suurimmaksi osaksi kannustavia kommentteja ja ehdotuksia siitä, mistä hoitoapua voi saada.
Niin olet sitä mieltä, että saat lokaa niskaan?
Itsesäälistä ja siinä kierimiestä herättely ei ole lokaa niskaan. Asiat kun eivät kuitenkaan vallan kurjasti kuitenkaan ole?
Ei se mitenkään isovanhempien velvollisuus ole lasta yökylään ottaa, asian voit järjestää muutenkin.
mitenkäs lapsen kummit, olsiko heistä apua? Tai tuttavaperheistä, joiden lapsia te ehkä olette hoitaneet tai hoidatte välilllä?
No ei ehkä pidä olla aina niin kärkäs ja tuomitseva edes keskustelupalastalla jos ei sitä tarkoita oikeasti. Minä en tarkoittanut tuolla loalla ainoastaan haukkuvia kommentteja täällä vaan puhuin ensisijaisesti anopin sanoista jotka saivat minut tuntemaan itseni huonoksi kun hänen mielestä en tarvitse aikaa miehen kanssa tai ainakaan häntä ei huvita sitä suoda ja jopa paheksui sitä. Jos joku pitää minua itsekkäänä kun minun mielestä lapsenlapsia kuuluu hoitaa, niin aivan yhtä itsekästä on jos minä laiskuuttani päätän myöhemmin olla oman poikani lapsia hoitamatta. Minä en halua tarpoa naama irvessä vauva-arkea menemään odottaen että ehkä sitten joskus helpottaa ja elämä ny on kovaa ja rankkaa, enkä minä ole kova ihminen joka ei kaipaa muiden tukea ja apua, koska en ole omalta perheeltäni moiseen tottunut. Sitäpaitsi kyse on sellaisesta periaatteesta, että minä en aio vauvaa hoidatta appivanhemmilla enää päivisinkään, koska ei ole oikein viedä lasta paikkaan jossa häntä hoidetaan mutta sitä pidetään raskaana. Minulle ei myöskään ole ongelma jos en nyt heti miten pääse ulos miehen kanssa se oli vain ollut ihan kivaa ja kun vauvakaan ei viela vierasta ja nukkuu yöt hyvin, mutta isovanhemmat kieltäytyivät yökyläilystä nyt ja jatkossakin. Minusta vain ajatus ettei meillä tule sitä aikaa olemaan jatkossakaan tuntuu ahdistavalta.
Anteeksi jos otan itseeni herkästi. Typerät kommentit keskustelupalstoilla eivät kyllä pilaa minun päivääni, ei todellakaan. Silti täällä tuntuu olevan aika ilkeää kirjoittelua aiheesta kun aiheesta. Minä en henkilökohtaisesti ole sellainen ihminen joka sanoo pahasti kenellekkään. Olen suhteellisen tyytyväinen ja onnellinen, eikä siksi tarvi kiukutella täällä palstoilla muille. ja jos jonkun mielestä olen säälittävä itsesäälissä rypijä, niin ennemmin niin kuin ilkeä elämäänsä kyllästynyt ruttunaama.Olisikos nyt niin että täällä onkin yksi toinenkin joka olisi vapaa-ajan tarpeessa kun pitää näillä palstoillakin kiukutella?!;) Enkä minä siis tietenkään tarkoita kaikkia, koska olen tosiaan saanut kannustavia ja asiallisia viestejä. Silti panee miettimään miksi jonkun pitää aina joka asiasta päästä aukomaan päätä? Ei tarvi kun päivää sanoa, niin joku haistattaa pitkät samantien päin naama!
Olisin nyt kiinnostunut kaikilta joilla on kokemusta tuosta mll:stä saamaan tietoa tarkemmin. Eli toisaan minkä ikäiselle lapselle olette hoitajaa ottaneet ja minkälaisia kokemuksia noin yleensä on ollut?
Emme valitettavasti asu Turun seudulla, kiitos rohkaisusta!:)
Nonniin. Kuten huomata saattaa jotkut syyllistävät kyllä huonoksi äidiksi ja taisi joku sanoa ettei olisi pitänyt lapsia hankkia ollenkaan jne...eikös tämä ole pahin solvaus minkä äiti voi saada päälleen? Minusta on. Jos joku ei syyttele sitä että haluan omaa ja parisuhdeaikaa joskus niin sitten syytelläänkin idiootiksi kun siitä potee huonoa omaatuntoa juurikin siksi että joku siitä syyllistää. Tämä on loputon kierre aina joku keksii jonkun ja toinen toisen syyn haukkua ja arvostella.
Minulla on omiin vanheempiini ja sukulaisiini, jotka asuvat 500km päässä hyvin läheiset välit ja minua pöyristyttää kommentti kuinka jotkut lapset käyttävät vanhempiaan hyväksi! Minä en ymmärrä, koska lapsi on lapsi eikä voi käyttää äitiään hyväksi jos keskinäinen suhde on sitä mitä mielestäni kuuluu! Meillä auttaminen ei ole mikään ikävä velvoita saati lapsen lapsi jota suorastaan toivotaan kylään hoidossa olo kun on sitä että vietetään aikaa lapsen kanssa ja luodaan tähän suhdetta enemmän kuin hoitamista. Jos isovanhempi kokee vauvan hoidon raskaaksi eikä halua sitä tehdä hän minun mielestäni ei ole halukas luomaan mahdollisimman läheistä suhdetta lapseen, joka minun mielestäni on tärkeää myös isovanhemmille.
En ole laiska ja itsekäs. Olen vain tottunut täysin erilaiseen perhemalliin. Mummoni on hoitanut minua tuon tuosta ja olen ollut vauvana yökylässä ja meillä on todella läheiset välit. Toivosin että oma lapsi saisi yhtä lämpimät välit solmittua omiin isovanhempiinsa siksi minusta tuntuu oudolta kun anoppi ei tätä halua näköjään. Kun minä hommasin lapsen niin aion kyllä hänen lapsiaan hoitaa aivan yhtälailla. Minä ja mieheni erityisesti on pettynyt omiin vanhempiinsa. Me emme ymmärrä mikseivät he halua viettää aikaa pojan kanssa. Eikä mielestäni elämän vauvan kanssa tarvitsisi olla sitä ettei missään käydä. Tuossa juhlinnassa ei olisi niinkään ollut kyse itse ulos lähtemisestä vaan siitä yhdessä olosta välillä muualla kuin arjen vietossa. En minä halua yksinäni käydä missään viihteellä kun ei kyse ole ollenkaan siitä! Sitäpaitsi pelkkä tieto että voi lähteä jonnekkin jos siltä tuntuu olisi lohdullinen. Minusta tuntuu että ne vanhemmat jotka eivät ole apua saaneet eivät hoida sitten enää lapsen lapsiaankaan onko se nyt sitten kiva? Joka itse on joskus saanut apua osaa sitä myös jakaa eteenpäin. Te jotka ette missään koskaan käy ette sitten enää jaksa omien lastenne lapsia hoita, eikä niitä enää kuulukkaan kaitsia teidän mielestänne, niinkö?
Mitä tulee omantunnon tuskiin ja surkeiluuni.Jostain syystä äitiys on ollut minulle sellainen paikka, että saan helposti syyllisyyden tunteen joka asiasta. Tällä hetkellä tuntuu että olen huono äiti kun toivon joskus tuota omaa aikaa ja se syyllisyys johtuu juuri syyllistävistä kommenteista, kirjoituksista ja siitä kun anopin mielestä ei tarvi mihinkään mennä että kasvaa vastuulliseksi vanhemmaksi. Minulle tällainen syyllistäminen toimii kuin häkä äitiyteen liittyvissä asioissa. En sanonut olevani huono äiti vaikka siltä joskus tuntuisi.
Käsitin, että appivanhempasi kuitenkin hoitavat lastanne päivällä? Miksette voi miehesi kanssa käydä vaikka elokuvissa ja syömässä, miksi pitää päästä juuri yöelämään? Kyllä sitä voi yhdessä tehdä muutakin kuin ryypätä..
En halua sinua loukata, enkä arvostella, mutta kyllä se vaan niin on että itse on lapsensa hoidettava. Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta, vanhempi on 2,5-vuotias ja yhtään ainutta vapaayötä ei meillä ole ollut, emmekä ole sitä kaivanneet. Lapsemme on ollut hoidossa päivällä ja olemme käyneet juurikin elokuvissa, syömässä, jääkiekkopeleissä jnejnejne. Myös lapsen kanssa voi viettää yhteistä aikaa, tai siis että esim. ravintolaan voi vallan hyvin mennä lapsenkin kanssa... Ei sen yhteisen ajan ole pakko olla kahdenkeskistä aikaa, vaikka toki sitäkin välillä kaipaa.
Kaikki isovanhemmat vaan ei halua lastenlapsiaan hoitaa. Et voi kuin hyväksyä sen, vaikka kuinka harmittaisi. Anoppiasi et pysty muuttamaan, ja jos hän haluaa jatkossakin nukkua rauhassa yöunet eikä halua vastuulleen teidän kullanmuruanne yöajaksi, niin sitten ei. Kyse voi olla myös siitä, ettei hän uskalla ottaa lasta, tuntee vastuun liian suurena. Kaikki eivät ota edes lasta syliin, ettei vaan satu mitään! Joka perheessä on omat tapansa, toisissa on tapana pärjätä omillaan, toisissa autetaan kaikissa asioissa (esim. raha-asiat, lastenhoito, remontointi jnejne) enemmän.
Kun lapsi on isompi, hän voi olla yökylässä siellä 500 km päässä toisilla isovanhemmillaan, jos se heille sopii ja heillä on yökyläilykulttuuri, josta pidät. Tai voisitteko viettää miehen kanssa sitä kahdenkeskistä aikaa lähempänä heitä joku viikonloppu? Meillä toiset isovanhemmat ostavat lahjaksi hotelliöitä vanhemmille ja hoitavat sillä aikaa lapsia. Ja toiset eivät muista lasta edes syntymäpäivänä, tapaavat pari kertaa vuodessa ohikulkumatkalla 15-30 minuuttia, jos on hyvä tuuri. Ihmisiä on erilaisia. Yritä olla onnellinen siitä, että lapsellasi on isovanhemmat hengissä ja saa tutustua heihin, kaikilla ei ole sitäkään.
Niin kun tämä "yöelämä" oli vain ihan sen hetken juttu, että tuntui ihan kivalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa, kun mies oli lähdössä jokatapauksessa ajateltiin, että miksen minäkin samalla. Kivempi niin kuin molemmat erikseen kylillä heilumassa. Mutta tosiaan näillä yökyläilyllä en välttämättä tavoitellutkaan sitä että olisimme joka kerta viihteellä joskus vaan voisi olla kiva viedä vauva yöksi hoitoon ja vaikka vuokrata elokuva ja nukkua pitkät unet. Sitäpaisti...mitä väliä sillä on jos olisi baarissa. En ymmärrä miksi tämä sana juuri saa sapet toisilla kiehumaan ja ymmärretään se niin että olisin joka viikko kapakassa räkäkännissä jos olisin kerran halunnut mennä, mutta maailmani ei todellakaan romuttunut, kun en sinne baariin päässyt.
Meillä kaikki isovanhemmat ovat 70-80 vuotiaita eivätkä mitenkään priimakunnossa.
Ovat kyllä kiinnostuneita ja elämässä mukana, mutta eivät hoida ilman, että meistä vanhemmista ainakin toinen on paikalla, koskaa eivätkä yhtään.
Ja minkäs sille teet. Ovat sentään olemassa.
Harva on turvaverkko tosin niltä osin. Meillä on onneksi aktiivisia kummeja ja tuttavapiirissä perheitä, jotka auttavat tarvittaessa. Ja niin mekin autamme heitä. En taida olla ketjussa ensimmäinen, joka kertoo vaihtavansa lastenhoitopalveluja ystäväperheiden kesken?
Ei täällä kukaan ole puuttunut tuohon baari-asiaan, taidat olla aika vainoharhainen jo. Jos luet ketjun vastauksia niin huomaat itsekin. Koeta nyt käyttäytyä kuin aikuinen, ja lopeta ruikutus. Muita ihmisiä et voi muuttaa, sen sijaan omaa asennettasi voit! Tsemppiä lapsenhoitoon.
Kunhan sen vaan saa nakattua jonnekin kun ei oikein hotsita persettä pestä ja sidukkaakin tekis mieli.Voi sitä ihanata raskausaikaa kun voi patsatella maha pystyssä huomion keskipisteenä vaikka se nyt ei kaikkia niin hirveesti kiinnostaisikaan.Sitten koittaa synnytys ja ai kauheeta miten kamalaa se oli ja tarinaahan siitä riittää (onneksi on puhepaketissa vielä paljon aikaa jäljellä) ja taas kaikkiahan hirveesti kiinnostaa montako tikkia ja miten paska lensi.Sukulaisten/kaverien pitääkin sitten tulla kotia ylistämään vauvan kauneutta vaikka eikös se näyttänytkin ihan apinalle ja kuuntelemaan samat jutut mitkä vasta oli joutunut puhelimessa kuuntelemaan.Kuluu max. pari kuukautta niin alkaa valitus että miten on raskasta toi vauvan hoito eikä ole yhtään omaa aikaa ja hupsista missä kaverit.Niitä kun nyt ei vaan kiinnosta kuunnella sitä valitusta.Huudetaanpa apuun tuore mummo sillä mun on ihan pakko päästä vähän tuulettumaan tai mä en muuten jaksa ja itkukin siinä tirahtaa.Tokihan mummo auttaa tuoretta äitiä ja jatkossa mummo huomaakin että maanantaina on tyttärellä zumba ti.spinning ke.mummon vapaapäivä to.pump pe-la.tytär tuulettumaan joko Teron(oletettu isä) tai tyttöjen kesken. Ja sunnuntaina,voisitko mummo kattoo meidän Pyryä että me saadaan levättyä että jaksetaan ens viikko.Voi jos mummo tekee sen virheen että erehtyy sanomaan että ei nyt pystyis Pyryä kattomaan kun olis pitsinnypläystä seurojentalolla niin siitäpä se riemu alkaa.Mummo ei rakasta Pyryä eikä äiti lastaan kun ei auta, kun sillä on niiiiiin raskasta ja itkukin tirahtaa.Mummohan enää paskat välittää pitsinnypläyksestä sillä Pyryn äitihän on maailman napa jonka ehdoilla kaikkien pitäisi toimia.Voi teitä mummo/pappa raukkoja kenellä ei ole kanttia sanoa että me ollaan sinun perse aikoinaan pesty että peseppä vähän useemmin oman tekeleesi takamus.Voi kun te alati valittajat olisitte harjoitelleet ensin koiralla josta pääsee vielä helposti eroon kun toi ei oo enää kiva.
Jatkan omasta puolestani... Kun juuri kerroin, etteivät isovanhemmat lapsiamme hoida vaan teemme sen itse ja saamme satunnaisesti apua kummeilta tai ystäväperheiltä - niin se kimmoitti sinut kirjoittamaan..tuollaista?
Kuinka oikein viestini luit?
Kiitos vain, olemme lähemmäs nelikymppinen aikuinen pariskunta, joka mielellämme hoidamme omat lapsemme ja teemme sen vieläpä yhdessä, molemmat vanhemmat. Että se niistä zumbista ja sidukoista.
Vaan keskusteluun yleensä.
Miksi te jotka, ette ole lapsianne hoidattaneet mummoilla ym...olette sitä mieltä, että muidenkin pitäisi toimia juuri samoin. Jos sä et ole muilla vaippoja vaihdattanut, niin mitä se sua liikuttaa jos toinen hakee ja saa apua lähipiiriltä? No koska sinun tapasi on ainoa oikea kuvittelet ja koska olet ilmisel´västi katkera siitä ettei kukaan ole apuna. Tottakai olet ja käännät sen omaksi valinnaksi, tuskin on. Sitäpaitsi miksi on niin vaikea ymmärtää, että jotkut mummot ja papat ihan oikeasti hoitavat niitä vauvoja mielellään. Tarjoavat jopa apuaan itse eikä päinvastoin!
Vastaan vähän sivusta, en ole aiemin kommentoinut tätä ketjua, mutta kysymyksesi toi vastakysymyksiä:
Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, ok, mutta jos eivät, mikä on ongelma?
Eräs ystäväni sanoi hyvin: kun nainen saa lapsen, ei kannata automaattisesti olettaa että isä hoitaa lastaan, isovanhemmat hoitaa lastenlastaan tai arki lapsen kanssa on ns. helppoa (vauva nukkuu ja syö hyvin, on terve jne.). On aivan ihanaa, jos nämä kaikki asiat toteutuvat (tai edes yksi), mutta niin moni tarina osoittaa todellisuuden olevan toista. Niinpä kannattaa lasta hankkiessa varautua jollain tasolla siihen että joutuu hoitamaan lasta itse ja se on vaivalloista. Sitten voi yllättyä iloisesti!
Minustakin aloittaja saisi nähdä ennen kaikkea tilanteensa positiiviset puolet: hän kuvaili lastaan suht helppohoitoiseksi ja isovanhemmat hoitavat lasta päivisin (jolloin todella ehtii hoitamaan parisuhdetta ja saa omaa aikaa). Siinä on jo kaksi isoa positiivista asiaa joita ei kaikilla ole. Mutta paitsi että nythän aloittaja on kertonut ottaneensa nokkiinsa yöhoitoasiasta niin ettei vie lasta enää päivisinkään hoitoon. Menettää senkin oman ajan ja parisuhdeajan! Eli mitä opimme: mummo tai vaari - älä ole rehellinen vaan ota lapsi hoitoon aina kun niin toivotaan. Valita sitten selän takana muulle suvulle, kuinka rankkaa on. Sekö sitten on parempi kuin että sanotaan suoraan suomeksi!?
Minusta nyt vain mummo ja pappa,jotka eivät ole halukkaita hoitamaan lapsenlapsiaan ovat idiootteja ja itsekkäitä (siis jos kyseessä on ihan perusterveet ja suhteellisen nuoret ihmiset)
No jos heitä ei kiinnosta luoda niin läheistä kontaktia pojanpoikaan, mitä olimme kuvitelleet, minusta kun olisi ihana suuri rikkaus jos lapsella olisi vauvasta saakka mahdollisuus luoda muitakin läheisiä suhteita kuin vain äiti ja isä, niin sehän on heidän oma häpeänsä.
Ongelma on se, että olen pettynyt heihin ja varsinkin mieheni puolesta. Olisi nimittäin loukkaavaa jos omat vanhempani eivät olisikaan kiinnostuneita minun lapsestani siinä määrin kuin olen olettanut. Minun äiti on sanonut, että minun lapseni on sama kuin oma lapsi hänelle. Kuka pitää omaa lastaan taakkana ja rasitteena. Tottakai olen loukkaantunut poikanikin puolesta kun isovanhemmat pitävät hänen kanssaan viettämäänsä aikaa raskaana.
Samoin tuppaa olemaan että sitä kyllä soitellaan käymään ja valitetaan kun ei ole ollut aikaa vieraisilla käydä. Eli aina pitäisi sitten kaiken mennä heidän ehdoillaan. Minusta minullakaan ei ole mitään velvoitteita heitä kohtaan. Asioiden pitäisi olla niin että puolin ja toisin tullaan vastaan ja autetaan. Eikä sen auttamisenkaan tarvitse olla ikävä velvoite. Ongelman ydin on siis siinä että olen niin kovin erilainen ihminen kuin appivanhemmat, enkä minä ymmärrä heidän tarkoitusperiään tai käytöstään. Se on minulle uutta.
Olen kyllä onnellinen tässä,nyt enkä minä tosiaan voi kuin hyväksyä tilanteen, mutta jos minua ei haluta auttaa en ole itsekään velvollinen mihinkään. Yhteistä aikaa emme ole päivisin viettäneet. Mies on töissä. Lapsi on viety hoitoon hetkeksi lähinnä pakollisten menojen ajaksi kuten lääkäri, fysioterapia ym ym..aiomme jatkossa hoitaa niin ettei tarvitse näitäkään kertoja hoidatuttaa. Ei ole oikein viedä lasta paikkaan jossa hänet koetaan raskaaksi.Niin...kerran kävimme elokuvissa, niin anoppi käski tulla suoraan hakemaan vauvan kun elokuva loppuu...ei siinä paljon rentouttanut, kun tuntui että kiire hakea vauva pois.
Saa olla rehellinen, mutta niin makaa kuin petaa, jos olet itse laiska ja välinpitämätön, miksi kuvitella että sinusta joku pitäisi huolta ja olisi kiinnostunut? Pitää antaa jos haluaa ottaa, eikä se suhde lapseen itsestään kehity, vaan tulee jäämään etäiseksi. Harmi sinänsä. Kyllä minä keksin muutakin tapaa viettää yhteistä tai omaa aikaa, mutta olen hirveän pettynyt, kun isovanhempia ei kiinnosta meitä asiassa tukea. Ei sekään tunnu mukavalta ettei sitä tukea ole taustalla siinä määrin kuin tarvitsisi. Meitä kun on erilaisa ihmisiä. Minä vaadin paljon mutta myös annan paljon. Kaipaan ympärilleni ihmisiä tueksi, jonkunmielestä olen heikko enkä pärjää omilla, mutta kyse ei ole siitä. Minä en halua että kenenkään pitäisi pärjätä omillaan, vaan me voisimme auttaa toinen toisiamme.
Minulla on oikeus tuntea näin.
mutta siis maailma ei aina ole niin nätti paikka kuin toivoisi, mutta saan minä tuntea siitä pettymystä. Ei tämä tarkoita etten jaksa vauvaayksin hoitaa! En vain ymmärrä jos sukulaiset eivät ole siinä mukana. Mutta en enää jaksa yrittää selitellä itseäni joten saa nyt tämän puiminen jäädä täällä tähän.
Hehän ovat siinä mukana jos hoitavat vauvaa päivisin että pääsette esim sinne elokuviin! Ei noin pienen vauvan kuulukkaan olla missään yöhoidossa, ja monet lapset voivat itkeä koko yön jos sysätään yhtäkkiä vaikka sitten sen tutun mummon luo! Nyt tuntuu kyllä että sinä olet ihan sekopää... SInuahan auttaan jo niin paljon kun sukulaiset edes voi auttaa noin pienen kanssa!
Tää elokuva oli tämä yksi kerta! Siitäkö minun pitää hyppiä riemusta kattoon? Meidän vauva nukkuu tällä hetkellä täydet yöt ja kuinka monta kertaa se on sanottava: Nimenomaan eivät halua hoitaa nyt eikä JATKOSSAKAAN. Tuo JATKOSSA on sen ongelman nimi. Ei se että minulla olisi niin kova hinku juuri lähiakoina hoidattaa, mutta kun tässä vuosi pari vierähtää niin kyllä sitä voi olla että yhden vapaa yön välillä kaipaisi!
Isovanhemmathan ovat olleet halukkaita hoitamaan lasta, näin ainakin ymmärsin kertomastasi. Jos he kokevat pienen lapsen hoidon raskaana, se ei tarkoita että lapsi olisi heille taakka. Minäkin äitinä koen 6kk lapsemme hoidon ajoittain raskaana, enkä epäröi sanoa sitä ääneen, mutten suinkaan tarkoita että lapsi on taakka tai rasite.
Kerrot että miehesi on töissä päivisin, mutta on kai hänellä vapaapäiviäkin, jolloin parisuhdeaikaa voi ottaa keskellä päivää? Tai kun äitisi tulee teille kylään, lähtekää sitten miehesi kanssa tuulettumaan, äidillesihän teidän lapsi on kuin oma lapsi, eli estettä vaikka yön yli hoitamiseen ei pitäisi olla.
Edelleen sanoisin että avoimmuutta vuorovaikutukseen, mieluummin kuin mökötystä tyyliin "olkaa sitten!". Sinähän se asetut esteeksi isovanhempien ja lapsesi välisten suhteiden kehittymiselle, jos nyt tämän takia rajoitat vuorovaikutuksen minimiin. Kun ole pettynyt ja kiukkuinen siitä ettei yhteinen ravintolailta miehen kanssa onnistunut, älä kuitenkaan anna sen tulehduttaa kokonaan välejä. Isovanhemmat on välillä todella rasittaviakin meilläkin, mutta ei kannata ottaa liikaa itseensä kaikista kommenteista.
mä ymmärrän sua täysin,älä välitä näistä jotka mollaavat ja heittävät paskaa niskaan,anna niiden olla :)
mulla on kaksi pientä lasta ja päivät aika hulinaa.. mulle on tosi tärkeetä että saan omaa aikaa pari,kolme tuntia viikossa esim. jumpalla käymiseen tai kauppaan yksin.. ei sen kummempaa tarvitse niin jaksaa taas. ollaan miehen kanssa oltu yö poissa kotoo.. (muutamakin) ja lapset mummujen hellässä hoidossa. enkä koe siitä minkäänlaista huonoo omaatuntoa.
kun parisuhde voi hyvin niin kaikki on silloin hyvin!
eli toisinsanoen älä ihmeessä koe siitä minkään näköstä huonoo omaatuntoa jos haluat miehesi kanssa yhden yön olla kahdestaan!!
eikö miehesi voisi puhua äidilleen että oottaisi yhdeksi yöksi?? tai tulisi teille yöksi hoitamaan? tai ei sen puoleen en tiedä haluisinko enää itsekkään antaa lasta heille jos asian on noin ilmaisseet. :(
tsemppiä ja kaikkea hyvää!! olet kyllä terästä kun et näistä puheista hermostu!! :)
Joo, se onkin ymmärrettävää että tahtoo olla yön joskus kahdestaan miehensä kanssa, mutta se ei, että ap riistää isovanhemmilta oikeuden hoitaa lasta OLLENKAAN, vaikka selvästi ovat siihen halukkaita, kun eivät vaan tahdo ottaa yöksi! Ja toden näköiseltä kuulostaa että he eivät tahdo ottaa lasta yöksi jatkossakaan sen takia, että sinä syyllistät ja painostat heitä. En minäkään ottaisi jos minuun suhtauduttaisiin tuolla tavalla...
Hei en minä ole heitä syyllistänyt. En ole edes puhunut heidän kanssaan. Itse sanoivat heti että ei nyt eikä jatkossakaan. Eikö kellään ole käynyt mielessä että en minä ehkä se kettu ole vaan ehkei anoppi olekkaan mikään enkeli? Minusta tuntuu etteivät ole itse aikoinaan viettäneet parisuhdeaikaa ja nyt ketuttaa ja laitetaan vahinko kiertämää, reilua? Ei minusta.
En ole puhunut välien katkaisemisesta kokonaan. Mutta hetken etäisyys heihin on nyt paikallaan syystä jos toisestakin. Mieheni tosiaan itse haluaa ottaa väliä ja hengähdystauon vanhempiinsa eikä minullakaan ole ihan heti hinkua vieraisille. Toki jatkossa saavat nähdä lasta, mutta eivät he tosiaan ole koskaan itse edes pyytäneet vauvaa hoitoon, niin minä koen ettei heitä välttämättä huvita. Jatkossa käymme vieraisilla kun se meille sopii katsotaan sitten jos appivanhemmat toivovat itse lasta päivällä hoitoon niin voidaan sitten katsoa uusiksi. Meistä nyt tälla haavaa tuntuu vain, ettei heitä ehkä huvita lasta hoitaa, vaan nämä päivähoito kerratkin tuntuvat vähän ehkä väkinäisiltä, mutta en tiedä ehkä pitää kysyä sitä sitten joskus suoraa. Ei nyt sillä ei kiinnosta tosiaan juuri tällä hetkellä jutella heidän kanssaan koko aiheesta.
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä ja joistain vähän vähemmän kannustavistakin. Täyttä paskaakin täällä on rivikaupalla suollettu, mutta näinhän se mene.Voin sanoa, että olen tätä asiaa puinunut nyt monelta kantilta ja mennyt itseenikin. Nyt yritän jättää tämän asian puimisen tähän paikkaan.
No, vaikket haluakaan puida tätä, pakko sanoa että taidat olla aika nuori tai aika suivaantunut kun et pysty näkemään miehesi vanhempien puolta asiassa. Meillähän on vain sinun versio tapahtumista ja jos sen perusteella odotat saavasi yksipuolisesti "voi on sulla vaikeaa"-kannustusta, metsään mennään.
Anna pölyn laskeutua asian ylle ja mieti sitten uudelleen. On totta että miehesi vanhemmat ovat voineet aikanaan jäädä yksin keskelle pikkulapsihulinaa ja kun siitä selvisivät, olettavat että näin se menee muillakin. 70-luvulla lapsensa saanut työkaverini muisteli kerran, että silloin ei edes puhuttu mistään parisuhdeajasta tai siitä kuinka lasten tulo voi muuttaa parisuhdetta. Heillä oli kuulema kauheita riitoja miehensä kanssa ja kireää tunnelmaa, ihan varmaan väsymyksestä ja yhteisen & oman ajan puutteestakin johtuvaa. Ja sen lisäksi oli tunne että kaikilla muilla menee hyvin, kun vaikeuksista ei puhuttu. Eli naama irvessä vaan piti pärjätä.
Noh, miehesi vanhemmat voivat myös tuntea epävarmuutta pienen vauvan hoidosta...tai ovat vanhanaikaisesti ajattelevia sen suhteen, että pitääkö sitä nuoren äidin "heti" kirmata baariin. "Ei sitä ennenkään menty". Ja näin: sukupolvien yhteentörmäys on valmis, vailla sen kummempia pahoja aikomuksia puolin tai toisin.