Lääkärin työ

Osittain olen samaa mieltä... Silti uskon, että nykyisen kaltainen fysiikkaan ja kemiaan keskittyvä pääsykoe on tarpeellinen. Ei sitä voi millään psykologisella soveltuvuuskokeella korvata.

Pitäisi olla nykyisen pääsykokeen lisäksi jonkinlainen "luonnetesti", jotta saataisiin edes osa täysin epäsosiaalisista, empatia kyvyttömistä tai hoitotyöhön muuten sopimattomista ihmisistä karsittua pois. Toisaalta tälläiset testit ovat aina jokseenkin kyseenalaisia lopputulokseltaan. Ja toisaalta niitä tutkijoitakin tarvitaan ja ne lääketieteelliseen hakijat jotka eivät hoitotyöhön sovi saattavat olla erittäin potentiaalisia tutkijoiksi. Eri asia sitten päätyvätkö he tutkijoiksi vai käytännön työhön valmistuttuaan.

Halveksi miten haluat. Tosiasia vain on, ettei hoito"tieteellä" ole juuri mitään tekemistä todellisen tieteen kanssa. Ja kun elämme 2000-lukua, niin sairaiden hoitokin on valitettavasti jo tiedettä. Sitten maallikot, lähihoitajat, sairaanhoitajat ja putkimiehet puhuvat keskenään miten asiat "oikeasti" pitäisi junailla.

Ei pelkällä kemialla tai fysiikalla lääkikseen pääse! Ja se että "mahtuu niiden harvojen joukkoon jotka mahtuvat" tarkoittaa sitä että pitää olla vielä parasta 10 prosentin sakkia että pääsee. Sinä ilmeisesti haluaisit lääkäriksesi jonkun jolla on ystävällinen hymy ja ottaa lämpimästi kädestä kiinni mutta siinä kaikki? Empatiaa ja soveltuvuutta. Sitäkö vaadit ja haluat 18-vuotiailta??? Käytännössä lapsilta. Ei hyvää päivää, et ole ilmeisesti ajatellut asiaa kovin tarkkaan. Oletko itse asiassa vain kateellinen siitä palkasta? Ehkä voisit lukea sen fysiikan ja kemian ja hakea lääkikseen? Mikset? Suomi on vapaa maa, jos päässä kapasiteettia riittää niin sisään vaan ja tienaamaan sitä ylipalkkaa.

Sydämenpalo hoitotyöhön? 18-vuotiaalta ihmistuntemusta? Mitä sillä muuten tekee sairaiden hoitamisessa? Lähihoitajan työ on kuule aika erilaista. Lääkärin työssä joudut jatkuvasti omaksumaan uutta, pitämään mielessä tilastomatematiikkaa ja hoidon vaikuttavuuksia. Ei siinä kuule "halu auttaa ihmistä" kauan kestä. Sinä et ilmeisesti ymmärrä lääkärin työstä mitään. Onnea urallasi lähihoitajana.

Keskimäärin se on aivan sama miten lääkäriopiskelijat valitaan. Valmistuneet ovat taidoiltaan ja tiedoiltaan suurinpiirtein samanlaisia. Kuitenkin alkuvaiheen opinnot perustuvat anatomiaan, biokemiaan, fysiologiaan, genetiikkaan, patologiaan, farmakologiaan jne. ja on välttämätöntä ymmärtää perusteet näistä asioista koska lääkärit vastaavat osaltaan näiden alojen tutkimuksesta tulevaisuudessa.
Jos haluaa jatkaa opintoja vaikka lähihoitajasta eteenpäin niin se on hyvin mahdollista esimerkiksi sairaanhoitajaksi ja iltalukion jälkeen vaikka lääkäriksi. Loppujen lopuksi valintakokeessa ei vaadita mitään erityisiä kemian tai fysiikan taitoja vaan ainoastaan lukiotason osaamista ja osattavat asiat on esitetty valintakirja Galenoksessa. Jos vaadittavat asiat ovat hyvin hallinnassa niin sitten vain tarvitsee hallita hermonsa valintakokeessa ja sisäänpääsy on lähes varmaa.
Jos haluaa varmistaa opiskelupaikkansa niin voi mennä vaikka Viroon, Latviaan tai Romaniaan opiskelemaan rahalla niin voi sitten palata Suomeen kun paperit ovat kourassa. Harjoittelut voi joka tapauksessa tehdä Suomessa palkattuna.

Ketjun aloittajalle tiedoksi:
Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja hoitaja on hoitotieteen asiantuntija.
Lääkäri käytännön työtä on diagnoosin tekeminen, hoidon suunnitteleminen ja jossain määrin myös sairauksien ehkäiseminen. Varsinaista hoitoa lääkäri ei toteuta muuten kuin toimenpiteiden muodossa. Lääkärin tehtäviin ei siis oikeastaan kuuluisi ns. pään silittely, mutta silti suurin osa ammattikunnasta sitä empatiakykynsä vuoksi harrastaa.

Lääkärin ammatti on henkisesti raskasta ja muuta elämää rajoittavaa. Lääkäreitä samoin kuin ihmisiä yleensäkin on moneen lähtöön. Kuitenkin uskaltaisin väittää ettei lääkärin ammattia jaksa kauaa harjoittaa ellei tunne jonkinlaista "sydämenpaloa" ihmisten auttamista kohtaan.

Käytännön lääkärin työssä fysiikkaa tai kemiaa ei yleensä tarvitse, mutta näiden hallitseminen luo hyvän pohjan ihmiskehon toiminnan ymmärtämiselle. Lääketiede perustuu tutkimusnäyttöön, sen vuoksi tilastotieteen ymmärtäminen on tärkeää, jotta ymmärtää tutkimustuloksia ja niiden merkitsevyyttä. Tärkein lääkärin ominaisuus on kuitenkin mielestäni tiedon soveltamiskyky. Nykyiset pääsykokeet ovat varsin hyvä tapa mitata sitä. Hyvät sosiaaliset kyvyt helpottavat lääkärin työtä (vähemmän konflikteja ja valituksia, potilaan tyytyväisiä, mukavampi työilmapiiri, jne), mutta periaatteessa sosiaaliset taidot eivät ole välttämättömiä lääkärin työssä selviämisessä (hyvänä esimerkkinä Dr House, vaikka fiktiivinen hahmo onkin.)

Minusta pääsykoe mittaa hyvin motivaatiota. Lukion oppimäärä ei ole niin edistynyttä etteikö kaikilla riittäisi aivot sen omaksumiseen. Pitää vaan opiskella! Ja sitä on tehtävä myös sisäänpääsyn jälkeen, joten ne jotka läpäisevät pääsykokeet ovat usein aika soveltuvia on lääkikseen.

Lääkärin työ ei ole hoitotyötä, joten on ihan turha verrata lääkäriä ja hoitajaa. Kyllä se vaatii todellakin sitä kemiaa ja fysiikkaa enemmän kuin ihmisläheisyyttä, jos halutaan potilalle tuottaa se oikea ja parantava hoitomenetelmä. Lääkäri suunnittelee hoidon ja hoitajat hoitavat sen mukaan. Minäkin olen sairaanhoitaja ja osaan sisäistää asian. Ehkä jotkut kokemattomat hoitajat luulevat, että lääkäri vaan heittää päästään jotain tai "ei tee mitään" muuta kuin sanelee käskyt, mutta kyllä se vaan aika paljon vaatii tietoa, taitoa ja vastuuta jotta saadaan se oikea hoito.

Tosi on, että joskus kohdalle sattuu sellaisia lääkäreitä, jotka ovat ihan pihalla eivätkä saa jostain kumman syystä toimivaa hoitomenetelmää ja siinä sitten vaan ihmettelee, että mitenkäs tuokin voi olla lääkäri... :D

Kyllä silti lääkärin työhön kuuluu auttamisen halu ja ystävällisyys ja ymmärtäväisyys potilasta kohtaan.

Onko ok että esim. allergialääkäri luo vastaanotolleen tunnelman, jossa hän kovin ottein henkisesti painostamalla "haastattelee" potilasta hänen menneisyydestään ja persoonallisuudestaan 45 minuuttia?

Onko ok jos tuo lääkäri sanoo 30-vuotiaalle tunkirankaongelmalliselle potilaalle että tämä on kuin vanhus ja tuomitsee tarpeellisen sairausloman vedoten siihen että joku neliraajapotilaskin kykenee tekemään töitä?

Onko ok että tuo lääkäri ottaa kantaa potilaan elämänkokemuksiin toteamalla että tällä on ollut liian helppo elämä tietämättä ja tuntematta potilaan historiaa kovinkaan hyvin?

Onko ok että tuo lääkäri toteaa että potilasta ei vaivaa mikään, vaikka potilaan oireet ja tutkimustulokset sanovat muuta?

Mietin vaan, olenko ihan hukassa, kun mielestäni tuollainen on väärin.

Mielestäni lääkärin työ on yksi arvostetuimmista ammateista maailmassa, eikä turhaan. Itse ainakin arvostan jokaista joka tekee arvokasta hoitotyötä. Ja kyllähän sen tietää mitä tapahtuisi jos kaikki hoito ja lääkintähenkilökunta menisivät lakkoon. Kummasti alettaisiin taas olemaan sitä mieltä, että lääkäri on palkkansa ansainnut. Toki on myös niitä potilaita joiden mielestä lääkäri ei tee mitään ja hoitajatkin vain nauravat päin naamaa. Mutta kannattaisiko katsoa peiliin? Lääkäri on päässyt asemaansa kovan työn ja opiskelun kautta ja uskon, että kaikkiin lääkärin päätöksiin vaikuttaa rautainen ammattitaito vaikka se maallikon mielestä vaikuttaa kummalliselta kun nuhaan ei anneta puolen vuoden sairaslomaa. Ja lääkärit varmasti näkevät joka päivä jotain uutta eikä kaikkeen ole aina vastausta tarjolla. Vakavammat sairaudet vaativat usein eri alojen konsultaatiota eikä tavallinen tk lääkäri välttämättä tiedä mitä tehdä jos esim. lapsi on vakavasti sairas.

Lääkärin työ on todellakin arvostettua ja ovat arvostuksensa ansainneet. Kun tarvitsen lääkärin apua, haluan todellakin että sitä antaa paras mahdollinen ihminen, joten tiukka seula lääkikseen on vain hyvä asia.

Siltikin, en pahastuisi jos lääkiksen pääsykokeissa pidettäisiin myös psykologista karsintaa. On oikeasti aika omituista, että hoitotyöhön. psykologiksi ja sosiaalialalle ei ole mitään asiaa ilman, että katsotaan soveltuuko henkilö siihen psyykisesti, kun taas lääkäriksi pääsee millainen sosiopaatti tahansa kunhan osaa vaan lukea pirun hyvin. Tämä näkyy valitettavasti välillä täysin empatiakyvyttöminä lääkäreinä.

Toinen kritisoitava asia lääkärien ammattikunnassa on mielestäni nyt jo ihan naurettavaksi mennyt palkkakehitys. Lääkäri on toki hyvän palkan ansainnut, sitä ei kiistä kukaan, mutta onko siinä enää mitään järkeä, että jollekin vuokrafirman keikkalääkärille, joka on juuri valmistunut, maksetaan 5000e/kk? Lääkärikulut vetävät jo nyt pieniä kuntia polvilleen, eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta. Tuo muiden palkansaajien todellisuudesta täysin irtaantunut kehitys on oikeasti aiheuttamassa lommoa lääkärien ammatin arvostukseen. Harkintakyky on pettänyt rahan edessä, ja monen mielessä lääkäri tarkoittaa nykyään ensin rahanahnetta julkisen sektorin ongelmien ja ihmisten hädän hyväksikäyttäjää, ja vasta toisena ihmisiä auttavaa pelastajaa. Tässä olisi oikeasti kyseisellä ammattikunnalla peiliin katsomisen paikka. Onko lääkärin työpanos oikeasti 2-3 sairaanhoitajan työpanoksen arvoinen?