Tiedätte varmaan mitä rahastoa tarkoitan. Kuinkahan monta pykälää tulee kiristettyä vyötä ensi vuonna? On nimittäin siihen malliin tullut hylsyjä rahastoilta. Viimeinen vuosi lähtisi liikkeelle, mutta se voi venyä vaikka kolmeksi lisävuodeksi, jos on pakko hakea ansiotöitä. Viimeinen oljenkorsi on tälle vuodelle vielä onneksi jäljellä. Sehän tässä ihmetyttää, että opinnot ovat edenneet hyvin, eikä pitäisi olla mitään haittatekijöitä hakemuksissa.
Eipä napsunut apurahaa
Apurahatutkija
71176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäpäs olen tehnyt vuoden ilman rahoitusta. Näen usein nälkää, mutta uskomattoman vähällä sitä pärjää, jos kerran pitää. Kaduttaa vai aika, mikä tuli silloin tiedät-kyllä-koska haaskattua täydellisen hakemuksen hienosäätöön taas kerran.
Mutta ansiotyöt. Aika uskottavaa ryhtyä hakemaan töihin perustalta, että kyllähän mää tässä oon pari vuotta vähän tutkiskellut, mutta eipä tästä mitään valmista jäänyt käteen eikäs entiset rahottajatkaan muhun enään usko.
...käytännössä ammattikoulun käyneelläkin on enemmän katu-uskottavuutta työnhaussa perustason ansiotöihin. Akateemisempiin hommiin taitaa olla alakohtainen yliopiston ulkopuolinen työkokemus vähänlainen?
Kesken oleva tutkinto ei yöskään oikein ketään vakuuta
ei tunne armoa ollessaan arvostamatta hankittua koulutusta. Jatkotutkintoa ei ole kannattavaa suorittaa loppuun, ellei paikkaa jossakin tutkimuslaitoksessa ole näköpiirissä. Ikävää on vain se, ettei keskeyttämisestäkään ole mitään hyötyä. Kuten edellä todettiin työkokemus siviilipuolen tehtäviin on useimmiten liian ohut nykyisessä kysyntä-tarjonta-epäbalanssissa. Näin jatko-opintonsa keskeyttänyt tutkijanalku näyttäytyykin työnantajan silmissä juuri epäonnistuneena tutkijana, jolla ei ole käyttöarvoa yliopiston ulkopuolisessa maailmassa. Tätä myyttiä on mahdotonta murtaa, sillä yhteiskunnallinen trendi on vienyt perusolettamuksiakin vastakkaiseen suuntaan jo lukuisia vuosi (ellei vuosikymmeniäkin).
Vaihtoehdoksi jääkin usein tukityöllistyminen kolmannelle sektorille esimerkiksi päihdetyösekatyöntekijäksi kuten allekirjoittaneella. Riittävän monesta turhasta apurahahakemuksesta olen oppinut sen, että tyhjän saa ilman tuota hakemuksen äärimmäistä hiontaakin. Siinä, että jatkotutkinto pitäisi rahoittaa yksinomaan apurahalla ilman tutkimusyksikön taloudellista panostusta prosessiin on jo lähtökohtaisesti aina jotain vialla. Itse olenkin lyönyt tältä osin hanskat tiskiin ja suunnannut ajatukset muualle.
Todellisuudessa koulutus itsessään ei tässä maassa kannata (tunnen lukuisia esimerkkejä ilmiöstä, erityisesti viimeisiltä vuosilta). Ratkaisevaksi muodostuvatkin lähtökohdat kuten olemassa olevat suhteet ja niiden kautta syntyneet verkostot. Kahta saman opintotien kulkenutta yksilöä saattaa odottaa täysin erilainen tulevaisuus, jossa oikeudenmukaisuudella ei ole minkäänlaista roolia.
Oma ratkaisu aikoinaan oli vaihtaa alaa ja kouluttautua paremmin työllistävälle alalla. Tutkijan uran aloittaminen kohdallani oli aikoinaan hyvä ratkaisu mutta olisi pitänyt siirtyä muihin töihin kun jatko-opinnot eivät edenneet. Oma suositukseni jatko-opiskelijoille on että jos väitös ei valmistu neljässä tai maksimissaan viidessä vuodessa niin silloin on kyllä paras vaihtaa muihin töihin.
Ite sain 21 000€ heti ekana jatko-opinto vuotena ku proffa jeesas hakemuksessa. Tutkimuksen aihe on itelle täysin uusi aihepiiri, enkä oo lukenu ees oppikirjaa aiheesta viä kokonaan.
Nytte otan rennosti ja tutustun kunnolla tähän tieteenalaan ja tsekkailen mitä kaikkee laitoksen tutkimusryhmä on saanu aikaseks. Lisäks pääsen assaroimaan joka jakso paria syventävää kurssia, eli ei fyrkat nyt ihan heti lopu.
Ku et oo mikään pseudotieteentekijä kuten suurin osa humanisteista!
Itellä tekee tuskaa saada rahoitusta Wittgensteinilaiseen tractatus -tutkimukseen. Oma proffakin on saanu vaan pikkuhiluja Suomen Akatemialta, kun on eka itkeny polvillaan kädet kyynärpäitä myöden ristissä...
apurahalautakunnissa istuvat samat proffat, jotka oman alansa sisällä jakavat rahat omille oppilailleen ja suosikeilleen vuorovuosina sulle-mulle -periaatteella. Jos ei ole ruskea kieli ja ole proffan emäntäpiika/isäntärenki, niin jää nuolemaan näppejään!