Eli ollaan tässä ruvettu miettimään koiran ostamista, ja haluttaisiin vähän vinkkejä hyvistä roduista. Minulla on 13-v. tytär sekä 3-v. poika. Nyt vasta kuitenkin ollaan miettimässä sopivaa rotua ja että onko meillä mahdollista ylipäätään pitää koiraa, eli aikaisintaan koira tulisi taloon ensi jouluna, joten poikakin ehtii vähän kasvaa ja toivottavasti oppii olemaan kunnolla koirien kanssa :)
Asumme kerrostalossa, pienehkössä kolmiossa, jossa on ranta ja hyvät lenkkipolut lähellä. Koira joutuisi olemaan yksin työ-/koulupäivän ajan, mutta pääsisin sitä lenkittämään aina keskellä päivää, sillä käyn töissä lähellä. Lapsena minulla oli koira ja n. pari kolme vuotta sitten kuoli meidän sekarotuinen narttu :( Kokemusta löytyy siis jonkin verran. Hakusessa olisi rotu, joka olisi suhteellisen lapsiystävällinen ja ei kovinkaan haukkuherkkä. Tiedän, että nämä on myös opetuskysymyksiä. Koiran kanssa ulkoiltaisiin päivittäin ihan mukavasti, pääsisi aina myös lenkeille mukaan, eli sellainen koira jota huvittaa myös sadesäällä tulla mukaan juoksemaan. Haluaisimme myös koiran kanssa harrastaa jotain, eli ihan aktiivista koiraa etsimme. Koiran tulisi myös olla sellainen, että se pärjää yksin jonkun aikaa, ja osaa sitten kotona rauhoittua. Koiran turkin tulisi olla aika helppohoitoinen, mutta jos sopiva rotu löytyy, voin kyllä trimmatakin.
Ollaan jo paria rotua mietitty, ja olisi ihan kiva kuulla kokemuksia niistä. Ollaan siis ajateltu stabyhounia, kultaista noutajaa, labbista, clumberinspanielia ja walesinspringerspanielia :)
Asumme kerrostalossa, pienehkössä kolmiossa, jossa on ranta ja hyvät lenkkipolut lähellä. Koira joutuisi olemaan yksin työ-/koulupäivän ajan, mutta pääsisin sitä lenkittämään aina keskellä päivää, sillä käyn töissä lähellä. Lapsena minulla oli koira ja n. pari kolme vuotta sitten kuoli meidän sekarotuinen narttu :( Kokemusta löytyy siis jonkin verran. Hakusessa olisi rotu, joka olisi suhteellisen lapsiystävällinen ja ei kovinkaan haukkuherkkä. Tiedän, että nämä on myös opetuskysymyksiä. Koiran kanssa ulkoiltaisiin päivittäin ihan mukavasti, pääsisi aina myös lenkeille mukaan, eli sellainen koira jota huvittaa myös sadesäällä tulla mukaan juoksemaan. Haluaisimme myös koiran kanssa harrastaa jotain, eli ihan aktiivista koiraa etsimme. Koiran tulisi myös olla sellainen, että se pärjää yksin jonkun aikaa, ja osaa sitten kotona rauhoittua. Koiran turkin tulisi olla aika helppohoitoinen, mutta jos sopiva rotu löytyy, voin kyllä trimmatakin.
Ollaan jo paria rotua mietitty, ja olisi ihan kiva kuulla kokemuksia niistä. Ollaan siis ajateltu stabyhounia, kultaista noutajaa, labbista, clumberinspanielia ja walesinspringerspanielia :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
lapsiystävällisyys riipuu tosiaan hyvin pitkälti siitä miten sosiaalistetaan eli lapsille on tehtävä selväksi, että koiran korvaan ei kiljuta, sen annetaan nukkua ja ola muulloinkin rauhassa, hännästä, turkista ym ei vedetä, päähän ei taputeta, päälle ei hypitä, sen annetaan syödä rauhassa, sitä ei tuijoteta, ym, ym, ym.
Aivan liian usein tältäkin palstalta saa lukea, miten koirasta ollaan luopumassa, kun se ei tule toimeen lasten kanssa. Syynä on se, että lapset elää kuin siat pellossa, vievät koiran suusta ruoat, juoksevat sen vieressä kun koira syö, kiusaavat, ym. Vanhemmat eivät siis vaadi lapsiltaan aläimen kunnioittamista. Kun lapsi sairastaa tm, eläimelle jäävä aktivointi, perusliikunta kärsii aina. Ehkä teillä ei näin olisi, mutta kannattaa miettiä nämäkin läpi. Jos tosiaan hankitte aktiivisen harrastusrodun, niin se tarkoittaa sitä, että koiraa on ihan oikeasti aktivoitava silloinkin kun töissä on vaikeaa ja lapset sairaita.
Mutta onnea etsintään, jos nämä asiat ovat teille selvät. Kasvattajat nykyään haastattelee aika tarkoin, koska liian heppoisesti otetaan koiria, kerrotaan että pärjättän ja koko perhe sitoutuu, sitten ykskaks koira laitetaankin kiertoon, kun se on muka hankala ja tosiaan syy on ihan vain omistajassa itsessään.
No niin ja sieltä se taas tuli! En siis ole aloittaja, mutta kommentoin silti, että mikä se on kun tälle palstalle erehdyt kirjoittamaan omasta mielestäsi ihan asiallisen viestin, niin heti tulee vastaukseksi haukkuja ja syyllistyksiä. Mielestäni aloittajan viesti oli aivan asiallinen tiedustelu koiraroduista ihmisiltä joilla niistä on enemmän kokemusta.
Itse sanoisin aloittajalle vinkkinä, että tutkiskelee erilaisten rotuyhditysten nettisivuja ja lukee sieltä kuvauksia koiraroduista. Sitten jos joku rotu rupeaa kiinnostamaan, niin ei kun yhteyttä vaan johonkin luotettavaan kasvattajaan, joka osaa sitten asiantuntenuksella kertoa rodusta ja sen sopivuudesta teidän perheelle parhaiten.
Itse suosittelisin jotain rotua, joka määritellään miellyttämisen haluiseksi, koska useinmiten nämä rodut on helpoin kouluttaa. Sellaiset rodut kannattaa jättää laskuista joissa sanotaan, että "yhden ihmisen koira", koska silloin voi tulla ongelmia etenkin lapsien kanssa.
Meidän perheeseemme tuli Suomenlapinkoira kun minä olin itse 11 ja pikkusiskoni 9 ja 4. Mitään ongelmia koiran suhteen ei ollut vaikka me lapset olimme silloin vielä aika pieniä. Lapinkoirat ovat miellyttämisen haluisia ja touhukkaita koiria. Lapinkoirat raakastavat pitkiä lenkkejä ja se sopii kaveriksi monenlaiseen harrastukseen. Lapinkoiralla on tietysti pitkä turkki, joka vaatii paljon harjausta, mutta ei trimmausta. Lapinkoirasta myös sanotaan sen olevan haukkuherkkä, mutta ainakaan oma yksilöämme ei sitä ole koskaan ollut, että varmasti on melko yksillöllistä.
Lapinkoirat ovat myös melko sopeutuvaisia koiria. Omammekin on kohta 12 vuoden elämänsä aikana asunut kahdessa omakotitalossa ja kahdessa kerrotaloasunnossa ja muuttanut, jopa yli 300 kilsaa toiseen kaupunkiinkin, mutta mitään ongelmaa muuttojen kanssa ei ole koskaan ollut. Lapinkoirat ovat aika helppoja kouluttaa, koska rotu ei ole kovinkaan itsepäinen. Oma koiramme oli silloin ollut meillä varmaan kaksi tai kolme viikkoa, kun me 9 vuotiaan siskoni kanssa saimme koiran oppimaan monenlaisia käskyjä. Koira on aina totellut meitä kaikkia perheenjäseniä samalla tavalla, myös nuorimmaista pikkusiskoani, vaikka hän onkin ikään kuin kasvanut yhdessä koiran kanssa.
Lapinkoira oli meidän perheelle se oikea rotu. Teille se voi olla joku toinen, mutta ei kun vaan onnea oikean rodun etsintään. Ja jättäkää suosiolla hakut ja syyllistykset omaan arvoonsa :)
Tuo perhe kuulostaa todella lupaavalta :) . Itselläni on kaksi welshi urosta :) ... Ne ovat lapsiystävällisiä ja eivät hauku kauhean herkästi , mutta ilmoittavat ovikellosta/koputuksesta (meidän koirat) . Hyvä , että on myös vanhempi lapsikin , joka voi ottaa myöskin vastuuta koiran hoitamisesta yms. ja , että haluat odottaa vielä vuodet kärsivällisesti , että 3.v lapsi vanhenee hiukan :) . Welshi on loistava ja soveltuu kaikkiin lajeihin :) . Ja koiristakin on kokemusta :) ... Welshi vaatii juuri tuollaisen aktiivisen perheen ja sen turkkia pitää trimmata yms. ja kasvattaja kertoo varmaan aiheesta enemmän . Ja kirjastoissa on ainakin meillä päin yksin omaan oppaita yhdestä rodusta , joka keskittyy vain kertomaan tästä rodusta melkeimpä kaiken ja niitä löytyy myös eläinkaupoista ( musti ja mirri) ja netistä :) . Meillä koirat tahtovat olla kaikessa mukana ja joskus haluavat mukaan vessaankin ja tulevat viereen köllöttelemään kun katsotaan telkkaria ja ulos menosta innostutaan välillä liikaakin :) .
Esimerkiksi kultaisilla noutajilla ja clumbereilla on ikäviä terveyshuolia taakkanaan ihan liian usein. Welshilläkin on, mutta niihin voi paljon vaikuttaa esimerkiksi ruokinnalla (korvatulehdustaipumusta, hiivaa, ihotulehduksia). Periaatteessa erittäin helppo turkki, korvat suositellaan nypittäviksi, ja kaulanalta voi ajaa vaikkapa ihan koneella.
Welshin edut ovat koko, ja sen monipuolisuus. Meidän koiramme on hyvin aktiivinen ja aina valmis toimintaan, mutta kotioloissa erittäin rauhallinen. Haukkuherkkyys on jonkinlainen, mutta meillä jo pennusta asti on kiinnitetty asiaan huomiota, joten on melko haukkumaton. Helppohoitoinen, vaikka se rakastaakin rypemistä, joten pesua vaatii. Mutta samalla lailla ja ehkä jopa enemmän sitä rakastaa lenkkikaverina toimiva labbis.
Meillä siis on lapsiperhe, jolla tosin aina ollut koiria. Nyt eka welshi, jossa suurin ihmetykseaihe on ollut sen halu osallistua ihan kaikkeen, siivouksesta pihahommiin. Se rakastaa oppimista mutta vaatii paljon seuraakin. On erittäin varovainen liikkeissään, vaikkakin hiukan keskittymiskyvytön koheltaja välillä. Koko pentuaika on mennyt erittäin helposti, koira ei tuhonnut mitään, sisäsiisteys saavutettiin erittäin nopeasti, ja normaaliin pentuaikaan luulemamme asiat hoituivat erittäin helposti. Tapakasvatus on ollut erittäin helppo, riistaviettiä on, mutta se ei vaikeuta elämää juurikaan. Meillä siis on myöskin metsästyskäytössä koira, joten tavallaan on tuettukin tuota riistaviettiä. Mutta normaalilla lenkillä se ei vaikuta, koira ei luontaisestikaan mene kauas omistajastaan. Kanniskelee kyllä erittäin mielellään tavaroita, mutta ainakin meillä se vaan haluaa tuoda ne meille. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että pennusta asti on rohkaistu tuomaan meille asioita, ja siitä on kiitetty, koska metsästyskäyttöön koira myöskin otettu. Jos olis kielletty asia heti, olisi se varmaan jäänyt poiskin. Mutta mielluummin annamme sen kanniskella, koska se ei aiheuta varsinaisesti haittaa. Esimerkiksi silmälasini se oli yöllä vienyt, mutta ne löytyivät täysin ehjinä aamulla petistään. Samoin, jos se löytää vaikkapa unohtuneen makupalapussin, se kantaa sen kauniisti minulle, eikä tyhjennä sitä nurkan takana, niin kuin jokainen aikaisempi koiramme olisi tehnyt.
Mutta toimintaa se vaatii kyllä runsaasti, ja on elementissään vaihtuvissa ympäristöissä. On kuitenkin ollut helppo ottaa mukaan mihin vaan, eikä ole tippaakaan arka, vaan uteliaana joka paikassa. Ei ole missään nimessä pelkkää kaupunkia kiertävä koira, ja voisin kuvitella, että aika herkästi kehittää ei-toivottuja käytösmalleja.Esimerkiksi eroahdistusta. Kolutuskin on ollut meillä ainakin helppoa, mutta myöskin tarkkana on pitänyt olla, ei pakotteita.
Kaikenkaikkiaan welshi on ollut helppo koira, joskin tavallaan hiukan "tylsä". Ei ole tullut vastaan asiaa, joka olisi isoksi ongelmaksi tullut. Itsepäinen tuo uroksemme on tietyllä tapaa, eli vaatii kyllä määrätietoisen koulutuksen. Tai ei koulutusta, vaan säännöt, joiden mukaan toimitaan.
Eli tuo toiminta on meillä suurimmaksi osaksi ihan luonnossa liikkumista, jäljestystä sekä ihan arjessa mukana olemista. Esimerkiksi siivouspäivinä koira osallistuu viemällä roskia roskikseen tai vaatteita pyykkikoriin. Kotona tehdään joskus erilaisia esineiden tunnistusjuttuja, etsintää ym. Siis arjessa mukanaolemista. Lenkillä ei sellaista paikkaa ole, johon koira ei halua kiivetä ym. Koirien kanssa tulee toimeen, ja koiraseura on sille aina mieluista. Ihmisrakkaus on sitä luokkaa, että kaikkein vaikeinta on ollut saada se oppimaan, että kaikkien ihmisten luo ei mennä.
Meillä se on kasvanut toisen koiran kaverina, joka osaltaan on kyllä tehokkaasti opettanut sallitut ja kielletyt asiat. Osaa olla kuitenkin myös täysin yksin, kun on siihen opetettu ihan pienestä asti.
Ja kommentoisin vielä tuota ensimmäistä saamaasi vastausta. Ei se lasten ja koirien yhteiselo vaadi lapsilta mitään täydellistä osaamista olla koirien kanssa. Kunhan pääpiirteissään osaavat käsitellä koiria. Luista ja ruokakupeista ei ole ikinä tullut minkäänlaista ongelmaa, mutta meillä kyllä lapsetkin osallistuvat noihin ruoanantamisiinkin. Eli, aina on koirat päästäneet lapset kupilleenkin, eikä asiasta ole rähinää syntynyt. Tosin lapset ovat tosiaan vieneet sinne ruokaa, eivät syöneet niiden sapuskoita :) Lähinnä vaadimme sitä, että koiria ei satuteta, ja niiden annetaan levätä. Vilkkaiden lasten ja koirien yhteiselo on aina sujunut mutkitta, eikä meillä ole ikinä tullut ongelmia jostain tuijotteluista ym. Koirilla on vaan paikat, joihin ei ole lapsilla asiaa, ja jos lapsi sinne pyrkii, niin asiasta huomautetaan. Kyllä ne koiratkin on joskus jalkoihin jääneet tai muuta, mutta se ei ole ongelmia aiheuttanut. Kunhan vain liikunnasta huolehtii, niin ollaan jo pitkällä. Meidän koiriemme kohdalla se tarkoittaa noin 4-5 tuntia päivässä toimintaa, joskin ne kyllä sietävät välillä vähäisempääkin määrää, kunhan se ei ole jatkuva tila. Ja voin kuvitella, että koira sopeutuisi myöskin vähäisempäänkin, jos se ei pienestä asti opi aktiiviseen elämään, mutta silloin on kyllä riski kaikkiin ongelmiinkin.
Eli, koirien ja lasten yhteiselo ei oikeasti useinkaan ole erityisen hankalaa. Jos vaan reilun pelin hengessä mennään eteenpäin. Lapsia ja koiria ei tule suojella toisiltaan, vaan antaa niiden elää yhteistä arkea valvotusti.
Ja ikinä ei yksikään kasvattaja ole kyseenalaistanut meidän sopivuuttamme pentunsa ostajaksi, vaikka olosuhteemme ovatkin tällaiset. Ja terveen järjenkäytön avulla on meillä jo monta koiraa kasvanut ihan tasapainoisiksi yksilöiksi, ja osa poisnukkunutkin. Eri rotuisia, mutta hyvin aktiivisia ovat olleet, keskikoosta pienehköön. Mutta pitää vaan itsekin osata pohtia, millaisen duracell-pupun ottaa. Se ei aina ole koosta kiinni, vaan pienistäkin koirista löytyy erittäin aktiivisia rotuja, sekä päinvastoin :)
Kiitos kaikille vastauksista :) Eli lajeista kiinnostaa agility, koska se sopii kaikenlaisille koirille ja vepe, jos koira siihen sopisi.
Kävin Lappalaiskoirat ry:n sivuilla ja suomen- ja ruotsinlapinkoira vaikuttavat aika kivoilta. Sitä haukkuherkkyyttä vähän mietin, mutta oikeanlaisella kasvatuksella senkin saa varmaan kuriin ja jos tosiaan teidän koiralla se ei ole ollut ongelma. Netistä sain ainakin sen käsityksen, että suomenlapinkoira on aika terve rotu?
Welshi vaikuttaa myös hyvältä, koska meille on tärkeää että koira jaksaa touhuta pihalla, mutta myös sitten osaa rauhoittua kotona. :) Taidankin sitten tiputtaa clumberin ja kultaisennoutajan, koska ne olivat vähän niin kuin kakkosvaihtoehtoja, jos muut sopivat rodut karsiutuvat.
Olisi kiva kuulla vielä mielipiteitä labbiksista ja stabyistä tietäviltä :)
Meidän Lapinkoiramme on kyllä ollut koko elämänsä todella terve. Nytten tietysti vanhemmiten on alkanut tulla jotain vaivoja, mutta koira on jo siis 11, joten se onkin jo ihan ymmärrettävää. Joskus pentuna koira piti käyttää eläinlääkärillä kun liukastui jäällä juostessaan ja reväytti jalkansa, mutta muuten eläinlääkärissä on käyty lähinnä rokotusten takia. tietysti nytten kun ikää on jo tullut, niin lääkärikäynnit ovat lisääntyneet, mutta sitä se on rodusta riippumatta.
Koira on kuitenkin edelleen iloinen ja pirteä kaveri, vaikka kuulo on jo vähän heikentynyt ja eläinlääkärin mukaan koiralla on koirien dementia. Tämä ilmennyt siten, että lähti kerran omasta pihasta kuleksimaan ja meni naapuriin, kun ei löytänyt enää kotiin. Ennen koira siis pidettiin aina vapaana pihassa, kun ei minnekään lähtenyt, mutta nyt tässä viime aikoina se on pari kertaa ollut jonnekin lähdössä.
Unohdin tuonne aikaisempaan viestiin manita, että meidän lapinkoiramme on siis narttu. Olen kuullut muilta lapinkoirien omistajilta, että urokset ovat vähän enemmän haukkuherkkiä, koska niillä on vissiin se paimennusvietti voimakkaampi kuin nartuilla.
Minun mielestäni noista aloittajan mainitsemista roduista mikä tahansa sopisi. Jos nuo ovat aloittajan suosikkirotuja, niin tietysti voisi hankkia jonkin niistä, kunhan ottaa niiden koulutus- ja kasvatusmenetelmät huomioon. Koira tarvitsee liikuntaa ja aktivointia. Sille on myös osoitettava sen paikka laumassa (ei aggressiolla tai väkivallalla, vaan pistetään koiralle rajat kotona, kuten kielletään tekemästä sitä mitä ei saa, niin koira oppii omiatajan olevan johtaja, joka päättää asioista). Lasten seurassa pennusta asti kasvaneena melkein mikä tahansa koira oppii lasten olevan pentuja ja suhtautuu niihin lempeästi. Kerrostalossa koirista kasvaa yleensä hiljaisia, sillä siellä ne tottuvat monen laisiin meluihin ja tapaavat rappukäytävässäkin paljon ihmisiä, eivätkä aikuisina enää näe niitä uhkina (koirahan haukkuu, koska se vahtii, ja vahtiminen on puolustamista): tottumisasia.
Hyvältä kuulostaa nuo aloittajan mainitsemat liikunta- ja harrastusrutiinit. Valitkoon suoraan jonkin noista mainitsemistaan roduista :-) Koira kumminkin on aina koira.
Koiran sukupuolia miettien narttu olisi ehkä parempi valinta tällain kokemattomalle.
Kiitos taas vastanneille :) Eli nyt vetäydytään miettimään noista parista mitä nyt jäi jäljelle sitä meille sopivinta rotua ja kartoitetaan kasvattajia yms.
Olisi kiva tietää otitteko koiran ja jos, niin millaisen? Täällä ei useinkaan saa enempää jatkosta tietoa, ihmiset vaan kyselee kaikkea, mutta eivät kerro miten sitten sujui. Ehkä olen vaan liian utelias..
Aloittaja sanoo, että ensi jouluksi ottaisi koiran, että lapsi ehtisi kasvaa siihen mennessä ja osaisi sitten olla koirien kanssa. Kuinkahan paljon 3-vuotias kahdessa kuukaudessa mahtaa kasvaa?
Sitähän minäkin mietin..
se saattoi tarkoittaa , että ensi jouluna 2011 tai , että lapsi saaattaa täyttää 4v. ennen joulua ;O