Mieli palaa lapsuuteen.
Silloin odotin.
Unelmille tilaa tein.
Istuin rapulla.
Punainen mekko polvella.
Ja odotin.
Tulisiko joku kutsumalla.
Ääneti.
Tunteen voimalla.
Petyin usein.
Jäin yksin uneen.
Itkin pettymystä.
Nytkin odotan.
Kumpa tietäisin.
Kuka vastaisi tunteeseen.
Tuohon unensekaiseen haaveeseen.
Niin että saisin vielä tuntea.
Suudelman hiuksissa.
Kädet lämpöiset poskella.
Ja kuulla kuiskauksen.
"Olet murusein"
Silloin odotin.
Unelmille tilaa tein.
Istuin rapulla.
Punainen mekko polvella.
Ja odotin.
Tulisiko joku kutsumalla.
Ääneti.
Tunteen voimalla.
Petyin usein.
Jäin yksin uneen.
Itkin pettymystä.
Nytkin odotan.
Kumpa tietäisin.
Kuka vastaisi tunteeseen.
Tuohon unensekaiseen haaveeseen.
Niin että saisin vielä tuntea.
Suudelman hiuksissa.
Kädet lämpöiset poskella.
Ja kuulla kuiskauksen.
"Olet murusein"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kumpikin
kaipaa samaa
ohiko mennä
vai elää nauttien
joka tapauksessa
rakastaa
"Olet murusein"
Kun jaksoit lukea.
Kirjoitaa vastarunoa.
Niian sievästi.
Olen murusi,,,,,,;)
Se kaunis lapsenmieli,
ovensuussa odottava,
kulmain alta katseleva,
se jännä tunnekieli.
Tuntee, tietää kaiken,
näpäyttää nasevasti,
halaa kaihoisasti,
elää tämän hetken.
Huomisesta huolta kanna.
Ei osaa murheita panna.
Korventamaan iäks rintaa.
Vaan elää vain pintaa.
Kuitenkin muistaa lapsuuden.
Siis.
Eli tunteella.
Muistoista ammentaa.
Kaiken kauniin.
Pettymyksen.
Niin elämä kuljettaa.
Kohti ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Kiitos,,"kaunis lapsenmieli"
rappusilla
punainen on mekko yllä
istuu ja odottaa
seuraksi luokseen
jonkun tulla
pettyä saa taas kerran
uni voittaa tyttösen
haavemailmassa kaikki on
mahdollista
Kauniita unia Margitta ja kiitos runostasi!