koirastani yhteiskuntakelpoisen, hyvän, luotettavan ja tottelevaisen koiran? En mummon, papan ja tätini mielestä, he sanoivat "Ei senkään olisi kannattanu sakemannia ottaa ensimmäiseksi koiraksi". Hmm.. no ymmärtäisin sen jos en olisi kasvanut koirien kanssa, mutta meillä on aina ollut kotona koiria, syntymästäni asti, sakemanneja, rotikoita, pyreneittenkoira, landseer. Äitini koirankoulutusmetodit eroavat kyllä minun tavastani hyvin paljon. He kai pelkäävät että samoin kuin äitini, koirat ovat minulle kiertotavaraa ja leuhkimisen aihe.
Olen 3 viikkoa sitten mieheni kanssa hankkinut sakemanni pennun, josta on tarkoitus kasvattaa hyvä ja toimiva palveluskoira. Olen harkinnut koiran hankintaa jo muutettuani pois kotoa 6 vuotta sitten, mutta en katsonut elämäntilannettani sopivaksi silloin. Minulla kyllä' kävi mielessäni että kun tämän lauseen lausui ylilihava laiska tätini, joka itse haaveili vastikään saksanpaimekoirasta, mutta hän ei jaksa edes kävellä 700 m mummolaan kylään pikkuräksynsä kanssa, niin miten hän olisi sakemannin hommannut? Onkohan kateellisen panettelua?
Olen 3 viikkoa sitten mieheni kanssa hankkinut sakemanni pennun, josta on tarkoitus kasvattaa hyvä ja toimiva palveluskoira. Olen harkinnut koiran hankintaa jo muutettuani pois kotoa 6 vuotta sitten, mutta en katsonut elämäntilannettani sopivaksi silloin. Minulla kyllä' kävi mielessäni että kun tämän lauseen lausui ylilihava laiska tätini, joka itse haaveili vastikään saksanpaimekoirasta, mutta hän ei jaksa edes kävellä 700 m mummolaan kylään pikkuräksynsä kanssa, niin miten hän olisi sakemannin hommannut? Onkohan kateellisen panettelua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen jo reilusti yli 30-vuotias ja hankin toisen sakemannini juuri. Edelleen sain kuulla äidiltäni epäilyjä, että osaankohan kasvattaa pennun... vanhempi koirani kun oli minulle tullessaan jo aikuinen.
Eli: joidenkin vanhempien/papan/mummon/tädin kaaliin vaan ei koskaan mene, että lapset kasvavat aikuisiksi ja oppivat huolehtimaan itsestään ja jopa lemmikeistään. :)
Älä annan heidän lannistaa sinua.
Turhapa tuota enää on miettiä, osaako kouluttaa vai ei, jos pennun on kerran hankkinut. Nyt on vaan osattava eli hanki tietoa kirjoista ja netistä, osallistu paikalliseen rotujärjestön toimintaan sekä toimi johdonmukaisesti valitsemallasi linjalla.
Jos kerran omaa elämääsi elät, niin mitäpä noita muitten sanomisia noteeraamaan.
jos se pentu jo siinä on, niin turhaapa sitä enää miettimään. Koulutushommmiin vaan:) ja se joka myöntää, ettei kaikkea osaa, niin on paljon vahvemmilla kun taas henkilöt jotka ei ota oppia vastaan sitten millään. Ja jos mietityttää, niin painele suoraan vaikka pentutokoon, pyöri kentillä katselemassa touhua/kysele neuvoja. Kysyvä ei tieltä eksy :)
itse olen 24-vuotias ja omistamme mieheni kanssa sakupojan. Olen erittäin ylpeä koirastani, vaikkakin töitä sai tehdä ja niitä tehdään edelleen. Kun on valmis sitoutumaan tähän yli kymmeneksi vuodeksi, on mielenkiintoa ja halu tehdä myös rodulla tyypillisiä asioita, niin pitkälle pääsee. Minua varoitteli niin mummot kuin vaarit, oma äitini, anoppini, naapurit.. kaikki :) tämä sai vain lisää vettä myllyyn ja päätöstä vahvemmaksi. Nämä kaikki ovat yllättyneet iloisesti, että eihän se sakemanni olekkaan se, joka hyökkii ja sitä tarvitsisi pelätä. Asia on nyt mennyt toisinpäin, eli minua ja koiraani ylistetään, ja tuntemattomat tulevat kyselemään miten koirani voi olla irti eikä lähde minnekkään tms.. ei sakun kasvattamiseen tarvitse myöskään mikään armeijan kouluttaja olla, pelkällä maalaisjärjellä pääsee jo oikeasti pitkälle. Helppo, työtä haluava rotu, joka kaikenlisäksi rakastaa yleensäkkin kaikkea mitä päätät sen kanssa touhuta, on sata lasissa aina menossa mukana, niin helpottaa näin ollen myös sitä koulutusta!