Pyörävarkaus

kansalaiset. Varas on yleensä pakettiautolla liikkuva varaosien hankkija. Pyörä nakataan auton koppiin lyhyen siirron jälkeen ja runko nakataan lopuksi sillalta jokeen.

Olen monesti nostanut siltojen alta ison määrän polkupyöriä. Lukitsemattomat pyörät lainataan, kun ei viitsitä kävellä ja sitten molskautetaan sopivan sillan kohdalla.

Oma ryhmänsä ovat venäläiset jotka keräävät varaosien kotiin lähetyksiä ja jokunen suomalainen hörhö kerää varastoonsa lukitsemattomia pelkän ilkeän luonteensa vuoksi.

a) Massana ja ihan autolla suunnitellusti ns. pakettiautokeikkalaiset. -> Näitä ei takaisin saa, jos eivät sitten tule jossain varastossa eteen muun tutkinnan yhteydessä. Kanavat ovat auki koko ajan.

b) Narkeille (suurin ritsaajaryhmä) maastofillarien ja parempien pyörien ottaminen on ihan elämäntapaan kuuluva vakijuttu. Ne vaihtuvat suoraan kamaan pääosin ja kohdan a -tapaan nekin kyllä katoavat aika liukkaasti. Organisoitua touhua luukuttaminen siinä kuin kaikki läppärit, automankat, kännykät ym. katoavat ilmaan samalla tavoin.

c) ns. Mummopyörät ja lukitsemattomat muutamavaihteiset vanhat ritsat nyt otetaan sitten (yleensä nekin narkin tai vain perus juopuneen toimesta) vain siksi ettei jakseta kävellä. Nämä nyt useimmiten päähänpistoja ja otetaan vain matkaan jostain kotimatkan varrelta horjuessa. Löytyy sitten kys. henkilön kämpän luota "en mä tiedä kuka sen tähän on ajanut yöllä" tai jostain pusikosta/joesta (tai siis usein ei löydy, mutta sijaitsee) vähän ennen määränpäätä. Yleistä on se, että hetken mielijohteesta ottajat nappaavat ajoon pyörän joka ei ole lukossa, sen lukituksia ei jakseta useimmiten alkaa murtaa. Useinhan tietty pyörien kunto ja ikäkin on vanhoissa sitä luokkaa, että "lähtee jos lähtee" ajattelee omistajakin eikä jaksa panostaa kiinnityksiin.

Omansahan saa ottaa itseapuna pois jos oikea-aikaista viranomaisapua ei ole saatavilla. (Eli tilanteeseen suhteutetuilla keinoilla heti jos huomaa, että joku on viemässä ja ns. omenavarasta ei saa ampua -linjalla tai jos vaikka jossain kaupan edessä näkee jälkikäteen VARMASTI omansa ja sen pystyy osoittamaankin, niin tällöin sen voi ottaa. Mutta huom! Esimerkkinä, että erä henkilö tunnisti omalla kotikylällä oman pyöränsä todella pitkän ajan jälkeen, jäi odottamaan kuka paikalle tulee. Eräs varttuneempi herra paikalle tulikin, jota hiukan äkkipikainen sielu leipoi naamariin oikein huolella. Ja pyörä olikin lojunut iankaiken poliisin löytötavaroissa ja noutamattomana jo huutokaupattu poliisin omassa "ei koskaan noudettu" kauppatilaisuudessa, joita vähän harva se kamari järjestää. -> Voipi sanoa omistussuhteen katsotun tuossa katkenneeksi ja sanomista tuli...vähän enemmänkin:))

Joten maalaisjärki tilanteen suhteen, mutta toki omaansa saa puolustaa tiettyyn rajaan asti.

miksei pyörille voisi olla valvottuja parkkipaikkoja ainakin isojen ostoskeskusten yhteydessä.
Ehkä ainoa keino on ennakoida, ostaa halpa pyörä, harmittaa vähemmän.