Kaverin kanssa keskusteltiin eri uskonnoista.Kaverini kysyi mikä on budhalaisuuden tarkoitus, en osannut vastata, eli voisko joku kertoa...
Samainen kaverini ei voi ymmärtää kyseistä uskontoa ollenkaan.
Samainen kaverini ei voi ymmärtää kyseistä uskontoa ollenkaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hän ei siis voi ymmärtää kyseistä uskontoa lainkaan. Eli hän siis on lukenut jotain siitä, kun tietää, ettei ymmärrä sitä. Niinkö?
Tämä "todellisuus" jota elämme on unta, harhaa. Siitä herääminen on buddhalaisuutta.
Se ei siis ole jokin utopia jossain saavuttamattomissa (kuten kristinuskon taivas) vaan jo olemassa oleva todellisuus, josta olemme täysin tietämättömiä.
"Tämä "todellisuus" jota elämme on unta, harhaa."
Millä perusteella tämä todellisuus on harhaa?
ja myös sanoit:
"Se ei siis ole jokin utopia jossain saavuttamattomissa (kuten kristinuskon taivas) vaan jo olemassa oleva todellisuus, josta olemme täysin tietämättömiä. "
En tiedä mitä kautta olet saanut tietosi kristinuskon taivaasta,mutta utopiaa se ei ole,vaan alati läsnäoleva todellisuus tässä ja nyt.
länsi-ihmiskunta elää lähes pelkän muistin varassa,väsyneenä, harhaisena, sisäisissä vaikeuksissa,mielen terveysongelmissa jotka vain lisääntyvät,eikä ulospääsyä näy.perusteltu
idässä on oma kulttuurinsa jossa nämä ongelmat pyritään selvittämään, jo 2500 vuotta yhtäjaksoisesti.perusteltu.
Sinä et siis näe eli oivalla sitä tosiasiaa, että tämä "todellisuus", jota elämme on unitila??
Esimerkiksi Yrjö Kallinen puhui tästä aikoinaan. Intialainen Nisargadatta Maharaj on kirjoittanut kirjan "Valvetilasi on unta" ja se on siis saatavilla suomeksi. On helppo oivaltaa, ettei tämä valvellaolo ole sen enemmän hereilläoloa kuin unitila. Me olemme ehdollistuneita, ikään kuin robotteja, elämme muiden odotusten ohjelmoimaa elämää. Tästä on mahdollista vapautua ja tulla oivaltaneeksi eli valaistuneeksi.
Näen sen jopa aivojen fysiologisena ongelmana!Muistuksena,kaikki voimalajit tulee idästä.sano yksikin mielenvoimalaji lännestä?
Buddhalaisuuden tarkoitus on tajunnan kartoitus.
elämä on kärsimystä,nyt pitäisi vapautua kärsimyksistä,opinpyörä on 2500 v. vanha oppi eli dharma jota noudattaen voi vapautua maallisista vaivoista.perusidea on kaiken sisäisen pelon voittaminen joka ajanmyötä päättyy nirvanaan eli valaistumiseen,sen saavuttanut on pysyvästi vapaa kärsimyksistä.lisää:Shangharaksita :Valaistumisen ihanne,283 kirjastoissa.myös muuta löytyy samalta kirjoittajalta.
Buddhalaisuus on siis ikäänkuin kokovartalopuudutus?
Kun on valaistunut, ei enää tunne kipua. Eikä mitään muutakaan... Oikeastaan aika kuollutta on meininki buddhalaisilla.
Shangharaksita:valaistumisen ihanne.283 kirjastoissa.
...buddhalaisesta kokovartalopuudutuksesta ei saa krapulaa, niin kuin alkoholilla suoritetusta.
Tyhjyys, minättömyys... nämä mieltää usein niin negatiivisiksi, tunteettomiksi.
Yksi dharmaopettajani käytti tyhjyydestä määritystä "olemisen rajaton ulottuvuus" mikä ainakin minun mieltäni kiehtoo kovasti.
tietyissä ns jumalten maailmoissa ei ole kipua lainkaan, ja niihin pääse harjoittamalla jooga polkua mikä sinne vie.
kipu ja kärsimys ei kuitenkaan ole sama asia. ainakaa mun mielest.
Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on vapautua mielen synnyttämistä harhoista, tulla onnelliseksi ja ymmärtää että kaikki haluavat tulla onnellisiksi. Tarkoitus on tulla näkemään asiat ja ilmiöt sellaisina kuin ne ovat niitä koskevien miljoonien ja taas miljoonien mielipiteiden takana, todellisuudessa.
Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on tulla ymmärtämään, ettei kukaan voi saavuttaa aitoa, ulkoisista olosuhteista ja fyysisestä tilasta riippumatonta onnellisuutta muiden kustannuksella/takertumalla omien oikeuksien ja halujen toteutumiseen (nälkä kasvaa syödessä).
Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on tulla ymmärtämään että jolla on elämä, on myös kärsimys ja lopulta kuolema. Tarkoitus on ymmärtää jokaisen kuluvan hetken arvo - kaikki on pian ohi, kaikki muuttuu jatkuvasti, mitään eikä ketään ei voi omistaa, pitää itsellä.
On suunnaton etuoikeus syntyä ihmiseksi ja omata tietoisuus. Millä on alku, sillä on myös loppu, niin kuin on elämällä, mutta tämän elämään vääjäämättömästi sisältyvän hitaan luopumisen tiedostaminen, sen tiedostaminen että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä, ei tarkoita että eläminen olisi kärsimistä. Elämään sisältyy, siihen pitäisi sisältyä, tyyntä ja riehakastakin iloa, kiitollisuutta, yhtä lailla kuin myötätuntoa ja suruakin milloin on niiden aika.
Buddha, valaistunut, nauroi, iloitsi, suuttui, suri ja tunsi myötätuntoa. Harjoittamisen tarkoitus ei siis ole tehdä ihmisestä lamaantunutta pökkelöä joka elää ja hengittää, mutta jossa mikään ei liiku :o)
Buddhalaisuuden tarkoitus on avata mieli kaikelle mitä on nyt, mikä on oleellista. Tarkoitus on tulla ymmärtämään että on olemassa onnettomuutta mutta vain, koska me tavoittelemme onnellisuutta taitamattomilla tavoilla niin usein - vain itsellemme tai itsemme lisäksi ainoastaan niille, jotka henkilökohtaisesti ovat meille rakkaita ja elämässämme läsnä. Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on tulla ymmärtämään että kaikki on läsnä, nyt.
Näin tuumaan, joku muu toisin :)
"Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on tulla ymmärtämään että jolla on elämä, on myös kärsimys ja lopulta kuolema. "
Ehkä Budhalaisuuden opetus pitää sisällään vielä paljon syvemmän opin, kuin vain syntymä, elämä ja kuolema. Mitä on ennen syntymää ja mitä on kuoleman jälkeen.
"On suunnaton etuoikeus syntyä ihmiseksi ja omata tietoisuus. "
Olisikohan tämä jotain, johon ihmisen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Onko onni ja autuus syntyä ihmiseksi? Jospa jollain on vielä syvempi tietämys elämän ja koko olemassa olon tarkoituksesta? Olisikohan tässä sorruttu ihmiskeskeisyyteen oman rajoittuneisuutemme takia?
vielä syvempää oppia löytyy kun mennään äärimmäisyyksiin,"jumalaisen tiedon välittäjä" on olemasssa.aivotutkimus tuntee ilmiön.
Kiitos ajatuksistasi:) Esitän tässä selvennyksen vuoksi vielä joitakin omiani.
On onni syntyä ihmiseksi siinä mielessä, että ihmisinä meillä on kyky tiedostaa asioita ja ilmiöitä, tai halutessamme olla tiedostamatta.
"Jospa on jossakin...", kirjoitat, ja aivan varmasti jossakin on aina joku jotakin enemmän/vähemmän/syvemmin etc.. :o) Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on kuitenkin, näin olen itse ymmärtänyt, tyytyä siihen mitä on nyt, ja toimia hetkessä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tämä synnyttää toki "kaikuja", kielteisiä tai myönteisiä, kauas tulevaisuuteen (karma).
"Mitä on ennen syntymää ja mitä on kuoleman jälkeen?"
Buddha itse ei pitänyt tarpeellisena keskittyä siihen mitä joskus on ollut, tässä elämässä ja ennen tätä elämää, vaikka valaistuttuaan näki kaikki entiset elämänsä yksityiskohtia myöten, ja oli perillä syistä ja seurauksista sekä kuolemanjälkeisistä olomuodoista. Hän ei ollut halukas keskustelemaan jumaluuksista tai kuolemanjälkeisistä tiloista kun hänelle esitettiin näitä koskevia kysymyksiä, koska niillä ei ollut, eikä ole, kovinkaan suurta merkitystä mitä Dharman arkipäiväiseen harjoittamiseen tulee (viittaan Dharmalla tässä tapauksessa siihen, mihin Neljä Jaloa Totuutta ja Jalo Kahdeksanosainen Tie ohjaavat).
Mielenkiintoista on ajatella ja pohdiskella asioita ja tulevia, mutta enempää ei kenelläkään ole kuin juuri kuluva hetki ja mahdollisuus käyttää se haluamallaan tavalla. Näin muovataan tulevaisuutta käytännön valinnoilla ja suhtautumistavoilla, nyt.
"On suunnaton etuoikeus syntyä ihmiseksi ja omata tietoisuus. "
Mistä sinä tiedät miltä karhusta tuntuu kun se väistää sinua?
Väitätkö että karhulla ei ole tietoisuutta?
Vai onko se vaan erilainen.
On suunnaton onni olla syntymättä. Ja olla omaamatta tietoisuutta.
"On onni syntyä ihmiseksi siinä mielessä, että ihmisinä meillä on kyky tiedostaa asioita ja ilmiöitä, tai halutessamme olla tiedostamatta. "
Sitä minä edelleen ihmettelen, tietääkö ihminen paremmin kuin eläimet niiden ajatukset ja kyvyn havainnoida maailmaa?
En siis epäile yhtään ihmisen vajavaista kykyä tiedostaa asioita ja ilmiöitä. Onko puhe- ja kirjoitustaito vaade tiedostamiselle?
""Jospa on jossakin...", kirjoitat, ja aivan varmasti jossakin on aina joku jotakin enemmän/vähemmän/syvemmin etc.. :o) Buddhalaisuuden harjoittamisen tarkoitus on kuitenkin, näin olen itse ymmärtänyt, tyytyä siihen mitä on nyt, ja toimia hetkessä parhaimmalla mahdollisella tavalla. "
Ilmaisu "tyytyä siihen mitä nyt on" on hivenen negatiivisesti sävyttynyt. Eikö nyt ole juuri sitä mitä tarvitsemme? Kun vain oppisimme näkemään asian juuri näin.
Aina toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla, tavoitteet vain vaihtelee.
kuinka vain ihminen voi olla täydellinen ja ymmärtää kaikkea mikä voi parantaa koko maailman tilaa.
Esimerkkinä australian eläimet; kani ja kettu. Se on tapa jolla ihminen korjaa luonnon virheitä. Tekemällä vielä suurempia virheitä.
Mutta onneksi aika hoitaa myös ihmisen tekemät virheet. Siihen saatetaan tarvita muutama vuosimiljoona lisää ja kukaan ei muista enää ihmisen tekemiä korjaavia toimia.
Kiitos vastauksestasi:)
En ollenkaan väheksy näkemyksiäsi. Mehän kaikki ajattelemme asioista vähän eri tavoin ja kiinnostuksemme/ihmettelymme kohteet vaihtelevat. Näin se vain on.
Eläinten valaistuneisuudesta en tiedä, koska en ole eläin, ainakaan virallisesti ;). Eläinten spontaani tila, spontaani ilo ja halu palvella, kuin myös esim. niiden kyky antaa anteeksi niitä kaltoin kohdelleille ihmisille on kunnioitettavaa ja ajatuksia herättävää, todellakin. Mutta eläin ei tiedosta henkistä tilaansa. Tiedostaminen on valaistumisen edellytys.
>>>On suunnaton onni olla syntymättä
"Mutta eläin ei tiedosta henkistä tilaansa. Tiedostaminen on valaistumisen edellytys. "
Eikö eläin tiedosta henkistä tilaansa? Kuinka voit olla siitä varma?
Onko todella tiedostaminen edellytys valaistumiselle?
Vai onko nämä vain ihmisen luomia käsityksiä, joihin ei pitäisi takertua? Harhoja, rajoitteita?
Mistä voimme olla varmoja siitä, ettei myös eläimet ole valaistuneita?
>>>>Kuinka voit olla siitä varma?
Eläimillä on jatkuva valaistuminen kokoajan päällä,
ihminen joutuu joutuu harjoittelemaan jotta saisi sen (tilan) päälle.fysiologinen fakta.kehitysopillisesti (länsi)ihminen menee väärään suuntaan.
"Eläimillä on jatkuva valaistuminen kokoajan päällä". Kuinkas voit olla varma että asia on noin ja puhua kaikkien puolesta? Ei varmaankaan kaikki ole samaa mieltä sun kanssa? Siinä olet oikeessa että ihminen joutuu harjottelemaan, kävelyäkin noin vuoden kun hevosen varsa on jaloillaan pari tuntia syntymisensä jälkeen.
"Tiedostaminen on valaistumisen edellytys."
Niin ehkä.
Olen kuitenkin käsittänyt niin, että valaistuminen on tajunnan tila ilman tietoisuutta siitä että on joku tila ja että tiedostaa sen. Ei ole kokijaa ,ei ole koettavaa.
Mutta ehkä vastaat: minkä tiedostaminen on valaistumisen edellytys.
"tyytyä siihen mitä nyt on" on ihan oikein, tosin lähtökohtani on taolainen.
Ajatus siitä että aina voi kaikkea parantaa on sairas. Maailmaa ei voi nähdä noin.
Pyrkiminen ja siihen takertuminen on sitä mistä pitää päästää otteensa.
"Maailmaa ei voi nähdä noin", mutta entäs jos joku näkee maailman noin ja koittaa omilla ostostottumuksillaan ja niin edelleen parannella maailmaa sen verta kuin voi? Jos joku näkee maailman noin niin menetkö sanomaan varmana että hän on valehtelija tai sokea tai tyhmä kun ei näe oikein elikkä sun tavalla? Pidetään huoli vaan omista näkemisistämme. Jep.
tällä palstalla kirjoitellaan buddhalaisia näkemyksiä.
"..ei voi nähdä noin..." tarkoittaa ".. ei voi buddhalaisesta näkökulmasta nähdä noin..."
Perusteluni:
maailman parantaminen tarkoittaa- jos mikään - maailmaan takertumista.
Valitse mihin takerrut.
En mene nimittelemään mitenkään sitä joka näkee maailman toisin. En edes ei-buddhalaiseksi. Enkä kuvittele hetkeäkään olevani se guru, jonka tavalla maailma tulee nähdä. Mutta kuvittelen käsittäväni jotain buddhalaisuudesta.
Ja jos näet maailman toisin ole hyvä vaan ja pidä näkemyksesi, mutta minun näkemykseni on että sinun näkemyksesi ei ole buddhalainen. Ei sen tarvitse olla buddhalainen eikä se mikään häpeä ole ettei se ole. Mutta se ei ole.
Aion pitää näkemykseni kunnes osoitat sen vääräksi.
Yeh!
Minkä tiedostaminen on valaistumisen edellytys on kyllä tosi kiintoisa ja tärkeä kysymys. Laitoin palstalle avauksen siitä mitä yhdessä buddhalaisessa kirjassa sanotaan ego-kiihkoilusta, ja mun mielestä se mitä kirja siinä sanoo, vastaa tiedostamis-kysymykseenkin. Elikkä pätkä kirjasta The Heart of Buddha:
''Kun puhutaan minuuden voittamisesta, egottomuudesta, se ei tarkoita tyhjyyteen häviämistä, vaan vapautta ego-kiihkoilusta; vapautta siitä, että haluaisi omistaa koko maailman, että haluaisi kaiken ympärillään olevan täysin omien toiveiden mukaista ja ylläpitämässä minun - itsen - turvallisuutta, egoa. Kun huomaamme oman egokiihkoilumme, silloin herätämme oman suuremman olemassaolomme, jota sanskritiksi kutsutaan bodhichittaksi.
Bodhi on sukua sanalle Buddha ja tarkoittaa hereillä oloa. Chitta tarkoittaa sydäntä tai olemusta. Bodhichitta on Buddhan tai kenen tahansa henkisessä mielessä hereillä olevan olemus. Jotta se syntyisi itsessämme, meidän on harjoiteltava tarkkaavaisuutta..''
Tossa oli mun ymmärryksen mukaan jo aika paljonkin juttuja mitä pitää tiedostaa, kunhan ensin on herännyt, elikkä tiedostanut oman egon älyttömät kiihkoilut ym.
käsitämme tiedostamisen eri tavalla.
Itse käyttäisin esimerkistäsi mm. sanontoja oivaltaminen, käsittäminen. Mutta ei se siihen kaadu.
Hyvää jatkoa.
Fysiologinen fakta.
Ava kirjoitti jotakuinkin niin kuin itsekin koen. Ei ole lisättävää eikä pois otettavaa. =)
Hermann Hessen pienoisromaani "Siddhartha" kertoo kaiken oleellisen buddhalaisuudesta ja itämaisesta viisaudesta laajemminkin.
Alles zusammen ist die Musik des Lebens...
miten tulkitset Lasihelmipelin ?
Itse pidän sitä Herman Hessen pääteoksena.
Ajattelen Lasihelmipelin ja I Ching'n liittyvän jotenkin toisiinsa, tavalla jota en osaa lyhyesti kuvata. Molemmissa on kyse kielestä, merkityksestä ja koodista (ja dualismin taakse menemisestä), ehkä meditaatiosta.
Mistä ei puhua siitä täytyy vaieta. Mistä ei voi sanoa mitä se on siitä voi sanoa mitä se ei ole.