palstalla katkeria, itseensä, ja elämäänsä pettyneitä ihmisiä. Mistä tuo katkeruus kumpuaa? Missä olette niin pahasti epäonnistuneet?
Paljon on tällä
Minä onnekas
27316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tarkemmin, mistä ne suuret voittosi teit .
sinähän sitä eniten katkeruuttasi kuulutat
Kun ihminen täällä vanhenee ja hiukset päässä harvene ja mieliala synkistyypi, laulettiin eräässä iskelmässä 30-luvulla.
Mielialan synkistyminen, epäluuloisuus, pettyneisyys ja katkeroituminen ovat niin ominaisia vanhuudelle. Vanhuksia hoitavat tietävät hyvin, että vanhukset ovat oikkuilevia ja väliin lähes sietämättömiä.
Täällä niitä katkeroituneita näkee yllin kyllin.
moninikki taas vakuuttelee että itsellä on kaikki niin hyvin ja ihan omilla ansioilla. kaipa kohta itsekkin sen uskot.
enkä kovin paljon palstallakaan varsinaista katkeruutta ole huomanut. Tyytymättömyyttä kyllä vallitseviin epäkohtiin politiikassa, ja ihmisiinkin, mutta valtaosin hyviä aloituksia tehdään.
Itseensä voi joskus olla pettynyt, kun ei osaa ärsyttämättä ilmaista itseään, ettei syntyisi väärinkäsityksiä.
Mielipiteidensä takanahan sitä seisoo, en näe mielekkäänä nöyristelyä, vastenmielistä se on minusta.
Totta on, että ikä saattaa muuttaa personallisuudessa joitakin piirteitä, mutta useimmiten on kai silloin kysymys sairaudesta, jolle asianomainen ei mitään voi!
Kaikkien elämä ei ole ollut helppoa, mistä sitten johtuukaan, kuitenkaan ei aineellinen hyvinvointi ole se onnellistuttava tekijä, vaan luonne on se ratkaisevin tekijä.
Katoppa kun oikein synkkää on niin se alkaa naurattamaan ja siitäkös muutama hermostuu että mitä siinä hirnut, lue aloitus.
Hyvät ihmissuhteet seuraavat ihmistä, jonka luonne on hyvä.
Ja minusta hyvät ihmissuhteet ovat onnellisuuden ehto,
niiden pohjalla juuri onnellinen olo on.
Näin olen kokenut elämän.
(Tietenkin jokin aineellinenkin perusta on oltava,
mutta se ei tarvitse olla mitenkään erityisen korkea.)
katkeria ja itseensä pettyneitä, taidat puhua itsestäsi . DDDD
Onko tuo nyt taas sitä sinun hapatusta ?
Ei sentää iha nii huonost mäne.
näitä katkeruus ja kateusketjuja panee alkuun ja joka ketjussa siitä pistelee.
Kertoisit joskus sen sinun tietämäsi totuuden, tämä nenä solmussa palstalla käyttäytyvä on ikävä ihminen.
Joku tietää aina muttei kuitenkaan tiedä kun ei kerro.
No mörziä iltaa vaan teille mörtzeille!
Aloittajan kanssa olen prikulleen samaa mieltä, kaksikin marisijaa saa ihmeitä aikaan.
Minä olen niin onnellinen, ja tyytyväinen tähän vaatimattomaan elämääni kaikki on hyvin. Oma katto on pään päällä, eläke riittää ruokaan, ja välttämättömiin laskuihin. Minulla on hyvät välit läheisiini. ja tosi paljon ystäviä. Tämä riittää minulle, en taivaita tavoittele, enkä muita katehdi. Jokaisella on oma elämänsä. Vaikka tulisit katsomaan, niin et usein nää minua nyrtsipäällä. Nauran jopa itselleni joka päivä. Nauru pidentää ikää, kuinkahan vanhaksi elänkään?
Valehtelet sen ku ehit
pilasit taasen koko ketjun
se nikki.
Pidä sinä Onni pusseista kiinni näin kovalla tuulella voivat pudota ...He he he
Linja-auto se onnipussi on, mihin ne putois? Hehe
totnoin kun muilla voi mennä paremmin kuin itellä ja sehän ei sovi, ei millää ilveellä.
Kyllä sitä voi ihan hyvällä ja iloisella mielellä kirjoittaa epäkohdista ja valittaa jos on aihetta.
Minä kirjoitan asioista, joita koen, näen, luen, tiedän tapahtuvan tässä ympäröivässä maailmassani - ei minun tarvitse naama vääränä tai synkkänä niitä kirjoitella. Mutta haluan ottaa kantaa ja sanoa oman mielenilmaisuni aivan huolimatta siitä, minkä ikäinen satun olemaan tai millä tuulella olen. Samaa toivon muiltakin, niin elämä vanhanakin on mielenkiintoista ja rattoisaa. (Eipä huolta, kyllä minun elämäni on ihan mukavaa ja eloisaa huolimatta tätä palstaakin, mutta onhan se hauskaa vaihtaa joskus ajatuksia - kitkeriäkin).
hapanta äidinmaitoo, koita ny nousta sieltä kateuden suosta.
Kyllä palstalaisista varmaan moni on sisimmässään katkeroitunut moninaisistakin asioista: elämänurasta, lapsista, seksistä, naapureista ja muista palstalaisista tai sitten on yksinkertaisesti kateellinen.
Moni purkaa täällä omaa henkistä pahoinvointiaan ja katkeroituneisuuttaan, käyttäen tällöin useimmiten erilaista nikkiä. Ne ovat vähän kuin pahanmaksuinen sakka kaljasaavin pohjalla.
Muuten kuitenkin ilmapiiri on suhteellisen leppoisa
...
oscaro oikein on ?
se lienöö pperkules
Helpottaa kovasti, kun saa kirjoittamalla ´riuhtoa´ oikein kunnolla.
joten vielä viimeisillämme yritämme järjestää asioita sanan säilällä.
että kyllä se katkeruus ja pahansuopuus juontavat elämättömästä elämästä, jolle ei ole muuta tehtävissä kuin hyväksyminen. Kauhea kohtalo on elämätön elämä ja sietämätön on pahantuulinen ja tyytymätön ihminen.
Paljoon on voinut itse vaikuttaa matkan varrella ja aina vähintäänkin siihen, kuinka asioihin suhtautuu. Pessimistillä elämä voi toki tuntua pidemmältä, mutta valoisalla meiningillä se on satavarmasti hurjan paljon hauskempaa sekä itsellä että läheisillä!!
Lapsena ei saanut repiä eikä riuhtoa, mutta nyt perheellisenä on pikku pakko.
Kun sanotaan, että muutamilla ihmisillä ei ole muuta mielialansa purkamispaikkaa, niin sitten resutaan täällä keskustelupalstoilla.
Sii mitään pahaa niinkauan kuin viestit eivät sisällä toisen kirjoittajan mustamaalausta, katkeraa soimausta tms.
Tuossa yllä Tobias sanoo "katkeruus ja pahansuopuus kumpuavat elämättömästä elämästä, jolle ei ole tehtävissä muuta kuin hyväksyä se". Onhan se, karmea kohtalo!
Keinoja olisi sisäiseen muutokseen, mutta lapsena opitut väärät moraalisäännöt kieltävät sellaisten teiden etsimisen. Niillä kyseenalaistetaan mm. uskonnoissa esiintyviä oppeja.
Näin ihminen jää oman menneisyytensä ja mielensä vangiksi. Umpeutunut mielen 'vankila' on fyysistä vankilaa 1000x pahempi - se todellinen 'elinkautinen'.