Onko opettaja pätevä, jos hän osaa kirjansa? Entä onko työssään pätevä?
Kuinkahan moni opettaja on esittänyt itselleen vaikkapa seuraavat kysymykset:
- mitkä ovat kaksi tärkeintä asiaa, jotka haluan oppilailleni opettaa ja miksi?
- mitkä ovat kaksi parhaaksi havaitsemaani tekniikkaa tavoitteeseen pääsemiseksi?
- mitkä kaksi asiaa koen työssäni eniten ärsyttävänä?
- mitkä kaksi asiaa palkitsee minut parhaiten työssäni?
Jos joku on kysynyt, niin onko viiden vuoden välein..
Väitän myös, että yksi suuri ongelma on auktoriteettitekijät juurikin pätevien, epäpätevien ja vieläpä avustajien kesken sekä opettajanhuoneiden kuppikunnat ja sitä kautta syntyvät koulun sisäiset ristiriitaisuudet, jotka joskus näkyvät jopa oppilaille luoden epäluottamusta henkilökuntaa kohtaan. Usein tuntuu, että kenellä valtaa on vähän, käyttää hän sen tarkasti.
Enkä usko, että kaikki opettajat olisivat päteviä työssään. Miksi olisi? Onhan kaikilla aloilla elämässään epäonnistuneita, aivan tomppeleita työntekijöitä joukonjatkeena. Miten koululaitos voisi tehdä tässä poikkeuksen?
Kyllä opettajan pitää oppikirjansa lisäksi osata johtaa, olla kannustava ja ennen kaikkea olla motivoiva. Tätä motivointia ei toteuta kovinkaan moni, johtuen ihan vain siitä, että se on työlästä ja tarkkaa hommaa (eikä ole resursseja joojoo). Koska jokainen yksilö motivoituu hieman eri tavoin ja se kertautuu oppilaiden lukumäärällä, niin kyllähän se työltä haisoo. Motiivin ja motivaationlähteet kun voi selvittää vain yksilöllisellä kommunikoinnilla. Liikemaailmassa on todettu, että hyvä johtaminen toteutuu enimmillään seitsemän johdettavan kanssa. Tälläkin perusteella opettajalla on lähtökohtaisesti heikohko asema.
No vähän armoo, opettaja varmasti osaa poimia luokalta ne, ketkä eniten apua kaipaa. Heitä auttaessaan “parempi” oppilas jää ilman apua kokonaan. Joskus joku maikka sanoi, että hänellä on alle kaksi minuuttia aikaa joka oppilaalle oppitunnilla. Mahtavaa!
Mitä jos esittäisi asiansa selkeämmin taululle ensimmäisellä kerralla, niin ei tarvitsisi sammutella tulipaloja… Yhtä sheebaa kaikki tyynni.
Onneksi oppilaissa ei ole vikaa lainkaan. He ovat olosuhteiden uhreja vähintään aikuisuuteen asti.
Kuinkahan moni opettaja on esittänyt itselleen vaikkapa seuraavat kysymykset:
- mitkä ovat kaksi tärkeintä asiaa, jotka haluan oppilailleni opettaa ja miksi?
- mitkä ovat kaksi parhaaksi havaitsemaani tekniikkaa tavoitteeseen pääsemiseksi?
- mitkä kaksi asiaa koen työssäni eniten ärsyttävänä?
- mitkä kaksi asiaa palkitsee minut parhaiten työssäni?
Jos joku on kysynyt, niin onko viiden vuoden välein..
Väitän myös, että yksi suuri ongelma on auktoriteettitekijät juurikin pätevien, epäpätevien ja vieläpä avustajien kesken sekä opettajanhuoneiden kuppikunnat ja sitä kautta syntyvät koulun sisäiset ristiriitaisuudet, jotka joskus näkyvät jopa oppilaille luoden epäluottamusta henkilökuntaa kohtaan. Usein tuntuu, että kenellä valtaa on vähän, käyttää hän sen tarkasti.
Enkä usko, että kaikki opettajat olisivat päteviä työssään. Miksi olisi? Onhan kaikilla aloilla elämässään epäonnistuneita, aivan tomppeleita työntekijöitä joukonjatkeena. Miten koululaitos voisi tehdä tässä poikkeuksen?
Kyllä opettajan pitää oppikirjansa lisäksi osata johtaa, olla kannustava ja ennen kaikkea olla motivoiva. Tätä motivointia ei toteuta kovinkaan moni, johtuen ihan vain siitä, että se on työlästä ja tarkkaa hommaa (eikä ole resursseja joojoo). Koska jokainen yksilö motivoituu hieman eri tavoin ja se kertautuu oppilaiden lukumäärällä, niin kyllähän se työltä haisoo. Motiivin ja motivaationlähteet kun voi selvittää vain yksilöllisellä kommunikoinnilla. Liikemaailmassa on todettu, että hyvä johtaminen toteutuu enimmillään seitsemän johdettavan kanssa. Tälläkin perusteella opettajalla on lähtökohtaisesti heikohko asema.
No vähän armoo, opettaja varmasti osaa poimia luokalta ne, ketkä eniten apua kaipaa. Heitä auttaessaan “parempi” oppilas jää ilman apua kokonaan. Joskus joku maikka sanoi, että hänellä on alle kaksi minuuttia aikaa joka oppilaalle oppitunnilla. Mahtavaa!
Mitä jos esittäisi asiansa selkeämmin taululle ensimmäisellä kerralla, niin ei tarvitsisi sammutella tulipaloja… Yhtä sheebaa kaikki tyynni.
Onneksi oppilaissa ei ole vikaa lainkaan. He ovat olosuhteiden uhreja vähintään aikuisuuteen asti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.