Nyt olisi ero tulossa. Muutan lasten kanssa pois isän luota ja pois omistusasunnosta. Sopivaa vuokra-asuntoa ei löydy, varsinkin kun ajattelen etten halua muuttaa heti kahden vuoden päästä vaan tarkoitus olisi alkaa rakentaa omaa elämää ja mieluiten pysyvään asuntoon. Olenkin miettinyt että kuinka mahdollista yh:n on saada asuntolainaa ja onko ainoa vaihtoehto omalle asunnolle, se kaupungin paha-maineisin paikka missä poliisit kurvaa pihaan joka viikko..ei kiitos..
Miten on, jos saan muilta udella, minkälaiset tulot (ja lasketteko elarit tähän myös) teillä on ja asutteko omassa vai vuokra-asunnossa? Paljonko olette ottaneet lainaa, minkälaiseen asuntoon, monta lasta ja ennen kaikkea, oletteko olleet siitä lähtien koko ajan tiukilla vai onko rahaa jäänyt sukan varteenkin? Onko yh:n edes kannattavaa hankkia omaa asuntoa jos ei ole nettopalkka väh 2500?
Ja jos joku nyt ajattelee että olen niin hölmö että en ymmärrä käydä pankissa kyselemässä, niin ei, en ole, haluan vain ihmisiltä oikean kuvan asiasta, tuntuu että itse omilla laskelmillani saan liian ruusuisen kuvan kaikesta..Ja tiedän että lainansaanti riippuu palkasta ja kaikki riippuu kaikesta, mutta jos jaksaisitte vastata minulle ja kertoa teidän tilanteestanne niin olisin iloinen :)
Miten on, jos saan muilta udella, minkälaiset tulot (ja lasketteko elarit tähän myös) teillä on ja asutteko omassa vai vuokra-asunnossa? Paljonko olette ottaneet lainaa, minkälaiseen asuntoon, monta lasta ja ennen kaikkea, oletteko olleet siitä lähtien koko ajan tiukilla vai onko rahaa jäänyt sukan varteenkin? Onko yh:n edes kannattavaa hankkia omaa asuntoa jos ei ole nettopalkka väh 2500?
Ja jos joku nyt ajattelee että olen niin hölmö että en ymmärrä käydä pankissa kyselemässä, niin ei, en ole, haluan vain ihmisiltä oikean kuvan asiasta, tuntuu että itse omilla laskelmillani saan liian ruusuisen kuvan kaikesta..Ja tiedän että lainansaanti riippuu palkasta ja kaikki riippuu kaikesta, mutta jos jaksaisitte vastata minulle ja kertoa teidän tilanteestanne niin olisin iloinen :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nettopalkka n.3500, elarit 1000 ja lapsilisä n.300. Velaton omakotitalo rauhallisella paikalla, lainaa aikoinaan n. puolet talonhinnasta, puolet säästöistä. Talo mitoittu omaan tarpeeseen, eli 3h, oh, k, sauna. Tiukoilla ei olla ja rahaa tulee sijoiteltua.
Asuntolainahan on köyhän ainoa tapa säästää.
Palkkatulo käteen n.1500€/kk. Elatusmaksu isältä 200€/kk. Lapsilisä 146.60€/kk.
Ei muita tuloja. Saunallinen rivitalo kolmio, 80 neliötä,(yhtiövastike 200€/kk), ostettu 2002, lainaa jäljellä 51000€. Laina-aika 17v. Ei enään henkilötakaaja, vaan asunto itse vakuutena. Keski-suomi, pienehkö kaupunki.
yksi lapsi, 14v teini-tyttö. Eikä ole kumppania, puolisoa, johon turvata yhtään. Eli todellakin kaikki menee, mikä tulee. Pahan päivän varalle ei ole, joten niitä ei sopisi tulla :D
Todella hyvän keskustelun laitoit!Itse 2lapsen yhna kans mietin kannattaisiko jossain vaiheessa sitä lainaa kysellä...palkka kyl todella pieni,käteen jää n-1200-1300e...Lisää vastauksia kans odottelen!
käteen jää kuussa (palkka elarit lapsilisä) n.1750 euroa.
Lainaa otin 1,5 vuotta sitten 55 tuhatta,asumme 80 neliön rivarissa pienessä kaupungissa.
Halvemmaksi olisi tullut vuokra-asunto(asumistuki) mutta tämä on oma KOTI,jota maksaa mielelllään. Eikä olla mitenkään äärettömän tiukilla,voidaan joskus jopa matkustella..
P.S Pankissa eivät huomioineet(minun tapauksessani) elatusmaksuja tuloiksi,vaan sanoivat niiden olevan EPÄVARMOJA tulonlähteitä ja riippuvan maksajasta.Mutta niinhän se on palkkakin,koskaan ei tiedä meneekö työpaikka alta..
Neljän lapsen yh-na hain ja sain asuntolainan v. 2002. Silloinen palkkani oli bruttona noin 1700 euroa. Lainan takuuna oli kiinteää omaisuutta. Ostin vaatimattoman 5h k ok-talon (remontoitavan), koska varani eivät olisi riittäneet sekä lainanlyhennyksiin että yhtiövastikkeisiin ja ok-talossa pystyin itse vaikuttamaan asumiskuluihin. Korjaus- ja muutoskustannukset pysyivät kohtuullisina koska sukulaismiehet tekivät remontin palkatta.
Talo maksoi 130 000 euroa ja laina-aika sovittiin 30 vuodeksi. Pääomaa minulla oli 20 000 euroa, joka kertyi maksetuista asumisoikeusmaksuista asumisoikeusmaksun indeksikorotuksesta.
Lainan kuukausierä on pikkuisen päälle 400 euroa ja nykyinen palkkani on 2380 euroa kk:ssa.
Muutat pois omistusasunnosta. Osituksessa saat puolet asunnon maksetusta osasta pesämunaksi.
ei ole minun omistuksessa koti ollenkaan :)
Itse lunastin eron jälkeen lasten isän ulos talostamme. Sain pankista neuvoteltua lainat niin että tämä onnistui. Kyselin ja katselin kyllä ennen lunastamista kunnallisia ja yksityisiä vuokra-asuntoja ja jos olisin vuokrannut asunnon, jossa olisi ollut tarpeeksi huoneita niin että kaikilla oma huone kuten nyt tässä talossani, niin maksaisin vähintään saman verran kuussa vuokraa kuin mitä maksan nyt lainanlyhennyksiä pankille, vuokra olisi jopa ollut hiukan suurempi. Joten katsoin viisaammaksi maksaa asumiskustannuksia edes osittain itselleni maksamalla lainaa sen sijaan että maksaisin vähintään saman summan kuussa pelkkää vuokraa, joka menee kokonaan vuokranantajalle.
Minäkin maksoin ex:n ulos talosta eron jälkeen. Meillä oli velaton omakotitalo joten pankista jouduin lainaa ottamaan jotta sain puolet talosta maksettua. Lainan vakuudeksi tuli kiinteä omaisuus, eli talo joten henkilötakaajia ei tarvittu. Vuokra-asuntoja katselin mutta tämän kokoiselle perheelle ei sopivan kokoisia asuntoja ollut tarjolla. Ja pienemmistäkin vuokra olisi ollut sama kuin nyt lainanlyhennys joten minusta oli järkevää jäädä omaan kotiin.
Rivitaloni maksoi 148.000e,maksan 500 e/kk pankkiin,yhtiövastike 150,sähkölämmityksen 100e/kk.
Nettopalkkani 1300e/kk , elatusmaksut 418e/kk lapsilisät 491e/kk.
Kannattaa katsoa mistä alueesta ostaa,kohdella on oltava jälleenmyyntiarvoa,sitten helppoa myydä kun lapset isoja ja muuttavat pois.
Sain valtiontakauslainen ,takaus maksoi n. 600e,
olin yllättynyt miten helposti kaikki sujui.
Asuin ennen slummialueella ,ei ole lapsilla toivoa elämässä jos asuinalue on sumppualetta!
Mulla kaksi pientä lasta, ja hain eron jälkeen viime kesänä lainaa n. 170.000 hintaiseen kolmioon, 79 neliötä. Vuokra-asuntoa en edes harkinnut kun samankokoisesta maksaa vuokraa kuussa melkein yhtä paljon kuin omaa asuntoa, tietty alueesta ja vuokranantajasta riippuen. Jonkun verran sain pesämunaa kun myytiin exän kanssa yhdessä omistettu asunto.
Lainaa piti siis ottaa n. 135.000, mut en halunnut muuttaa ihan mihin tahansa vaan aika lähelle työpaikkaa. Eikä siis ole mikään luksusasunto, vaan ihan normi vanha kerrostaloasunto, mut täällä noi hinnat ovat kovia. :( Tulot mulla on töistä nettona 2100e, elarit kahdesta lapsesta 400e ja lapsilisät 303e. Pankin kanssa oon naimisissa seuraavat 18 vuotta, ja aika tiukkaa on mut niin olis vuokrankin kanssa, asumistukia en kuitenkaan saisi. Pankille maksan kuussa 860e, vastike 315e. Vähän koitan pistää säästöönkin joka kuussa, mutta tää syksy on kieltämättä ollut tiukkaa kun on ollut kaikenlaista ylimääräistä. On kuitenkin muksuille ja itselle ruokaa ja katto pään päällä niin eiköhän sitä pärjää.
Mun mielestä omaa asuntoa kannattaa maksaa mieluummin kuin vuokraa. Vaikka siitä pankille korkoja pulittaakin koko ajan, niin ainakin saa pikkuisen omaksi joka kuukausi.
Kyllä mulla ainakin elarit katsottiin tuloiksi pankissa. Ja kyllä ne lainaa antavat. Jos joku pankki niuhottaa niin sitten seuraavaan. :)
Niin joo tuli mieleen, että ehdot varmaan kaikenkaikkiaan tällaiselle yksinäiselle maksajalle suurelle lainalle olivat huonommat kuin pariskunnille.. esim. korkean marginaalin muodossa. Tosin viime vuonna ne olivat muutenkin korkeammalla kuin nyt. Että ei sitä kai siinä mielessä ihan pankin unelma-asiakas ole. Ei kai siinä mitään kunhan maksut hoituu ajallaan.
Oma koti turhan kallis, ainakin tälläiselle kahden lapsen arkajalka äidille, joka ajattelee elämää kauas kantoisesti. Elämässä, kun ei ole sitä ennustettavuutta, sitä voi sairastua, jäädä työttömäski jne...Se, että laittaisin esim. yli puolet tuloistani asumiseen ja jos en yhtään saisi jäämään säästöön, juuri näitä elämän yllättäviä menoja varten, tuntuu minusta järjen vastaiselta.
Samassa kolmen huoneen vuokra-asunnossa olen asunut jo 12 vuotta, remonttia olen tehnyt vuokran antajan laskuun, uusi jääkaappi rikkoutuneen tilalle tuli tunnissa jne...helppoa. Vuokra 540e/kk, sisältää veden ja sähkön. Sijainti ihanteellinen, keskisuuressa kaupungissa, keskustaan kilsa, koulut, uimahalli, kirjasto, loistavat ulkoilumahdollisuut ja rauhallinen ympäristö.
Niin.. kauaskantoisestihan sitä tässä on itsekin yrittänyt ajatella. Tulevaisuutta, jolloin olisi edes jotain omaisuutta, ja lapsille jotain pesämunaa jos musta vaikka henki heittää. Sairastua voi kuka vaan milloin vaan, jäädä työttömäksi tai vaikka kuolla huomenna.. jos sairastun tai jään työttömäksi, jonkun aikaa voi maksella pelkkiä korkoja. Sitten jos ihan mahdottomalta näyttää, niin voin myydä asunnon, ja tämänhetkisellä todennäköisellä tuotolla voin sitten maksaa vuokria jopa täällä kiskuriseuduilla kolmekin vuotta. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon, tervehtyä ja löytää uutta työtä, parisuhdestatuskin voi muuttua vaikka sen varaan en mitään laskekaan.
Itselleni tää on paras ratkaisu, vuokrakin pitää maksaa jos sairastuu tai jää työttömäksi. Itse olisin yhtä tiukilla tän seudun vuokrienkin kanssa, mikä järki siinä olisi. Muuhun säästöön saan tosiaan väkipakolla jotain edes joka kuukausi. Tod.näk. palkkakin kohoaa edes vähän koko ajan, pian loppuvat päivähoitomaksutkin. Koko ajan helpottaa ja omaisuus karttuu edes vähän.
Voin puhua siis vain omasta puolestani, eihän sitä kenenkään ole pakko lainaa ottaa. Jos riskinsietokykyä on ja mitoittaa lainan vastikkeen suunnilleen sille tasolle, mitä vuokraakin maksaisi niin sitä vaan. Nyt joku voi tietysti sanoa miksette muuta vaikka yksiöön tai kaksioon lasten kanssa, mutta haluan kyllä ajatella asumismukavuuttakin, omaa ja lasten. Kukin tavallaan.
Velkaa tulee helposti ajateltua väistämättömäksi ja luontevaksi osaksi omaa elämänkulkua, vaikka siihen liittyviä numeroita ei sitten tiedetekkään niin tarkasti, kun pitäsi. Mutta jos on edes aavistus, että on olemassa on niukkuutta, niin se ei ole hankala paikka, jos jokainen euro pitää laskea. Miten sitten varautua korkojen nousuun, jos jo matalien korkojen kanssa tekee tiukkaa.
Vuokraa maksaessa on mahdollisuus asumistukeen. Palkka toki kohoaan, mutta samaa kasvua jatkaa myös elinkustannukset. Isompi lapsi luonnollisesti kuluttaa enemmän, kuin pienempi, saattaa tulla joillekin vanhemmille yllätyksenä. Vaikka se päivähoitomaksu lakkaa, ei se raha säästöön jää.
Vuokra asuminen ei sido niin paljon. Paljon voi tapahtua lyhyessäkin ajassa, voi löytää uuden työpaikan ja sen parisuhteen.
Asunnon myyntikään ei ole mikään yksinkertainen asia, asunnon arvo vai laskea yllättävänkin paljon lyhyessä ajassa, myynti aika saattaa venyä pitkäksikin, loppulaina täytyy kuitenkin kuitata.
Sisältö on kuitenkin raameja tärkeämpää, asumismukavuudessakin.
... asuntoa ostettaessa. Tarkkaan on tiedossa mitä numeroiden takana on. Pointti oli se, että näillä seuduilla MINÄ en näe järkeväksi maksaa vuokraa kun toisinkin voi valita. Ja sanoinhan että jos sama summa menee vuokraan kuin lainaan ja vastikkeeseen, niin kumpi kannattaa valita? Itselleni ainakin valinta on helppo. Laina-aikana korot nousevat ja laskevat, lainan voi valita niin, että laina-aika pitenee jos korot nousevat. Kyllä ne sieltä alaskin tulevat.
Muut saavat toki valita mitä haluavat, mutta ei se laina ole mikään peikko ja kyllä omistusasunnostakin pääsee eroon. Harvoin täytyy niin pikaisia päätöksiä tehdäkään.
Tottakai isompi lapsi kuluttaa enemmän kuin pienempi, vaikea kuvitella että se tulisi yllätyksenä. On se päivähoitomaksu kuitenkin sen verran iso, että useampi sata jää enemmän kulutettavaksi, hyvänen aika. Ja huom. kulutettavaksi. Jos säästöön saa vähänkin kuussa, niin hyvä.
Asumistukea ei muuten todellakaan saa edes tällaisilla taviksen tuloilla.
Ap kysyi onko kannattavaa hankkia omaa asuntoa, ei sitä pelätäkään tarvitse. Jos pelkää niin menee vuokralle, ei siinä mitään vikaa ole.
Piti oikein hieraista silmiä kun luin noita kirjoituksia! Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta ja miehelläni on aiemmasta liitosta kolme lasta, me vanhemmat käymme töissä.
Omaa asuntoa haaveillessamme kävimme pankeissa lasketuttamassa paljonko lainaa saisimme ja sillä lainasummalla olisimme saaneet lähiöstä yksiön!
Miehelleni määrätyt elatusmaksut eivät ole tässä tapauksessa EPÄVRMOJA menoja vaan VARMOJA! Toisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni haki elatusmaksujen tarkistusta koska täytyyhän omassa huomassa olevien lapsienkin elää ja saihan hän elatusmaksua pienemmäksi kokonaista kahdeksan euroa kuukaudessa!
Ei tiennyt itkeäkö vai nauraa sillä kyllä elatusvelvollista isää potkitaan päähän siinäkin suhteessa että hänen "uusia" lapsia rangaistaan aikaisemmasta liitosta olevien lapsien hyväksi.
Mieheni aiemman liiton lapset ovat mukavia muksuja enkä heille toivo mitään pahaa mutta täytyy järjestelmässä olla pahasti mätää kun eronneen isän mahdollisuudet rakentaa omaa elämää uuden kumppanin ja lapsien kanssa mitätöidään käytännössä kokonaan.
Emme voi sulloutua mieheni ja lapsiemme kanssa yksiöön varsinkin kun jo nyt 3h k asunnossamme on ahdasta mieheni lasten tullessa viikonloppuisin ja lomilla luoksemme.
Nyt ymmärrän miksi eronneet isät ovat katkeria ja vihaisia ja monet luovuttavatkin sillä ei tällaisessa systeemissä ole mitään järkeä!
Tätä 24:sen keskusteluosiota plaratessa on selvinnyt sekin että yhäidit eivät todellakaan ole vapaaehtoisesti pudottamassa elatusmaksuja jotta heidän lastensa isä voisi rakentaa omaa elämäänsä vaan päinvastoin noi äidit pyrkivät täällä pitämään yllä keskusteluja joiden ydinaihe on miten saadaan lasten isältä jokainen mahdollinen pennonen pois.
Lähin tällainen kaikki pois isältä -neuvo löytyy tästä keskustelusta: "Muutat pois omistusasunnosta. Osituksessa saat puolet asunnon maksetusta osasta pesämunaksi."
Oksettavaa touhua!
Tämä palsta on myös siinä suhteessa ihan omaa luokkaansa kun yhäriruikuttajat aamusta iltaan ja päivästä toiseen joutavat kitisemään täällä köyhyyttään ja kurjuuttaan niin ihmeesti noilla ruikuttavilla yhäreillä on varaa omiin asuntoihin yms. joista etä isien ei kannata edes villeimmissä unelmissaan haaveilla!!
Olet täysin oikeassa siinä että yhäriruikuttajat pitävät tätä palstaa omana omaisuutenaan jossa ne ruikuttajat kyselevät ja tyrkyttävät neuvoja toisilleen joilla saadaan isä kupattua tyhjiin ja täältä löytyy myös silmän räpäyksessä vastaukset kaikkiin mahdollisiin juttuihin joilla saadaan kupattua myös yhteiskunnalta kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin tuet ja korvaukset lapset verukkeena. (tuo sinun lainaamasi teksti on hyvä esimerkki yhäriruikuttajien ajamista asioista ;)
Yleensä miehet ovat parempi palkkaisessa työssä kuin naiset ja täytyy kyllä ihmetellä miksi heillä ei olisi varaa omaan asuntoon. Elatusmaksut ovat riippuisia tuloista joten isoilla tuloilla maksetaan suurempia elatusmaksujakin. Itse olen ollut äitiyslomia lukuunottamatta aina töissä ja eron tullessa oli päivänselvää että lunaston ex:n pois talostamme ja jään lasten kanssa omaan kotiin asumaan. Ex sai pesämunan omakotitaloon jonka osti uuden puolison kanssa melko pian eromme jälkeen. Joten kyllä ne etäisätkin pystyvät omia asuntoja hommaamaan eron jälkeen.
tottahan se on, jos mies jää velattomaan taloon, niin tottakai siitä mies sitten maksaakin sen puolet, mitä tod näk toinen on maksanut..sama pätee siis jos mies lähtee ja nainen jää, että nainen maksaa miehelle puolet siitä asunnon arvosta..ei se ole mitään kuppaamista..jos kummallakaan ei ole rahaa tai halua jäädä asumaan entiseen kotiin niin sitten kämppä myyntiin ja kumpikin saa osuutensa, mikä ihmeen ongelma tässä on? eihän se nyt ihan niinkään mene että toinen on 20 v maksanut talosta puolet ja kun tulee ero ja muuttaa pois, niin antaa vaan talon toiselle..siiinähän menis monta kymmentä/sataa tuhatta sille toiselle..voi olla etten kyl nyt ihan tajunnu mitä tarkotit mut ihan kuin vaimo ei saisi ottaa omiansa pois..??
menee kyllä eron yhteydessä suurinpiirtein puoliksi jos avioehtoa ei ole olemassa. Minun mielestäni ei ole kuppaamista jos molemmat saavat yhtä paljon. Jos omaisuutta paljon niin toinen voi saada talon, toinen kesämökin jne jne. Vai pitäisikö miehen antaa aina kaikki ex:lle kun ero tulee? Meille omaisuus jaettiin toisin päin mutta eipä tullut mieleenkään ettenkö miehelle maksaisi sitä mihin hänellä on oikeus. Vaikka kieltämättä teki mieli laittaa ukko kävelemään tyhjin käsin uuden onnen luokse. Mutta laki on laki ja onhan se jatkossa paljon selvempää kun raha-asiat on hoidettu kuntoon eikä kummankaan tarvitse niitä enää miettiä.
.. mitä tuo kuppaamisjuttu edes muuten nyt liittyi tähän ketjuun. Itse en ole ennen ainakaan täällä ruikuttanut mitään yh:n kurjuutta (muuta kuin satunnaista miehen puutetta mut se ei kai tähän kuulu!) ennen enkä sen kummemmin kupannut exää. Elareilla hän maksaa lasten kustannuksia, muuten esim. minulla olisi kaikki lääkäri-, päivähoito-, vakuutus-, vaate-, lääke-, silmälasi-, harrastus-, yms yms kulut yksin maksettavanani! Mitä kuppaamista se oikein muka on? Kyllä mulle ainakin on tärkeää että lapsilla on exänkin luona hyvä koti, ja kyllä exäni ainakin on suunnittelemassa oman asunnon ostoa, kohtuu hyväpalkkainen kun on. En minä ainakaan tahdo lasteni isälle mitään pahaa! Vaikka eron jälkeen olinkin vihainen, mutta syystäkin!
Elämä on eron jälkeenkin sellasta miksi sen itse tekee! Hittoako sitä valittamaan siitä mitä toisilla on kun itsekin on mahdollista se toteuttaa. Normaalituloiselle yh:lle, joka on kiinnostunut raha-asioistaan, on ihan mahdollista hankkia oma asunto! Jumatsukka kyllä ne pankit lainaa antaa ja mitä niitä työttömyyksiä ja sairauksia miettimään etukäteen, jos sellainen tilanne tulee niin sen mukaan eletään! Itse halusin vaan osallistua tähän ketjuun kannustaakseni ap:tä että mahdollisuuksia on.
Nettotulot 4200 kunnan maksama elatustuki 280. asuntolainaa jäljellä 100.000, alkujaan 140.000.