Tuolla aiemmin Johtaja kirjoitti: "Pankinjohtajan kanta asunnon ostoon". Mielestäni kirjoitus vastauksineen kuvastaa hyvin nyky-yhteiskunnan ilmiöitä, minkä haluan tuoda esiin tällä kirjoituksella.
"Johtajan" kirjoituksen sisällöstä ja tyylistä näki selvästi, että henkilö on hyvin perillä pankkiasioista. Hän on selvästi miettinyt raha-asioita, joista hänellä on paljon kokemusta. Hän kirjoitti hyvän kirjoituksen.
Mikä oli yleinen reaktio? Se oli lähes 100%:sti lokaa. Nyky extreme-satu-yhteiskunnan yksilöt eivät pysty tai eivät halua katsoa totuutta ja faktoja silmiin. Eletään vain televisiosarjojen pilvilinnoissa. He unohtavat kaikki ne oikeat elämisen haasteet, joita heidän omatkin vanhempansa ovat karvaasti kokeneet.
Tässä eräs poiminto Johtajan saamista vastauksista:
"Tuohan tarkoittaisi, että jokainen kansalainen sidottaisiin Herra pankinjohtajan päätöksellä oman sosiaalisen viiteryhmänsä ja tulotasonsa mukaiseen asumiseen."
Siis miettikääpä mitä kys. lauseessa sanoitaan:
"...viiteryhmänsä ja tulotasonsa mukaiseen asumiseen."
Mitä muuta elämä yhteiskunnassa voisi olla kuin elämää suu säkkiä myöten.
Itse olen perustanut talouteni "Johtajan" tapaiseen ajatteluun ja suunnitteluun. Lainaa on ollut joskus sellaisia määriä, että jollakin pikku järjestelyllä lainan olisi saanut kuitattua esim. sairauden sattuessa.
Kun ei ole tarvinnut maksaa koronkorkoja niin sitä alkaa saamaan asioita pelkällä tulohahoituksella. Vähitellen omaisuutta alkaa kertyä. Osa omaisuudesta on tuottavaa esim. sijoituksia. Sitten kun alkaa saamaan korkoa korolle tilanne vähitellen paranee vaikka nappuloista on alettu.
Taloudellinen ajattelu vaatii kurinalaisuutta. Auto on hyvä esimerkki. Kun suomalaiselle miehelle iskee autokuume pitää saada tietty tehokas bensarosvoauto. "Enhän mä aja kuin 10000 km/vuosi niin eihän siinä mitään pieniruokaista tai dieseliä tarvita". Sitten kun vuodet ovat vierineet huomataankin, että autolla on ajettu keskimäärin 50000 km/vuosi ja keskikulutus olikin yli 10 l/100km suunnitellun 6,5 l/100km sijasta. Talaudelliset vaikeudet ovat valmiit.
Tiedän, että tähänkin kirjoitukseen tulee vastaus: "Helppo sinun on kirjoittaa kun olet syntynyt kultalusikka suussa tai olet saanut perinnön".
Vastaan em. jo etukäteen. Perintöä en ole saanut, vaan pikemminkin päinvastoin. Siinä mielessä olen syntynyt kultalusikka suussa, että pystyn ajattelemaan talousasiani etukäteen ja ohjaamaan niiden suuntaa. Minun ei tarvitse katsoa jälkikäteen miten tässä kävi... Talousasioissa pitää olla myös reilut pelivarat häriötilanteita varten.
PS.
Tämä taitaa olla kirjoitus, jonka lukee noin 100 henkilöä, vastaukset 0 kpl.
"Johtajan" kirjoituksen sisällöstä ja tyylistä näki selvästi, että henkilö on hyvin perillä pankkiasioista. Hän on selvästi miettinyt raha-asioita, joista hänellä on paljon kokemusta. Hän kirjoitti hyvän kirjoituksen.
Mikä oli yleinen reaktio? Se oli lähes 100%:sti lokaa. Nyky extreme-satu-yhteiskunnan yksilöt eivät pysty tai eivät halua katsoa totuutta ja faktoja silmiin. Eletään vain televisiosarjojen pilvilinnoissa. He unohtavat kaikki ne oikeat elämisen haasteet, joita heidän omatkin vanhempansa ovat karvaasti kokeneet.
Tässä eräs poiminto Johtajan saamista vastauksista:
"Tuohan tarkoittaisi, että jokainen kansalainen sidottaisiin Herra pankinjohtajan päätöksellä oman sosiaalisen viiteryhmänsä ja tulotasonsa mukaiseen asumiseen."
Siis miettikääpä mitä kys. lauseessa sanoitaan:
"...viiteryhmänsä ja tulotasonsa mukaiseen asumiseen."
Mitä muuta elämä yhteiskunnassa voisi olla kuin elämää suu säkkiä myöten.
Itse olen perustanut talouteni "Johtajan" tapaiseen ajatteluun ja suunnitteluun. Lainaa on ollut joskus sellaisia määriä, että jollakin pikku järjestelyllä lainan olisi saanut kuitattua esim. sairauden sattuessa.
Kun ei ole tarvinnut maksaa koronkorkoja niin sitä alkaa saamaan asioita pelkällä tulohahoituksella. Vähitellen omaisuutta alkaa kertyä. Osa omaisuudesta on tuottavaa esim. sijoituksia. Sitten kun alkaa saamaan korkoa korolle tilanne vähitellen paranee vaikka nappuloista on alettu.
Taloudellinen ajattelu vaatii kurinalaisuutta. Auto on hyvä esimerkki. Kun suomalaiselle miehelle iskee autokuume pitää saada tietty tehokas bensarosvoauto. "Enhän mä aja kuin 10000 km/vuosi niin eihän siinä mitään pieniruokaista tai dieseliä tarvita". Sitten kun vuodet ovat vierineet huomataankin, että autolla on ajettu keskimäärin 50000 km/vuosi ja keskikulutus olikin yli 10 l/100km suunnitellun 6,5 l/100km sijasta. Talaudelliset vaikeudet ovat valmiit.
Tiedän, että tähänkin kirjoitukseen tulee vastaus: "Helppo sinun on kirjoittaa kun olet syntynyt kultalusikka suussa tai olet saanut perinnön".
Vastaan em. jo etukäteen. Perintöä en ole saanut, vaan pikemminkin päinvastoin. Siinä mielessä olen syntynyt kultalusikka suussa, että pystyn ajattelemaan talousasiani etukäteen ja ohjaamaan niiden suuntaa. Minun ei tarvitse katsoa jälkikäteen miten tässä kävi... Talousasioissa pitää olla myös reilut pelivarat häriötilanteita varten.
PS.
Tämä taitaa olla kirjoitus, jonka lukee noin 100 henkilöä, vastaukset 0 kpl.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Asiaa !! Rahaa pitää osata käyttää .
Kirjoituksesi on harvinaista herkkua
näinä ylenpalttisen kulutuksen aikoina.
Taitaa koko systeemi perustua aina
vaan enemmän siihen että jengi kuluttaa
tienestinsä etukäteen. Jos näin ei olisi
korttitalo jota taloudeksi kutsutaan
romahtaisi. Ehkä se vielä romahtaakin,
perustukset ovat heikot!
Kiitos sinulle velaton!
"Mitä muuta elämä yhteiskunnassa voisi olla kuin elämää suu säkkiä myöten."
Eipä pitemmän päälle mitään muuta. Asuntolainan idea on kumminkin siirtää kulutusta tulevaisuudesta nykyisyyteen ja tulla samalla säästäneeksi varallisuutta.
Mitä järkeä on asua nuorena slummissa ja vanhana hienostoalueella, kun voisi jakaa kulutuksensa siten, että asuu koko ikänsä keskiluokkaisella alueella? Jos on varaa maksaa korkeaa vuokraa, miksei olisi varaa maksaa saman kokoista kk-erää?
Täällä on myös yksi, jolla ei koskaan le ollut lainaa, ei edes opintosellaista. Mistään perinnöistä tai suvun rikkauksista ei minullakaan ole tietoa, toki joskus opiskeluaikana vanhemmilta sai silloin tällöin muutaman satasen avustusta.
Minulle se tuntuu olevan henkilökohtainen periaate tuo, ettei lainaa halua ottaa. Kai se on mielestäni jonkinlaista itsensä myymistä ja henkistä huoraamista se lainan otto, mene ja tiedä. Joka tapauksessa en omista edes luottokorttia vaan haluan ensin ansaita rahat ja sitten vasta kuluttaa ne. Ja nimen omaan tässä järjestyksessä.
Tuolla periaatteella on hyvin hankala hankkia omistusasuntoa. Pitkällä aikavälillä vuokra-asumiseen menee keskimäärin enemmän rahaa kuin omistusasunnon korkokuluihin vastikkeeseen. Velaksi elämällä jää siis enemmän rahaa käytettäväksi, tosin se on pakko sitoa osittain asuntoon. Kuollessaan omistusasuja on kuitenkin rikkaampi :)
Kulutusluotot yms. on sitten asia erikseen...
Kalliksihan tuo periaate tulee ajan mittaan. Varmaan sitä joutuu tulevaisuudessa nöyrtymään ellei lotossa natsaa kunnolla, mutta ajatuksena jonkun 150 keur lainan ottaminen on suunniolleen yhtä houkutteleva kuin puolimetrisen jääpuikon työntäminen perseeseen.
Olet oikeassa ei kannata ostaa omaa asuntoa.
Penninpyörittäjä.Itselläni oli osa elämästäni jonkin aikaa samanlainen ajattelutapa , kuin sinulla joka ei johtanut mihinkään.Ajelin pienellä autolla ja laskeskelin keskikulutusta ja paljonko menee huoltoihin,paljonko asuntolaina lyhenee kuukaudessa eli ajelin pienellä tehottomalla autolla ja asuin ahtaasti ja aina oli pinna tiukalla.
Nykyään on toisin, en laskeskele: ajelen tehokkaalla autolla ja asun isossa asunnossa ja nautin elämästä , koska se on ihmisellä kuitenkin aika lyhyt.
olen entinen himosäästäjä. Koulupoikana kun asuin vielä kotona vanhempien luona tuli säästettyä kesätyötienestit viimeistä markkaa myöten ja tingittyä kaikesta siitä, mihin kaverit omat ansionsa käyttivät. Joka tapauksessa sain parissa vuodessa säästettyä sen verran että ostaa pläjäytin käteisellä parikin uutta moottoripyörää. Unelma toteutui, mutta olo oli kieltämättä aika tyhjä. Mieleen tuli kysymys: Tätäkö varten minä olen säästää kituuttanut viimeiset pari vuotta? Minkä asetan seuraavaksi päämääräkseni säästämisen suhteen? Vai alanko sittenkin elää ja nauttia elämästäni - edes siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista?
mutta mikä yhteys kirjoituksellasi on omaan kirjoitukseeni? Lueppa kirjoitukseni uudelleen. Kerrotaanko siinä penninpyörittämisestä ja pienellä autolla ajamisesta tai ahtaassa asunnossa asumisesta ?
Vai mistä pettymys, aika nopeastihan nuo säästit.
Jos ostat velaksi, menee säästämiseen kaksi kertaa kauemmin aikaa ja uuteen vaihtaminen viivästyy. Ajelet sitten vanhoilla pyörillä.
Jotenkin vain tuli fiilis, että "Tässäkö tää nyt oli". Se mikä tuntui ennen toteutumistaan mukavalta unelmalta olikin loppujen lopuksi toteutuessaan aika arkinen asia. Mutta kuitenkin asia, jonka vuoksi piti pari vuotta muka elää niin nuúkasti kuin mahdollista. Velaksi ostamalla toki palaa enemmän rahaa mutta toisaalta ostopäätöstä ei tarvitse lykätä vuositolkulla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4000000000000012&posting=22000000003178846
Joo, minuakin nauratti tämä heitto siinä palautteessa:
"Tuohan tarkoittaisi, että jokainen kansalainen sidottaisiin Herra pankinjohtajan päätöksellä oman sosiaalisen viiteryhmänsä ja tulotasonsa mukaiseen asumiseen."
Kuinka joku _voi_ olla niin sekaisin, että luulee kaikilla olevan automaattisesti kyky saavuttaa valitsemansa elintaso tuosta vaan. Pointti on se, että jokaisella on mahdollisuus kartuttaa varallisuutta, mutta oikoteitä taloudelliseen onneen on hyvin harvassa.