Tässä jo toista kymmentä vuotta tanssilavoja kiertäneenä. Olen alkanut yhä enemmän ja enemmän ihmettelemään tätä. Miksi tanssinharrastajat vaihtaa partneria jatkuvasti? En siis tarkoita tanssien välillä tapahtuvaa vaihtoa, vaan sellaisen "vakavamman" seurustelusuhteen vaihtoa. Olen varmasti joitakin miehiä ja naisia myös nähnyt kulkevan kymmenien partnereiden kanssa ja sivusta seuraten ei kysymys ole vain tanssisuhteista. Kerokaapa miksi aina uudestaan ja uudestaan hylkäätte tai tulette hylätyksi? On tietysti jokaisen oma asia kuinka ja millä moraalilla elämäänsä elää, mutta tanssipiirit ovat kuitenkin niin sisään lämpeneviä ja lähes kaikki saman alueen harrastajat tuntee toisensa ainakin ulkonäöltä. Äitini aina sanoi että "tytön kallein omaisuus on hyvä maine."
Toisaalta tietysti on myös niin että tämä kierrätys keskittyy siihen tansiharrastajien "sisäpiiriin"
Toisaalta tietysti on myös niin että tämä kierrätys keskittyy siihen tansiharrastajien "sisäpiiriin"
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minä olen "kiertänyt" tanssilavoja kohta 30 vuotta enkä ole siinä asiassa havainnut sellaista mitä ei ympäröivässä yhteiskunnassa olisi.
"Kymmenet" partnerit viittaavat yhden yön suhteisiin ja siinä asiassa sinua ei varmasti lasketa mukaan tekemään tilastoja.
Mistähän tämä rasismi eli yhden ihmisryhmän mollaaminen taas kumpuaa?
Tarkoitin kyllä tälläisiä muutaman viikon/kk suhteita.yhden illan suhteethan ei jää edes mieleen, mutta kun laittaa merkille että kas vaan he ovat nyt lopultakin löytäneet toisensa, niin muutaman kk kuluttua romanssi on ohi ja uusi kierroksessa. En moralisoi ketään, mutta ihmettelen tätä hylkäämistä ja hylätyksi tulemista aina uudestaa ja uudestaan
Erään urheilulajin harrastaja alkoi kerran puhua että mikä siinä on kun meidän lajin harrastajat eroavat hekästi.
No kun asiaa syvällisemmin tutki niin paljastui että tämä puhuja ei katsonut asiaa riittävän etäältä.
Hänen tuttavapiiri koostui nimen omaan näitä lajin harrastajista joten hänen näkökulmasta asia oli näin vaikkei se tilastotieteellisesti poikennut mitenkään koko väestön tilanteesta, hän vain näkin sen mikä oli nokan alla.
Tilstotieteistä en tiedä, mutta olen joskus lukenut, että paritanssia harrastavat parit ovat kekimääräistä onnellisempi ja omalla kohdalla näin varmaan onkin.
Keskiarvot voivatkin olla hyvin harhaanjohtavia. Jos esim. suurin osa paritanssin harrastajista on onnellisia ja sitoutuneita toisiinsa jopa paremmin kuin ympäröivä yhteiskunta. Sehän sitten tavallaan kätkee sisälleen sen sisäpiirin kierrätyksen ja keskiarvo ei poikkea ympäröivästä yhteiskunnasta.
Mitä tuohon oman tuttavapiirin koostumukseen tulee, niin en ole koskaan kaveerannut tanssiharrastajien kanssa. Lähinnä se jää moikkauksen asteelle. Omassa tuttavapiirissä en tunne ketään jolla olisi ollut esim. 10 viimeisen vuoden aikana 10-20 lyhytaikaista seurustelusuhdetta.
Viereämää aidan takan, sittenkin se ontaa vihreämää kun sen vihreö kaaååaa
Aikalailla samaa mieltä kuin ruuvi ja mutteri. Piireissä pyörineenä kallistuisin mieluumin arvioissani satojen puolelle, mutta ehkä juuri siitä syystä monet miehet haluavatkin oppia tanssimaan mahdollisimman hyvin?
Eikö sitten muut kuin tanssinharrastajat sitten harrasta ollenkaan minkäänlaisia suhteita eikä koskaan eroa? Pelkästään esim. kapakoissa kiertävien keskuudessa tuollaista ei sitten tapahdu lainkaan.. :D Oiskohan se ihmisten kanssakäyminen lavoillakin suht. normaalia.
Isovanhempiemme kaltaisia pitkiä liittoja harvoin enää koetaan. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Tuntuu että jonkinlaista kadehtimistakin on havaittavissa siinä, että jollain on useampia kumppaneita tai että kumppania vaihdetaan usein. Kukin taplaa tyylillään.
Onko se koko elämän kestävä parisuhde jokin itseisarvo, että ollaan niinkuin parempia ihmisiä, jos liitto kestää pitkään?
Sinä nyt kierrät asiaa kuin kissa kuumaa puuroa. Puhut asian vierestä ja koetat jopa tarjota kateuskorttia. Siis vielä kerran. nyt ei puhuta yhden illan suhteista. Eikä kapakoista eikä isovanhemmista. Kyllä nykyäänkin on pitkiä ja onnellisia parisuhteita ja lähes jokainen sellaisen haluaisi kai omalleenkin kohdalleen osuvan.
Tottakai tanssinharrastajat eroavat siinä missä muutkin, mutta ei kai sen seuraus ole itsestään selvänä kymmenien ja taas kymmenien muutaman viikon tai kk seurustelusuhteiden vuodesta toiseen jatkuva ketju?
"Tottakai tanssinharrastajat eroavat siinä missä muutkin, mutta ei kai sen seuraus ole itsestään selvänä kymmenien ja taas kymmenien muutaman viikon tai kk seurustelusuhteiden vuodesta toiseen jatkuva ketju? "
Ei ihan auennut tämä kommentti.. joten tarkennatko hieman
En nyt millään viitsisi alkaa rautalangasta vääntämään ja jos luetun ymmärtäminen tökkii niin se kai olis ainut mahdollisuus.
myös hieman hakusessa sinulla..
"Eikö sitten muut kuin tanssinharrastajat sitten harrasta ollenkaan minkäänlaisia suhteita eikä koskaan eroa?"
En sinuna puhuisi toisten ulosannista yhtään mitään jos tuotat tuollaista täysin lukukelvotonta tekstiä
Teksti näemmä oli varsin ymmärrettävää.
Otit juuri minunkin mielessä pyörivän ajatuksen esille, ja siksi vastaan mielipiteeni asiaan.
En myöskään ymmärrä tuota ”kierrätystä”. Sen vuoksi minä en varmaankaan ole kovin monen tanssiinhakijan ”ensimäinen enkä viimeinen haku”.
Joidenkin huomaan kovasti pettyvän kun en myönnykkään heidän laatimiin suunnitelmiin kohdallani. Vanhanaikainen tai ei, sillä ei mielestäni ole väliä, vaan sillä on väliä että pyrkimykset ja tavoitteet ovat hyvät ja toista kunnioitetaan huolimatta siitä mitkä periaatteet tai elämänkatsomus toisella on. Toisen kunnioittamiseen kuuluu myös se että näkee vaivaa yhteisen pesän rakentamisessa jos päättää yhdessä "lyödä hynttyyt yhteen".
Nämä tuntuvat olevan niin itsestään selviä ajatuksia että ihan naurattaa.
Kiitos sinulle hannamaja mielipiteestäsi. Olet fiksu likka.
Sitten asiaan. Tunnen erään keski-ikäisen pariskunnen joka innostui lähtemään tanssikursseille ja tarkoitus oli löytää uusi yhteinen harrastus. Jo ensimmäisillä tanssitunneilla kuitenkin alkoi tökkimään se, että he olivat nimenomaan halunneet oppia tanssimaan yhdessä ja vain toistensa kanssa. Tanssikurssia vetävä nainen. Käsittääkseni itse oppinut "tanssinopettaja" halusi että määrätyin ajoin vaihdetaan pareja. Juuri kun alkoi tuntumaan siltä että yhteiset askelet on löytymässä, niin opettaja huusi VAIHTO. Tuttavapari koki tämän tyylin niin kiusalliseksi, että jätti kurssin kesken ja palasi entisten harrastusten pariin. Tanssi ei kuuleman ole heidän juttu. Kysymys kuuluukin että onko tämä VAIHTO jo iskostunut niin syvälle, että heti alkeita opeteltaessa luodaan kuvaa, että tanssissa on välillä vaihdettava partneria?
eihän se ole pakollista kurssilla vaihtaa paria. Suurin osa haluaa vaihtaa. Oma vikahan se on, jos on niin saamaton, ettei uskalle kurssin ohjaajalle sanoa, että harjoittelelle vaan keskenään. Turha siinä on ohjaajaa moittia, jos ei saa suutaan auki.
Kyllä ohjaaja/opettaja on se jonka asia on sitten se selvästi kertoa, että ne vaihtaa jotka haluavat. Kysymys olikin siitä, että onko tanssinopettajille jo niin itsestään selvää se parivaiho, ettei edes tule ajatelleeksi, että kaikki ei halua vaihtaa? Mielestäsi on turhaa syyllistää opettajaa jos ei "uskalla" kertoa miten haluaa. No minun mielestäni on aikalailla tyhmää syyllistää oppilaitakaan.
Minulla oli tanssikursilla tuuri. Pääsin juuri tälläisen vaihdon seurauksena kiinni oikein sellaiseen isoon itaan ja hän kun meiköpoikaa pyöritti niin ei juuri jalat lattiaan ottaneet. Vaimolla oli hauskaa seurata sivusta ja siitä innostuneena aloinkin aina jos mahdollista päästä iso-Iitan partneriksi. No hauskaa oli mutta en kyllä juurikaan mitään oppinut.
"En myöskään ymmärrä tuota ”kierrätystä”. Sen vuoksi minä en varmaankaan ole kovin monen tanssiinhakijan ”ensimäinen enkä viimeinen haku”. "
- tästä saa sellaisen kuvan, että suositut tanssijanaiset "jakavat" kaikille. Sorry vaan tuottaa pettymys, mutta näin ei ole. Meitä mukavia, hyvännäköisiä ja tanssitaitoisia haetaan ihan muutenkin! :D
Ei he kaikille jaa se on varmaan totta, mutta eihän siitä ole keskustelussa kymyskään. Eikä kai keskusteltukaan jakamisesta. Sehän on jokaisen yksityiasia. Keskusteltiin kai siitä kuinka paljon lavoilla kiertää vuodesta toiseen näitä tanssinharrastajia joilla lyhyet seurustelusuhteet seuraavat toisiaan katkeamattomana ketjuna. Jokainen lavoilla kulkenut tietää että asia on näin, tai sitten on aivan sokea. Näin sivusta katsoen hyvin tanssivia fiksun oloisia miehiä ja nättejä tanssitaitoisia naisia. Mikä siinä mättää että suhteet ei sitten kuitenkaan kestä muutamaa viikkoa tai muutamaa kk kauempaa? Jos on käynyt lavatanseissa 15 vuotta siitten viimeksi ja menee nyt, niin samat saaliit ja saalistajat siellä edelleen pyörii. Luulisi että jos mies on hyvä tanssija, omaa hyvän supliikin ja ihan hauskan näkönenkin, niin hän jo satoja ja taas satoja tanssireisuja tehtyään olisi itselleen vakikumppanin löytänyt. Saman kysymyksen voisi asettaa teille tanssiville naisille jotka olette, sen toki myönnän "mukavia, hyvännäköisiä ja tanssitaitoisia"
Yhdyn edellisen kantaan. Minäkin olen komeannäköinen mies, olen myös hyvä tanssittaja. ja silti ei irtoa mitään naista tansseista. Mitä pitäisi osata enemmän? Autokin on aina viimeisen päälle huoliteltu kun saavun tansseihin. Baareista en tykkää. Ne on nähty. Soisin omalle kohdalle että tansseista löytyisi nainen/elämänkumppani.
" ei kierrätyksessä" saa tässä vastauksen.
Vaikuttaa siltä että tuo edellä oleva kirjoitelmani kaipaa selvennystä. Voinhan yrittää selventää omalla tavallani, siitä huolimatta että siitä taas tulee uusia kysymyksiä. En lupaa niihin uusiin hetikään vastata.
Kirjoitelmani kertoo illan ensimäisestä tanssista viimeiseen. Sen sijaan että kirjoittaisin pitkän kertomuksen supistin siis koko tanssi-illan noihin sanoihin. Niinkuin oikein onkin kysyit ymmärtääksesi, kun et ymmärtänyt.
Näin voidaan keskustella kaikki jotka haluavat, omien kokemustensa puitteissa samasta aiheesta. Näin olettaisin keskustelun jatkuvan yhtenäisenä, eikä poikkeavan aiheesta. Jonkun haluhan on tietenkin vaikka vain keskustella, mistä se "tanssikenkä puristaa".
Tarkoitus oli alkuun selvittää täysin miten juuri minun tanssi-illan aikana tuo kierrätys mielestäni havaitaan, minun itseni, mutta myös toisten mahdollisten huomioiden pohjalta, joko että olen keskustellut niistä tanssi-illan aikana, tai että olen konkreettisesti ehkä ajautunut tilanteisiin, jotka sitten voisivat mahdollisesti tuota kierrätystä suosia, tai ei suosia.
…en ole…kovin monen tanssiinhakijan….voidaan tietenkin ymmärtää monella tavalla, eli ajatukseni tuossa oli että vain muutama on pettynyt, ja että suurin osa kuitenkin vain tanssii kanssani ja että kukaan noiden ensimäisen ja viimeisen tanssin välissäkään ei siis ole onnistunut kierrättämään minua, vaikka yrityksiä siihen suuntaan on ihan selvästi illan aikana.
Kantanihan jo ilmoitin hyvissä ajoin. Kiskaisemalla sanan sieltä toisen täältä voidaan saada päinvastainen kuva tilanteesta.
Ihan varmasti löytyy kun katselet avoimin silmin ympärillesi ja jatkat tanssireisujasi. Fiksu nainen on ehkä jo pannut sinut merkille, mutta naiset saattaa pitkäänkin pikkuhiljaa seurailla kuinka käyttäydyt ja millainen mies olet. Kannattaa vain pitää itsensä kuosissa ja käyttäytyä hyvin ja olla kohtelias. Sitten yhtenä päivänä joku kiva nainen kertoo sinulle, että olen nähnyt sinua täällä jo monta kertaa. Siitä se lähtee.
"Mitä pitäisi osata enemmän? "
- moni miettii tuota syyksi, miksi ei löydy naista. Kyllähän ne henkilökemiat ratkaisee, ei siinä viimeisimpiä tyylejä vaadita. Tsemppiä sinulle!
"Jos on käynyt lavatanseissa 15 vuotta siitten viimeksi ja menee nyt, niin samat saaliit ja saalistajat siellä edelleen pyörii. "
olet ollut 15 vuotta pois kuvioista ja samat naamat siellä pyörii. Mistä hemmetistä tiedät että ovat koko 15 vuotta siellä käyneet, jos itselläsi on ollut 15 vuoden tauko? Hieman järjenkäyttöä ja todellisuuden tajua pliis!
Tanssipaikoilla pääsee näkemään aika monen ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä tuntematta heitä sen paremmin. Tulee paljon ns. kasvotuttuja. Yhtä laajaa otantaa tuskin muista harrasta- tai ammattiryhmistä monellakaan on, että näkisi heitä noin usein vapaa-ajallaan. Suuressa yrityksessäkään ei voi tietää kuinka paljon juuri kyseisen yrityksen työntekijät eroavat ja löytävät uuden kumppanin. Heistäkin kun vain pientä osaa näkee vapaa-ajalla, kun liikkuvat aivan eri paikoissa. Eivätkä kaikki tiedota työpaikoillaan henk.koht. asioitaan. Toista se on tanssipaikoilla, jossa näkee paljonkin kun katselee ympärilleen. Otanta on kuitenkin melko pieni, kun kyse on tansseissa käyvistä ihmisistä. Eihän heitä loppujen lopuksi niin paljon ole.
Olen samaa mieltä. Itsekin tunnen varmaan satoja ehkä enemmänkin tanssin harrastajia ulkonäöltä, mutta vain ulkonäöltä. No joitakin tulee moikattua, mutta lavojen ulkopuolella en tapaa heitä. Lavoilla tietysti tulee väkisinkin nähtyä ja pantua merkille, että kuka nyt kenenkin kanssa kulkee. Ei sitä voi mitenkään estää. On tietysti sellaisia "takkinsa värisiä" miehiä ja naisia joihin ei huomio kiinny, mutta tälläiset värikkäämmät persoonat tulevat kyllä huomatuksi ja siihenhän he itsekin pyrkivät esiintymisellään. Tanssihan "ei toteudu jos sillä ei ole katsojia" ja tanssijan täytyykin jollakin tasolla nauttia esiintymisestä. Se esiintymisen toinen negatiivinen puoli on sitten se, että katselija panee merkille kenen kanssa sitä nyt styylataan. Ja sitten kun 2-3 viikon kuluttua styylataan uuden kaverin kanssa niin sekin kyllä huomataan.
Tuo oli hyvä pointti "tanssi ei toteudu jos sillä ei ole katsojia" Se on varmaan totta, muutenhan vois tanssia kotona. Säästyisi tanssilippurahat ja bensarahat eikä tarviis tanssikenkiä vois mennä sukkasillaan. Helkkari säästysi ainakin 1000 euroa vuodessa.
Kotona kun ei ole niitä ihkuja tanssittajia, ei elävää musiikkia eikä tilaa tanssia. Ehkäpä siinä riittävästi syitä käydä lavoilla edelleenkin. :D Mitä sillä rahalla tekee ellei siitä nauti? Olisi se kumma jos tanssipaikoilla ei saisi katsella muita tanssijoita. Jotkut tykkää esiintyä, so what? Useimmiten sitä tanssitaan parille ja pyritään tekemään tanssihetkestä nautittava. Ihan sama miltä se tanssi näyttää, kunhan tuntuu hyvältä!
" Ihan sama miltä se tanssi näyttää, kunhan tuntuu hyvältä"
Toisenkinlaisia näkemyksiä on. Edesmennyt tansin ammattilainen ja yksi suomen tunnetuimmista tanssinopettajista. Sanoi että. "tanssi ei ole sitä miltä se tuntuu vaan sitä miltä se näyttää" no ehkä hän panosti tuohon näyttävyyteen kilpatanssiuran kokemuksen kautta.
On myös paljon vakisuhteessa eläviä tanssiharrastajapariskuntia ja heillähän tanssikaveri on kotona, mutta tanssipaikoille vaan mennään ja maksetaan. Tästä voisi vetää johtopäätöken että joo olen samaa mieltä " tanssi ei toteudu ellei sillä ole myös katsojia" Sama sääntö kai koskee kaikkea taidetta ja tanssihan on parhaimmillaan taidelaji.
Tanssipaikoilla saa ja pitääkin katsella toisia tanssijoita ja sitä kautta voi myös itse pysyä tanssin kehityksessä mukana ja oppia uusia askekuvioita.
Elävän musiikin takia ei tanssipaikoille kannata montaakaan kertaa vuodessa lähteä. Musiikin taso, monipuolisuus ja tanssittavuus menee vanhan tanssimuusikkokaartin mukana hautaan ja tilalle tulee iskelmää, iskelmää ja iskelmää,
Tanssikurssit ja paikat naisten suulla "huutaa" lisää miehiä ja uusia . No taitaa olla kulutus niin kovaa että ei riitä mikään.