Katselin tuossa dokumenttisarjan 1. maailmansodan veteraaneista ja heidän tarinoista. Niistä miehistä 80 prosenttia piti sotaa kauheana ja turhana. 2. maailmansodan veteraaneista reilusti yli puolet ellei jopa enemmän (kuten myös isoisäni) on kertonut lopettaneensa metsästyksen niiden kokemuksien jälkeen. Ehkä se elämän kunnioitus ja riittävä ihmisten tappaminen sai heidät arvostamaan myös muuta elämää, jotta jälkipolvet saisivat niistäkin asioista nauttia.
Mutta mitäpä tekee tämä uusi sukupolvi? Järjestetään ihan ryyppäjäis metsästysjahteja sellasillekin jotka eivät ole ikinä metsästäneet. Kuuleman mukaan he saavat siitä kiksejä. Tulikin mieleen, että koska metsästäjät, tai itseään sellaiseksi luulevat, niin pitävät tappamisesta ja ampumsiesta niin heidäthän voisi lähettää sotimaan. Sitten nähdään kuinka moni tulee muuttuneena miehenä tai naisena takaisin. Kun katsotaan jenkkejä irakissa niin niistä iso joukko on tullut hulluiksi muuten vaan tapahtumista joita ei voi edes verrata maailmansotien tapahtumiin. Jotkut menettävät järkensä ja sitten on niitä, jotka nauttivat sodasta. Ehkä näin kävisi meidän metsästyssukupolvellekin. Siinä voidaankin psykologisesti arvioida onko tällaiset sodasta nauttivat vaarana yhteiskunnalle. Mutta takuu varmasti ainakin 80 prosenttia metsästäjistä kokisi elämänsä muuttuvan. Jos nyt ei metsästystä lopeta niin järkensä ainakin.
Mutta mitäpä tekee tämä uusi sukupolvi? Järjestetään ihan ryyppäjäis metsästysjahteja sellasillekin jotka eivät ole ikinä metsästäneet. Kuuleman mukaan he saavat siitä kiksejä. Tulikin mieleen, että koska metsästäjät, tai itseään sellaiseksi luulevat, niin pitävät tappamisesta ja ampumsiesta niin heidäthän voisi lähettää sotimaan. Sitten nähdään kuinka moni tulee muuttuneena miehenä tai naisena takaisin. Kun katsotaan jenkkejä irakissa niin niistä iso joukko on tullut hulluiksi muuten vaan tapahtumista joita ei voi edes verrata maailmansotien tapahtumiin. Jotkut menettävät järkensä ja sitten on niitä, jotka nauttivat sodasta. Ehkä näin kävisi meidän metsästyssukupolvellekin. Siinä voidaankin psykologisesti arvioida onko tällaiset sodasta nauttivat vaarana yhteiskunnalle. Mutta takuu varmasti ainakin 80 prosenttia metsästäjistä kokisi elämänsä muuttuvan. Jos nyt ei metsästystä lopeta niin järkensä ainakin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lopettiko myös lihansyönnin,sotien aikana otettiin metsistä kaikki syötäväksi kelpaava.
varmaankin piikittää näitä metsästäjiä, jotka saavat kiksejä metsästyksestä ja ampumisesta yleensä....lihan syönnistä ei tainnut ollut puhetta.
on totta että moni lopetti metsästyksen sodan jälkeen miksiköhän johtuiskohan se siitä ettei ollut aikaa harrastaa mitää aika kulu jälleen rakennuksessa
isoisät metsästivät sekä isän että äidin puolelta.
Ja periytyi se metsästysharrastus jälkipolvillekin.
Sotien jälkeen ruoka oli tiukassa, joten metsästys toi leivänjatketta.
Vahinkoeläimistä (silloin myös haukka ja kettu) sai tapporahaa. Myös mm. piisamin nahka oli arvossaan.
Vieläkin suvussamme on tapana metsästää ruuaksi.
Metsästäjät kriisitilanteen tullen olisivat päin vastoin armeijalle suuri voimavara kun ikäluokat pienenevät, koulutusta lyhennetään ja velliperseisemmät juoksevat parkuen pakoon jo kun heitä komennetaan siivoamaan huoneensa (=tupa) lattian.
Ja se pyssy - se on joillekuille kauhistus.
Ennen suomalainen vastasi kymmentä ryssää. Nyt tarvitaan varmaan viisitoista nykypäivän vellipersettä vastaamaan yhtä afganistanin veteraania. Josko riittääkään.
ole opittu? Puhut aseesta kuin se olis vieläkin välttämättömyys tässä yhteiskunnassa ja en tarkoita nyt harrastustasi. En ole sen kummemmin pasifisti tai muutakaan ja olen armeijan käynyt mutta en puolustaisi tätä maata enää asein vaikka sotaa en pelkääkään ts. ole vellihousu. On totta että sodan jälkeen ruoka oli tiukassa, ja siten monet hankkivat elantonsa yhteiskuntaluokastaan riippuen. Olen kuitenkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että nykyajan metsästäjät eivät enää pelkästään metsästä ruokansa takia vaan "orgasminsa" takia. Saaavat käsittämättömällä tavalla mielihyvää jonkin elävän olennon tappamisesta. Nämä kaverit ovat varmaan olleet niitä kissojen ja siilien "potkijoita".
Ei silti kaikki metsästäjät ole eläinrääkkääjiä. Ehkä ennemmin eläinrääkkäystä muistuttaa tuo eläinten tehotuotantoa suosiva karjankasvatus...
Monillehan metsästys on myös tapa antaa koiran toteuttaa ja harjoittaa luontaista käyttäytymistään.
Monikin ajokoira-harrastaja antaa useammin jäniksen jatkaa juoksemista kuin ampuisi sen vaikka olisi mahdollista.
Nämä "orgasmin" takia metsästävät lienevät samanlainen vähemmistö kuin "luonnonsuojelijoiden" keskuudessa "kettu-tytöt".
niinkään metsästyksen vastustaja niin en kyllä ikimaailmassa halua metsästääkkään. Lihanhimoni ei ole niin suuri, että haluaisin sitä edes pula-aikana saada. Silloin on ainakin hyvä lopettaa lihansyönti viimeistään. Asiaan. Pointtisi on ihan järkevä, mutta pieniä ristiriitaisuuksia löytyy. Varsinkin maaseudulla on aika tavanomaista, että ajokoiran omistajat pitävät koiriaan ulkona kopissa ja eivät niitä sieltä ota muuten kuin muutaman kerran vuodessa metsästysreissulle. Toki en yleistä, mutta turhan monessa tapauksessa näin olen vain huomannut. Ja tämän vuoksi nämä koirat ovat kuolleet ennen aikojaan, epäilen tylsyyteen kun makaavat kopeissa lähes 12 kuukautta vuodessa. Tässä tapauksessa pidän "joitakin" metsästäjiä eläinrääkkäjinä, jolloin he eivät ajattele "kaverinsa" parasta eivätkä käytä tätä ulkona muutenkin kuin metsästysretkellä. Olen kyllä kieltämättä itsekin huomannut turhan monen metsästäjän olevan näitä "orgasmin" takia metsästäviä. Eli nykypäivänä metsästys ei ole enää vain sitä rauhallista metsässä kävelyä ja ruoan hankkimista, vaan siitä on tehty jopa elämysmatkoja sellaisille, joita kiinnostaa vain tietää miltä eläimen tappaminen "laillisesti" tuntuu.
Vai metsästäjät sotimaan? Moiset punaniskakaiset vässykät paskoisivat lahkeeseen ja lamaantuisivat kauhusta, jos joku vastaisi tuleen tulella. Sotilasta ja metsästäjää ei voi rinnastaa. Sotatantereille voisi näitä itkuisia metsästäjiä lähettää korkeintaan miinoja tallaamaan.
Näin se meni. Sodan käyneet ja kuoleman nähneet Tosi Miehet eivät ammuskelusta enempää piitanneet. Kunniottivat luontoa ja eläimiä ja pyssyt pysyivät kaapissa, vaikka niitä olikin.
Nykyiset hyvi"metsästäjät" leikkivät sotaa, kuten ylempänä ketjusta voi lukea. Alamittaiset klopit ammuskelevat eläimiä kuvitellen niitä "viholliseksi".
Todelliset ampujat ja aseen taitavat käsitteljät eivät katso arvolleen sopivaksi ammuskella luontokappaleita. He ottavat aseet käyttöön vain tarpeessa ja vaaran uhatessa. Sellaisiin harkitseviin miehiin voi luottaa hädän hetkellä.
Monet eläinten ammuskelijat lienevät nk. ruunun raakkeja tai sivareita. Nk. "asehullut" joutuivat meillä usein siviiliin niksulan kautta ja vastoin tahtoaan, vaikka siviiliin passitus oli tuolloin perin harvinaista.
Patterilla oli rk-telineen päällä taulu, jossa luki: "Suuntaa ase vain vihollista vastaan". Metästäjät eivät ole ymmärtäneet, ettei luonto ole vihollinen.
Teillä ei ole minkäänlaista käsitystä niin sodasta kuin metsästyksestä. Juttunne on lapsellista asiantuntematonta jorinaa.
minustakin edellinen kirjoittaja on täysin oikeassa sillä eihän siellä nyt mitään sotaa leikitä helvetti soikoon.Ennen ei miehet kun venäläiset hyökkäsivät ajatelleet "enhän minä voi tuota miestä ampua sillähän voi olla perhettä ja se haluaa elää niin kuin minäkin" vaan he painoivat kylmästi liipasinta eivätkä jääneet perään nyyhkimään vaan ajattelivat "jos en olisi ampunut tuota niin se olisi ampunut minut"
Joka ei uskalla mennä metsään yksin mielikuvitus alkaa heti temppuilla
ps olipa komeita tattia tänä syksynä
Minä metsästän, mutta en epäröisi ihmistäkään tappaa (mutta pysyvän vamman/ arven jättäminen on tehokkaampi pelote kuin kuolema).
Armeijasta olen vapautuksen saanut koska kutsuntojen aikaan odotin vankeustuomion alkamista (2 X törkeä pahoinpitely ja ruumiinvamman tuottaminen).
En siis suostu tämän p...a-valtion määräyksestä tappamaan jos en omien oikeuksieni takia saa edes toista turpaan vetää...
Eläinhän sitten taas tulee tappaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti että ei lihaan tule stressin makua tai turkiksen takia metsästettävä sotkisi karvaansa.
olleet ovat miettineet lähitaistelussa, että mitä tuokin ihminen on minulle tehnyt. En haluaisi ampua sitä, mutta se ampuisi minut joten on parempi ampua ensin. Jos pystyy ampumaan kylmäverisesti ajattelematta asiaa on hullu.
No niin, raakkien ja sivarien lisäksi metästäjien joukkoon näkyvät kuuluvan myös rikolliset.... ja kun tarkemmin ajattelee, niin tuohan selittää monta eläinten ammuskelun lieveilmiötä...
Metsästäjien ja muiden luonnosta ruokansa keräilijöiden perheet olivat
paremmassa asemassa sotien jälkeen juuri ruokansa vuoksi.
Kaikesta oli pulaa. Aika outoa, jotta joku lopettaisi ruuanhankinnan, silloin kun sitä ei mistään
muualtakaan saa. Toisaalta pidän tuota prosenttilukuasi aika pienenä.
80% prosenttia kokisi elämänsä muuttuvan sodan jälkeen.
Uskon vahvasti, jotta prosentti olisi aika lähellä sataa eikä vain metsästäjien keskuudessa
vaan koko kansan. Aika ontuva tuo sinun tarinasi, enkä näe sille oikein kunnollista pohjaa.
2. maailmansodan aikoihin Suomalisten etuna oli juuri "metsäkansa" Metsätyöntekijät, maanviljelijät
ja metsästäjät. Tottuneet huonoihin keleihin ja yleensäkin pärjäämään luonnossa
ja pyyntimatkoilla opitut taidot koroistuivat kun nelijalkainen kohde vaihtui kaksijalkaiseen.
Tämä taitaa olla kuiten kin väärä osio keskustella Suomen historiasta.
Ei ole mitään tekemistä metsästyksen vastustuksen tai edes metsätyksen kanssa.