Tällä palstalla monikin teilaa sijaisperheet onnettomiksi tunareiksi, rahanahneiksi, tunnekylmiksi, ties mitä.
Jos olisit siis itse parempi, niin miksi et ole ryhtynyt sijaisperheeksi?
Mikä pelottaa? Vaativa lapsi, hankalat biovanhemmat, sossun päästäminen kotiin, vai mikä? Miksi et ryhdy ja ota laitoksesssa asuvaa 13-vuotiasta poikaa itsellesi asumaan? Niitä on pilvin pimein näitä kodittomia joita voisit auttaa.
Jos olisit siis itse parempi, niin miksi et ole ryhtynyt sijaisperheeksi?
Mikä pelottaa? Vaativa lapsi, hankalat biovanhemmat, sossun päästäminen kotiin, vai mikä? Miksi et ryhdy ja ota laitoksesssa asuvaa 13-vuotiasta poikaa itsellesi asumaan? Niitä on pilvin pimein näitä kodittomia joita voisit auttaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No ensinnäkin nykyisen lasten"suojelun" arvelluttavuus ja oikeudenmukaisuus? Nykyään ei voi mennä takuuseen että onko lapsen huostaanotto ollut oikeudenmukainen ja täysin perusteltu.
Monet lapset riistetään bioperheistään tekaistun ja hyvin hatarin perustein, vain murto-osaan huostaanotoista on ollut selviä perusteita.
Sosiaalityöntekijät tekevät monesti räikeitä virhearvioita joko tahallisesti tai kenties tahattomasti. En voi käsittääkään miltä tuntuisi jos olisin sijari ja myöhemmin selviäisikin että kasvattilapsi olisikin huostaanotettu ilman perusteita ja tehty virhearvioita (kyseessähän olisi silloin laillinen lapsenriisto), vääryttähän se olisi varsinkin lasta kohtaan.
Toiseksi, PeLa:n, pesäpuun ym. järjestöjen touhut ovat nykyään hyvin arvelluttavia ja vaarallisia, myös lasten oikeuksia polkevia. Sosiaalitoimilla on yhteisiä lasten edunvalvontahankkeita ym. missä ajetaan että esim. huostatun lapsen perintöä käytetään kulujien ja kustannusten korvaamseen, se on väärin koska perintöön ei kuuluisi kenenkään ulkopuolisen kajota, se on lapsen omaa joskus tulevaisuudessa.
Tämä perintöön kajoaminen on myös kyseisen edunvalvontahankkeen osatavoitteita. Kun lapselle on määrätty edunvalvoja, ei kukaan muu voi vaikuttaa lapsen asoihin, ei edes lapsi itse ja edunvalvoja on yleensä PeLa:n työntekijä mikä tietysti ajaa järjestön etua.
Se myös inhottaa että monet sosiaalin kajoamat perheet joutuvat kokemaan sen suurimman väkivallan juurikin silloi kun joutuvat lastensuojelun asiakkaisi ja lastensuojelun hajoittamiksi..
Lisäksi suurin osa huostaanotetuista lapsista kuitenkin haluaa sen oikean isän ja äidin luo. Olisi sydäntä raastavaa vain katsella kun toinen itkisi yötä päivä ikävöiden omia vanhempiaan, siinä sitten yrität selitellä että miksi ei voi palata kotiin:(..
70% huostaanotoista tehdään vanhempien suostumuksella ja pitkään suunnitellen. Kyllä sinä sen saat tietää jos lasta sinulle sijoitetaan, että vastustavatko vanhemmat sijoitusta. Miten voit väittää, että suurin osa tehdään vastentahtoisesti ja perusteetta, jos vanhemmat ovat usein itsekin mukana päättämässä?
Turha on pelko, että otat jonkun lapsen kotiisi väärin perustein. Voit kieltäytyä sijoituksesta jos sinulle tulee tunne, ettei kaikki ole tehty oikein.
Mites tukiperhetoimnta? Huutava pula niistäkin, mutta myös se vaatii päästämään sossut tarkistuskäynnille ja käyt haastattelut ja selvitykset läpi. Tukilapsen kohdalla ei todellakaan ole pelkoa siitä että "viet" jonkun toisen lapsen.
Miksi et ryhtyisi siihen?
taitaa olla näennäistä, koska sossut painostavat hyväksymään sijoituksen (tai muuten tulee tapaamisrajoitukset). Huonoille teille joutuneiden nuorten kohdalla vanhemmat hyväskyvät varmaan sijoituksen helpommin, mutta nuoret menee yleensä laitoksiin.
"se 70 prosenttia taitaa olla näennäistä, koska sossut painostavat hyväksymään sijoituksen (tai muuten tulee tapaamisrajoitukset). Huonoille teille joutuneiden nuorten kohdalla vanhemmat hyväskyvät varmaan sijoituksen helpommin, mutta nuoret menee yleensä laitoksiin. "
Nuorten sijoitukset kirjataan yleensä tahdonvastaisiksi huostaanotoiksi, sillä yleensä se kännäämisen makuun päässyt nuori vastustaa_itse_huostaanottoaan koska silloinhan kaikki kiva loppuu, joutuu ehkä kauas kavereistaan! Joten se menee sinne tahdonvastaisten 30%:n joukkoon ne teinit.
Täältä voi lukea, miltä isoimmissa kaupungeissa luvut näyttää
http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/Lastensuojelu/LS_2009.pdf
palauttaa noista "kodittomista" takaisin turvallisiin hyviin koteihinsa ne, joiden huostaanottoon ei alun alkaenkaan ollut riittäviä perusteita.
Mutta eihän meillä nyt hyvänen aika sentään sellaiseen ryhdytä, koska se vaatisi sen myöntämistä, että lastensuojelussa ei kaikki olekaan niin auvoista ja ihanaa kuin annetaan ymmärtää. Vanhemmat ovat esim. jo vuosia tienneet ilman mitään tutkimusta, mihin pahaa jälkeä saadaan aiheettomilla ls-ilmoituksilla. Mutta nyt siitäkin asiasta vasta ensimmäisen kerran suoraan puhuttiin ls-päivillä Turussa, kun ensin oli kerätty rohkeutta, että mitään tutkimusta aiheesta edes tehtiin!
Sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentia uutisoi vähän aikaa sitten, että syy aiheettomiin huostaanottoihin ei ole sosiaalitoimessa, vaan kuntapoliitikoissa. Lasten peruspalvelut olisi saatava uudelleen kunton, eikä niitä olisi ikinä pitänyt rueta huostaanotoilla korvaamaankaan.
Ei näin suuriin ongelmiin ole mikään ratkaisu, että lapsia aletaan jakamaan sulle-mulle-tyyliin eniten tarjoavalle tai vähiten vaativalle sen mukaan, kenen kannalta asiaa katsoo. Sekin, että lapsia yritetään saada lisää perhesijoituksiin on kuntien kannalta vain pintasilausta ja ongelmien karkuun juoksemista. Kunnathan siitä vain hyötyvät, mitä vähemmän sijoitus maksaa. Ja laitospaikoillekin on omat puolustajansa.
1. Kyse on lapsen elämästä, ei sijaisvanhemmuuden tulevaisuuden turvaamisesta
2. Ei ole mitään "intressejä" omia toisten lapsia
3. Kannatan aina ensijaisesti sukulais-sijoitusta
4. Pystyn asettumaan myös lapsen vanhempien ja läheisten asemaan
5. En halua kotiini arvioivia/arvostelevia työntekijöitä
6. Kannatan oikeudenmukaisuutta (saavatko tavalliset lapsi perheet samanlaisia korvauksia?)
7. Mielestäni on väärin että myös sijaisperhe voi adoptoida lapsen Suomessa
8. Huostaanotoissa ihmisoikeudet eivät toteudu
10. Sosiaalityöntekijöiden tuki, valvonta ja tieto lapsesta voivat olla puutteellisia
11. Osaan kasvattaa lapsen ilman koulutusta
12. Voin auttaa ja vaikuttaa monella muullakin tavalla
13. En halua olla 24/h kotona
14. On asioita jotka haluan pitää yksityisenä
15. Vaatimustaso työhän ryhtymiselle on mielestäni ylimitoitettua
16. En ole parisuhteessa
17. Asuntoni ei ole oma ja olisi varmasti liian "pieni" sijaislapselle
18. On vaikea katsoa pienen ihmisen surua ja ikävää läheistensä luo
19. Moraali
20. Ihmisten kauna ja mahdollinen kosto
"1. Kyse on lapsen elämästä, ei sijaisvanhemmuuden tulevaisuuden turvaamisesta"
No ihan hyvä ettet sijariksi ryhdykään, jos kuvittelet toiminnan olevan jotenkin sijaisvanhempiin keskittyvää ja heidän etuja ajavaa.
"2. Ei ole mitään "intressejä" omia toisten lapsia"
Ei niitä saakaan omia. Sitä painotetaan koulutuksessa kerta toisensa jälkeen, että lapsella on oikeus säilyttää side omaan sukuunsa.
"3. Kannatan aina ensijaisesti sukulais-sijoitusta"
Näinhän sanoo lakikin. Aina vaan sukulaisista ei edes löydy sellaisia, jotka haluaisivat ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Kai heillä on sama oikeus kieltäytyä, kuten sinullakin?
"4. Pystyn asettumaan myös lapsen vanhempien ja läheisten asemaan"
No sehän on hyvä juttu? Jos pystyt asettumaan sellaisen lapsen asemaan, joka oikeasti pelkää biovanhempiaan?
"5. En halua kotiini arvioivia/arvostelevia työntekijöitä "
No tämä estää sijaisvanhempana toimimisen kyllä täysin. Sinun pitää päästää kotiisi sossut ja biosuku, jälkimmäiset voi päästää suustaan niitä arvosteluitakin.
kaikkiin en jaksa kommentoida, vielä tämä:
"11. Osaan kasvattaa lapsen ilman koulutusta "
Niin sitä luulis! Miten kasvatat lapsen, jota on löyty? Tiedätkö, miten se vaikuttaa lapsen käytökseen, että hän on nähnyt pahoja asioita? Miten käsittelet ne lapsen kanssa?
Miten toimit sellaisen lapsen kanssa, joka rääkkää toisia lapsia tai eläimiä, tiedätkö mistä se voisi johtua ja miten se saadaan loppumaan?
Tiedätkö, miten vaikuttaa kaksivuotiaan käytökseen se, että häntä ei ole pidetty koskaan sylissä tai on aina vain haukuttu? Tiedätkö todella nämä asiat ilman koulutusta?
Ylimielinen asenne on myös este sijariksi ryhtymiselle. Pitää osata myöntää, että itsekään ei ole täydellinen!
Sijaisvanhemmuus koulutuksessa painotetetaan kyllä tiettyjä asioita, on vaan eri asia toteutuuko ne kaikkien osalta käytännön arjessa. En myöskään kuvittele mitään, vaan tiedän että toiminta ajaa myös sijaisvanhempien etua ja pahimmassa tapauksessa lapsen etu on unohdettu tyystin. Lapsen hoidosta maksetaan palkkiota ja kulukorvausta, erityislapsesta saa vielä isomman summan. Huostaanoton jälkeen toiminta keskittyy pääasiassa sijaisperheen ja lapsen arkeen. Biologiset vanhemmat saavat ehkä tavata lasta, mutta usein harvakseltaan. Sanotaan myös että 12-vuotiasta kuullaan, mutta onko sillä merkitystä koska kuitenkin lopullisen päätöksen lapsen kasvatuksesta ja olinpaikasta tekevät muut tahot yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa. Entä miten ihmisoikeudet toteutuu jos sijaisvanhemmat päättävätkin pitää lapsen puhelimen kiinni vaikkei lapselle soittava henkilö ole millään tavalla häiriöksi, ei päihdeongelmia jne. Kyllä silloin mielestäni se ylimielinen asenne on ihan jollain muilla.
Lapsen eri kehitysvaiheista ja käyttäytymisestä saa paljon tietoa jo lukemalla ja käytännön kokemusta saa jokainen halutessaan muualtakin kuin Pride koulutuksesta.
Ehkä on ihan hyvä että ihmiset kieltäytyy lähtemästä kyseiseen työhön. Nykyisin on enemmän tarjolla sijaisperheitä kuin lapsia. Tuntuu että tänä päivänä eletään omaa elämää lähinnä lapsen kautta. Missä on elämä !?
"Entä miten ihmisoikeudet toteutuu jos sijaisvanhemmat päättävätkin pitää lapsen puhelimen kiinni vaikkei lapselle soittava henkilö ole millään tavalla häiriöksi,"
No miksi ette te, hyvät ihmiset, jotka ymmärrätte lapsia, halua auttaa näitä?????? Miksi ette voisi olla sellainen hyvä sijaisperhe, joista mielestänne on pulaa?
"Nykyisin on enemmän tarjolla sijaisperheitä kuin lapsia."
Ei pidä paikkaansa... mm Helsingin kaupunki etsii koko ajan uusia sijaisperheitä, tällä hetkellä mm sisaruksille ja kouluikäisille.
Vaan kun kukaan ei halua auttaa. Haukutaan kyllä miten homma tehdään huonosti, mutta itsekään ei siihen touhuun ryhdytä.
"No sehän on hyvä juttu? Jos pystyt asettumaan sellaisen lapsen asemaan, joka oikeasti pelkää biovanhempiaan?"
Lapsen kotiutuksen jälkeen jouduin yksin terapioimaan lasta, joka lähes hysteerisesti pelkäsi sijaishoitajaansa, mistään ei saatu apua. Hän oli siis nähnyt laittoman huostaanoton ja ymmärsi järkytyksekseen huostaanoton aikana, miten vanhempia estettiin pelastamasta häntä niistä olosuhteista, mihin hän joutui. Hän pelkäsi monta kuukautta, että häntä pahoinpidellyt hoitaja tulee hakemaan hänet takaisin sijaispaikkaansa.
"Miten kasvatat lapsen, jota on löyty? Tiedätkö, miten se vaikuttaa lapsen käytökseen, että hän on nähnyt pahoja asioita? Miten käsittelet ne lapsen kanssa? Tiedätkö todella nämä asiat ilman koulutusta? "
Kyllä minä jouduin sen ikävä kyllä näkemään. Se tuli varmaan ihan kantapään kautta ja aidosta rakkaudesta lasta kohtaan, en siihen muuta selitystä ole.
Kesti toista vuotta, ennen kuin yksityisen kautta hankittu terapia vihdoin pääsi alkuun, se on auttanut lasta paljon, vaikka kaikista huostaanoton traumoistaan hän ei ole toipunut vieläkään. Kotiutumisesta on aikaa jo useita vuosia. Että kyllä me "huonot" biotkin paljosta joudumme selviämään ja ihan täysin ilman Pride-koulutusta.
"--Tiedätkö todella nämä asiat ilman koulutusta? "
K y s y y k ö
joku
s i j a r i
(hmm)
-T O s i s S A A N-
että
(ks alkulause...): - suom:
" WAUUUU
UUUUH
-kohta TULEE...JJJESSSSS....ooooh, meill-on sssentään K-K-KKKOUUULUTUUUUSSHHHh.
HUUUUh..."
ja sit:
"h e h"
-(penkoo housuja ylös, jatkaa opettamista "sijaisvanhemmat-palstalla".)
Minkälaisen kuvat ajattelit, että tuo antaa sinusta?
Saitko sen sijarin edesvastuuseen? Toivottavasti ei sille ainoatakaan pientä enää anneta.
Olen töissä päiväkodissa, en sijari. Voit vetää housusi takaisin ylös, kun et osannut kysymykseen edes vastata....