Tossa oli alempana vastaava ketju mutta jos siinä oli ehkä enemmän jossittelua, tää on jo astetta pidemmälle edennyt tilanne. Olen siis 25-vuotias nainen ja ollut reilun vuoden naimissa 35-vuotiaan miehen kanssa. Olen nuoresta asti tiennyt olevani bi-seksuaali, ja tavattuani mieheni kerroin sen hänellekkin. Huomasin pian että hän oli mustasukkainen molemmista sukupuolista, ja tukahdutin tämän puolen itsestäni- naismakuni on kovin naisellinen, enkä oikein törmännyt sopiviin naisiin joten ajattelin ettei tämä niin iso uhraus ole mieheni takia- ja kaikki meni hyvin. Mieskin vannoi uskollisuuttaan, mutta kun menimme naimisiin sain muutamaa viikkoa myöhemmin selville että miehellä oli monen viikon suhde. Siitä on nyt reilu vuosi, enkä vieläkään luota häneen. Seksi on muuttunut velvollisuudeksi, ja mietinnässä on ollut lastenkin hankkimista mutta olen hieman jarrutellut. Haluan toki lapsia mutta tilannetta vaikeuttaa nyt se että olen itse tavannut erään naisen. Hän on ihana ja kaikinpuolin makuani vastaava. Aina luulin että vetoni naisiin oli pelkästään seksuaalista mutta nyt olen hämilläni. Seksi tämän naisen kanssa on ihanaa, ja hän on vallannut ajatukseni täysin. Taidan olla ihastunut. hänkin tuntuu kaipaavan minua aina kun olemme erossa. Tapaamme salaa ja emme voi pitää näppejä erossa toisistamme. Mies ei aavista mitään, en halua turhaan loukata jos tämä onkin vain uutuudenviehätystä? Vai olenko sittenkin löytänyt itsestäni lesbon? Kohtalotovereita? En olisi ihan heti uskonut että joutuisin ottamaan avioeron koska huomaan olevani lesbo?!
Avioliittokriisi edessä?
Desperatehousewife
6975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos olisin sinä eroaisin siitä äijästä. Mainitsit ettet luota häneen (ja ihan syystä), voiko suhde josta on mennyt luottamus, onnistua? Lisäksi minusta näyttää ettet oikein ole onnellinen hänen kanssaan, kuinka voisitkaan jos joudut tukahduttamaan todellisen seksuaalisuutesi. Ja seksikin on muutunut velvollisuudeksi? Voi hyvä nainen, ei suhteen kuulu olla tuollaista. Suhteessa kuuluu vallita molemminpuolinen ymmärrys ja toisen hyväksyminen ja enen kaikkea osapuolten on oltava onnellisia. Nyt minusta näyttää että onnellinen sinä et siinä suhteessa tule olemaan. Ajan mittaan tyytymättömyys mitä yrität tukahduttaa kasvaa ja kasvaa, mutta mitä pitempään pysyy huonossa suhteessa sitä vaikeammaksi tulee lähteä - huonosta suhteesta voi tulla tottumus josta ihminen ei uskalla lähteä yksinäisyyden ja muutoksen pelossa. Parempi lähteä nyt.
Mainitsit ettet halua loukata miestäsi mutta hänhän se loukkasi sinua alunperin! Sinuna minä olisin antanut äijälle rätistä naamaan jo aikoja sitten ja heittänyt pihalle.
Pelottaako sinua se, mitä tunnet sitä naista kohtaan? Se että saatatkin haluta enemmän kuin vain seksiä. Saatatkin haluta elää tämän naisen kanssa. Elää sitä elämää joka vielä nykyaikanakin tuntuu olevan jotenkin tabu tai ainakin outoa. Suhteesi tähän mieheen toimii tässä tapauksessa turvasatamana tuntemattomilla vesillä, on aina helpompi jäädä tuttuun ja turvalliseen (vaikkei siinä olisikaan kehumista) kuin ottaa se rohkea askel kohti tuntematonta.
Naulan kantaan! Olen vanhanaikaisesti kasvatettu je eroaminen olisi mulle iso häpeä. Miehen pettämisestä ei tiedä kuin äitini. En usko että luottamus palaa koskaan vaikka olen yrittänyt. Mies on paljon poissa kotoa ja olen näinollen paljon yksin. Säikähdin kyllä sitä että olen ihastunut tähän naiseen mutta mietin että voisiko se olla vain hellyydenkipeyttä tai jotain, en tiedä. Ei ole reilua että mies vaati minun lopettavan jopa lesbopornon katselun mustasukkaisuudesta ja nyt itse on pettänyt avioliittolupauksensa. Olen tapaillut tätä naista ja aina kun olemme yhdessä olen ihan seitsemännessä taivaassa. Kun harrastan mieheni kanssa seksiä ajattelen häntä, olen aina ajatellutkin naisia kun harrastan miehen kanssa seksiä. Silti rakastan miestä ja pelkään sitä että jos eroan ja tämän naisen kanssa suhde hiipuu niin olen menettänyt mahikset ns. normaaliin perhe-elämään. toisaalta mikä olisi normaalia? en tiedä enää itsekkään!
Kuulostaa varmaan ikävältä, mutta oikeasti olet vielä niin nuori, että jos joudut nyt jo tuossa iässä tekemään kompromissin siitä että elät tuollaisen miehen kanssa ja tyydyt ns. perheidylliin jossa ulospäin kaikki näyttää hyvältä mutta sisällä kuohuu- EI HYVÄ!
Ajattele aikaa 10 vuoden päästä, voin nyt jo tuon perusteella sanoa että jos nyt et ole onnellinen, 10 vuoden päästä olet niin onneton että siitä on jo vaikeaa nousta!!!!
Vaikka tämä ihastuksesi naiseen olisikin ohimenevää, mielestäni se, että miehesi on pitänyt toista naista samaan aikaan kuin sinua, ei ole ohimenevää. Kerran pettäjä- aina pettäjä pätee juuri näihin tapauksiin joissa suhteet on ollut jotain muuta kuin kertapano. ehkä kertapanosta vielä pystyy pääsemään siihen tilaan että annetaan anteeksi ja jatketaan elämää, mutta ne jotka suhteisiin ryhtyy- tekee sen uudestaan.
Haluatko olla sitten parin lapsen kanssa yksin kun tämä mies huikentelee jossain viidennessä suhteessaan ja sinä ja lapset kärsitte kotona??? Vai haluatko alottaa alusta ja miettiä mitä ihan oikeasti itse haluat elämältä ja löydät onnellisen elämän jonkun muun luota, naisen, miehen tai kenen tahansa mutta tuon miehen luona se ei ole.
tiedät sen itsekin kun olet toisen luota sitä lämpöä lähtenyt hakemaan.
Totta. Oon yrittäny ajatella että kaikki ansaitsee toisen mahdollisuuden mutta sillä on toden totta eroa onko pettäny kerran vai jatkanu suhdetta monta viikkoa samalla kun kertoo toiselle ettei voisi koskaan pettää. Ei vaan oo oikein ketään kelle puhua tästä. Kiitos rohkaisevista vastauksista.
Vanhoillinen kasvatus varmasti ei ainakaan helpota asiaa. Mutta hei, sinulla on oikeus omaan itseesi, olla onnellinen ja elää onnellisena sanoivat toiset mitä lystäävät. En tiedä, kestääkö sinun ja tämän naisen suhde, mutta sanoisin että tartu härkää sarvista ja lähde. Vaikka suhde ei kestäisikään niin ainakin se "vapauttauttaisi" sinut noista kahleista jota kannat. Kuka tietää mitä kaikkea ihanaa elämällä on sinulle varalla, kunhan olet vapaa? Voi olla että sieltä astelee elämääsi todellinen sielunkumppani joka rakastaa sinua, ei petä sinua ja jolle kelpaat juuri tuollaisena. Mies tai nainen. Ja voivathan naisparitkin hankkia lapsia. Mitä väliä sillä on mitä ulkopuoliset ajattelevat kun teillä on toisenne? Tosin oman kokemuksen mukaan Suomen kansa suhtauu yleisesti homo- ja lesbopariskuntiin melko rauhallisesti, kun verrataan vaikka Venäjään tai Amerikkaan jossa uskonnolla on huomattavasti suurempi asema yhteiskunnassa.
joudun nyt valitettavasti toteamaan että tapauksessasi avioliittokriisi ei ole edessä, vaan kohdallasi parasta aikaa. Olette kummatkin pettäneet toisianne, ajatteli sen miten päin tahansa, koska olette solmineet kristillisen avioliiton joka on kahden ihmisen välinen asia. Olette näin ollen siis myös molemmat loukanneet toisianne, vaikkei miehesi sitä vielä tiedäkään.
Sillä kumpi sen teki ensin ei ole muuta merkitystä kuin se, että se viimeistään ajoi avioliittonne tähän nykyiseen tilanteeseen.
Kuulostaisi tällaisen peruskoulupsykologinkorvaan aika pitkälti siltä, että kaipaat arvostetuksi sekä hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jota et saa nykyisessä parisuhteessasi kun olet kerran alusta asti joutunut kieltämään osan itseäsi.
Sitä en myöskään ymmärrä mitä tarkoitat "tukahdutin tämän puolen itsestäni" toteamuksella? Itse olen panseksuaalinen nainen, parisuhteessa toisen naisen kanssa, mutten koe mitenkään tukahduttavani itseäni, sillä olen täysin monogaminen. (Bi-seksuaalisuushan tarkoittaa ainoastaan sitä että voi rakastua sekä miehiin, että naisiin, ei molempien kanssa yhtäaikaa suhteessa olemista) Koetko kenties, että biseksuaalisuutesi takia tarvitset sekä nais, että mieskumppanin?
Jos näin on, huomauttaisin että sinulla on vielä isompi ongelma edessäsi. Useille ihmisille kumppanin biseksuaalisuuden täydellinen hyväksyminen on jo huomattavan vaikeaa, puhumattakaan siitä että sinä kuulostat vahvasti polyamoristiselta.
Lasten hankkimista tuollaiseen tilanteeseen en todellakaan suosittele. Ihan vain niiden lasten itsensä takia. Miten ihmeessä voisitte epäluottamuksen ja epätietoisuuden ilmapiirissä kasvattaa vielä lasta, jonka alkuvuodet saattavat olla hyvinkin raastavia vanhemmille, puhumattakaan niistä 18 sitä seuraavasta.
Suosittelisin sinulle nyt täydellistä taukoa molempiin suhteisiisi itsesi takia. Miettisit mitä todella tunnet ja haluat elämältäsi ennenkuin hajotat itsesi totaalisesti tuolla seilaamisellasi.