on minun
ja minä olen hänen
ystäväni on taivas ja meri
poissa on pimeys
ja surut laskettu mustaan
multaan
en itke enään
ystäväni on lähelläni
ihoani
otsaani
suutani
ja tunnen
taivas on nuori
ystäväni opetti minulle
että rakkaus on taivas
maanpäällä
ja minä olen hänen
ystäväni on taivas ja meri
poissa on pimeys
ja surut laskettu mustaan
multaan
en itke enään
ystäväni on lähelläni
ihoani
otsaani
suutani
ja tunnen
taivas on nuori
ystäväni opetti minulle
että rakkaus on taivas
maanpäällä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rakkaus
on taivas
maanpäällä
Liian harva sen vain kokee ja ymmärtää,
lukevat vain kirjasta sanoja peräkkäin...
Koen samoin kuin sinä ja ystäväsi,
lähelle kosketat, kiitos sinulle !
Pimeys tosiaan häviää valon tieltä.
mitähän elämä oisikaan.
Kiitos itsellesi sanoistasi/Liona
Rakkaus on taivas.
Tai helvetti.
Kun onnessasi olet.
Rakkaus hellii.
Kun vihassasi raivoat.
On helvetintulet valloilla.
Ja kuitenki.
Rakkaus on ikuinen.
Kohde voi vaihtua.
Kiitos Liona.
Pidin runosta
Mut kaiken menneen kannat mukana
Viha niin
vääristynyttä rakkautta.
Rakkaus on hyvin monenmoista,
sanoisin.
Yksi kyllä voi myös riittää,
opettanut erityinen
suurin opettajani,
rakkaudesta
Joskus viha ja rakkaus kulkee
käsikädessä vaikka ovatkin
toistensa vastakohtia
Kyllä menneen kantaa aina mukanaan
vaan sen muistot voivat olla kullan arvoisia
tai sitten ei
Kiitos kiltti vastauksestasi!
"viha on vääristynyttä rakkautta"
Toki rakkausta on monenlaista kuten
eläimiin, luontoon ja itse elämään
kohdistuvaa.
Kiitos kauniista vastauksestasi!
Rakkauden todellinen vastakohta on pelko.
Pelko saa ihmisen tuntemaan itsensä yksinäiseksi,
rakastaessaan ihminen itse katoaa, yksinäisyyttä ei ole.
Alkulähde,
ihminen on rakkaus,
se ei ole suhde,
se on olemisen tila.
Lapset syntyvät ilman pelkoja.
Pelko saa epäilemään, sulkeutumaa.
Rakkaus luottamaan, avautumaan.
Mullistavinta on saada koskettaa toisen ihmisen sisintä,
silloin minun itseni on myös annettava koskettaa sisintäni.
Ja silloin ei ole pelkoa, ei sisimpää myrkyttävää vihaa.
Sori, kun en taaskaan malttanut....Kiitos teille omasta sisäisestä tuntemuksestanne : )
filosofisesta vastauksestasi. Totta on että lapset syntyvät
ilman pelkoja. omasta kokemuksesta voin sanoa
että rakkauskin synnyttää pelkoja jos on tullut petetyksi, jätetyksi
niin sitä pelkää rakastua koska luottamus on särkynyt ihmiseen/rakkauteen
ajan kuluessa sen yleensä unohtaa ja uskaltaa taas luottaa.
Eikä mitään sori´a vaan kiva kun "maltoit" vastata.
Pidän paljon ex.Lionan tavasta rakentaa runonsa pehmeästi. Kerronta on kaunista ja monivivahteista.
Tunnelma on jotenkin samanlaista, kuin kesäyön epämääräinen valo. Tarkkoja yksityiskohtie ei ole tuotu julki, vaan kokonaisuus muodostuu pehmeästi ja jollakin tavoin himmeästi rajautuvista yksityioskohdista.
En nyt osaa määritellä omia tuntemuksiani aivan niin, kuin haluaisin, mutta runo on puhutteleva ja kaunis. Jotenkin sävyltään hieman, kuin kirjoittaja piilottaisi jotain hyvin yksityistä tunnetta.
Niin kai se rakkausrunossa pitääkin, silloin kun runo ei ole tarkoitettu vain yhden ihmisen luettavaksi.
Runo, joka ei muodostu pelkästään siihen kirjoitetuista sanoista, vaan paljolti myös niistä tunteista, joihin nuo sanat epäsuorastikin johdattavat.
Katsoessani ex,Lionan runojen lukukertoja ja vastauksien määrää, huomaan ilokseni monen muunkin todenneen runojen presoonallisen ja kauniin kerronnan.
Kiitos runostasi
Ceero, tavastasi antaa palautusta on mielenkiintoista lukemista.
Osuit oikeaan, siinä että tässä runossani todella yritän saada lukijan
"arvaamaan" kuka on rakkaani/ystäväni, Onko se luonto taivas, meri
tai ihminen joku piiloutuu sanojeni taakse.
Olen tosi iloisesti yllättynyt vastauksestasi.