Olen pian 18v tyttö enkä ole koskaan seurustellut, ei edes mitään ala-aste/ylä-aste juttuja ole ollut. Mahdollisuuksia olisi ollut mutta en halua hukata aikaa johonkin josta "tavallaan" pidän.
Olen todella ujo ja aika hiljainen, onko tämä pojille jotenkin ongelma kun tuntuu että ketään ei löydy... Ennen en edes ollut niin kiinnostunut löytämään ketään, mutta nyt tilanne on eri. Entä mitä mieltä pojat ylipäänsä ovat jos tyttö on kokematon? Pelottaako se vain kaikki pois? En edes oikeastaan tiedä missä ihmisiä voisi tavata, missä itse olette tavanneet poika/tyttöystävänne?
Olen todella ujo ja aika hiljainen, onko tämä pojille jotenkin ongelma kun tuntuu että ketään ei löydy... Ennen en edes ollut niin kiinnostunut löytämään ketään, mutta nyt tilanne on eri. Entä mitä mieltä pojat ylipäänsä ovat jos tyttö on kokematon? Pelottaako se vain kaikki pois? En edes oikeastaan tiedä missä ihmisiä voisi tavata, missä itse olette tavanneet poika/tyttöystävänne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen 18v poika, enkä myöskään ole koskaan seurustellut. Tuntuu, ettei kukaan kiinnostu minusta ja itse taas en aloitetta uskalla mennä tekemään. Itse ainakin kiinnostuisin enempi, jos tyttö ei ole ennen seurustellut, koska en ole minäkään. Se, etten ole koskaan seurustellut tuskin johtuu ulkonäöstä ainakaan. Olen urheilullinen ja muutenkin normaalin näköinen. Kai se sit johtuu siitä, että olen sen veran ujo aluksi, etten uskalla mennä aloitetta tekemään. Tytöt harvemmin aloitteen tekevät? Olen kai sitten tuomittu ikisinkuksi, kurjaa
Olen kohta paljon enemmän kuin te eikä mulla ole ollu tyttöystävää koskaan! Ei edes säpinää tai mitään vastaavaa! Enkä koskaan saakkaan! MUAHHHAHAHHAHAHAHAHAH!
ujoille tulee olee rankkaa jos on vielä hissukka, täytyy olla itsevarma jne et kukaa viittii tulla ees jubaamaa. hissukat sun muut, ei ne perjaattees koskaan hei ketään tuu saamaa ellei ala tulee ulos kuorestaa :D
Kyllä on outoa, että täällä kuulee olevan paljonkin täysi-ikäisiä seurustelemattomia. Kaupungilla tuntuu, että kaikki ikäiseni tytöt kävelevät pää pystyssä naama virneessä ohitseni ihanan poikaystävän luokse, mut kai myös niitä sinkkuja on sittenkin.
Mun nykyinen sinkkuus johtuu varmaankin ulkonäöstä, pituudesta ja ujoudesta.
Onhan mulla jotain senssiä joskus ollut ja jonkinverran nähnytkin, mutta silloin olin komea, tyytyväinen elämäntilanteeseen ja puheliaampi. Nyt aikuiseksi tullessa oon vaan vetäytynyt ihan sairaasti.
Elikkäs olen tällainen lyhyt lautailijajäbä, pitkähelmainen snoukkatakki, finnejä älyttömästi joka johtunee kaakaonjuonnista, vittumaisen sylkykupin olemus, saatanan ujo, pyytelemässä anteeksi olemassaoloa kauniilta tytöiltä kaupungilla ja joka paikassa, helvetin outo ja vittumaisen näköinen kusipää.
Et semmosta tälläkertaa. Et ole ainoa ja uskon, että sulla kaikki kääntyy vielä parhain päin!
...
Ikää 19 vuotta, enkä ole seurustellut myöskään. Enkä ole tainnut ihastuakaan kehenkään. Enkä rehellisesti sanoen ole siitä yhtään huolissani. En ainakaan tällä hetkellä kaipaa mitään parisuhdetta tai vastaavaa tai jotain ihme rakkaushuolia.
Välillä olen sitä kyllä ihmetellyt. Tuntuu, kuin kaikki alkaisivat järkeensä seurustelemaan ylä-asteella. Mutta toisaalta, jos ei itse edes halua, niin mitäs sitä turhia (olipa taas niin fiksua sanottavaa...) En osaa yhtään ennustaa, miten nyt lähivuosina tilanne alkaa muuttumaan.
Olen 20(nainen) eikä vieläkään seurustelusuhdetta ollut. Nyt vasta tämän vuoden kesällä pamahtanut monta erilaista tilannetta käsiin, että käsittelemistä on riittänyt.. En olisi odottanut.
Eli kyllä se meille hiljaisille ja kokemattomille päivä vielä paistaa. :) Täytyy vain katsoa mihin elämä vie ja uskaltaa mennä mukaan.. Koska se ihminen tulee sillon, kun vähiten odottaa.(hemmetin totta!!)