Väsynyt vuodatus

huurupää_ kirjoitti:

Mua masentaa taas. en tiedä että missä mä haluaisin olla, aina kuitenkin jossain muualla kun siellä, missä mä sillä hetkellä olen. jos mä olen koulussa, mua ahdistaa ja jännittää ja oon jäykkä kavereidenkin kanssa, jolloin mä vaan odotan että pääsisin kotiin ja rauhaan. sitten kun mä vihdoin oon kotona, niin mulle tulee yksinäinen ja ahdistava olo, ja tekis mieli mennä jonnekin ihmisten keskuuteen. mä menen facebookiin, jos siellä vaikka olis joku joka tahtois jutella mulle, mutta harvoin on. aika usein mä jään odottamaan että joku alkaa juttelemaan mulle ekana, koska tuntuu että jos mä aina aloitan keskustelun niin ne ajattelee että mä olen joku takertuja. oikeastaan mä pelkään että mut leimataan roikkujaksi, joka roikkuu kavereissa jotka ei edes haluaisi olla sen kanssa, koska yläasteella mä ikävä kyllä jouduin olemaan vähän aikaa sellainen. nykyisin mä pidän aina tietyn välimatkan kavereihin, ettei ne tuntisi mua liian tungettelevaksi.
mä tapaan mun kavereita (tai no tällä hetkellä lähinnä vaan yhtä niistä) vain viikonloppuisin, jolloin me juodaan. jos ei jostain syystä voida juoda, niin silloin ollaan vaan kotona. harvoin tulee sellasia tilanteita että lähdettäis jonnekin ilman alkoholia. yleensä me myös puhutaan pelkästään alkoholista ja muistellaan mitä kaikkea ollaan tehty kännissä.
tänä syksynä mun itsetuntoni on taas romahtanut, koska tuntuu että en pysty enää edes alkoholin voimalla olemaan itsevarma ja puhelias. se on korostunut nytt varsinkin kun on alkanut baareissa käymään, ja on käynyt niin että miehet tulee juttelemaan vain mun kavereille ja jättää mut ihan kokonaan ulkopuolelle. en tiedä mistä se johtuu, koska aiemmin mä olen saanut ihan samalla tavalla huomiota kun muutkin. inhottaa, etten osaa enää humalassakaan olla rento ja hauska, koska tuntuu että mua pidetään jotenkin epäviehättävänä. mulla oli kerran sellainen kausi kun mä tunsin itseni ihan hyvännäköiseksi ja musta oltiin ihan oikeasti kiinnostuneita, mutta nykyään sellaista ei enää ole ja mä tunnen itteni tajuttoman rumaksi. ulkonäkö on mulle kuitenkin ainoa keino millä mä pystyisin pelaamaan ja saamaan huomiota, koska oon muuten niin epävarma ja hiljainen.
pelottaa, että mä alan taas eristäytymään kavereista ja kaikesta muusta, niinku on jo kerran käynytkin. hälyttäviä merkkejä on ilmassa, niinku esim. se että mun ei tekis mieli olla ihmisten ilmoilla, ja se että mikään ei oikein innosta. jopa netissä roikkuminen tuntuu tympeältä, vaikka en mä oikein muutakaan osaa tehdä. tuntuu, että mun on pakko olla edes netin välityksellä kosketuksissa ihmisiin, koska sen mä kuitenkin parhaiten hallitsen. mä olen kokoajan väsynyt, vaikka kävisinkin ihan ajoissa nukkumaan. kuitenkin nyt mä olen taas alkanut valvomaan myöhään, koska tuntuu että nukahtamisesta seuraa se että seuraava aamu koittaa taas heti uudestaan.
nytkin mä vaan kirjoitan tätä paskaa ja tiedän samalla että huomenna aamulla on ihan kauheaa herätä kun ei ole nukkunut kunnolla. mut pakko mun on jonnekin valuttaa mun päänsisäisiä asioita koska tuntuu että huolet täyttää mun mielen ihan kokonaan, ja kaikki muu ajattelu muuttuu sekavaksi. en mä osaa, enkä oikeastaan edes haluaisi puhua mun tunteista kenellekään. en mä tunne ketään ihmistä niin läheiseksi että pystyisin uskomaan, että sitä oikeasti kiinnostaisi mun asiat. ihmiset on kuitenkin aina eniten kiinnostuneita omasta itsestään, ja psykologit ynnä muut kuuntelee ihmisten ongelmia vain siksi koska ne saa siitä rahaa. ei ihmiset tavoittele muuta kun hyötyä muista, joten siksi pitäisi osata pitää itsensä vahvana ja itsenäisenä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä