Olen katsellut kommentteja tyyliin että toinen koira provosoi ja omani kävi sen kimppuun eli provosoijan syy.
no inhimillistetään hieman jos sinä kasvatat lasta ja se menee lyömään toista että toinen haukkui lastasi sanotko silloinkin että ok..saa lyödä koska toinen aloitti?
Itselläni on rotu jonka rotumääritelmässä lukee helposti provosoituva. Ja kuitenkin omani olen kasvattanut niin että kun mennään koirapuistoon tai lenkille niin ei saa provosoitua eikä provosoida..ja jos toinen koira käy päälle niin toki saa puolustautua mutta tappeluhakuisuuteen on nollatoleranssi. Mielestäni ihmiset puolustautuu liikaa siihen että toinen haastoi..ehkä mutta ei se muuta sitä miksikään jos oma hyökkää se on mielestäni enemmän koiransa hallitsemattomuutta.
Toki pidän aina laumani balanssista huolen ja sanon toisen koiran omistajalle että komenna koiraasi jos provosoi koko ajan. ja lähden poiskin jos toinen ei hallitse koiraansa. Minä pidän lauman turvallisuudesta huolen ja siitä että kaikki viihtyy eikä joudu liikaakaan pitämään puoliansa..näin koira luottaa minun arviooni ja tilanteiden hallintaani. ja joka kerran remmissäkin odottaa lupaa tavata toinen ei niin että ryntää vain.
no inhimillistetään hieman jos sinä kasvatat lasta ja se menee lyömään toista että toinen haukkui lastasi sanotko silloinkin että ok..saa lyödä koska toinen aloitti?
Itselläni on rotu jonka rotumääritelmässä lukee helposti provosoituva. Ja kuitenkin omani olen kasvattanut niin että kun mennään koirapuistoon tai lenkille niin ei saa provosoitua eikä provosoida..ja jos toinen koira käy päälle niin toki saa puolustautua mutta tappeluhakuisuuteen on nollatoleranssi. Mielestäni ihmiset puolustautuu liikaa siihen että toinen haastoi..ehkä mutta ei se muuta sitä miksikään jos oma hyökkää se on mielestäni enemmän koiransa hallitsemattomuutta.
Toki pidän aina laumani balanssista huolen ja sanon toisen koiran omistajalle että komenna koiraasi jos provosoi koko ajan. ja lähden poiskin jos toinen ei hallitse koiraansa. Minä pidän lauman turvallisuudesta huolen ja siitä että kaikki viihtyy eikä joudu liikaakaan pitämään puoliansa..näin koira luottaa minun arviooni ja tilanteiden hallintaani. ja joka kerran remmissäkin odottaa lupaa tavata toinen ei niin että ryntää vain.
Vastaukset 25
Vanhimmat
puhut kyllä täyttä asiaa.. sen kun vain muutkin tajuaisivat eikä menis vain siitä missä on matalin aita "no mutku se alotti.." "en mä mutta nuo muut.."
Kaikkein fiksuinta olisi, että sen provoilevan koiran omistaja puuttuisi asiaan ajoissa. Miksi kiusanteko on luvallista, mutta siihen reagointi ei?
Miksi esim. remmiräyhän pikkukoiran omistaja ei kouluta koiraansa, vaan antaa sen remuta jo pitkän matkan päästä ison koiran kulkiessa rauhallisesti ohi? Jos iso koira siinä tilanteessa sitten ärähtää pikkukoiralle, niin saa kuulla että kouluta koirasi ettei se provosoidu! Koulutaisi itse sen räyhääjän, joka provosoituu ihan rauhallisesta ohituksesta X(
mielenkiintoista..omani ei välittäisi ollenkaan vaikka toinen räyhäisi..miksi niin tekisi..olen opettanut koirani olemaan reagoimatta paitsi puolensa tietenkin pitää..mutta katsoo no senkun rähjäät ja menee tyynesti ohi. ja tosiaan on ns rotua-ei helposti muiden koirien kanssa toimeen tuleva. Kuten aiempinikin. Ja kumpikin tosi luotettavia ja aina ollut nollatoleranssi provosointiin ja provoiluun. Mielestäni en voi hallita muita kuin omani kuitenkaan loppukädessä. mutta katson aina tilanteet hyväksi eli koirani ei tarvi pitää liikaa puoliansa ja on aina pennusta asti sosiaalistettu ja aina nollatoleranssi tappeluun ja provoiluun.
mutta jos koira remmissä ja todellista uhkaa ei ole on minusta nuo ohittamiset mentävä nätisti oli tilanne mikä tahansa.
Eli sinuna komentaisin koiraasi enkä syyttäisi muita vaikka ne provoilisikin se toinen koira kun tavallaan vain lällättälee koirallesi kuin tenavat eikä käy nyrkein päälle..näin inhimillistäen. ;)
itse tosin komentaisin myös sen toisen koiran omistajanakin että lopettaa provoilemisen.
(toisella koiralla tosin voi olla joku trauma menneisyydessä tms pelko jonka takia hyökkää vaikkei mitään ole tapahtunutkaan..ihan vain pelon vuoksi yrittää varmistaa selustansa..mutta lopputulos sama..eli tämän koiran osalta omistajalla ehkä huono lauman johtajuus ja koira epävarma pystyykö johtaja pitämään lauman turvasta huolen tai johtaja heikko ja ohjat koiralla joka dominoi..kaksi eri pohjaa mutta omistajalla tuolloin ei asiat hallinnassa)
ja olin joskus ylpeä kun oli pienempien koirien rotuyhdistyksen kokouksessa ja yksi 20koirasta oli provosoija epävarma rähisijä niin koirani vain töpsötti eteenpäin välittämättä tuosta koska ei käynyt päälle. :)
Omani erottaa hyvin onko koira arka rähisijä vai hyvin dominoiva..ja myös komentaa rajansa eri tavalla toisille jos arempi niin pehmeästi ja jos iso ja dominoiva on sen äänenpaino erittäin voimakas ja tiukka.
tälle pikkuiselle ei sanonut mitään meni vain eteenpäin hajujen perässä koska toinen ei edes koskettanut koiraani vain uhoili.
on normaalia että koira sanoo rajansa elein äänin eli se on erotettava milloin komentaa ja milloin ei.
"on normaalia että koira sanoo rajansa elein äänin eli se on erotettava milloin komentaa ja milloin ei. "
No, miksi iso koira ei saa sanoa rähisevälle vastaantulijalle, että pelkään, älä rähise. Mielestäni emma on oikeassa siinä, että jokaisen tulee huolehtia oman koiransa käytöksestä ja oltava vastuussa siitä. Omani saa kyllä sanoa suorat sanat, jos joku jo kaukaa alkaa räyhäämään. En kiellä sitä kommentoimasta riehujalle, että LOPETA!
siksi on hyvä että komentaa provosoitumasta..pääset rauhallisesti ohi niin ettei hermot kiristy kummallakaan ja samalla opetat koiraasi reagoimaan rauhallisesti silloin kun reagoimiseen ei ole tarvetta. Opetat sosiaaliseksi ja sietokykyä eri koirien kohtaamiseen..rauhallisuutta ja samalla itsevarmuutta. saat varman ja luotettavan koiran jonka kanssa voi mennä paikkaan kuin paikkaan huoletta. :)
silloin kun koira saa komentaa on että toinen koira jo ui liiveihin eli käy tönimään tuuppimaan ja ärsyttämään ihan lähikontaktiin..silloinkin vain elein murahtamalla. Ja silloinkin koira komentaa vain paikallaan ollen että jätä rauhaan ei hyökäten toisen kimppuun.
Vastata saa hyökkäykseen vain kun toinen hyökkää purren. Joka tietenkin pitää erottaa heti.
mikäli koirapuistossa tilanne ei ole balanssissa mieluummin pois tilanteesta silloin.
oma rotuni tosiaan sellainen että on pitänyt kiinnittää huomiota jo pennusta asti miten säilyy balanssi ja varsinkin koirilla jotka on sinnikkäitä ja peräänantamattomia oltava nollatoleranssi tuon provosoitumisen kanssa.
ethän halua koirastasi tappelijaa ja että se määrittelee miten suhtautuu toisiin koiriin..jos ei pidä jostain niin hyökkää? Minusta omistaja määrittelee koiralle miten mennään ja mihin reagoidaan..minä olen ylpeä omieni luotettavuudesta äärimmäisissäkin tilanteissa...mieluummin kuin on samanlainen rähinäpylly kuin muutkin.
Mikä ihmeen koirankouluttaja täällä nyt jakelee ohjeita sormi pystyssä. Huolehdi nyt vaan se omasi ja anna muiden huolehtia omistaan.
kuule eiköhän tämä ole keskustelupalsta ja hyvät neuvot ja keskustelut aina hyvästä. Aina voi oppia puolin ja toisin.
itse tosiaan toimin noin ja kyllä vastaani; mukavaa kyllä tulee muitakin kuten ketjun nimimerkki blublikin jotka toimii noin.
Tälläisten omistajien ja luotettavien tasapainoisten koirien kanssa on aina mukavaa olla.
minä vastasin nimimerkki19 miksi mielestäni on hyvä kieltää provosoituminen.
jokainen tekee niinkuin tekee ja sanoinkin että kukaan ei pysty hallitsemaan kuin omansa.
19 nimimerkki halusi hallita myös provosoivat koirat..ja harvoin pystyy komentamaan muita omistajia tai heidän koiriaan. Joten ainoa mitä voit on opettaa omasi olemaan reagoimatta turhiin asioihin..eli päinvastoin en puutu muiden koulutuksiin mutta kerroin mikä minun mielestäni ja 25v koiran koulutus kokemukseni tulos. Se että sanon vahvasti mitä mieltä olen..tuskin pitäisi sinuakaan provosoida..tiedän vain mikä minulle ja koirilleni toimii hyvin. Miksi en siis sanoisi sitä niinkuin koen asian.? sinänsä hauskaa että tälläisestäkin voi provosoitua..:)
No, niin, omani, kaksi isohkoa urosta, kulkevat kyllä erittäin komeasti ja rauhallisesti ohituksissa, mutta joskus nuorempi, 3v, hermostuu tai kuten ida sanoo, provosoituu, kovasti räkyttäville koirille ja saattaa sanoa "räyh" ja jatkaa sitten matkaansa rauhassa. Vanhempi uros, 5v, on viilipytty eikä piittaa minkäänlaisista räyhä"pyllyistä".
Ei ole koskaan tullut mieleenikään kieltää tuota nuorempaa näyttämästä tunteitaan, sillä se ei ole missään mielessä agressiivinen, kunhan kommentoi räkytykseen.
Koirapuistoissa ei meillä omalta puolelta ole koskaan ollut ongelmia. (Kerran jack russel puri vanhempaa koiraani kipeästi jalkaan, kun omani vain käveli sen ohi. Siinäkään tapauksessa omani ei tehnyt sille russelille mitään vaan linkkasi vinkuen luokseni.) Myöskin metsässä vapaana ollessa molemmat osaavat käyttäytyä, ne saavat vain luvan kanssa lähestyä mahdollisia vastaantulijoita.
Ja, juu, onhan tämä hyvä paikka keskusteluille ja neuvoille. Tässä tapauksessa kukaan vain ei kysynyt mitään, ida vain päätti avautua, kuinka erinomainen hän on kouluttajana.
siis haloo kerroin kokemuksestani ja mielipiteeni..olinhan aloittaja joka halusi keskustella asioista ja asioista ei voi keskustella ellei perustele ja kerro myös taustoja..oletteko niin epävarmoja ettette kestä keskustelua ihan hyvässä hengessä???
vai sitten epävarmoja koulutuksenne suhteen?
Itse olen opetellut niin kouluttajien kanssa että opasten kautta erilaisia koirakoulutukseen liittyviä metodeita. ja siksi myös olen kiinnostunut erilaisista näkemyksistä mutta en ala myöskään pimittämään omaa näkemystä vain siksi jos joku epävarmempi herkistelijä ottaa nokkiinsa siitä eikä kestä keskustelua. Varsinkin kun kyse ei ole kenenkään tunteiden loukkaamisesta.
ymmärrän hyvin asenteenne että minähän en omaani kiellä provosoitumasta. Sellainen koira kuin omistaja yleensä.
Täytyy ottaa kantaa, sillä omistan remmiräyhääjän, joka haukkuu lähes kaikki ohitettavat koirat. Kiellän sitä aina, mutta en saa sitä lopettamaan. Yleensä muut koirat eivät reagoi siihen mitenkään, kävelevät vaan ohi. En ikinä sanoisi kenellkään, että kouluta oma koirasi, jos jonkun koira suuttuisi tälle omalleni. Tämähän siinä kaivaa verta nenästää, kun rääkyy puolta isommille kuonon mitan päästä. En tietenkään halua, että koiralleni käy mitään, joten yritän aina kiertää isoimmat koirat kaukaa.
Koulutan kyllä koiraani, mutta jostain syystä en ole saanut lievitettyä sen pelkoja. Pelosta kai tämä johtuu, luulisin. Ensi viikolla ollaan menossa koirakouluun, pikkuryhmään, ehkä siellä onnistuu.
En ole koskaan itse sietänyt räksyttäviä koiria enkä hyväksy kouluttamatta jättämistä, se on verrattavissa eläinrääkkäykseen. Koiralle ei voi olla hyvä ja turvallinen olo, jos sen on aina toisen koiran nähdessään räkytettävä kuin henkensä edestä.
Niin ei se aina helppoa ole..mutta hyvä että meet koirakouluun. Mukavampi kävellä kun ei tarvi välttää mitään. :)
itseäni ei häiritse jos muut ei kouluta tai yksinkertaisesti ei osaa kouluttaa koiraansa..kunhan niistä ei ole vaaraa. Jokainenhan sen itse päättää. ainoastaan jos on iso koira joka saattaisi irti päästessään aiheuttaa pahan tappelun on eri asia...ja sillä on vaikutus kaikkiin kulkijoihin.
Myöskään räksytys ei minua haittaa.. siitä ei liene kenellekään haittaa ellei pienen melutason juttu. ;)
kai nyt tästäkin joku ottaa herneen nenukkiinsa..mutta oma koulutustapani olisi että aina kun rähjää käännyn pois kohteesta kun käyttäytyy hyvin saa nähdä kohteen tai voi mennä kohti kohdetta eli saa siten palkkion. En kiellä sen kummemmin vaan annan koiran itse ymmärtää miten se pääsee tavoitteeseen eli saa nähdä koiran jos käyttäytyy rauhallisesti.
Naapurin koiran opetin näin ja katsoin että victoria stillwellikin ohjelmassaan..omiani ei ole tarvinnut sillä ne opetin pienestä pitäen tapaamaan muita remmissä...mutta aina emme tapaa vaan välillä ohikin ja sanon vain mennään ja kohtaamiset meni niin että koira seis kysyn lupaa ja sitten vasta luvan kanssa eli koirani oppivat odottamaan lupaa sekä a j o oli että paljon tapaamisia eli harjoittelua. :)
se on totta että turvalliseksi oloaan koirasi ei koe minunkaan mielestä eli joko dominoi tai sitten on epävarma..
Hallinnassa oleva koira ei välitä provosoitua tai provosoida...tai ainakin se on vain pieni hetki ennen kuin omistaja oikaisee asian wuffelleen. ;)
ja itse en kyllä tykkäisi että omani kävisi toisen kimppuun vahingoittaen tai tappaen jos se toinen vain arkuuttaan räksyttää..tai edes dominoiden..varsinkin jos on pahasti altavastaaja. :(
no eihä tänne kärsi laittaa mitään omaa tai kommentoida, kun on jo joku innokas vastaanväittäjä, tai tää joku "provohomma" mikä näyttäytyy joka ketjussa. Eli ihmiset tuntuu luulevan, että näitä keksitään (kai joitakin) mutta kun kyse koira-aiheisesta sivusta, niin on merkillistä että täällä ei voida käydä asioita läpi ilman tuota shittiä :)
mutta joo, toisten rekkuja on helppo haukkua/katsoa kieroon/ylistää/yllättyä.. mutta siitä omasta se vastuu on pidettävä ja sen kanssa kun asiat pelaa, niin ei ole ongelmia niiden ehkä huonosti käyttäytyvien kanssa.
oma on opetettu pienestä saakka siihen, että muita ei lenkillä tervehditä. Tämä oli ehkä joidenkin mielestä törkeää, mutta minä päätän koirani koulutuksen ja muutama huuto tuli perään kun en antanut ihmisten jäädä silittämään (vielä silloin pientä koiraa) sanoin kyllä takaisin ihan rauhallisesti, että koulutustilanne, en pysähdy. Mutta meitä mahtuu. Nykyään ei sitten onneksi tarvi tapella tuolla. Oikeastaan ei edes välitä niistä jotka haukkuu vastaan, yleensä katsekontaktin ottaa tai ehdin sanoa "anna olla" ja tämä on sillä selvä. Narttujen hajut on asia erikseen ja tässä tarvitsee välillä kovempaa, mutta erittäin ylpeä olen kyllä ohitustilanteista. Ei se pieni tai suuri sesse siinä haukkuen meitä haittaa, mennään ohi ja sillä selvä! :)
Sama pätee irtioloon, tänään anoppilassa taas todisti että sinne toisen pihalle ei ole asiaa, eli kun paikkansa tietää, niin se toinen koira joka oli kiinni ollut, pikku haukkua ja murinaa pitäen ei kiinnostanut. Tai jos metsätiellä joku tulee koirineen vastaan, niin kutsu vierelle ja ohitus. Toki välillä yrittää, nuori kun vielä on, että eikös tuon tytön peräpäätä saakkaan mennä haistamaan, pienet virheet sallin, kunhan koira on aina kontrollissa :)
Niinhän se on..paljon mukavampi lenkkeillä noin kuten sanoit..
ja tosiaan samaa mieltä kanssasi kuten aiemmin sanoinkin..ainoastaan voi omansa hallita tiettyyn rajaan asti...ja toki ei mikään koira ole silti robotti eli toki pikkuvirheitä ja opettelua välillä.. mutta huumori ja kärsivällisyys palkitsee silloin :)
itse olen tehnyt kyllä niin puolestani että saa tervehtiä muita lenkillä..mutta toki minun ehdoillani eli teen sen päätöksen itse...ja koiruus oottaa lupaa. Mutta kaikki tyylillään..meille sopii näin. Tykkäämme molemmat jäädä jutustelemaan :)
joo, eikä näiden robotteja tarvi ollakkaan, luonnetta täytyy koirasta löytyä. Kuten muiltakin eläimiltä, en henk.kohtaisesti pidä hirveästi koirasta joka on liian nössö.. miten sen muotoilisi, kaikkien eläinten kanssa kaipaan haastetta. Sitten ku se työ on tehty, niin voi mukavasti ratsastaa sitä ennen vaikeaa hevosta, tai kävelyttää entistä kiskovaa, murisevaa koiraa.
meillä koiralle jää päälle jos pysähdytään juttelemaan, silloin haluaa muidenkin kanssa, joten tämän todennu helpommaksi. Välillä jos samaa rotua edustava tulee, niin innoissaan jaamme kuulumisia, mutta monesti ihmiset eivät edes halua, ehkä pelkäävät rotua ja kokoa. Mutta sekin sopii meille :)
mukavaa on sitten huomata ihmisiä joilla on paljon ennakkoluuloja ja nämä karisevat kun tässä asuinalueella pörräämme koirani kanssa, lasten vanhemmat eivät enää vedä lapsiaan sivummalle, vain tulevat rohkeasti juttelemaan ja kyselemään. Eli mekin "rotusyrjittyjen omistajat" voimme omilla valinnoilla saada paljon positiivista kuvaa näistä roduista! :)
samoilla linjoilla..minusta on erittäin palkitsevaa kun yhteistoiminta on hioutunut koiran tai mainitsemasi hevosenkin kanssa..niin että molemmat nauttii ja myöskin luonne säilyy..en pidä vanhanajan koulutustyyleistä joissa ns.otettiin luulot pois..
ja tosiaan samalla myös koiran rotu pääsee hienosti esille..ja on mukavaa yllättää ihmiset huomaamaan ettei hyvä käytöksisyys ole niinkään rodusta kiinni vaan ihan peruskoulutuksesta.. silti tietenkään rodunominaisuutta unohtamatta :)
Luulin idan aloituksen perusteella häntä juuri robottikoiran omistajaksi ja kun inhoan sellaisia omaan tärkeyteensä tikahtuvia koiran alistajia, niin viestieni sävy oli tavallista tiukempi. Mutta löytyihän se inhimillisempikin puoli idasta ja se olikin mukavaa huomata. wiiw'in kommentit myös oikein mukavaa luettavaa =)
Heh..kyllä minulla on hyvinkin ymmärtäväinen ja humoristinen puoli mutta myös kärsimätön..ja en aina osaa laittaa tekstiä niin että kaikki sen huomaa- yritin kyllä..vaan lyhennän ja menen heti asiaan. Teksti näin on huomattavasti vaikeampaa kuin livepuheet...ja laiskana hieman lyhennän asiat ehkä tosiaan liikaakin ;)
Juu koirilleni en halua robottimaisuutta vaan toivon että myös omaaloitteisuutta löytyy jo rotunikin on sellainen ettei koskaan ole robottimainen vaan ei miellyttämishaluinen, kiihkeä, aloitekykyinen ja impulsiivinen rotu enemmän joten myös suoritustaso vaihtelee. ..eli en tosiaan kouluttamisella tarkoita että tukahdutetaan kaikki..Perusasioissa kuitenkin olen tiukalla linjalla..eli tuon provoilun ja provositumisen suhteen mutta edelleen asiat opetellaan pikkuhiljaa kärsivällisesti aivan pennusta asti..eikä vasta sitten kun ongelmat alkaa kärjistymään.
Omassa rodussani on noita rähinäpyllyjä ja itse olen todennut että tämä koulutustyyli on sopivin rodulleni ja minulle ja näin saan balanssin parhaiten ja samalla myös turvaan koirani..kun voin luottaa ettei ne ole heti herkästi provosoitumassa.
Hauskaa oli kun vastaan tuli koirani inhoama naapurin yli-innokas koira niin koirani kääntyi saman tien kannoillaan toiseen suuntaan. Tosin koirani olisi sitten jos olisi ollut pakko toinen kohdata; kohteliaana vain seissyt myrtsin näköisenä eikä kumpikaan olisi hakenut tappelua.. kaikki ei tosiaan tykkää kaikista mutta sopeutua pitää :)
"on mukavaa yllättää ihmiset huomaamaan ettei hyvä käytöksisyys ole niinkään rodusta kiinni vaan ihan peruskoulutuksesta.. "
näinpä!! lyhyesti ja ytimekkäästi :)
tietenkään eri roduilta ei voi odottaa samaa, joku oikein yhden ihmisen koira, tai erittäin alistuva ja epäsosiaalinen ei niinkään halua edes kontkaktia muihin koiriin ja sitten on innokkaampia tapauksia. Omani on siltä väliltä, kyllä haluaa käydä tuttavuutta tekemässä, mutta tietää mitä siitä seuraa jos sinne menee :) ja kun pennusta asti on sääntö nro.1, pihalta EI poistuta, ja kun emäntä/isäntä näyttää rajat, niissä pysytään! helpottaa todella paljon elämää ja olemista.
äitini (vanhemmilla on koiria, mutta kaikki metsästys, joten koulutus ei nyt aina oikein ole etusijalla ollut) niin sai kyllä itsensä pelleksi tuntemaan :) oli kyläilemässä ollut ja tottunut näkemään kun käyn koirani tai muiden koulutettavieni kanssa kotipaikkakunnalla, eli isoja rotuja yleensä kaikki. Ne käyttäytyvät ja ovat suht kivoja koiruuksia olleet. No, tämän naisen tytär oli tullut pienen koiran kanssa, rotua ei tiennyt. Äitini oli oikein hämmennyksissään sanonut, että miten tuo ei haukukkaan, ja sinähän olet kouluttanut sen :D
oli siinä kuulemma naisen tytär pyöritellyt silmiään, että tottakai!
Mutta siis se pointti, se pieni turre voi olla erittäin fiksu ja hyväkäytöksinen, isojen kanssa toimeentuleva, kun se on vaan normaalisti koulutettu. Äitini siis kuului tähän samaan sakkiin "tarviiko niitä muka kouluttaa" ja hyvän näpäytyksen oli saanutkin ja hänenkin käsityksensä nyt pienistä muuttui, että eivät kaikki niitä räksyjä ole! :)
ps. miten muuten iida otat koirasi kontaktin jos jotain TODELLA mullistavaa ja mahtavaa tapahtuu, mihin koirasi haluaa mennä/mikä aiheuttaa sille kiivaan reaktion? itse menen katseella, mutta tämän otto välillä vähän hukassa, jos maailma tärisee koirani jalkojen alla ja tuntuu että se saa hepulin. Ennakoiva rauhottaminen ei auta, kontaktin otto on turhaa, leluista ei silloin ole kiinnostunut juuri lainkaan, saati namupalat.
Täytyy sanoa että mukava kuulla sinun koulutustasi. :)
Kyselit mitä teen jos jotain oikein yllättävää tapahtuu..minulla toimii ennakointi kontaktin otto ...mutta minulla on riistaviettinen rotu ja kerran valjaissa meni fretti niin yllätti minut miten vahvaa oli tuo jalostettu piirre-mikä siis kuuluukin olla tässä rodussa. :) Niin tärisi jo ja jos koirani olisi ollut vapaana olisi kuulolaite koirallani hukassa kun ikiaikainen vietti iski.
Eli on sanottava että tälle rodulleni en pysty kuin tiettyyn rajaan asti.
ja tuo metsästyvietti on siis asia johon en pysty vaikuttamaan muuta kuin ennakoinnilla...tai vinkulelulla, jolloin pomppii innokkaana vierelläni..rasitukseen asti ;)
Toisia koiria ei mene katsomaan ellen anna lupaa..jos kuitenkin jo niin sanotun helpon vaikutusalueen alueen ulkopuolella (kehä tällä saattaa olla luontainen100m rodun pitää olla omaaloitteinen ja irtaantua omistajasta eli pidän tätä hieman tarkemmin otteessa kun taas paimenkoiralla about kolmasosa )käytän mieluummin käskyä paikka jolloin sen ei tarvi kääntää selkäänsä kohteeseensa vaan saan sen kiinnilaitettua.
Tuttuni riehujalle tein näin; eli saa nähdä kohteen jos rauhallinen ja jos ei niin menemme pois..pikkuhiljaa on sitten ymmärtänyt asian ytimen..makupaloja en ole antanut näissä koulutuksissa vaan kiinnostava kohde itsessään oli palkkio.
Sitten taas toinen on äärettömän helppokoulutteinen ja pysähtyy heti jos huudan arvasitkin varmaan bordercollie..roduissa on eroja. Tämän kanssa voi mennä ilman mitään ennakointia.
eli samat vaikeudethan minullakin ja luulenpa että toimin paljolti kuin sinäkin :)
se on hauskaa että koulutustavat on muuttuneet ajan saatossa..ekan perhekoiramme kohdalla oli ettei koiria koulutettu. Sitten tuli macholinja luulot pois ja koirat selvittää asiansa itse jos hakivat tappelua toistensa kanssa..sitten hallgren pehmeine koulutuksineen ja nämä ohjeet toimi minunkin koirillani..ja silloin moni ymmärsi asiat väärin ettei vaadita koiralta mitään..ja nyt on kaksi linjaa vahvana stilwell ja miller..kaikissa on puolensa eri tilanteissa..
edelleenkin koulutan pehmeästi eli pennusta asti pikkuhiljaa ja katson eleet tarkkaan jolloin osaan puuttua asioihin silloin kun pitää. Makupaloja olen käyttänyt vain uuden oppimiseen ja pakotteitakin joissakin tilanteissa..jokaisella on varmasti oma linjansa ja eri rodut ja eri yksilöt vaatii erilaisen koulutuksen ja paljolti pidän tärkeänä sitä että ihmiset tuntisivat koiriensa eleet ja sen mihin ne on jalostettu.. se auttaa pitkälti yhteisen kielen löytämisessä.
nyt etten saa huutia niin pidän koiriani vapaana maalla, marjametsissä , jäällä ja koirapuistoissa. ;)
tulipas sekavaa tekstiä ..mutta näin jotensakin. Välillä paremmin ja välillä huonommin varsinkin jos on koirana nuori koheltaja :)
no noilla mennään meilläkin. Voisin ehkä tuota koheltamista rajoittaa vieläkin enemmän sillä, että menemme vasta kun on TÄYSIN rauhallinen, tämä onnistuukin monesti, mutta pari yllätystä on tullut, jolloin ei ole kerennyt tehdä mitään. Eli koirapuistoon meno. Tässä asiassa sai yhteen vaiheeseen todellakin taistella, koira on kuin viilipytty muuten, toimii erinomasesti tuolla irti, vaikka tulee koiria vastaan tms.. mutta puisto, narttujen hajut ja niiden näkeminen, niin wow!
Kerran yllätin itsenikin, olimme käyneet pienet treenit ja ajoin puiston ohi, ajattelin että mennäänpä kokeilemaan jos siellä olisi juoksukavereita, itsellä turhautunut olo, ajattelin että "paskat, kumminkin sikailee, no en jaksa nyt välittää" olin itsekkin vähän väsynyt treeneistä ja tässä olinkin ehkä jo niin rauhallinen, että jo oma olemukseni tarttui koiraani ja reissu meni todella mahtavasti!
Tämän jälkeen olen aina kääntynyt koirastani pois, jos tuntuu että korvat jäivät kotiin ja laskeskelen itsekseni kymmeneen, sataan :) ja kohta dogi tulee, että äiti, mitä nyt?? =)
noh, tiedostan rauhallisuuteni koiraan yms..mutta oman koulutettavan kanssa se välillä kysyy hermoja, toisten koirat ovat huomattavasti helpompia, vaikka niillä todellisia ongelmia taas onkin :)
joo, tämä machoilu on edelleen joillain käsityksenä vahvoista roduista, luulot pois ja pakettiin! ja mitä saadaan aikaan, vihaisia, arkoja koiria. Toinen ääripää kuten mainitsitkin, ei kuria ollenkaan :)
Mutta omastani olen ylpeä ja aina omistajana oppii uutta, joten edelleen kuten yllä hyvin aloitit, omaasi vain pystyy puuttumaan ja tämä se tärkein onkin. Toinen koira karkaa vaikka siellä metsätiellä, niin saa oman pysymään vierellä. Siinä ollaan tasapainoisessa suhteessa ja koiralla ei ole tarvetta lähteä toisen mukaan.
niinhän tuo mennöö.. :)
siinä olen samaa mieltä ..rauhallisuus ja varmuus tarttuu koiraankin.
Ja itsekin otan jäähyä jos homma menee överiksi..sillä silloin koirakin on vain ymmällään mitä siltä halutaan..ja takapakkia tulee.
oma rotuni on taistelutahtoinen ja jääräpäinen..siis kuuluu rotupiirteisiin muuten ei olisi rodunomainen. Mutta se ei tarkoita kuten sanoitkin että koira vaatisi järeämpää koulutusta ..melkeinpä päinvastoin..hyvällä saa hyvää ja taistelevan ja sinnikkään rodun kanssa ei kannata julistaa "sotaa"(näin karrikoiden silloin koulutus menee metsään ja koirasta tulee varautunut etc kun ei ymmärrä omistajan reaktioita ja alkaa laittamaan hanttiin ja otteet senkun kovenee kouluttajalla)..vaan kehittää johdonmukaisesti omaa asemaansa ja koiran yhteistyötä pennusta asti.
Inhoan suoraan sanottuna machoilua koiran koulutuksessa. Viimeksi olin koirapuistossa ja toinen kertoi ylpeillen miten sitten heitti koiransa kirosanojen säestämänä maahan monttuun niin jopas alkoi kuuntelemaan. Tuollaisella käytöksellä ei ole mitään tekemistä koiran koulutuksen kanssa.. :(
koulutuksessa on enemmän kyse minusta miten omistaja saa koiransa ymmärtämään mitä siltä halutaan eikä niinkään koirasta itsessään.
no siinä on taas ollu asiantuntija kyseessä! ei sillä etteikö oman pään sisällä välillä myllerrä vaikka ja mitä, lyönkö kohta halolla jos et usko, mutta ajatuksista tekoihin on pitkä matka. Varsinkin vanha kansa luulee että se nyrkki on se paras vaihtoehto. Mulle on tultu sanomaan ettei noin helläkätisesti koiraa kouluteta, ja saan siitä vain hirviön.. tämä on eräs asia mikä minua ärsyttää, mutta yritän pitää kieleni kurissa :)
Toinen on taas liiallinen hemmottelu ja kaiken ymmärtävä. Koiraa säälitään ja sen pahat temput annetaan anteeksi, tämä on tikittävä aikapommi!
Omani luonne on sosiaalinen, rohkea, äärimmäisen kuulias, tottelevainen, innokas oppimaan uutta ja tekemään asioita. Sakemanni, voit varmaan arvata.. Tällä ei ole vielä ilmaantunut minkään sortin puolustusviettiä/minun/mieheni puolustamista. (olen aina tätä minimoinut enkä edes yrittänyt tuoda esille) Suvussa on paljon tätä lunkkia porukkaa ja koira on kuin isäsä. Mutta ääripää löytyy välillä ja silloin varsinkin minun asemaa kyseenalaistaa, tämäkin ehkä kun mieheni paljon töissä ja minä teen suurimman osan kaikesta koirani kanssa. Joten nyt on tullut hieman johtajuuskiistoja jotka tekee vielä niin salakavalasti, että vieras ei edes huomaisi koirassa mitään erikoista :)
Ja juurikin tässä vaiheessa luulen, että kysyy aikapaljon minulta, miten käyttäydytään. Millainen rooli minulla on suhteessa koiraan ja mitkä ne pelisäännöt sitten lopuilta onkaan. :) ja tuohon loppuun, niin juurikin tuota haen, että koira ymmärtää mitä siltä vaaditaan ja loppu tulee itsestään :)
Minusta on mukava kuulla että olet pehmeällä linjalla..sehän ei ole sama kuin kaiken salliva linja tai vapaakasvatus..enkä usko tosiaan että sakemanni joka on yksi parhaimpia palveluskoiria sitä vaatisikaan..sanovat mitä sanovat. Laumahierarkia ja johtajuus on kuitenkin oltava kunnossa..mutta lainaten sinua ei sitäkään halolla päähän taota..;)
ja samalla linjalla olisin tuon vahtivietinkin kanssa. Kyllä se on tarvittaessa tallella vaikkei yllytäkään.
"Toinen on taas liiallinen hemmottelu ja kaiken ymmärtävä. Koiraa säälitään ja sen pahat temput annetaan anteeksi, tämä on tikittävä aikapommi! "
niinpä ....usein ihmiset puuttuvat asioihin vasta kun ne on jo kärjistyneet..
sanoisin myös että toisinaan taas koiralta vaaditaan myös liikaakin esim annetaan lasten riekkua koiran kimpussa herkeämättä ja ylpeillään koiran mahtavalla sietokyvyllä ja sitten ollaan ihmeissään kun se ekan kerran hermostuu ja varoitusnäppäys tulee. Tai pikkukoira alkaa varautumaan koirapuistossa kun isommat jyrää sen ..aluksihan sekin näyttää ok:lta sitten ehkä alkaa pitämään enemmän puoliansa..ja sitten on jo epävarmaa napsuntaa..ja omistaja ihmettelee asiaa tai toisinaan reteilee että onpa tomera...vaikkei ole huolehtinut laumansa turvallisuudesta. jne. Balanssi on säilytettävä kaikessa ja eleet tunnettava.
aivan, tuo on totta! Omaani olen retuuttanut paikasta toiseen, pennusta lähtien. Se on telminyt isojen kanssa, sekä pienien. On saanut melkein kaviosta kun ei ole uskonut, on vuosikkaat orivarsat ajanut tämän laitumeltaan pois.. eli koira on kyllä saanut nähdä ja mennä, mutta itse olen aina ollut mukana siinä. Eli pääasiassa jäänyt ne hyvät kokemukset monista muista roduista, sekä osaa olla toisten eläinten kanssa. Varsinkin vuoden ikäisenä vielä sieti lapsiltakin mitä vain, nyt menee omaan rauhaan jos alkavat liikaa repimään tms.. omia ei siis ole, mutta vieraiden :) tässä olen tiukan linjan aina pitänyt, koira saa olla niiden kanssa, viihtyy ja tykkää leikkiä, mutta raja on lapsillakin. Monet vanhemmat ylistävät "voi tuota teidän koiraa, se ei välitä vaikka meidän pikku Ville roikkuu sen hännässä" Olen aina sanonut suoraan, että meille tai koiraa on turha syyttää jos se joskus näpäyttää, kipu se on silläkin ja kaikkea ei todellakaan tarviste sietää. Tämä on jostain syystä monella vaikea uskoa. Yritän verrata, että eihän lapset saa meitä aikuisiakaan silmiin tökkiä, meidän jalkoja purra, huutaa korvaan yms.. mutta jollain tapaa ajatellaan, että koiralle se on sallittua. Tässä minä pidän jyrkän linjan, jos vanhemmat eivät kiellä lapsiaan, minä kiellän. En halua sitä vahinkoa, että koira joskus näykkäsee ja sitten tulee välirikko ja koiraa luullaan hulluksi!
ja sama homma muualla, kyllä omistajan tehtävä on luoda ne rajat missä on hyvä olla. Olimme kerran puistossa ja siellä oli vähän äkäisempi tapaus, koirani antaa takaisin jos päälle käydään, muutoin yrittää selvittää välit tai minä tulen ja päätän miten siellä käyttäydytään. Tässä koira vähän arasteli ja tiesi, että tappelemaan ei ruveta, joten kiehnäsi vieressäni, eikä alkanut muidenkaan kanssa juoksemaan. Joten jos iso, ns.vaativampi rotu alkaa hannaamaan ja ehkä hieman pelkäämään ja pystyi hakemaan turvan minulta, niin tiesi, että äiti ei anna kiusata isojakaan poikia :)
heh täytyy sanoa että meillä on hyvin pitkälle samat periaatteet mitä tulee koiriin.. :)