Olen nyt joutunut sellaisen dilemman eteen, etten osaa päättää, kumpi lopetus runossani olisi parempi. Kyseessä on siis japanilainen tanka, joka on sidottu tiukasti tavutukseen 5/7/5/7/7. Alkuosa kuuluu seuraavasti:
"Yksinäisyys – niin
raskas, vaan on sitäkin
keveämpi se
kun hän joskus saavuttaa"
Vaihtoehdot viimeiseksi seitsentavuiseksi riviksi siis ovat:
"sen jonkin nyt puuttuvan."
TAI:
"puuttuvan ystävyyden."
KUMPI?
"Yksinäisyys – niin
raskas, vaan on sitäkin
keveämpi se
kun hän joskus saavuttaa"
Vaihtoehdot viimeiseksi seitsentavuiseksi riviksi siis ovat:
"sen jonkin nyt puuttuvan."
TAI:
"puuttuvan ystävyyden."
KUMPI?
Vastaukset 4
Vanhimmat
jälkimmäisestä enemmän.
"sen jonkin puuttuvan"
alkuperältään rakkaus ;
pieni vaikeus nousee
"puuttuvan ystävyyden"
vähän estoinen...
ei sinänsä sulje pois rakkautta,
minä nyt vain rakastan...
No nyt olen löytänyt vastauksen, jonka antoi muuan opiskelijatoverini. Vastaus on EI KUMPIKAAN. Viimeinen rivi kuuluu seuraavasti:
"tuon jonkin nyt puuttuvan."
lopetus "tuon" : )
antaa enemmän vapautta
mikä millekkin...