Olen äiti, jolle lasten onni ja hyvinvointi on tärkeintä maailmassa. Annan paljon rakkautta ja hellyyttä. Kannatan lapsikeskeskeistä kasvatusta. Meillä on selkeät säännöt, mistä pidetään kiinni. Asiat ratkaistaan pääasiallisesti puhumalla. Tarpeen vaatiessa lapsi voi joutua jäähylle. Minulle lapset tulevat aina ensin. Ja haluan, että välimme pysyvät aina hyvinä ja että lapset uskaltavat ja haluavat vielä aikuisinakin tulla
luokseni iloineen ja suruineen.
Olin yksinhuoltaja, kunnes tapasin nykyisen avopuolisoni. Muutimme yhteen ja minusta on alkanut vakavasti tuntua, että tein pahan virheen. Nyt en tiedä mitä tekisin. Ajattelen eroa joka päivä.
Koska mieheni ei ymmärrä ja on jopa vihainen minulle lapsiin liittyvistä asioista. Miehen mielestä olemme lasten kanssa liikaa kiinni toisissamme. Miehen mielestä lasten on joka hetki käyttäydyttävä täydellisesti (olemalla hiljaa ja huomaamattomia). Mies pakottaa syömään, esim. työntämällä puuron nenään, jos lapsi ei aukaise suutaan. Kotiäitiys hänen mielestään on hukkaan menevää kun en ole tienaamassa.. Hän puuttuu minun ja lasten toimintaan, arvostelee ja huutaa minulle ja lapsille kuin alamaisilleen...
Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Muutanko lasten kanssa pois? Mistä saan muuttoauton, miehet, asunnon.. kun ei minulla ole rahaa?
luokseni iloineen ja suruineen.
Olin yksinhuoltaja, kunnes tapasin nykyisen avopuolisoni. Muutimme yhteen ja minusta on alkanut vakavasti tuntua, että tein pahan virheen. Nyt en tiedä mitä tekisin. Ajattelen eroa joka päivä.
Koska mieheni ei ymmärrä ja on jopa vihainen minulle lapsiin liittyvistä asioista. Miehen mielestä olemme lasten kanssa liikaa kiinni toisissamme. Miehen mielestä lasten on joka hetki käyttäydyttävä täydellisesti (olemalla hiljaa ja huomaamattomia). Mies pakottaa syömään, esim. työntämällä puuron nenään, jos lapsi ei aukaise suutaan. Kotiäitiys hänen mielestään on hukkaan menevää kun en ole tienaamassa.. Hän puuttuu minun ja lasten toimintaan, arvostelee ja huutaa minulle ja lapsille kuin alamaisilleen...
Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Muutanko lasten kanssa pois? Mistä saan muuttoauton, miehet, asunnon.. kun ei minulla ole rahaa?
Vastaukset 74
Vanhimmat
Jos mietit asiaa jo joka päivä, lähde menemään ja ÄKKIÄ, ennkuin olet tottuneessa ansassa ja lapsesi korjaavat sadon heikkona itsetuntona ja mielen vikoina.
Käy sosiaalihuollon kautta ja selvitä tilanne. Eli varaa aika sosiaalineuvojan (-ohjaajan) luo ja kerro olevasi suhteessa jossa miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa ja että haluat pois. Asiat järjestyy varmasti tätä kautta.
Käyttää ruumiilista väkivaltaa: Tukistaa, hakkaa, rankaisee viemällä tavaroita, laittaa arestiin. Tätä olen nähnyt ympärilläni ihan tarpeeksi. Nyt ne on jo aikuisia ja haavat ei parane ajankaan kanssa: Sinä olet aikuinen et siihen kuole jos lemppaat miehen elämästäsi. Näin pelastat lapset ja itsesi.
Mies on narsisti ja haluaa alistaa sinut sekä lapsesi. Lähde äkkiä kun v ielä kerkeät.
Katso vaikka elokuva Fanny ja Alexander siinä mietittävää sinulle. Vaikka se on mielikuvitusta se on hyvä esimerkki -
Tuollainen mies ei ole kyyneleittesi arvoinen, lapsesi ovat !
Siinä se sitten onkin.
Miten voit olla kotiäiti kun sinulla on lapsia elätettävänä. Joutuuko sinun avopuoliso elättämään sinunkin lapset ? Etsi heti työpaikka . Ei ihme jos riitoja tulee . Olen itsekkin yh-äiti . Asutn yksin tyttäreni kanssa . Kävin töissä koko ajan . Sitten muutin yhteen miehen kanssa jolla ei ollut yhtään lasta . No pian syntyi yhteinen lapsi . Menin heti äitiysloman jälkeen töihin . Pian ostettiin avomieheni kanssa omakotitalo . Sen jälkeen alkoikin riidat ja päädyimme eroon . Minä otin molemmat lapset ja muutin omaan asuntoon. Kävin töissä koko ajan joten se helpotti minun ratkaisua muuttaa omaan asuntoon. Jos etsit aluksi töitä ja sitten omaa asuntoa niin kyllä se siitä alkaa elämä hymyilemään sinullekkin . Äläkä vaan etsi uutta miestä siitä tulee vaan uusia vaikeuksia.
hoksannut seurata miehen käytöstä perheesi kanssa ennen yhteen muuttoa? Tutustuitko häneen ollenkaan? Miten tuollaiset asiat voi tulla yllätyksenä?
Samalla tavallahan sinulla sitä rahaa on kuin yksinhuoltajanakin, ei se ole este lähteä pois huonosta suhteesta. Eikö sinulla ole ystäviä tai sukulaisia avuksi muuttoon?
Hänen käytöksensä oli aivan erilaista ennen yhteenmuuttoa. Ja ei kai sitä voi todella toista tuntea, ennenkuin hänen kanssaan elää arkea? Se on niin eri asia kuin rakastuneiden yhteiset viikonloput. Vaikka esititkin vain kysymyksiä, esitän silti tähän väliin, että nyt ei kaivata piikittelyjä.
"Samalla tavallahan sinulla sitä rahaa on kuin yksinhuoltajanakin". Eli ei minulla ole muutamaa tonnia muuttoon, takuuvuokraan jne. Ja itseasiassa (uskon itse tietäväni taloudellisen tilanteeni paremmin) nyt rahaa on vähemmän. Ei yh lisiä tai muitakaan tukia. Mutta enemmän mm. ruokamenoja kun useampi henkilö taloudessa.
kyllähän saat nuo kaikki samat lisät ja tuet sitten kun asut taas yksinhuoltajana. Takuuvuokraankin on tietääkseni mahdollisuus saada sossusta apua.
Kai teidän rakastuneiden yhteisissä viikonlopuissakin oli lapset mukana? Ja kai sitä nyt seurustellaan pidemmän aikaa ennen yhteenmuuttoa varsinkin kun perheeseen kuuluu lapsia? Kyllä se toinen ihminen pitää aika hyvin tuntea, ennen kuin ottaa lasten kanssa saman katon alle. Tarkoitukseni ei todellakaan ole piikitellä, vaan ihmettelen miten voi sanoa ajattelevansa aina ensimmäisenä lapsia ja sitten muuttaa yhteen miehen kanssa jota ei tuon vertaa tunne.
Sääli, että nykyisin on tapana niin nopeasti muuttaa avoliittoon. Ennen oli ennen, mutta pitkä kihlaus ja miettiminen oli ihan aiheellinen aika, varmasti monelta murheelta säästyttiin.
Täällä on paljon niitä, joilla on neuvoja sossusta ja lastensuojeluviranomaisista. Eiköhän joku heistä voi antaa ohjetta miten saat oman asunnon ja voit muuttaa.
Lasta (eikä aikuistakaan) ei koskaan saa kohdella alentuvasti, pakottamalla, huutamalla jne. mitä avokkisi harrastaa. Hänestä ei ole isäksi lapsillesi.
Muuttoauton saat muuttofirmasta, se ei ole ongelma enää sitten, kun sinulla on paikka minne tavarasi viet.
haksahdin aikanaan yh-na rakastumaan nopeasti ja menemään naimisiin vähän samanlaisen miehen kanssa kuin kerrot. Tämä mies oli myös ihana ja huomaavainen ja ah, niin komea. - Mutta kun todellinen arki alkoi, niin tajusin tämän uuden aviomieheni luonteen todellisuuden - hän oli joka asiasta lapsiille mustasukkainen. Minun olisi pitänyt huomioida ensisijaisesti joka asiassa hänet.
No, pikaerohan siinä tuli. Ja sain asiani järjestykseen (kiitos läheisten sukulaisieni ja ystävieni) ja elämä jatkui sitten tasapainoisempana. Nyt lapseni ovat jo aikuisia, heillä meni koulut ja opiskelut hyvin. Kaikki lapseni ovat työelämässä ja kahdella on jo oma perhe. Joten tsemppiä sinulle ja hyvää jatkoa elämääsi ja lapsillesi.
Ps. Käsitin kyllä, että lapsesi ovat aivan pieniä ja olet kotiäiti mutta, jos he ovat jo hieman isompia niin hae lapsillesi päivähoitopaikkaa ja mene töihin. Suosittelen myös opiskelua ja jonkun ammattitutkinnon hankkimista - kas opiskellakin voi vaikka on lapsia. Ja kuten joku sanoi aikaisemmassa kirjoituksessa, sosiaalivirasto auttaa, jos tarvitset toimeentulotukea tai uuden asunnon muuttamisessa. Hae apua, älä jää paikallesi suremaan, tulevaisuus varmasti muuttuu paremmaksi, kun pidät myös itsestäsi huolta.
Pane miehesi ymmärtämään, mitä tarkoitat. Kysy, haluaako hän muuttua vai haluaako, että sinä ja lapset lähdette? Asiaa ei toki tarvitse esittää näin jyrkästi. Oletko selittänyt miehellesi, että läsnäoleva äiti on lapsen turva, kiinteät suhteet kaiken hyvän elämän perusta?
Kun ei ole omia lapsia, voi luulla kaikenlaista väärää. Mies voisi mennä isille tarkoitetulle leirille tai lasten kanssa perhekerhoon ym. Jos teillä on muuten hyvä yhteinen elämä, ei sitä kannata romuttaa - etenkään jos miehesi on valmis muuttumaan. Onko hän käynyt rakkaaksi ja tutuksi lapsille? Haluaisiko hän onnistua isänä? Et kerro, kuinka kauan hän on ollut mukana perheessänne. Ei voi olettaa, että (etenkään) mies heti osaisi alkaa kasvaa kasvattajana. Lapsillekaan ei ole hyväski joutua heitetyiksi uudesta tilanteesta toiseen.
Muista, että miehillä yleensäkin on heikommat taidot näissä asioissa kuin naisilla. Tietääkö hän, mitä odotat häneltä lasten suhteen? Voihan olla, että hän ei uskalla edes myöntää tuntevansa itsensä avuttomaksi, jos lapsi esim. ei syö, koska pelkää sinun pitävän häntä kehnona. Hänen omat isäkokemuksensa saattavat olla hyvinkin hataria ja perustua puoleksi kuviteltuini, epämääräisiin sohaisuihin.
Olethan ystävällisesti selittänyt kantaasi tähän asiaan? Hakekaa apua. Näytä miehelle tämä ketju ja puhukaa siitä, mitä nämä asiat hänen mieleensä tuovat. Kriisisssä on aina myös mahdollisuus. Suomalainen nainen pärjää aina - tarpeen tullen muuttaakin vaikka omin voimin.
Kiitos kaikille vastanneille.
Monia tuntuu "vaivaavan", että lähdin lasten kanssa "tuntemattoman miehen" matkaan. Tätä asiaa selventääkseni, meillä oli suhde 2 vuotta ennen yhteenmuuttoa. Ja toki lapset oli aina paikalla kun oltiin yhdessä. Mutta arki saman katon alla toi aivan uudet puolet esiin. Asiat jotka oltiin keskusteltu läpi, olivatkin aivan toisin käytännössä.
Nykyinen kasvatus on täys p......a. Joka ikinen päivä saa lukea miten puukotetaan, hakataan jne.
Et todellakaan ole mitään sitä hyvää, mistä alussa puhuit, ellet vie lapsia pois tuosta tilanteesta. Ota yhteyttä sossuun, saat sieltä apua ellei tulosi riitä. Teit lapsille pahimman mahdollisen tempun muuttamalla tuollaisen miehen kanssa yhteen ja vain itse voit sen korjata.. ensi kerralla otat sit selvää miehestä ennen ko mietit edes yhteenmuuttoa. Tee selväksi että teillä on oma elämänne ja omat tapanne etkä hyväksy miehen asennetta. Jos mies työntää puuroa lapsen nenään, niin väliin ja rikosilmoitus..
NYT JÄRKI PÄÄHÄN!!
lapselle huutaminen ja työntää puuroa nenään eikö se vie häneltä itsetunnon jos mokä ja lisäksi mielnterveyden..alistaminen ja tuo kamala käytös...eli yht heti joko lastenvalvojaan tai TYRVAKOTIIN suoraan...siellä ei tarv olla heti rahaa he auttavat sinut alkuun asunnon hakua myöden ja tuet mitkä sinulle kuuluu..ei sinu todellakaan tarvitse tuollaista katsella ei tarvinnu minunkaan..nyt n 20v hengittänyt vaapaasti ja poikani kiittävät ..kaikki on hyvin.monesti käy just noin ei tunneta...eli aikaa se vie 2v ei kerro mitä se käytäntö on sit arjesssa...minä olen ottanu opiksi..ja elämä on nyt ihanaa...kotiini en päästä ketään huutamaan komentamaan alistamaan...heit jos huomaan oireita sellaisesta suhde on ohi...kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
minä autan kyllä muutossa.elän omakotitalossa hyvinkäällä minulla on 3 lasta 4v 7 ja 9 täällä.minkä ikäisiä lapsia sinulla on,olen hellä ja sosiaalinen kumppani t jouni
Kiitos kauniista ajatuksistasi. Olen tässä "ulkopuolinen" mutta arvostan ajatuksiasi
auttamisessa. Sanoinhan että kunnon miehiä on myös olemassa. Onnea jatkossa !
Jummi..nyt nainen ota ja häivy.En ikinä antais yhdenkää saparon puuttuu minun ja lasteni väleihin.Ei tervettä touhuu ollenkaa..muuta ja kiireest...
Onpas avuttomia vanhempia, että pitäisi textailla tänne Suomi24.
VOI HYVÄ KEVÄT.
koskaan anna sinulle anteeksi, jos et nyt välittömästi heitä sitä jätkää pellolle! Niin että hyvästi vaan hyvät välit lapsiisi. Tuskin tulevat aikuisina sinulle huoliaan kertomaan, jos et nytkään heistä välitä!
Sinun lapsia ihan samalla tavalla kun hänet on väärin kasvatettu eli ei otettu lapsena huomioon ja lapset pitäisi olla hiljaa ja heidän mielipiteitä ei kuunnella niinkuin -60 luvulla oli tapana koska itse olin -60-70luvulla lapsi niin itse kasvatan lapseni ihan eritavalla kuin minua yritettin kasvattaa joka ei aina onnistunut. Lapset saa sanoa omat mielipiteensä ja niitä myös pitää kuunnella mutta rajat täytyy olla että perusturvallisuus on. Ei lapsilta voi vaatia kokoajan korrekstia ja hiljaista käytöstä koska tulee patoutumia jos ei pääse energiaansa purkamaan ja totettamaan. Ei muuta kuin äkkiä oma asunto ja mies kierrätykseen.
Nyt alat tekemään päätöksiä ja luovut tuollaisesta miehestä.
Siitä ei seuraa kun harmia. Itse olen kokenut vastaavaa ja
kadun lopun elämääni että seurustelin sellaisen ihmishirviön kanssa.
Se jätti minuun jälkensä ja poikiini jotka olivat herkässä murrosiässä
silloin. Tulet pärjäämään elämässä, nykyinen tilanne tuo vaan lisä
murheita elämääsi. Säilytä se rakkaus mikä sinulla on lasten kans, se on
arvokasta, et tarvitse tuollaista miestä, ja on olemassa hyviäkin miehiä,
sinun täytyy vain jaksaa odottaa. Toivon kaikkea HYVÄÄ SINULLE JA
ERIKOISESTI LAPSILLESI !
Laita lapset ja itsesi etusijalle ja jätä mies, sillä ei tuosta hyvä seuraa itsellesi ja lapsillesi. Mene pyytämään apua seurakunnasta tai sosiaalitoimistosta. Osaavat ainakin neuvoa asiassa sinua. Ei ole hyvä kärsiä tuota miestä, sillä se voi tuottaa vahinkoa lapsillesi heidän loppu elämäkseen.
on suomalaisperheille tyypillinen ns. "henkinen ilmasto": iloton, synkkä yleistunnelma, jännittyneen vittumainen yleinen pahaolo kaikissa perheenjäsenissä...alkoholismia, huutoa, mielenterveysongelmia........ 80% suomalaisista on patologisesti ilottomia reppanoita...
Sehän on tärkeintä- lapset ovat ekana aina ja "kaikkialla".Minä en ymmärrä aina "kasvatusta jossa"lapselle ei anneta tilaa olla lapsi?" Olen seurannut hieman nuissa keskusta raitsikoissa asiaa.
JK.Itse olen "viimevuosisadalta".Sinun on uuden avokin kanssa keskusteltava asioista ja myös kuunneltava häntä,ehdottomasti.
Yhteiskunnan pitäisi koko YH-lisä poistaa ja maksaa sen verran että tulee toimeen yksinhuoltajana ja ei siten rasiteta parisuhdetta sillä että heikennetään taloudellista tilannetta sen vuoksi kun parisuhde parantaa elämänlaatua. Sama kun voittaisit arvalla uuden auton ja leikattaisi sen vuoksi toimeentuloasi, että joutuisit joko myymään sen voittamasi auton, tai elämään ankeammin. Kyseessä olisi silloin autoton-lisä jonka olisit joka tapauksessa tarvinut elämiseen.
Koko systeemi tarvitsisi matematiikkaa ja jos raha ei yhteiskunnalla riitä, niin leikkauksia yhteiskunnan lumetyöpaikoista.
Tuosta kasvatuksesta sen verran että jos asiat ratkeavat puhumalla, niin mies toimii väärin. Tosin kyllä ääntäkin voi joskus korottaa jos ei tottele. Kannattaisi tarkastella tilannetta niin että ajatteleeko tuo mies lasten parasta joissakin asioissa. Se on aika ratkaisevaa. Keskustele asiasta miehen kanssa ja kysy voisiko kokeilla hillitä itseään ja sinäkin yrittäisit sitten uhrata miehelle enemmän aikaa. Se yhdessä oleminen on tasapainoilua ja kompromisseja asioiden välillä jotta elämä olisi mukavaa. Kysy mieheltäsi jos vaikka paperille laittaisitte asioita mistä kiikastaa ja neuvottelette ja teette kompromisseja.
Mutta jos tunnet ettet todellakaan tule tuon miehen kanssa toimeen, niin onhan sinun päästävä lasten kanssa pois.
Eikö ole ystäviä ketkä auttaisivat sinua tilanteessasi?
voiha nenä kaikkien kanssa ei voi olla.tutustutaan ja mietitään ratkaisu t jouni
Ei kannata tuhlata elämäänsä huonon miehen "alaisena".
Eikö joku ystävä tai sukulainen voi auttaa muutossa. Asunnon hankkiminen onkin sitten toinen juttu.
lapsesi ovat riesa hänelle.Jätä heti hänet jos lapsesi ovat sinulle rakkaat.Tätä neuvoa et kadu.Jos miestä tarvitset ei häntä kotiin tarvitse tuoda saathan yksinhuoltajana kaikki edut lasten rahamenoihin .
Hieman ärsyttää kun täällä suomi24:ssa on aina semmoinen ilmapiiri, että jos joku on ongelmissa, niin helpoin ratkaisu annetaa: ero. Jostain syystä aloittaja kuitenkin tänne kirjoitti. Hän edelleen välittää miesystävästään, mutta ajattelee kuitenkin lastensa parasta. Lapset ovatkin tärkein, mutta niin on parisuhdekin! En millään halua nyt puolustella miehen käytöstä, mutta siihen voi löytyä myös ihan järkeenkäypä syy. Miehellä ei ole lapsia. Hän ei ole aikaisemmin joutunut tekemisiin lapsien kanssa. Hän ei ymmärrä vanhemman velvollisuuksia ja kasvatusta. Hän ratkaisee ehkä ongelmat omalla tavallaan ja ehkä sillä ainoalla tavalla, jolla hän osaa ne ratkaista. Sen sijaan, että potkisit miehen pellolle (joka tietenkin on ainut viisas vaihtoehto, ellei mies muutu), kokeile keskustelemista. Anna hänelle kirjoja ja lehtiä liittyen lasten kasvatukseen ja keskustelkaa (toisianne mitenkään arvostelematta) tämmöisistä "ongelma"-tilanteista ja kuinka ne pitäisi mielestänne hoitaa. Mielestäni teidän kannatta nyt oikeasti aloittaa keskustelemalla. Nostatte kissan pöydälle joko kahden kesken tai sitten jonkun parisuhdeterapeutin kanssa.
Jos keskustelu ei auta tai se tie on oikeasti käyty loppuun asti, tee selväksi miehelle, että haluat erota, jos hän ei muutu. Ennen kuin muutat muualle, niin tee selväksi puolisollesi, miksi.
paskaa! Onko sinullakaan lapsia, koska asetut tuossa niin selvästi öykkäröivän miehen puolelle?!
Lapset tulevat ykkösenä ja luulisi olevan kirjoittamaton laki, ettei yhteen muuteta sellaisen kumppanin kanssa, joka ei osaa suhtautua toisen lapsiin asiallisesti. Se, ettei ole omia lapsia, ei ole mikään puolustus! Eikä ole uuden kumppanin asia alkaa kurittaa ja pomottaa huushollissa, vaan se on lasten oman äidin tai isän asia näyttä mallia, miten toimitaan - ja jos uusi kumppani ei tähän suostu, tilanne on hyvin yksiselitteinen: ulos!
Täysin turhaa lätinää, että aloittajan pitäisi antaa jotain "luettavaa" ym - myöhäistä rypistää, kun on jo housuissa ja lapset kärsivät vieraasta tyrannista kotonaan. Kotonaan, jonka pitäisi olla se turvapaikka maailman tuulia vastaan!
Aloittajalle: ota itseäsi niskasta kiinni äläkä ole avuton! Ketään ei taivasalle jätetä lapsien kanssa ja muuttoapuakin järjestyy - heti huomenna otat yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimeen ja that's it. Lapsesi ovat kärsineet jo aiemmin erostasi heidän isästään - sinun vastuullasi on jatko!
Itse olen yksinuoltajana ja työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosia ollut.
Turha puhua,että yksinhuoltaja saa vaikka mitä tukia..x-mieheni ei maksa elatusmaksua..sen saan vain minkä valtio maksaa..lapsilisä ja muutaman kymmen euroa yksinhuoltajalisää!
Työkyvyttömyyseläkkeeni on pieni,kun tein lapset maailmaan,opiskelin tai tein yöllä postinjakoa muutamat tunnit,että voin hoitaa lapset kotona pienenä.Tai tein osa aikaista työtä.Nyt olen työkyvytön ja yksinhuoltaja.
Jskus olen saanut jotain apua leiriin lapselle tai jotain muuta harkinnan varaista kenkää tai semmoista..Harrastukset lapseni on joutunut jättämään,vaikka koulussa liikunta 10 hänellä.Minulla ei ole varaa harrastuksiin.Hän haluis jalkapalloa kesällä,mutta jäsenmaksut ja tarvikkeet..matkat..liian kalliita ,,en pysty maksamaan niitä.Jääkiekossa hän olis hyvä,mutta yksinhuoltajana ei ole varaa..tarvikkeet ,,jäsenmaksut,,matkat..turha puhua, että yksinhuoltaja saa sitä ja tätä..Enää en ole edes kysynyt tukea lapseni harrastuksiin,kun se on niin vaikea saada,ainakin tämän alueen sosiaalitoimistossa.Tunnen,et minun lapseni on jätetty "heitteille"..Minulla sairaskulut vie vähäisetkin eläkkeeni.
Tämä on todellista "hyvinvointisuomea"
On määrärahoja tuollaiseen tilanteeseen.
Olen itse saanut mm. pojan pyörään, että pääsi kouluun ja uimahalliin kasan sarjalippuja, joita on ahkerasti käytetty.
Toimeentulopuolelta sitä et saa, mutta lastensuojelusta mahdollisesti.
Lapsi kärsii tilanteestasi vaikka onkin viaton ja siinä tilanteessa apua saa.
Pyydä ihmeessä.
On kyllä liuta järjestöjä joista voisi kysellä ja varmaan apuakin löytyisi. Hyvät harrastukset ovat erittäin tärkeitä !!!!!!!!!!!!!!!!
Vahvistusta sinulle toivon todella, että pääset sopusointuun asian kanssa. Kyllähän näyttää tosiaan siltä, että avomies on mustasukkainen. Se on harmillista, että hänellä ei riitä rakkautta ja kunnioitusta lapsiasi kohtaan.Henkilökohtaisesti en hyväksy miehen käytöstä juuri tuossa asiassa.
Kannattaa asia selvittää hänen kanssa, ja tuoda esille mitä mieltä olet hänen käytöksestä.
Jos todella haluat tyypistä eroon, ota yhteys sosiaalitoimistoon.
Ja hankit töitä, siitä se lähtee. Kyllä suomessa nainen pärjää.
Ala heti järjestää sinun, sekä lastesi elämää kuntoon! Selvitä asiat miehen kanssa ja muuta pois. Ei se voi mahdotonta olla. Kannatan tuota koulutus-ideaa. Mitä nopeammin aloitat, sitä vähemmän vahinkoa ehtii tapahtua.
Minä en kannata koulutusideaa ...vielä. Jos äiti haluaa ja jaksaa olla lasten kanssa kotona, kannattaa olla niin kauan kun se on mahdollista. Sitten kun nuorin on 3v ja tuki loppuu, ehtii hyvin vielä kouluunkin. Kouluttautuminen kannattaa ellei ammattia vielä ole tai töitä alan löydy.
normaali asetelma,johon loppuu rakkaus !
Keskity lapsiin vain. Tukea tulee joka puolelta, jos rehellisesti haet.
Rauha kodissa on tärkeintä kaikille. Älä anna ns. toisten (avopuolison tmv.) hyppiä nenällesi. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää oikeasti, mikä on sinun perheesi (lastesi) paras juttu.
Lähinnä tulee mieleen mustasukkainen suhde.
Ompa tosi ikävä tilanne.Miehesi on tullut mustasukkaiseksi lapsillesi,eikä varmaankaan itse
sitä tiedosta,eikä myönnä.Perheterapiasta saattaisi olla apua tällaisissa tilanteissa,mutta
yleensä toinen osapuoli ei halua siihen lähteä.
Tässäpä en näe paljon vaihtoehtoja:Sinä olet lastesi ainut ja paras äiti.Itsesi ja lastesi takia
on varmaan viisasta lähteä näin haavoittavasta suhteesta.Usein käy niin,että uusi puoliso on
tosi mukava lapsille,tasan siihen asti ,kun se oma sitten syntyy.Silloin alkaa syrjintä ja pois
lähteminen on vielä vaikeampaa,muttei mahdotonta silloinkaan.Voimia Sinulle tehdä oikea
ratkaisu!Kuka sitten pitää lasten puolta,jossei oma äiti!(toki myös isä!)
Onpa sulla soppa nieltävänä!! ja säälin sun lapsia,kun joutuvat tuommoista elämää elämään.Otapa nyt järki käteen ja mieti,mihin alistat lapsesi.Mene vaikka soskuun pyytämään apua,jos et itse osaa hoitaa asiaa.Sano,että lasten takia asian on muututtava.Herää nainen ennenkuin on liian myöhäistä! Et anna miehesi terrorisoida teitä,hänellä ei ole mitään oikeutta huutaa sinun lapsillesi!Kukaan ei heitä puolusta ellet sinä.
Ëi noista ole mikään syy eroon. Jatkat vaan ja koetat pehmentää miehesi särmiä pikkuhiljaa. Ihme ajatuksia nämä nykyajan kotkotukset, että heti kaikkiin pieniin erimielisyyksiin ja riitoihin haetaan lääkkeeksi eroa.
kotkotuksiahan se on, kun nainen ei enää olekaan nyrkin ja hellan välissä.
Nuo tyypithän hakee rikkonaisia ihmisiä... "kiinnisidottuja", niinku esim me yh:t ollaan. Ei lastenhoidolta jää aikaa ku hetken ihmetellä tapaamisissa jotain oudolle tuntuvaa piirrettä... ja kukapa meistä ei haluais olla onnellinen... kuka ei rakastuneena anna toiselle virheitä anteeks... erikseen nämä täydelliset ihmiset, joita täällä pyörii...
Mikään, MIKÄÄN ei oikeuta lasten huonoon kohteluun, jos sen annat tapahtua on ihan sama ku itse sen tekisit... Suomessa on tarpeeks mielenvikasia, tunnevammasia pahantekijöitä... Jos et itseäs rakasta, ni rakasta edes lapsias...
Mielummin yksin, kun huonon miehen kanssa, olen minäki läksyni oppinu!
ihmisten täytyy tuotaa... siivellä eläjät ei pärjää
Mistä ihmeen kummasta te naiset aina löydätte tuollaisia miehiä....ai niin,tavalliset suomalaiset miehethän eivät kelpaa,pitää olla baarikärpänen tai joku hörhö....
asu sellaisen tyrannin kanssa. Lastesi hyvinvointi ja mielenterveys pitäisi olla päivän selvä asia. Lapsesi kärsivät suunnattomasti tällaisesta ja heidän itsetuntonsa järkkyy pahasti. Kyllä lapset pitää olla aina etusijalla ,miehen saa tässä tapauksessa pistää ulkoruokintaan,. Mene hakemaan sosiaalitoimistosta tai lasten valvojalta ohjeet miten toimit, Kerro siellä totuus , mitään kaunistelematta. Lapset on niin vähän aikaa pieniä, joten heillä pitää olla harmooninen elämä. On se aivan törkeetä jos puuroa tunketaan nenään , uskomatonta....
Kokemusta vastaavasta myös minulla. Elämämme lasten kanssa parani huimasti, kun heitin kaverin pellolle. Lapset tulevat aina ykkösinä, lasten kustannuksella kukaan äiti ei omaa kivaa hae. Yhteys sosiaalineuvojaan, niin muutoasiat järjestyy. Saatte paremman joulun koko perheelle. Tuollaisen tyrannin takia ei omaa eikä lasten elämää kannata pilata.
juuri kuin minun kynästäni kirjoitettu :o. Tuollaista hel...:ä jouduimme minäkin lasteni kanssa kokemaan. Ero pyöri mielessäni jokapäivä kolmen vuoden ajan. Kunnes tein ratkaisuni ja lähdin lasten kanssa pois. Todellakin mies huusi kuin alamaisilleen..."minun kodissani minä määrään" omassa kodissani saan tehdä mitä haluan tai olla tekemättä" "viekää koirille ruuat" peskää pyykiy, tiskatkaa" ja jos lapset tai minä emme tehneet niinkuin mies käski niin seuraava huuto oli "te ette saa enää seuraavaa ruoka annosta tässä talossa"
Kolme pitkää vuotta minä odotin, toivoin ja rukoilin, että tästä selvitään ja huomenna koittaisi parempi ja valoisampi huominen. Jossain välissä asiat sujuivatkin hyvin, mutta kohta palattiin samaan paskaan.
Tuollainen räyhääjä on narsistinen persoona, eikä hänen kanssaan kannata keskustella mistään, sillä se ei johda mihinkään. Lähde pois, lastesi tähden jos et itsesi.
Miehelläsi ei ole mitään oikeutta kävellä ylitsesi saati sitten huutaa lapsillesi. Aina rahaa saa jostain, vaikka sossusta, jos ei muu auta.
Muuta todellakin pois jos haluat että lapsesi ovat sinulle tärkeitä. Pikkusiskona seurasin sivuta kun siskoni muutti miehen kanssa yhteen joka lopulta paljastui aivan muuksi ja siskoni myönsi sen itsekkin lopulta kun eroon hänestä pääsi. Hekun asuivat yhdessä niin siskoni lapset eivät saaneet tulla omasta huoneestaan koskaan pois, kuin pyydättäessä.Kaikki piti lautaselta syödä tai se syötettiin vaikka itkien. Onneksi siskoni pääsi tästä miehestä eroon äitini ja minun avaulla. Tsemppiä sinulle ja ota yhteyttä sosiaalitoimistoon sieltä kyllä apua saat.
Haet apua sosiaalatoimistosta ja muuta pois . Miehesi on väkivaltainen vaikka ei vielä ole käyttänyt väkivaltaa. Sanojesi mukaan lapsesi ovat sinulle kaikki kaikessa, niin silloin sinä todellakin laitat lapset etusijalle!!!!
Olet juuri oikeilla jäljillä lasten kasvatuksen suhteen.Älä anna avopuolisosi sitä pilata vaan pakkaa kamat
mahdollisimman nopeasti,ennen kun suurempaa vahinkoa syntyy.Omaan kokemukseen pohjautuen,sinä olet sitten kumminkin se joka hoitaa lastesi pahoinvoinin myöhemmässä vaiheessa.En voi uskoa että avopuolisosi tukis edes sitä kun ei arvosta sinun kasvatus työtäsi kotona.
Ota selville onko paikkakunnallasi ensikotia sinne pääset ja he tukee sinua asunnon hankinnassa ym.Ellei ole niin ensikotia ole niin sosoiaalitoimisto on joka auttaa.
Asialla olisi kiire koska aistin henkisenväkivallan merkkiä ja aste jopa fyysisenkin.Miks muuksi sitä voi tulkita jos on ns. pakko syöttämistä ja uskon että tiedostat sen itsekin.Kerro sosiaalitoimistossa rehellisesti mitä tapahtuu miksi tahdot nopeasti asunnon ja lapset tuollaisen kohtelun ulottumattomiin.
Toivon voimia ja turvallista tulevaisuutta sinulle ja lapsillesi
pienten lasten äiti ole sitten mieluummin yksin kuin heti uudessa suhteessa kun edellisestä on eronnut? Harva mies toisen lapsia katselee hyvällä silmällä, tietysti aluksi voi lupailla vaikka kuun taivaalta, mutta kun arki alkaa, niin todellisuus astuu kuvioihin. Lapsille kannattaa eron jälkeen muutaman vuoden rauhoittumis aika antaa eikä uutta miestä siihen heti völjätä. Varsinkin jos pieniä muksuja on, niin harkintaa on syytä käyttää. Omat huushollit on paras ratkaisu jos välttämättä seurustella haluaa. Tällä s24 palstallakin on paljon, siis tuolla treffipuolella 3-5 lapsen äitejä jotka ovat eroamassa ja heti jo uutta kehiin!! Ei siis entisestä kunnolla erossa ja uutta haikaillaan sekavaan elämän tilanteeseen.
sää oot hyvä esimerkki naisten kokonaisvaltaisuudesta typeryydestä..tsiisus
Minun elämäni narsistisen ihmisen kanssa päättyi vuosi sitten. Olin hänen kanssaan yhdessä seitsemän tuskallista vuotta. Luotin aina parempaan huomiseen mutta sitä ei koskaan tullut. Minulla oli poika siinä rinnalla edellisestä avioliitosta joka asui meillä joka toinen viikko. Nyt tämän eron jälkeen poikani joka on nyt 19v. on kertonut minulle miten tämä mies on vaikuttanut häneen ja hänen tuleviin suhteisiinsa (tyttöjen kanssa) minua suorastaan hävettää että olen lapseni antanut kokea kaikkea pahaa mitä hän ei ole ennen kokenut ja siitä kuinka hän kärsi tämän miehen käytöksestä niin minua kuin häntä kohtaan. En voi antaa itselleni anteeksi että uskoin sinisilmäisenä kaikkeen. Olin typerä. Olen sitä mieltä että lähde siitä. Yritä saada yksi asia kerrallaan järjestykseen määrätietoisesti ja varmasti, vaikka se vaatii sinulta nyt voimia, mutta uskon, että kun kaikki on takana niin olet tyytyväinen päätökseesi. Lapsille on tärkeää että on turvallinen ilmapiiri ja niitä kohtaan ei kukaan vieras ihminen käsittele huonosti. Tämä on niille kova paikka ja voi vaikuttaa vielä pitkään heidän elämäänsä. Joskus pitää tehdä päätökset lapsien vuoksi. Voittehan jatkaa seurustelua kuitenkin eri asunnoissa jos siltä tuntuu. Olen sitä mieltä, että ihmiset muuttavat aivan liian äkkiä yhteen toisen ihmisen kanssa eron jälkeen. Lasten pitäisi saada turvallinen ja hyvä kasvuympäristö tulevaisuutta varten. Voihan sitä seurustella vaikka asutaan eri osoitteissa. On harvoin, että elämä onnistuu eron jälkeen vieraan ihmisen kanssa jossa on lapsia, se vaatii isoa sydäntä molemmilta ja siihen meistä kaikista ei vain ole. Toivon onnea kaikille päätöksille mitä sitten päätätkin.
ihan nyt sait kirjoituksellasi niskakarvat pystyyn!
Ihan oikeesti, kuvauksesi perusteella saa sellaisen käsityksen, että kyseessä on henkinen väkivalta ja jka lähentelee ruummillista väkivaltaa....työntää puuroa lapsen nenään... hei haloo!kuka mies on parisuhteen arvoinen.... joka noin kohtelee lapsia! Eli, toivottavasti snä otat lusikan kauniseen käteen ja hankkiudut eroon mosesta tyrannista!
Tuttu tilanne..Minulla vaan jatkui samanlainen elämä liian kauan. Nyt jälkeenpäin olen huomannut lapsissa, nyt jo aikuisia, katkeruutta heidän kasvatuksestaan. Kyseessä oli heidän oma isänsä joka käyttäytyi lähes samanlaisesti. Puuroa nenään ei sentään työnnettty, mikä kuulosti kyllä kauhealta. Onko mies lastesi kanssa joskus ilman sinua? Mitä lienee silloin tapahtunut?
Usko minua ja lähde pois. Lähteminen ei ehkä ole helpoinmpia hommia, mutta tee se vaikka millaista vastarintaa se herättäisi miehessäsi.
Oikeasti, se ei ole niin yksinkertaista.
Mikä teitä vaivaa. Suu on ja kieli suussa.
Kuinka helvetin tyhmiä naisia täällä on. Jos joku käsittelisi mun lapsia tuolla tavalla, hän lähtisi samalla sekunnilla. Jos sä osaat ottaa miehen, niin kai sä nyt osaat siitä erotakin. Otitko miehen vaan siksi että talous olisi parempi. Mene töihin, jätä mies äläkä valita. Mä kyllä todella ihmettelen kuinka "uusavuttomia" naiset nykyään ovat.
Onneksi ei ole nais huolia, otan naisen vain silloin kuin tarvin seuraa...
Oma isäni toimi hieman samaan tyyliin. Ensin teki ja oli muutaman vuoden siinä rinnalla, sitten alkoi ryyppäämään, pahoinpiteni äitini joskus,lähti pois ja jatkoi ryyppyä.
Aloitti uuden suhteen, teki toisen lapsen ja jatkoi samaan malliin.
Hän haukkui äitiäni, siskopuoltani ja siskopuoleni äitiä huoraksi, lutkaksi ja miksi milloinkin.
Minuakaan hän ei juuri koskaan auttanut, mut olin kuitenkin hänelle hieman parempi kuin siskoni, äitini ja siskoni äiti. Elareita ei maksanut koskaan.
Minusta tuli erittäin väkivaltainen, siskoni yritti tappaa itsenä nuorena 2 kertaa ja muutenkin meistä tuli jotenkin kieroon kasvaneita. Tätä paskaa olen nyt yrittänyt itsestäni saada pois, jotta minusta kasvaisi oikea kunnioitettava mies ja nyt alan mielestäni olla ytimessä (33v)
Vinkkini sinulle...jätä se mies nopeasti tai lapsistasi tulee oikeasti sairaita !
Apua kai saat sosiaalitoimistosta...en tiedä kertokaa joku muu !
Kommentoimatta asiaa mitenkään muuten... Sossuun vaan lasten kans ja ne järjestää kämpän tiukassa tilanteessa tosi nopeesti. Jossakin onnistuu jopa samanpäivän aikana jos yhdessä elo on pahasta lapsille, tai olet lasten kanssa koditon jos et saa kämppää. Sitäkautta saa apua takuu vuokriin ja oikeestaan aivan kaikkeen pakolliseen jos muuten ei ole varaa. Jos aikuinen yksin jää ilman kattoa päänpäällä hänelle voidaan osoittaa lähimmän sillan alusta, mutta aina jos on lapset mukana niin hommat järjestyy. Mikään jokapaikan ainainen ratkasu se sossu ei ole, mutta sillon jos muuten on asiat huonosti ja uhkana mennä vielä huonommin saa sieltä vähimmäis avun pahimman yli.
Sen verran kuitenkin että... Pisemmän päälle varmasti on lapsille hyvä mennä päivähoitoon ennen kouluikää. Siellä oppii paljon ryhmässä toimimista ja olemista mikä on sitten koulussa ja myöhemminkin elämässä välttämätöntä. Saat myös itse mahdollisuuden alkaa opiskella ja siirtyä työ elämään jolloin taloudellinen tilanne muuttuu ainakin hiukan valoisammaksi. Joskus nimittäin on sekin aika että lapsesi ovat niin isoja että pärjäävät päivät itsenäisesti ja lopulta lentävt pesästä. Toivottavasti sinulla on siinä vaiheessa muutakin kuin kotiäidin arki.
Ongelma on iso ja vakava.
Mietin sellaista, että onko se yhteenmuutto tosiaan ollut sitten hänellekin liian rassaavaa...Käytös on jostain syystä muuttunut, ehkä vähän molemmillakin, eikä se aina ole huono juttu.
Asioilla on tapana nousta kolmanteen potenssiin, jos niitä ei oikeasti puhumalla hoida, vaan nielee kaiken ja kerää painetta.
En nyt aivan hirviönä pidä miestäsi, voihan tuosta kirjoituksesta päätellä myös sen, että hän osallistuu lastesi esim syöttämiseen tai ainakin kovasti yrittää.
Ei se helppoa ole, kun kyseessä eivät ole omat lapset.
Toki hermojen polttaminen lasten vahingoksi ei ole mukavaa ollenkaan.
Tiedän, että meillä kaikilla on vähän erilainen kipukynnys, myös miehillä ja naisilla.
Mitkä ovat sinun omat odotuksesi kaiken suhteen ja ovatko ne tilanteeseen sopivia? Järkeviä?
Välillä lapseni ovat sukulaiseni perheessä "siedätyshoidossa" koska heillä on todellakin kovempi kuri.
Itse en niin välitä, mutta kyllä monessa tilanteessa hikoilen verta, kun katson oman kasvatustyöni tulosta, eli pikkuisen sellaista kuritonta ja ystävämeinikiä, vaikka aikuinen olenkin...
On aina helppo kiinnittää huomio toisen virheisiin huomaamataa omiaan.
Kyllä lasten kuuluu olla tärkeitä, ehdottomasti ja heidän hyvinvointiaan ja lapsuuttaan pitää suojella.
Mitä sitten tekee parisuhteessa, jos lapset menevät kaiken edelle ja ohittavat kaikessa kaiken?
Ei se aivan niinkään mene, kumppanisi saattaa nähdä myös sinussa ärsyttäviä piirteitä ja perusteluita.
On oltava aikaa myös teille aikuisina ja sinun on oltava tasapuolinen avopuolisollesi, joka on kuitenkin halunnut kanssasi yrittää ja myös lapsesi siten hyväksynyt.
Minä en viihtyisi ehkä päivääkään kolmantena pyöränä, ulkopuolisena ja ilman oikeuksia.
Kannattaa nyt miettiä vakavasti, ei maailma pursua miehiä tai ihmisiä, jotka ovat valmiita kasvattamaan ja elättämään "vieraita" lapsia, se on kova juttu monelle. Ainakin ilman oikeuksia, vain velvollisuuksia.
Niin ihania kuin lapset ovatkin.
Olen muuten itse yh-isä ja lapset ovat minulle todella tärkeitä.
En ole seurustellut pitkään aikaan, koska keskityn omaan elämääni ja lasten hyvinvointiin.
EX aiheutti sellaisen taudin koko perheelle, että vieläkin lapsille terapiat menossa.
Ilkeitä ihmisiä on maailmassa, mutta vain osa on ikuisesti sellaisia.
Kyllä siihen vaikuttaa kovasti elämäntilannekin, työllisyys ym.
No, jos asiasi menevät enemmän vinksalle, huolimatta siitä, että olette PUHUNEET, niin silloinhan ei auta kuin poismuutto, ja takuuvarma rauha.
että missä lasten oikea isä on?
Mikä hänessä oli vikana?
Kasvattaako hän lapsia?
Niin moni mies kelpaa lompakoksi, muttei muuhun, sen olen tässä nykymaailmassa nähnyt kavereiden yrittäessä seurustella naisten kanssa, joilla on lapsia entuudestaan.
Anna satanen ja poikaa et sitten mene komentamaan.
(vaikka menis pitkin seiniä)
Lapsetkin oikeasti reagoivat ja käyttävät hyväkseen tilanteen, jos siihen aikuinen antaa mahdollisuuden.
Esimerkki.
Kaverini vei töistä mennessään karkkipäivän karkit lapsille ja kun hän pyyti viemään sovitusti roskapussin roskikseen, vastaus oli: "haista v****, sä et kuule mua komenna"
Niin, ole siinä sitten asiallisesti, varsinkin, kun äitinsä vielä huusi lasten aikana samat sanat.
Ei voi kuulemma pakottaa, vaikka onkin näin sovittu, ja sinä et kuule mun lapsia määräile.
No.
Minä olen nähnyt kaikenlaista ja olen siksi pidättäytynyt suhteista lasten suojelemiseksi uudelta noita-akalta.
Lasten äiti nimittäin oli ihan poliisitutkinnassa vakavien asioiden takia, vaaaaaan lapsen sana aikuista "muistamatonta" deekua vastaan ei riitänyt, syyllisyyttä se ei poista, myöskään koskaan lasten silmissä.
Aikuisten välinen keskustelu ja asioista sopiminen, vastaantuleminen tuntuu vain olevan niin vaikeaa nykyään.
Avioeroon riittää vihainen katse töistä tullessa, ja eikun paperit vetämään.
Itse olen asioita todella keskustellut ja neuvotellut ja koska asia säilyi ihan mahdottomana, ei ollut muuta ratkaisua, kuin avioero ja poismuutto... siihen otti voimakkaasti kantaa myös esim. lastensuojelu.
En siis muuta voinut ja hyvällä omallatunnolla voin sanoa että loppuun asti yritin.
Tee sinä sama ja jos ei muuta todellakaan voi, niin sitten se poismuutto.
Kyllä asioita voi sopia ja sovitella.
Jos avokillasi ei ole omia kersoja, tuskin se on helppoa hänellekään- omia visioitaan yrittää ajaa läpi. Ehkä oma erosi lasten isästä heijastuu kuitenkin häneenkin, tuskin olette asiaa saaneet käsiteltyä rakentavassa hengessä uutta suhdetta rakentaessanne. En minäkään naishenkilönä osaa ottaa vastaa tätä uuden suhteen "ihanuutta"- jos laitan ruokaa, ei maistu, jos jotain muuta, kohautellaan olkapäitä, yms., eli ei ole kaikupohjaa varovaisille yrityksilleni. Olen kyllästynyt, enkä edes yritä enää, hitto kun pitäisi olla toisen mielen mukaan omassa kodissaan- olkoon kukin omalla laillaan. Jos ei toinenkaan osapuoli osaa, ei kai toinenkaan. Isi hössöttää poikansa eteen ostaen pelejä, pelejä ja pelejä, roskaruokaa ja turhaa hösötystä. Ei sitäkään kukaan "muka täysjärkinen" kauaa jaksa. Elämän pitäisi saada sujumaan arkea kunnioittaen, ei sen kummemmin. Jos olet kuvitellut että uusi kumppanisi on isä lapsillesi, ei se ole kuitenkaan ihan niin, luulisin. Kuka osaa ottaa vastuuta toisen tekemistä mukuloista, suren myös uuden avokkisi puolesta.
Pitkä koulu on tämä elämänkoulu, emmehän vain syyllistä...kannustamistakin on olemassa.
Ajattele. Avokillesi syntyi uusperhe ilman pihtisynnytystä. Jos olisi yhteisiä, ehkä olisi helpompiakin aikoja??? - ja käsityksiä lastenkasvatuksesta.
(puhun siis kuitenkin vain kokemuksen rintaäänellä, ekan avioliittoni pakettiin kuului tinttaanen tytteli mukana, eron jälkeen uudella mussukalla on kahden oman poikani lisäksi tämä yksi "aarre" joka ei minulle valitettavasti oikein avaudu....)
Semmoista se on, elämä.
Onko käynyt mielessä, että koko ketju on vitsi:)
ei varmasti ole vitsi... tiedän itse kokemuksesta että ei ole...
olin suhteessa 8 vuotta ja niistä asuimme yhdessä 3 vuotta... mies oli täysi tyranni... muutettuamme yhteen, hän löi minun lastani, koska lapseni ei osannut läksyjään ekalla luokalla... hän myöskin määräili ja uhkaili aina kun mahdollista... kuka lyö lasta, joka ei ekalla luokalla osaa tehdä läksyjään... kysyn vaan... onneksi olemme päässet tästä miehestä eroon, mutta lapselleni jäi tästä kokemuksesta ikuiset traumat... lapseni ei enää hyväksy, että ottaisin itselleni uuden miehen, koska pelkää miehiä... itse tästä nyt kärsin myös, mutta parempi olla ilman miestä kuin aiheuttaa lisää tuskaa lapselleni...
Joten sinä joka sanot, että ketju on vitsi... painu helvettiin...
Ota yhteys sosiaalivirastoon ajantilaukseen ja tilaa aika, mahdollisimman pian...siellä alkaa asia purkautumaan.
Suomessa ei äitiä ja lapsia laiteta kadulle, saat toden-näköisesti asunnon ja toimeentulotukea, kannattaa kertoa asiat siellä just niinkuin ne on....KYLLÄ SIELTÄ APUA SAA!!!!
Älä vaan ihmeessä/ole niin hullu että jäät tohon katsomaan mihin asiat kehittyy, koska se on selvää että asiat ei aiinakaan parempaan päin mene.
Sinä pärjäät itse lastesi kanssa parhaiten, ei siinä mitään armeija koulutusta tarvita.....työntäköön puuron omaan nenäänsä!
Laita se sekopää pihalle! Kyllä lapsen täytyy saada olla lapsi...
näyttää. En missään tapauksessa jatkaisi suhdetta, jos olisin sinä. Miehen omat asiat eivät ole kunnossa, kun huutaa ja on jopa väkivaltainen työntäessään puuroa nenään. Ei ainakaan tippaakaan rakkautta. Todennäköisesti tilanne pahenisi ajan kanssa. Omakohtaisia kokemuksia ex-avioliitosta. Miehelläni oli muita naisia ja käyttäytyi kotona tuolla tavoin. Purki omat ongelmansa minuun ja lapseemme. Erohan siitä tuli ja suuri helpotus, vaikka ero sinällään ei ole kenellekään helppo. Kelasta saat varmaan rahallista tukea muuttamiseen. Sen takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. Yritä järjestää asiasi kuntoon.
Mielestäni on aika panna asiat tärkeysjärjestykseen. Lapset on olleet ensin ja niin pitää ollakin.
Tunge sille ukolle puurolautanen naamalle, että tietää miltä tuntuu.
Kunnon miehiäkin löytyy aikanaan, nyt keskity lapsiesi (ja omaan ) hyvinvointiin.
Minä en edes miettisi asiaa. Sehän on aivan selvää, että lasten ei tarvitse kärsiä mielenvikaisista ihmisistä. Sen verran täytyy olla itsekunnioitusta, että tuommosta kohtelua ei ota osakseen. Ukko pihalle ja omaa elämää elämään.
Se huutokasvatus on merkki siitä, ettei miehesi pysty parempaan.
Se on ikävää, että hän samalla tuhoaa hiljaa koko ajan lapsiesi tulevaisuutta. Ei kunnon kansalaisia kasvateta huutamalla vaan rauhallisesti keskustelemalla opetus menee paremmin perille.
Huuto vain pelottaa ja ärsyttää.
Ehkä miehesi haluaa olla pelottava peikko.
Jos et pysty itse takaamaan lapsille turvallista elämää, niin silloin astuu huostaanotto kuvioon! Ja tämä on täysin totta!
Puuron tunkeminen nenään täyttää jo väkivallan kriteerit! Ole viisas ja ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan, sitä kautta voit saada vuokratakuudet, toimeentulotuet, muuttoavustuksen jne. Muuta pois, ennen kuin lapsesi ja sinä itse olette saaneet korjaamattomia traumoja! Voit sitten vaikka seukata tämän hirviön kanssa, jos on vaikeaa olla yksin. Mutta yhdessä asuminen ei kannata.
Sanot, että he ovat sinun lapsiasi. Itse en ole kieltänyt, komennellut, yms vaimojeni lapsia. Siis ekalla oli lapsi, mutta me teimme kaikkea kivaa. En koskaan ollut ankara hänelle. Samoin nykyisellä vaimollani oli ja lapsi valmiina, mutta hän sai hoitaa sen puolen. Omia lapsiani olen kyllä komennellut, vaikka yritän olla kiva, mutta joskus vaan on pakko.
Älä jää odottamaan. Mene kunnan sosiaalitoimistoon ja pyydä apua. Miehet ei lähtökohtaisesti siedä naisen aikaisempia lapsia ja on siksi erittäin vihamielinen ja mustasukkainen. Oman kokemukseni mukaan hukkaat lapsesi masennukselle ja itsemurhayrityksille jos jäät siihen. Lapset vieraantuvat sinusta ja ajattelevat että se mies oli sitten tärkeämpi kuin he. Mitä kauemmin odotat että tilanne muuttuisi niin sitä vaikeampaa siitä on lähteä ja sitä enemmän lapsesi ja sinä kärsitte.Miestä ei muuta mikään ja pahimmassa tapauksessa itseltäsikin loppuu voimat puolustaa lapsiasi ja antaa heille heidän tarvitsemaansa rakkautta huolenpitoa ja välittämistä.