Kovasti oon kiinnostunut suojelusta mutta en tiedä siitä oikein mitään. Mutta voinko aloittaa harrastamaan suojelua normaalina kotikoirana olleen 1.4kk vuotiaan uros saksanpaimenkoira kanssa? Miten tämä homma toimii alsuta loppuu? jos joku viitsisi kertoa! :)
Suojelu
saku ja tyttönen
29869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Suojelu on palveluskoiralajeista ohjaajalle ja koiralle kaikkein vaativin, eikä yleensä suositella aloittamaan palveluskoiralajeista sillä. Suojelussa hallinnan ja tottelevaisuuden merkitys on korostunut, koiran pitää korkeassakin vietissä tehdä mitä käsketään. Tuon ikäisen koiran pitäisi tottelevaisuusliikkeet osata jo hyvin, jotta sen treenaamisessa suojeluun olisi järkeä, koska treeneissä ei voida edistyä jos koira ei liikkeitä osaa. Lisäksi suojelu vaatii koiran luonneominaisuuksilta hyvin paljon, ja sen valinta lajiksi pitäisi ottaa huomioon jo pentuetta valittaessa, on siis mahdollista ellei peräti todennäköistä etteivät koirasi ominaisuudet lajiin riitä.
Maalimiestä tuskin löydät jos et lupaa tähdätä kokeeseen. Suojelukokeeseen kuuluu peltojälkiosuus ja tottelevaisuusosuus joista saa molemmista kolmanneksen pisteistä. Jos koirasi on vain kotikoirana ollut niin tuskin olet sille kokeenomaista jälkeä ja tottelevaisuutta opettanut.
Jos nyt haluaisit suojelua kuitenkin harrastaa, niin sinun pitäisi ensin kouluttaa koirasi tottelevaisuus pitkälle ja lisäksi tietysti jälkeä. Voit tietysti käydä kokeilemassa maalimiehellä olisiko koirastasi lajiin mutta varsinaista suojelutreenausta ei kannata aloittaa ennen kuin tottelevaisuus on pitkällä.
Mihin tavallinen perhekoira tarvii suojelukoulutusta..?? Onko vaan mahtavaa ...
Älytöntä...
mielipide kysymyksiä, mutta miettinyt samaa. Vaikka itse olen kokeillut koirani kanssa melkein kaikkia lajeja, niin suojelu on täysin tämän ulkopuolella. Eikä kyllä koirani luonne tähän edes pystyisi. Hyvää tässä on se, että niiden kanssa treenataan kunnolla, koirat ovat erittäin tottelevaisia, mutta Suomen kaltainen hyvinvointivaltio.. niin joku mulla laittaa miettimään mihin tätä tarvitaan. No, ystävälleni tulee virkakoira koulutettavaksi, tämäkin huumepuolelle, jos olisi poliisille mennyt, niin suojelua harrastamaan. Tämän ymmärrän. Mutta mihin oikeasti normaali perhe sitä tarvitsee??
Suojelukoe on saksanpaimenkoiran rodunomainen koemuoto, saksanpaimenkoirajalostusta ei voi tehdä ilman suojelukoulutusta, sillä saksanpaimenkoiran rotumääritelmän vaatimia luonneominaisuuksia ei voida mitata muilla palveluskoiralajeilla. Suojelua on harrastettu Saksassa jo yli sata vuotta, aivan rodun luonnista lähtien. Saksassa pentueen rekisteröinnin ehtona on suojelukoetulos molemmilla vanhemmilla (muitakin vaatimuksia on).
Ota yhteyttä lähimpään alajaostoon, ( löytyy liiton sivuilta) niin kertovat sinulle enemmän. Lisäksi lue kaikki suojelusta ja muista osa-alueista liiton sivuilta.
Käy katsomassa alajaoston tottis, jälki ja purutreenit, saat kuvaa mitä lajiin kuulu, ja mitä vaaditaan koiralta ja ohjaajalta. Rankka laji, vaatii treenikertoja 4-7 viikossa jos kilpailla haluaa, mutta myös opettaa koiranlukutaitoa, täsmälisyyttä ja montaa muuta asiaa.
Onnea jatkoon:)
"Ota yhteyttä lähimpään alajaostoon, ( löytyy liiton sivuilta) niin kertovat sinulle enemmän."
Tai sitten eivät ja jos niin kyseenalaista kuulemasi.
"Lisäksi lue kaikki suojelusta ja muista osa-alueista liiton sivuilta."
Materiaali mitä luet voi olla vanhentunutta. Palveluskoiraliitolta kannattaa kysellä aiheesta enemmän, saat asianmukaista ja faktoihin perustuvaa tietoa.
"mutta myös opettaa koiranlukutaitoa, täsmälisyyttä ja montaa muuta asiaa"
Käytkö opettelemassa em. asioita harrastamalla koirasi kanssa "suojelua"? Jo on aikoihin eletty.
väkäväkä. Happamia sanoi kettu kevähällä. Tekstinlukutaito kateissa??
Koira ei ole liian vanha 14 kk iässä, silloin voi aloittaa hyvin vielä. Ota tosiaankin rohkeasti yhteyttä lähimpään alajaostoon, kyllä ne siellä kertovat enemmän ja opastavat eteenpäin.
Älä pelästy ennakkoluuloisten höpötyksistä.
Tuon ikäinen koira on oivallisessa aloitus vaiheessa. Ei tarvitse osata alussa, kun menet liiton alaosaston treeneihin, siellä kyllä neuvotaan alkuun.
Itse olen perheellinen, enkä pysty treenamaan kuin kerran viikossa, se on ollut ihan sopiva määrä ja tulostakin on tullut.
Reippaasti vain alkuun, kiva harrastus, harrastusten joukossa.
Älä tosiaankaan anna ennakkoluuloisten peläyttää itseltäsi kivaa harrastusta.
Faktahan on, etteivät rotujärjestön alajaostot hyväksy suojelukoulutuksiinsa kuin tiettyjen kenneleiden koiria,mikäli omistajan pärstäkerroin miellyttää ja että jäsenmaksurahat millä ammattimaista koulutusta pitäisi saada menevät vanhojen harrastajien omaanpussiin lopulta. Kannattaa todella ottaa selvää asioista käytännössä ennenkuin pistää omaisuuttaan likoon tuohon suohon..
Mene purkamaan katkeruuttasi muualle, faktasi ovat valheita.
Kyllä alaosaatot ottavat koiran kun koiran. Testaavat koiraa, ja jos on kehityskelponen, saa paikan, jos vapaata on, tai pääsee jonoon. Jos koiralla on selkeästi puutteita, niin ei oteta ryhmään, ja se kerrotaan kyllä perusteiden kera, ja jo koiria harrastanut näkee sen itsekkin, jos näin on.
Myös jalostustarkastuksiin ja rohkeuskokeeseen treenaavat pääsee ryhmiin, kun reilusti kertoo koiran tavotteet, eikä haaveile kuuta taivaalta, eli on realistinen tavotteidensa kanssa.
Ihmisillä on kummia skitsoja alajaostoista. Sakemanniporukka on mukavaa ja auttavaista sakkia, kun näyränä menee haluten oppia lajiesta ja rodusta.
"jos on kehityskelponen, jos vapaata on, tai pääsee jonoon."
-suurin osa joutuu jonoon, joka on loputon, eri asia on myös moneksiko vuodeksi on kohtuullista jättää koirakko "jonottamaan" jotain sellaista mitä ei koskaan tule
"Jos koiralla on selkeästi puutteita, niin ei oteta ryhmään"
-jos omistajan pärstäkerroin ei miellytä tai olet eri mieltä testaajan/maalimiehen kanssa ei oteta ryhmään
"Ihmisillä on kummia skitsoja alajaostoista."
-miksihän?:D
Suojelu on kaikille osapuolille vapaaehtoinen harrastus, ei semmoisten ihmisten kanssa ole kenekään pakko treenata joiden pärstä ei miellytä. Vaikea ymmärtää?
"8 516.10.2010 18:16
Suojelu on kaikille osapuolille vapaaehtoinen harrastus, ei semmoisten ihmisten kanssa ole kenekään pakko treenata joiden pärstä ei miellytä. Vaikea ymmärtää?"
-johan lohkes totuus vihdoin eli näinhän se menee, kuten jo aiemmissa viesteissäkin on todettu
Toimin suojelumaalimiehenä, mutta vain harrastusmielessä. Minä en ainakaan ota ryhmääni ainuttakaan henkilöä jonka kanssa en tule toimeen. Katson että minulla on, ei vain oikeus, vaan myös velvollisuus, sekä itseäni, jotta ryhmääni kohtaan valita ulos ne henkilöt joiden kanssa en tule toimeen.
Kuitenkin toivotan teille kaikille kivoja treenejä, omissa ryhmissänne.
Millaisten ihmisten kanssa et tule toimeen/jätät ryhmän ulkopuolelle, tarkentaisitko?
Tämä on huuhaata, että KAIKKI alaosastot ottavat koiran kuin koiran. Se on niin sisäänpäin ja kapeakatseista sisäpiirin toimintaa, että oikein vaikea kuvitella sellaisia ihmisiä koulutuskentän ulkopuolelle. Vielä vähemmän ymmärtämään muitakin sosiaalisia taitoja kuin koiran lukutaitoa. Pikku-Hitlereitä/maanpäällisiä Jumaloita, tietysti oman mielestä. Ei kukaan itsenäinen aikuinen ihminen muuttaa pärstää sen takia, että maalimies siitä tykkäisi. Raukkamainen asennevamma! Linjat, kennelnimet ja Facebook kavereineen on todellinen syy.
Harrastuksessa pitää sietää myös toisia aikuisia ja eriävillä mielipiteillä olevia ihmisiä tai sitten ei saa olla ALAOSASTON maalimies vaan pyörittää omaa ryhmää omilla varoilla.
toivottavasti et ole SPL-maalimies.
Totta sekin, että harva pääsee ryhmään jos koira aivan koulimaton, asenne:mulla nyt ei oo aikaa reenata, mä oon hyvä, koira p..ka jne. Ryhmät ovat niin täynnä, että tottakai katsotaan onko koirassa JA ohjaajassa potentiaalia. ja jos ei tule toimeen molarin kanssa, eikä yhteinen sävel löydy, on se molempien ajan haaskausta. Samoten jos reenimotivaatio ole kohdillaan, turha viedä treeniaikaa muilta.
Pointtini olikin, että kysyvä ei tieltä eksy, ja ehdottomasti kannattaa käydä alajaoston treenejä kattelemassa ja kyselemässä ryhmäpaikkaa. Ei ne paikat itseltään tuu, töitä joutuu tekemään asian eteen.
En kumminkaan usko, että jos on potentiaalinen koira, että EI päsisi ryhmään, jos asenne kohdillaan. Monelle tuottaa vaikeuksia ymmärtää, että kaikista koirista ei ole suojeluun, eikä kaikista ohjaajista ole lajiin.
Jaaha, noin sinun mielestäsi. Oma mielipide kannattaa aina tuoda julki..mutta mitenkäs ne useat kymmenet jos ei jopa sadat liiton jäsenet, jotka on jätetty ryhmien ulkopuolelle VAIKKA sekä koirasta että ohjaajasta on löytynyt potentiaalia jonkun muun kuin sen ainakaikestakaikentietävän spl- molarin mielestä, olisiko pärstäkertoimella sittenkin jonkin näköinen vaikutus valintoihin?
... voi auttaa.
Meillä ainakin järjestettiin ensin pentueen testaaminen ja siitä sitten katseltiin treenipaikkaa omasta kohdin maata. Maalimiehelle ei silloin päästy, mutta oppilaalle päästiin. Tässä nyt sitten koulutetaan ekaa koiraa suojelukokeeseen. Vaikeaa laji, mutta eiköhän tuo tulos tuolta 2012 tule. Jos ei vielä silloin, niin AB koe edes ja 2013 sitten kokeeseen.
Monta mahdollisuutta ja meidät on otettu hyvin vastaan, vaikka ihan aloittelijoita ollaankin.
Aivan itsekin vasta aloittanut, kuitenkin aina mukaan päässyt kun olen halunnut.
Oma asenne pitää olla kohillaan ja kentän reunalla pitää tehdä muutakin kun juoruta.
Olen käynyt puoli vuotta alaosaston treeneissä ja hieman ihmetellyt niitä ympyröitä. On todellakin tullut sellainen olo, että siellä on ihan omat ympyrät, mihin ei ole helppo päästä mukaan. Itse en ole tuntenut tuloani kovin tervetulleeksi. Esim. olen sopinut aikoja milloin minun koiraani treenataan, mutta yksin olen saanut koirani kanssa treenata, ei ole muita paikalla näkynyt. Tuntuu tosiaan siltä, että siellä on oma porukka joiden koiriin panostetaan täysillä ja sitten muu porukka (johon itse kuulun) joka roikkuu väkisin mukana. Alaosasto, jossa käyn ei kyllä ole saksanpaimenkoiraliiton alaosasto, eli kyllä tälläistä touhua näköjään eri rotujen alaosastoissa löytyy.
on eroa kun vaan otetaan puruja tai treenataan puruja ja siinä on maalimies pääroolissa ja asenne ratkaisee. olisi kauhea jos opettajat koulussa ja valmentajat urheilukerhoissa erottelisivat samalla asenteella lapsia... koiraurheilumaailmassa on sellainen asenne valitettavasti yleistä.
Tosiasia on, että suomessa on liian vähän varteenotettavia maalimiehiä. Olen suoraan kertonut pennunostajille, mitä maalimiehiä kannattaa välttää viimeiseen asti.
Sääli vaan, että monet pitää näitä samoja maalimiehiä jonkinsortin guruina...
Liian monta nuorta lupaavaa suojelunkoiranalkua ovat viimeistään vuoden iässä näiden maalimiesten käsittelyssä alkaneet väistää ja koirat ovat lähteneet joko kiertoon tai ohjaaja on saanut silmänsä auki. Ja vika on tietysti maalimiehen mukaan aina materiaalissa. Se, että kohtelee eri aloittelivia pentuja kuin kisaavia koiria, ei maalimiehen mukaan pitäsisi vaikuttaa asiaan. Ja tällaisia pokkuroidaan!
Mutta antaa homman jatkua niin kauan, että riittävän moni ihminen on joutunut kokemaan tämän saman asian kantapään kautta, ehkä sitten saadaan oikeasti muutoksia aikaan.
Itse olen myös kuullut paljon näistä harrastuspiireistä pahaa, siksi en ole itse halunnutkaan lähteä ollenkaan mukaan, vaikka kiinnostusta todellakin olisi.
Mielummin harrastan yksin koirani kanssa tai jossain kivassa kaveriporukassa treenataan yhdessä. Harrastamisen pitää olla kivaa, niin ohjaajalle kun koirallekkin!
Ja sitähän se ei ole jos joutuu kentälaidalla kuuntelemaan kun toisia arvostellaan jatkuvasti.
Saisikohan täältä treeniseuraa, tekemään jälkeä tms joskus? pk-seudulla asustellaan.
- ennakkoluulosi. Pääkaupunkiseudulla toimii monia hyviä harrastusyhteisöjä. Ihan parhaimmistoon kuuluu SPL Helsinki.
Kannattaa tutustua - harrastuskavereita ainakin riittää.
Mulla on täysin päinvastaisia kokemuksia kyseisestä alaosastosta, hyvin sisäänpäinlämpeävä porukka joka on kuulu koirakkojen eriarvoistamisesta.
....siksipä kannattaa avoimin mielin käydä tutustumassa eri vaihtoehtoihin, ei kannata ns. ostaa sikaa säkissä!
Itse olen tupelo ohjaajana enkä siis mikään lahja koiraurheilulle eikä koiratkaan ei koskaan ole olleet mitään tykkejä, mutta ongelmitta olen saanut harrastaa ja olla mukana parissakin eri porukassa ja jopa "väärärotuisten" kanssa.
Kaikista ihmisistä en niin kauhiasti tykkää, mutta ehkäpä nekään ei piittaa minusta joten tasoissa ollaan!