En tiedä mitä pitäis ajatella siitä, kun lasta yritetään ja joka kuukausi pettyy kun menkat alkaa. Että ajatuksiin ei mahdu muuta kuin ovulaation kyttääminen, kierron laskeminen, kuukautisten odottaminen -> tuleminen -> pettyminen. Sitten menkkakivuissa kärvisteleminen ja TAAS menkkojen jälkeen sama rumba. Kuukaudesta toiseen. Nytkin kp 36/27-33 (negaa kp 29 ja tänään), et eiköhän ne menkat tuu sieltä taas yhtä luotettavasti kun ennenkin.
15 kuukautta yritetty, johon mahtuu yks tuulimunaraskaus maaliskuussa. Lääkäri sanoi, et 03/11 voitais viedä tuota lapsettomuus-asiaa eteenpäin, jos ei tärppää au naturel ennen sitä. En kohta tiedä mistä sais inspistä ees yrittää tuonne asti, alkaa epäilyttää et onko tää joku hienovarainen vihjaus Yläkerran Ukolta et meidän ei ole tarkoitus saada ees lasta, vaikka perusterveitä ollaan ja oon ite 20 .
Voi kun sais kytkettyä aivot pois päältä, ettei miettis koko vauvaa. Alkaa ajatus e-pillereiden jatkamisesta taas houkutella, sais ainakin menkat säännöllisiks ja siedettävämmiks.
MITEN JAKSATTE TÄTÄ H*LVETIN AHDISTAVAA ELÄMÄÄ KUUKAUDEN SYKLEISSÄ? Joskus tuntuu että päivät menee ohi sumussa, et on yks toiveikas viikko, viikko sen jälkeen yhtä henkistä ja fyysistä tuskaa, sitten pari viikkoa sumua... ja tää sykli vaan jatkuu ja jatkuu...
15 kuukautta yritetty, johon mahtuu yks tuulimunaraskaus maaliskuussa. Lääkäri sanoi, et 03/11 voitais viedä tuota lapsettomuus-asiaa eteenpäin, jos ei tärppää au naturel ennen sitä. En kohta tiedä mistä sais inspistä ees yrittää tuonne asti, alkaa epäilyttää et onko tää joku hienovarainen vihjaus Yläkerran Ukolta et meidän ei ole tarkoitus saada ees lasta, vaikka perusterveitä ollaan ja oon ite 20 .
Voi kun sais kytkettyä aivot pois päältä, ettei miettis koko vauvaa. Alkaa ajatus e-pillereiden jatkamisesta taas houkutella, sais ainakin menkat säännöllisiks ja siedettävämmiks.
MITEN JAKSATTE TÄTÄ H*LVETIN AHDISTAVAA ELÄMÄÄ KUUKAUDEN SYKLEISSÄ? Joskus tuntuu että päivät menee ohi sumussa, et on yks toiveikas viikko, viikko sen jälkeen yhtä henkistä ja fyysistä tuskaa, sitten pari viikkoa sumua... ja tää sykli vaan jatkuu ja jatkuu...
Vastaukset 13
Vanhimmat
No mulla sama juttu et aina laskee kiertoja jne..ja sit pettyy ku menkat taas alkaa eikä oo vieläkään tärpänny. Mullakin oli tuulimunaraskaus ja sitä ennen yks keskenmeno..Tuntuu et kaikki muut saa lapsia nopeesti ja helposti mut mulla vaan kestää ja sit ku tärppi on tullu niin on käyny huonosti.. :( En pysty iloitsee muitten tuttujen puolesta ku tuntuu niin pahalta ku itellä ei onnistu. Pelottaa ettei ikinä saa lasta :( Että et oo ainut..Rankkaa tää ku jo pitkään yrittäny saada lasta eikä vieläkään oo saanu.....
Ahdistus, masennus, stressi , kaikki ne estävät raskautumista. Ala harrastaa, liikkua, hanki elämälle muutakin tarkoitusta kuin vauvanyritys. Syö monivitamiinia ja vehnänalkioöljyä ja tsadam -yhtäkkiä oletkin raskaana.
Ei millään pahalla **** , mutta yritäpä siinä olla stressaamatta ja masentumatta kun kaikki muut ympärillä sikiää ja itsellä ei onnistu niin millään vaikkaa elää terveellisesti, on nuori ja lähes päihteetön (linjalla lonkero tai kaksi viikossa)! Aika vaikeaa on olla onnellinen ja huoleton. Monivitamiinit foolihappo menee koko ajan, seksiä on mutta kun ei niin ei... täytyy kait vaan olla teko-pirteä sitten, kun masennuskaan ei ihan TSADAM-loitsulla katoa.
eikuuluplussaa, oletko yrittänyt miten kauan?
sain itse yhden kesken menon kaksi päivää sen jälkeen kun aloin käyttämään vitamiini tabletteja.. ja piti olla raskaanaoleville turvallisia. heittäkää ne romukoppaan. ja syökää hedelmiä.
Ei mitään vitamiineja purkeista. jos foolihapon haluaa varmistaa niin kauppojen hyllyiltä on löytyy mehujen sekaan laitettuna!
mut ei purkkeja!!!!!pillereitä!
loppujen lopuksi ei voi ikinä tietää minkälaisessa ympäristössä ne hemmetin vitamiinit on tehty, mistä ne hommaa sellaset ja tällaset apuaineet mitä niihin tulee ja mitä niiden apuaineiden valmistamiseen on käytetty!!!!
neuvoin erästä ystävää heittämään raskaana oleville tarkoitetut vitamiinit pois, kuukaus sen jälkeen se tuli raskaaksi!
oli purkkipillerit ehtiny siihen mennessä poistua elimistöstä!
ite en oo ikinä tuon yhden tapauksen jälkeen käyttänyt minkään laisia purkkitapletteja ja täytyy sanoa että on terveitä, reippaita lapsia, raskaus ja synnytys sujui ongelmitta!!!!
Niinpä vaikeaa se on olla stressaamatta, mun menkkakierrotkin heittelee miten sattuu ton tuulimunan jälkeen. Alettiin yrittää heinäkuussa 2010 ja meni jotain 5kk ku tulin raskaaks, mut sit tuli keskenmeno ja ei saanu alkaa heti yrittää uudestaa ja sit ku alettiin taas yrittää ni kierrot heitteli miten sattu ja oli pitkiäkin kiertoja. Sit 2009 loppuvuodesta tulin uudestaan raskaaks, mut se olikin tuulimunaraskaus ja jouduttiin tekee se lääkkeellinen tyhjennys mikä oli ihan kamala :( No nyt sit sen jälkeen ekat menkat tuli joskus helmikuussa 2010 ja nyt on taas kierrot heittelleet miten sattuu..Mun kaks viimesintä kiertoa oli nyt jotain 34, sitä ennen oli vähän pitempiäkin..Nyt sit menkkoja ei oo kuulunu ja kp on jo tänään kp 44. Attelin kohta mennä hakee jotain lääkettä millä sais noi normaaliks et vois ees onnistua...Mut kyllä on inhottavaa ku kestää ja kestää ja muut saa lapsia tosta vaan, jotkut saa vaikka ei ees haluis :(
tuli virhe tohon, siis alettiin yrittää heinäkuussa 2008.
Tuota neuvoa aina tyrkytetään, ja vaikka tarkoitus on hyvä niin se ärsyttää. Eihän stressi ainakaan hyvästä ole, eikä muutoinkaan terveydelle. Mutta ei se aina noin helppoa ole. Se, että ei tule raskaaksi voi johtua muustakin kuin stressaamisesta. Ja aika vaikea sitä on yhtäkkiä alkaa olla stressaamatta ja ajatella muuta, kun lasta on kauan yritetty. Eikä sitä tiedä johtuiko esim. jollain esimerkki tapauksella raskaaksi tulo stressaamisen lopetuksesta vai olisiko tärpännyt joka tapauksessa. Sattui vaan osumaan siihen aikaan...
Itse en alkuun stressannut, ajattelinmme, että lapsia saa tulla jos on tullakseen ja lasta ei silti kuulunut. Syynä oli jokin muu? Kaksi vuotta meni ja olin kunnolla stressaantunut kun tärppäsi! Mies ei ollut valmis vielä tutkimuksiin/hoitoihin. No onneksi niitä ei sitten tarvittu.
Olen Sua selvästi vanhempi, joten tärpin odotus voi luonnollisesti ollakin pitempi. Olen kuitenkin vielä iässä, jossa lapsenteon pitäisi sujua kohtuullisen ongilmitta - ainakin niin voisi päätellä, kun seuraa ympärillä olevia. Nyt on takana 14-15 yrityskiertoa. Vuoden yrityksen kohdalla aloin olla varma, että kaikki ei ole kunnossa. Lähdimme tutkimuksiin, jotka jatkuvat edelleen. Mieheni sperman laatu todettiin sellaiseksi, että se on merkittävästi alentunutta hedelmöityskyvyltään. Tämän tiedon myötä on pakko todeta, että jos ei lasta kuulu runsaasta seksistä ja terveistä elämäntavoista huolimatta vuoteen, niin jossain on todennäköisesti häikkää. Spermatuloksen jälkeen olen lopettanut stressaamisen mm. omasta kahvinjuonnistani, vähistä alkoholiannoksistani ja liikunharrastaksistani - tai siis niiden vaikutuksista mahdollisesti alkaneeseen raskauteen. Tästä huolimatta en ole ihmeellisesti raskautunut. Välillä tuntuu siltä, että helposti lapsia saavat eivät tajua, että ihmisissä voi olla ihan oikeita, fysiologisia ongelmia, joihin ei stressi tai stressittömyys vaikuta.
Sitten vähän rohkaisua: Olette vielä nuoria ja teillä on aikaa. Silti suosittelen tutkimuksiin lähtöä, sillä tiedän tasan tarkkaan mitä tuo raastava kierto- ja kuukautisrumba on.
jos kierto heittelee paljon, voi olla PCO. tai jos karsit kovista menkkakivuista, voi olla endometrioosi. laakariin ja mars!
kävin gynella huhtikuussa ja katto ultralla ei ollu PCO ja papa-koe otettiin ni oli normaali ja sano et kaikki oli ok
Tiedän tunteesi, olin 23v, kun aloimme miehen kanssa yrittää esikoista. Kaikki tuttavat poksahtelivat paksuiksi siinä matkan varrella, meille ei kuulunut mitään. 7 kuukautta lopulta meni ennen kuin nappasi ja saimme ihanan aurinkoisen pojan. Mies kävi yrityksen aikana lääkärissä (muissa asioissa) ja lääkäri sanoi, että meidän ikäisillämme (kummatkin alle 25v) vuoden yrityskin on aivan normaalia. Sydän vain halusi lasta niin paljon, että jokainen kuukausi oli helvettiä ja stressi niin valtava, että kellontarkka kiertoni heitteli viikoilla välillä ja tietysti nosti turhia toiveita, jotka menivät sitten taas verenä viemäriin.
Lapsemme on jo taaperoikäinen ja uskallamme nyt alkaa yrittää toista, seuraavasta kierrosta. Tänään pitäisi menkkojen alkaa, mutta tietysti eivät ala nyt, kun niitä oikein odottaa :) Olen varautunut, että puolivuotta tökitään tikulla jäätä ja sitten voi alkaa taas pillittää kerran kuussa.
Synnytyksen jälkeen kiertoni muuttui epäsäännöllisemmäksi ja piteni. Ennen se oli 28 päivää, synnytyksen jälkeen 32-35. Sattumalta kuitenkin kesällä luulen löytäneeni syyn siihen, miksi raskautuminen oli vaikeaa ensimmäisellä kerralla. Olen tyypillinen nykyaikainen nainen ruokavalion suhteen: syön vähän, vähärasvaista, paljon hedelmiä ja vihanneksia. Urheilen jokun verran. Aloimme miehen kanssa hetken mielenjohteesta karpata. En ollut ylipainoinen alkujaankaan, mutta rasvaa syömällä laihduin useamman kilon ja huomasin sen vaikuttavan kuukautiskiertoonkin. Kierto lyheni huomattavasti (25 päivään), kuukautiskivut katosivat lähes kokonaan ja aloin selkeämmin havaita ovulaation. Lueskelin netistä aiheesta ja törmäsin useasti siihen, että karppausta käytetään osittain myös lapsettomuuden hoitoon. Olen alkanut uskoa pyhästi siihen, että tie onneen löytyy yllättäen rasvasta. Kannattaa kokeilla, jos kaikki muut keinot on jo käyty. En ole ennen rasvaan juuri koskenut, joten vaikutus minuun on ollut järisyttävä: en vain laihtunut vaan kaikki masennukset ja alakuloisuus hävisivät samalla ja tilalle tuli energiaa, hiukset kiiltävät ja iho on niin hyvä, ettei rasvoja tarvitse enää käyttää. Toivon, että vaikutus on samanlainen sisältäpäin ja toinen vauva kuuluttaisi itsestään nopeasti, vaikka olen löytänyt sellaisen sisäisen tasapainon, ettei todellista kiirettä ole niin kuin ensimmäisellä kerralla. Tulkoon kun on tullakseen. Itken joka tapauksessa kerran kuussa :)
mulla on viisi ihanaa lasta olen 39v. vielä yhden olen ajatellut tehdä jos vain suinkin vaan mahdollista ei stressiä:)mutta minulla ihana rakas ystävä joka ei tule raskaaksi on käynyt kaikki tutkimukset ei pitäisi olla mitään vikaa..mutta ei vaan tärppää yritystä 2vuotta,sydäntäni särkee kun katson hänen tuskaansa,otan hänen kiukunsa vastaan on hän minulle sanonut miksi sinä tulet mutta minä en siis raskaaksi..siihen on niin vaikea vastata mitään..ja nytkin tunnen jopa syyllisyyttä kun haluan lapsen vaikka niitä onkin rakastan vaan lapsia,pelkään edes sanoa ystävälleni et lasta haluan,tai jos nyt tulenkin raskaaksi niin tiedän et hänen maailmansa hajoaa..jotenkin niin epäreilua:(soisin hänen todellakin jo saavan pikkukäärön..onneksi hänellä on ikää vasta 29v.
Kirjoituksesi voisi hyvin olla minun kynästäni. Noin kauaa emme ole yrittäneet, vain puolisen vuotta, mutta jotenkin vain luulimme sen olevan helppoa. Lähipiirissä tälläkin hetkellä neljä vahinkoraskautta. Olen 23-vuotias ja lähipiirissä on meneillään varsinainen vauvabuumi.
Minulla ei mikään muu mielessä olekaan kuin oma vauva... Mainokset tyrkyttävät vauvalehtiä, televisiosta tulee vauvaohjelmia, vauvoja siellä, vauvoja tuolla, vauvoja joka paikassa paitsi minun kohdussani. Olen jo alkanut syyttää itseäni: olisinko todella niin huono äiti, ettei minulle voi lasta suoda. Itku tulee väkisinkin ihan päivittäin, ja varsinkin silloin kun "ne" alkaa. Mieskin on pettynyt, pelkää, ettei saada ollenkaan omaa lasta ja kuvittelee suojelevansa minua olemalla puhumatta asiasta minulle. Pelkään että tämä tuhoaa liittomme.