Meillä on miehen kanssa ollut vaikea suhde..lapsia siihen suhteeseen on siunaantunut kaksi...ennen meni ihan hyvin, mutta toisen lapsen jälkeen ei todellakaan..seksiä ei ole, tuskin läheisyyttäkään..en edes tiedä rakastanko miestä enää..mies juo paljon, olemme asiasta useaan otteeseen puhuneet, luvannut vähentää mutta ei ole tapahtunut muutosta..ei edes pientä..Olemme puhuneet erostakin useasti mutta mies ei tahdo erota koska haluaa olla lasten kanssa ja kuulemma myös minunkin kanssa.Olen tehnyt selväksi etten aio katsella tätä juomista koko loppuelämääni ja sanonut myös sen etten koskaan tulisi kieltämään tapaamisia ja mielestäni esim joka toinen vkonloppu olisi aivan liian vähän.. mies lupailee muuttua mutta..noh..kai sitä nyt jokainen tietää että tod näk ei muutu...
Olen useasti uhkaillut erolla, olemme miettineet asumuseroa (emme tosin siis ole naimisissa..), olen katsellut asuntoja jne jne..mutta mitään en ole tehnyt..kävin reilu vuosi sitten muutamaa asuntoa katsomassa mutta ne tyssäsivät siihen kun minulla on luottotiedoissa merkintä joka poistuu vasta tänä talvena..eli en saanut asuntoa..
Pelottaa kuitenkin koko ero-ajatus..useat samasta tilanteesta eronneet ystäväni ovat sanoneet eron olleen suuri helpotus ja elämän olevan parempaa nyt.. heillä kuitenkin on rakkaus loppunut suhteesta..(ja siin ystävilläni on ollut sivusuhde joka onsitten ns katkaissut tikun ja helpottanut eroamista).Minä ainakin luulen rakastavani meistäni. Hän on ihana mies mutta juo liikaa ja se tulehduttaa välejä..tai en tiedä johtuuko kaikki tästä...on vaan niinsekavaa..Hän on muuttunut tapaamisestamme niin paljon..ei ota kainaloon, ei pussaile kuin "rutiinipusut", seksiäkin on aika harvoin..jos muutamankerran kerran kuukaudessa..
Haluaisin helpotusta elämääni...en joka viikonloppuista piinaa alkoholista (mieheni ei kylläkää juo kotona vaan lähtee baariin ei edes alottele kotona..) ja hellyydenturhaa kaipuuta.. Mutta samalla ahdistun asiasta että lapset olisivat erossa isästään, ahdistun ajatuksesta että hänellä olisi uusi kumppani, etten enää koskaan koskisi häneen tai saisi olla tutun tuoksuisessa kainalossa..muuttaminen ja erokeskusteletu, tavaroiden jakaminen..kaikki eroon liittyvä ahdistaa..ainoa valo mikä tästä erosta tulisi (tällä hetkellä ajateltuna) oli se ettei tarvitsisi piilotella rahoja (mies on aika tuhlari ja laittaa tilinsileeksi ajattelematta ollenkaan että milloin tulee seur kerran rahaa ja että syödäkkin pitää..), ei miettiä mitä sanoa etttei toinen ota hernettä ja saa syytä ryypätä, saisin tehdä kodistani oman näkösien, nyt kauheat riidat jopa seinien väristä herranjestas, saisin muuttaa pois tästä kutusesta kaupungista missä ei asu yhen yhtäkään sukulaista, lähemmäs vanhempiani ja sisaruksiani (jonne taas mieheni ei todellaaan halua muuttaa koska sukuni olisi kuulemma jokapäivä meillä pullakahveilla..vaikka siis ei todellakaan näin olisi..) mutta samalla ahdistaa se, että jos muutan pois täältä ja miehelle ja minulle tulisi välimatkaa useampi sata km niin miten usein lapset näkevät isäänsä..kaikista onnellisinta olisi jos asuisimme samalla paikkakunnalla..Lapset kun ovat hulluna hulluttelevaan isäänsä..enkätiedä kestäisinkö kuulla lasten ikävää isäänsä kohtaan..Ja samalla mietinsitäkin mahdollisuutta josko mies sitten tajuaisimuuttua kun muuttaisimme pois..mutta toisaalta hän saattaisikin tajuta kaiken olevan paremmin näin..ja sitten minä olisin se roikkuva ex-puoliso kuka ei halua päästää irti..
eroaminen pelottaa..tiedän pärjääväni lasten kanssa ja asuntojen kanssa loistavasti ilman isää, ohan minulle päävastuu koko kodista taloudesta ja perheestä..mutta nämä muut asiat pelottaa..
Olen useasti uhkaillut erolla, olemme miettineet asumuseroa (emme tosin siis ole naimisissa..), olen katsellut asuntoja jne jne..mutta mitään en ole tehnyt..kävin reilu vuosi sitten muutamaa asuntoa katsomassa mutta ne tyssäsivät siihen kun minulla on luottotiedoissa merkintä joka poistuu vasta tänä talvena..eli en saanut asuntoa..
Pelottaa kuitenkin koko ero-ajatus..useat samasta tilanteesta eronneet ystäväni ovat sanoneet eron olleen suuri helpotus ja elämän olevan parempaa nyt.. heillä kuitenkin on rakkaus loppunut suhteesta..(ja siin ystävilläni on ollut sivusuhde joka onsitten ns katkaissut tikun ja helpottanut eroamista).Minä ainakin luulen rakastavani meistäni. Hän on ihana mies mutta juo liikaa ja se tulehduttaa välejä..tai en tiedä johtuuko kaikki tästä...on vaan niinsekavaa..Hän on muuttunut tapaamisestamme niin paljon..ei ota kainaloon, ei pussaile kuin "rutiinipusut", seksiäkin on aika harvoin..jos muutamankerran kerran kuukaudessa..
Haluaisin helpotusta elämääni...en joka viikonloppuista piinaa alkoholista (mieheni ei kylläkää juo kotona vaan lähtee baariin ei edes alottele kotona..) ja hellyydenturhaa kaipuuta.. Mutta samalla ahdistun asiasta että lapset olisivat erossa isästään, ahdistun ajatuksesta että hänellä olisi uusi kumppani, etten enää koskaan koskisi häneen tai saisi olla tutun tuoksuisessa kainalossa..muuttaminen ja erokeskusteletu, tavaroiden jakaminen..kaikki eroon liittyvä ahdistaa..ainoa valo mikä tästä erosta tulisi (tällä hetkellä ajateltuna) oli se ettei tarvitsisi piilotella rahoja (mies on aika tuhlari ja laittaa tilinsileeksi ajattelematta ollenkaan että milloin tulee seur kerran rahaa ja että syödäkkin pitää..), ei miettiä mitä sanoa etttei toinen ota hernettä ja saa syytä ryypätä, saisin tehdä kodistani oman näkösien, nyt kauheat riidat jopa seinien väristä herranjestas, saisin muuttaa pois tästä kutusesta kaupungista missä ei asu yhen yhtäkään sukulaista, lähemmäs vanhempiani ja sisaruksiani (jonne taas mieheni ei todellaaan halua muuttaa koska sukuni olisi kuulemma jokapäivä meillä pullakahveilla..vaikka siis ei todellakaan näin olisi..) mutta samalla ahdistaa se, että jos muutan pois täältä ja miehelle ja minulle tulisi välimatkaa useampi sata km niin miten usein lapset näkevät isäänsä..kaikista onnellisinta olisi jos asuisimme samalla paikkakunnalla..Lapset kun ovat hulluna hulluttelevaan isäänsä..enkätiedä kestäisinkö kuulla lasten ikävää isäänsä kohtaan..Ja samalla mietinsitäkin mahdollisuutta josko mies sitten tajuaisimuuttua kun muuttaisimme pois..mutta toisaalta hän saattaisikin tajuta kaiken olevan paremmin näin..ja sitten minä olisin se roikkuva ex-puoliso kuka ei halua päästää irti..
eroaminen pelottaa..tiedän pärjääväni lasten kanssa ja asuntojen kanssa loistavasti ilman isää, ohan minulle päävastuu koko kodista taloudesta ja perheestä..mutta nämä muut asiat pelottaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
luulen että sinulla on nyt sellainen tilanne josta haluat eroon mutta et ole vielä tarpeeksi sisuuntunut tilanteeseen. Eli jossain vaiheessa varmaankin kyllästyt kaikkeen ja alat inhota miestä, sitten on se aika lähteä.
Toisaalta voisit hakea vuokra-asuntoa vaikka siitä läheltä ja sanoa sen sitten ukollesi tosinaamalla. Ja vaikka muuttaa sinne lasten kanssa. Joskus tämä herättää miehen, joskus se vihastuttaa miehen. Joskus ei tapahdu mitään mutta ehkä siinä tapauksessa lähtö olisi lasten ja itsesi kannalta viisasta, koska se kertoisi miehen tunteettomuudesta teitä kohtaan.
Jos hän herää tuohon lähdön uhkaan tai viimeistään lähtöön, niin sitten laitat sen selkä seinää vasten eli vaadit sen menemään hoitoon ja sitoutumaan siihen. Ja vaadit että tipattomuus on loppuikäistä (alkoholistille ehdoton) tai muuten yhteiselo ei jatku missään tapauksessa.
Kyllä aikuisen miehen pitää osata ymmärtää että on sairas (alkoholisti) ja laittaa puntariin perhe tai viina. Jollei niin sitten vain eri suuntaan, jonain päivänä olet siitä onnellinen. Usko pois.