Minä hiljaa sinua huudan.
Päiviini puhallan hehkusi.
Yössäni sinua rakastin.
Tavallani elin.
Poukkoilin sinne tänne.
Luodakseni oman kuvani.
Nyt yössäni istun.
Valvon ja puin.
Harsovaippani ylleni.
Kuin odottaisin jotakin.
Sanatonna.
Äänetönnä mietin.
Mennyttä rakastaen.
Päiviä vaihtaisi en.
Olen kuitenkin nainen.
Yössäni valvova kummajainen.
Ja rakastan hiljaisuutta.
Päiviini puhallan hehkusi.
Yössäni sinua rakastin.
Tavallani elin.
Poukkoilin sinne tänne.
Luodakseni oman kuvani.
Nyt yössäni istun.
Valvon ja puin.
Harsovaippani ylleni.
Kuin odottaisin jotakin.
Sanatonna.
Äänetönnä mietin.
Mennyttä rakastaen.
Päiviä vaihtaisi en.
Olen kuitenkin nainen.
Yössäni valvova kummajainen.
Ja rakastan hiljaisuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaunis,tunnelmallinen...onnistuit taas kirjoittamaan hyvän tekstin.
Pidän siitä kovasti,,,,,,
Sinä löysit sen runossasi !!!!!
Rakkaus voi kyllä tuoda onnen tunteen,
onnesi on kuumeista, melua tyhjästä...
Jotain puuttuu jos siinä ei ole hiljaisuutta !
Rakastat hiljaisuutta, olet löytänyt oman sisimpäsi, olemuksesi.
Kotisi ! : )
Kaunis puutarha talon ympärillä, sekä kaunis makuuhuone.
Yhden ihmisen rakastaminen todellinen vaikeus ; )
ja sekin .....
hiljaisuus rakastaa yhdessä
Ihana kummajainen !
"Ja rakastan hiljaisuutta. "
Se, joka hiljaisuuden kuulee,
kuulee myös rakkauden äänen.
Se, joka hiljaisuutta rakastaa,
tietää mitä on Rakkaus.
Se, joka yössä kaivaten valvoo,
tietää mitä on ikävä.
Sinä joka sanot:" rakastan hiljaisuutta".
Tiedät, mitä se todella on.
Minäkin matkustan kauas,
vain kuullakseni sen. Hiljaisuuden äänen.
Kuljen korpia ja saloja
etsien sitä. Hiljaisuutta.
Ei sitä riko tuulen humina,
ei peitä nuotiotulen räiske.
Sen kuulee niidenkin läpi.
---
Hiljaisuuden.
Minä olenkin kummajainen.
Minäkin rakastan sitä. Hiljaisuutta.
Hiljaisuuteen voin huutaa nimesi
ja se sulkee sen sisäänsä.
Hellii sitä omanaan,
eikä päästä sitä sylistään.
Hiljaisuus ei ole pelottava. Se on ystävä.
Uskonpa, että ymmärrät.
Olethan ihana kummajainen.
Olen ja sä tiedätkin.
Rakkastan, kaipaan ja unelmoin.
Joka yö.
Harsopukuni ylleni puin.
Ja aamunkoittaessa.
Tuulikellojen helinään.
Havahdun.
Minähän elän.
Kiitos ceero,,,,,,
Linnani vartijana rakkaus.
Tuo ihana tunne.
Sem rikkaus.
Kiitos ihanasta vastarunostasi.
Nuo sanat hennot huulilta luin,
yön pimeän päättyvän näin,
jo koittaa utuinen huomen,
päivän harson päällesi puin.
Kun olisi päivä viimeinen,
joka pimeän jälkeen jättää,
yö kirkkaana kimmeltäisi,
onnen aamu ensimmäinen
"Niin kaunis on maa.
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulussa,
kukkivat kunnaat.
Niin varjoisa maa"
Näin liidetään kohti horisontin sineä.