Tahtoisin tietää, mistä lievästi liikuntavammainen mies voi löytää naisystävän? Sinänsä olisin varmasti monien mieleen (työ korkeakoulututkinto alkoholin kohtuukäyttö tupakoimattomuus), mutta tuntuu vain siltä, että Suomesta ei tahdo löytyä suvaitsevaista naista. Lähinnä olen etsinyt kuntosaleilta, netistä ja lenkkipoluilta naista, joka osaa arvostaa ajatuksiani kömpelön ulkokuoren läpi. Toisaalta en ole mitenkään epätoivoinen, sillä kokemuksesta tiedän, että en viihdy kaikkien naisten kanssa.
Naisystävän löytämisen tuska
nytnaiseton
65
2103
Vastaukset
- Revelstoke
Kysymyksesi on hyvä. Pelkäänpä vain, että se poikii vähemmän hyviä vastauksia, mutta toivottavasti oon väärässä.
Itselläni tuo ns. muodollinen puoli (liikuntavamma, työ, korkeakoulututkinto yms.) on aikalailla vastaava kuin sinulla. Olen n. 30v mies. Ja tuota samaa tuli joskus takavuosina mietittyä paljonkin. Kaikenlaista tuli myös kokeiltua, vaihtelevalla menestyksellä.
Sanoisin, ettei mitään yhtä oikeaa väylää löytää puolisoa ole olemassa. Liikuntavammainen löytää puolison samoista paikoista ja samalla tavalla kuin vammattomatkin, siis ns. terveet. Ei siihen ole mitään taikasanaa. Jonkun ihmisen kanssa vaan synkkaa ja siitä se homma yleensä lähtee liikkeelle.
Usein sattumalla on suuri merkitys parinmuodostuksessa. Olen seurustellut muutaman naisen kanssa ja olen törmännyt heihin alunperin mm. työpaikalla, bileissä, netissä...Nykyisen puolisoni kohtasin alunperin siskopuoleni syntymäpäivillä, jonne en lainkaan mennyt sillä mentaliteetilla, että "löytyisipä sieltä mulle nainen", vaan lähinnä siksi, että satuin olemaan kesätöissä samassa kaupungissa, missä nämä synttärit pidettiin ja kyseisenä iltana nyt ei vaan sattunut olemaan parempaakaan tekemistä :)
Ja kaikki edellä mainitut naiset ovat tosiaan olleet ei-liikuntavammaisia...jos sillä asialla nyt merkitystä tässä edes on.- nytnaiseton
Nettiä ja bileitä olen itsekin käyttänyt, kun työpaikalla ei ole ketään sopivaa. Jostain syystä netissä en vaan saa vastauksia ilmoituksiini ja omiin viesteihini ei vastata. Olen kuitenkin koettanut tehdä profiilit siten, että niistä huomaa, että olen iloinen, mukava ja elämässä pärjäävä ihminen. Bileistä olen löytänyt parhaiten seuraa, mutta nykyään kilpaurheilijana en viitsi käydä useinkaan missään, sillä en halua Nykäsen tavoin päätyä julkkikseksi iltapäivälööppeihin. Jotenkin ulkomailla naiset vaikuttavat ystävällisemmiltä ja aloitekykyisemmiltä kuin pääkaupunkiseudulla. Mutta aika lailla yllättäen ne suhteet ovat tulleet.
- nytnaiseton
Päätin kokeilla nettideittailua. Aika nirsoja naisia tuntuu olevan. Kolmessa kuukaudessa ei kukaan ole ottanut yhteyttä ja omiin yhteydenottoihin ei ole vastattu. Ehkäpä mä olen vaan niin tylsä ihminen tai sitten naiset pelästyvät vammaani.
- miehetön
Olet aika pitkälti samassa tilanteessa, paitsi, että olen vaikeavammainen ja nainen. Valitettavasti pulmaamme ei taida olla mitään patenttiratkaisua. Itse uskon, että "se oikea" löytyy, jos on löytyäkseen, vaikka maitokaupasta. Itse olen kokeillut kapakoita, kansalaisopistoja ja nettiä, laihoin tuloksin. Omalla kohdallani olen huomannut, että satunnaisen juttuseuran/viestin vaihtoseuran löytäminen on suhteellisen helppoa. Olen omasta mielestäni suhteellisen sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Naamakkain tapaaminen onkin sitten usein se näkymätön kynnys: Kutsua jatkotapaamisiin tai vastausta omaan tapaamisehdotukseen saa odotella turhaan. En ole katkera ja tiedän ettei asiantila varmaankaan johdu ainakaan pelkästään vammaisuudesta. En myöskään aio heittää "kirvestä kaivoon" ja lakata etsimästä/katselemasta ympärilleni.
- Odysseys80
Täällä olis 30 v. mies joka myös etsii sitä toista :) Luulin jo, että olen ainoa.... Itsekään en siis ole ns. terve. Tähän pinnallisuuteen olen törmänny jo useampaan kertaan. Baareista en lähde etsimään, koska siellä en viihdy.... Olenkin tässä miettinyt olisiko muilla kiinnostusta sivustoon, johon voisi esim. jättää ilmoituksia tai sit jutella "chat"-tyyliin....? Itse kun olen IT-alalla, niin tuli tälläinen idea mieleen....
jos haluat muuten vaihtaa ajatuksia mulle voi heittää mailia :) [email protected] - Koodarikaveri
Odysseys80 kirjoitti:
Täällä olis 30 v. mies joka myös etsii sitä toista :) Luulin jo, että olen ainoa.... Itsekään en siis ole ns. terve. Tähän pinnallisuuteen olen törmänny jo useampaan kertaan. Baareista en lähde etsimään, koska siellä en viihdy.... Olenkin tässä miettinyt olisiko muilla kiinnostusta sivustoon, johon voisi esim. jättää ilmoituksia tai sit jutella "chat"-tyyliin....? Itse kun olen IT-alalla, niin tuli tälläinen idea mieleen....
jos haluat muuten vaihtaa ajatuksia mulle voi heittää mailia :) [email protected]Netissä on jo chat- ja deittisivustoja. Siitä vaan uutta tekemään jos keksit jonkun uuden idean. Ainakaan itselleni ei tule mieleen, miten nykyisiä deittisivustoja tai chattejä voisi parantaa.
- Sinitiainen_2
Odysseys80 kirjoitti:
Täällä olis 30 v. mies joka myös etsii sitä toista :) Luulin jo, että olen ainoa.... Itsekään en siis ole ns. terve. Tähän pinnallisuuteen olen törmänny jo useampaan kertaan. Baareista en lähde etsimään, koska siellä en viihdy.... Olenkin tässä miettinyt olisiko muilla kiinnostusta sivustoon, johon voisi esim. jättää ilmoituksia tai sit jutella "chat"-tyyliin....? Itse kun olen IT-alalla, niin tuli tälläinen idea mieleen....
jos haluat muuten vaihtaa ajatuksia mulle voi heittää mailia :) [email protected]Mietin tänään vielä tuota asiaa ja aika hyvä idea tuo kyllä olisi jos olisi sellainen sivusto missä vamskut voisivat hakea seuraa kun kerran tällä palstalla sitä ei voi tehdä. Siitä voisi sitten tehdä vaikka jutun IT-lehteen mistä tieto leviäisi paremmin. Ja hyvä olisi jos se sivusto olisi sen näköinen että sen voi ottaa vakavasti. Olisitko valmis tekemään sellaisen jaaranto.ville? Ei sitä ennen tiedä miten se saa kannatusta ennen kuin kokeilee.
- Koodarikaveri
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Mietin tänään vielä tuota asiaa ja aika hyvä idea tuo kyllä olisi jos olisi sellainen sivusto missä vamskut voisivat hakea seuraa kun kerran tällä palstalla sitä ei voi tehdä. Siitä voisi sitten tehdä vaikka jutun IT-lehteen mistä tieto leviäisi paremmin. Ja hyvä olisi jos se sivusto olisi sen näköinen että sen voi ottaa vakavasti. Olisitko valmis tekemään sellaisen jaaranto.ville? Ei sitä ennen tiedä miten se saa kannatusta ennen kuin kokeilee.
Esimerkiksi sivulla http://www.city.fi/deitti/ voi vammaiset samoin kuin vammattomat hakea seuraa itselleen. Miksi tehdä uutta jos vanhaakin voi käyttää?
- Kotisivuntekijä
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Mietin tänään vielä tuota asiaa ja aika hyvä idea tuo kyllä olisi jos olisi sellainen sivusto missä vamskut voisivat hakea seuraa kun kerran tällä palstalla sitä ei voi tehdä. Siitä voisi sitten tehdä vaikka jutun IT-lehteen mistä tieto leviäisi paremmin. Ja hyvä olisi jos se sivusto olisi sen näköinen että sen voi ottaa vakavasti. Olisitko valmis tekemään sellaisen jaaranto.ville? Ei sitä ennen tiedä miten se saa kannatusta ennen kuin kokeilee.
Mä olen työtön vammainen kotisivuntekijä ja kaipaisin mielelläni puuhaa päiviksi. Voisin ryhtyä tekemään ainakin jonkinmoista deittisivua. Toisaalta sivuston kehittäminen tyhjästä vie aikaa. Lisäksi pelkään, että jos saan töitä, niin projekti jäisi kesken. Mutta jonkinmoisen sivuston uskoisin saavani pystyyn, jos en saa palkkatyöprojekteja. Chattiä en osaa tehdä vielä enkä kovinkaan kummoista grafiikkaa, mutta eiköhän osaamillani tekniikoilla saa jotain kasaan. Aikaa se tulee kyllä viemään, jos joudun kaiken tekemään itse.
- Sinitiainen_2
Kotisivuntekijä kirjoitti:
Mä olen työtön vammainen kotisivuntekijä ja kaipaisin mielelläni puuhaa päiviksi. Voisin ryhtyä tekemään ainakin jonkinmoista deittisivua. Toisaalta sivuston kehittäminen tyhjästä vie aikaa. Lisäksi pelkään, että jos saan töitä, niin projekti jäisi kesken. Mutta jonkinmoisen sivuston uskoisin saavani pystyyn, jos en saa palkkatyöprojekteja. Chattiä en osaa tehdä vielä enkä kovinkaan kummoista grafiikkaa, mutta eiköhän osaamillani tekniikoilla saa jotain kasaan. Aikaa se tulee kyllä viemään, jos joudun kaiken tekemään itse.
IT-lehdessäkin on henkilökohtaista-palsta ja itse ainakin löysin sitä kautta oikein hyvän ystävän jos en nyt sen vakavampaa vuosiksi ja hänen kanssaan vietettiin aikaa ja oltiin yhteydessä melkein päivittäin ja hän oli siis kohtalotoveri. Nyt mennyt sukset ristiin ja uusi hakusessa. Tietysti sen ilmoituksen voisi taas IT-lehteenkin kyhätä mutta miksei kokeilla jotain uutta?
Onhan vamskuille omat urheilukisatkin niin miksei myös deittisivusto. Paljon helpompi on lähteä treffeille jos toisellakin on jotain vammaa, olen itse sen todennut henkilökohtaisesti.
Jos vain joku sen sivun rakentamiseen suostuu niin hyvä juttu olisi. Itse ainakin olen heti valmis laittamaan ilmoituksen sinne ja voin laittaa linkkiä oman vammani sivustollekin. - Sinitiainen_2
Koodarikaveri kirjoitti:
Esimerkiksi sivulla http://www.city.fi/deitti/ voi vammaiset samoin kuin vammattomat hakea seuraa itselleen. Miksi tehdä uutta jos vanhaakin voi käyttää?
Voihan sitä näillä valmiillakin sivustoilla yrittää, itsestäni se valitettavasti tuntuu neulan etsimiseltä heinäsuovasta.
- Sinitiainen_2
Odysseys80 kirjoitti:
Täällä olis 30 v. mies joka myös etsii sitä toista :) Luulin jo, että olen ainoa.... Itsekään en siis ole ns. terve. Tähän pinnallisuuteen olen törmänny jo useampaan kertaan. Baareista en lähde etsimään, koska siellä en viihdy.... Olenkin tässä miettinyt olisiko muilla kiinnostusta sivustoon, johon voisi esim. jättää ilmoituksia tai sit jutella "chat"-tyyliin....? Itse kun olen IT-alalla, niin tuli tälläinen idea mieleen....
jos haluat muuten vaihtaa ajatuksia mulle voi heittää mailia :) [email protected]Lähetin Villelle viestiä.
- Kotisivuntekijä
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Lähetin Villelle viestiä.
Eli Villekö alkaa nyt tekemään sivua, vaikka kirjoitin eilen, että olisin valmis tekemään projektia vapaa-ajallani?
- Kotisivuntekijä
Sinitiainen_2 kirjoitti:
IT-lehdessäkin on henkilökohtaista-palsta ja itse ainakin löysin sitä kautta oikein hyvän ystävän jos en nyt sen vakavampaa vuosiksi ja hänen kanssaan vietettiin aikaa ja oltiin yhteydessä melkein päivittäin ja hän oli siis kohtalotoveri. Nyt mennyt sukset ristiin ja uusi hakusessa. Tietysti sen ilmoituksen voisi taas IT-lehteenkin kyhätä mutta miksei kokeilla jotain uutta?
Onhan vamskuille omat urheilukisatkin niin miksei myös deittisivusto. Paljon helpompi on lähteä treffeille jos toisellakin on jotain vammaa, olen itse sen todennut henkilökohtaisesti.
Jos vain joku sen sivun rakentamiseen suostuu niin hyvä juttu olisi. Itse ainakin olen heti valmis laittamaan ilmoituksen sinne ja voin laittaa linkkiä oman vammani sivustollekin.Ville ei sitten vastannutkaan viestiini, joten ilmeisesti joutuisin tekemään projektin itse. Pystyn kyllä nykytaidoilla saamaan jonkunlaisen toimivan systeemin aikaan, mutta se vie jonkin aikaa ennen kuin saan kaikki hakuominaisuudet kuntoon. Lisäksi aloin opettelemaan CSS:ää, ja siihenkin kuluu aikaa. Noh, ainakin saan harjoitusta vaikkei systeemistä tulisikaan kovin monimutkainen!
- sat.ohikulkija
Odysseys80 kirjoitti:
Täällä olis 30 v. mies joka myös etsii sitä toista :) Luulin jo, että olen ainoa.... Itsekään en siis ole ns. terve. Tähän pinnallisuuteen olen törmänny jo useampaan kertaan. Baareista en lähde etsimään, koska siellä en viihdy.... Olenkin tässä miettinyt olisiko muilla kiinnostusta sivustoon, johon voisi esim. jättää ilmoituksia tai sit jutella "chat"-tyyliin....? Itse kun olen IT-alalla, niin tuli tälläinen idea mieleen....
jos haluat muuten vaihtaa ajatuksia mulle voi heittää mailia :) [email protected]Sivulla http://sinkkujen.omapalsta.com/ on ainakin keskustelufoorumi vammaisille ja halvaantuneille sinkuille.
- tsemppiä.
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Mietin tänään vielä tuota asiaa ja aika hyvä idea tuo kyllä olisi jos olisi sellainen sivusto missä vamskut voisivat hakea seuraa kun kerran tällä palstalla sitä ei voi tehdä. Siitä voisi sitten tehdä vaikka jutun IT-lehteen mistä tieto leviäisi paremmin. Ja hyvä olisi jos se sivusto olisi sen näköinen että sen voi ottaa vakavasti. Olisitko valmis tekemään sellaisen jaaranto.ville? Ei sitä ennen tiedä miten se saa kannatusta ennen kuin kokeilee.
Älkää nyt vaipuko epätoivoon. Ainakin itse olen nähnyt sellaisia pareja (mahdollisesti pareja), joista toinen pyörätuolissa. Ja varmuudella tiedän liikenneonnettomuudessa vammautuneen miehen, joka sai vaimokseen sairaanhoitajan.
- ei natsaa
Tunnen vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka etsivät sitä mies/nais -ystävää. Minäkin. Vammattomia ja vammaisia.
Aina ei vaan natsaa. Vamma ei ole ainoa syy.
Netin kautta, vaikkapa chatissa, juttu saattaa luistaa ja huumori kukkia. Yhtäkkiä paljastuu että ikä on ihan väärä, asuinpaikka kaukana, joku luonteenpiirre josta ei tykkää, omituiset mielipiteet, vihaa esim lapsia, ei hyväksy minussa jotakin asiaa, itsekkyys, elämäntilanne tulee esteeksi jne.
On helppo ajatella, että vamma on syypää kaikkeen. Kun ei vaan tunnu, että se toinen nyt olisi se oikea. Kun ei natsaa niin ei natsaa.- Sinitiainen_2
Ja kun on netti nykyään olemassa niin kun joku pienikin asia ei natsaa niin voi helposti sanoa että seuraava kiitos ja helposti löytää sen seuraavan, pari napin painallusta vaan ja pari riviä tekstiä. Ja kukapa tyytyisi vähän epäkuranttiin tavaraan kun netti on pullollaan ihan terveitäkin, paitsi ehkä toinen vamsku?
Mielestäni tämä keskustelupalsta voisi hyvin olla sellainen että tämän kautta voisi yksinäiset vamskut hakea seuraa eikä niin että ne viestit heti tuomitaan ettei kuulu tälle palstalle. - Se Ari
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Ja kun on netti nykyään olemassa niin kun joku pienikin asia ei natsaa niin voi helposti sanoa että seuraava kiitos ja helposti löytää sen seuraavan, pari napin painallusta vaan ja pari riviä tekstiä. Ja kukapa tyytyisi vähän epäkuranttiin tavaraan kun netti on pullollaan ihan terveitäkin, paitsi ehkä toinen vamsku?
Mielestäni tämä keskustelupalsta voisi hyvin olla sellainen että tämän kautta voisi yksinäiset vamskut hakea seuraa eikä niin että ne viestit heti tuomitaan ettei kuulu tälle palstalle."Vertaistaan kun rakastaa ei tarvitse olla fiini..."
Tuurilla ystävä löytyy!
Täytyy vain olla siellä täällä tarjolla. - Sinitiainen_2
Se Ari kirjoitti:
"Vertaistaan kun rakastaa ei tarvitse olla fiini..."
Tuurilla ystävä löytyy!
Täytyy vain olla siellä täällä tarjolla.Paikallinen baarinpitäjä on muuten valittanut että facebookin tulon jälkeen on baareissa kävijöiden määrä selvästi laskenut ja varmaan on näin. Jokuhan on ennustanut että tulevaisuudessa jokainen asuu yksinään ja on yhteydessä toisiin vain screenin kautta jonka voi ottaa pois päältä kun toisen naama alkaa kyllästyttää. Ja monen kohdalla se on totta jo nyt.
- ei natsaa
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Ja kun on netti nykyään olemassa niin kun joku pienikin asia ei natsaa niin voi helposti sanoa että seuraava kiitos ja helposti löytää sen seuraavan, pari napin painallusta vaan ja pari riviä tekstiä. Ja kukapa tyytyisi vähän epäkuranttiin tavaraan kun netti on pullollaan ihan terveitäkin, paitsi ehkä toinen vamsku?
Mielestäni tämä keskustelupalsta voisi hyvin olla sellainen että tämän kautta voisi yksinäiset vamskut hakea seuraa eikä niin että ne viestit heti tuomitaan ettei kuulu tälle palstalle.Ne, jotka tälläkin palstalla kaikkein eniten haukkuu, mollaa, kiukuttelee, puhuu rumasti muista ovat taatusti yksin. Onko epäselvää kellekkään että miksi. Eihän sellasta ihmistä kukaan halua lähelleen. Turha on syyttää vammaa yksinäisyydestä. Käytös puhuu puolestaan.
- Se Ari
ei natsaa kirjoitti:
Ne, jotka tälläkin palstalla kaikkein eniten haukkuu, mollaa, kiukuttelee, puhuu rumasti muista ovat taatusti yksin. Onko epäselvää kellekkään että miksi. Eihän sellasta ihmistä kukaan halua lähelleen. Turha on syyttää vammaa yksinäisyydestä. Käytös puhuu puolestaan.
Osuit naulan kantaan!
- Sinitiainen_2
ei natsaa kirjoitti:
Ne, jotka tälläkin palstalla kaikkein eniten haukkuu, mollaa, kiukuttelee, puhuu rumasti muista ovat taatusti yksin. Onko epäselvää kellekkään että miksi. Eihän sellasta ihmistä kukaan halua lähelleen. Turha on syyttää vammaa yksinäisyydestä. Käytös puhuu puolestaan.
Monilla on kyllä netissä eri rooli kuin IRL:ssä. Netissä uskaltaa mutta IRL:ssä ei.
ei natsaa kirjoitti:
Ne, jotka tälläkin palstalla kaikkein eniten haukkuu, mollaa, kiukuttelee, puhuu rumasti muista ovat taatusti yksin. Onko epäselvää kellekkään että miksi. Eihän sellasta ihmistä kukaan halua lähelleen. Turha on syyttää vammaa yksinäisyydestä. Käytös puhuu puolestaan.
Osalla vammaisista on tuo käytöspuoli siihen malliin ala-arvoista, ja suorastaan törkeää vammatonta kohtaan että ainakaan vammattomien puolelta sitä kumppania ei heltiä. Eikä pelkästään törkeästi/ala-arvoisesti käyttäytyvä vammainen saa rukkasia vammattomalta, kyllä siinä samalla kohteliaasti ja asiallisestikin käyttäytyvät vammaiset saavat epäkohteliaan kusipään maineen muutaman idiootin takia, ja joutuvat torjutuksi. Ei siinä tosiaan vammalla oo paljoakaan tekemistä kun käytös on mitä on
- sonnestaoikeena
onnestasoikeena kirjoitti:
Osalla vammaisista on tuo käytöspuoli siihen malliin ala-arvoista, ja suorastaan törkeää vammatonta kohtaan että ainakaan vammattomien puolelta sitä kumppania ei heltiä. Eikä pelkästään törkeästi/ala-arvoisesti käyttäytyvä vammainen saa rukkasia vammattomalta, kyllä siinä samalla kohteliaasti ja asiallisestikin käyttäytyvät vammaiset saavat epäkohteliaan kusipään maineen muutaman idiootin takia, ja joutuvat torjutuksi. Ei siinä tosiaan vammalla oo paljoakaan tekemistä kun käytös on mitä on
Olen lueskellut sinun kirjoituksiasi, siis onnestasoikeena ja niiden perusteella juuri SINÄ olet pahemman luokan öykkäri. Haukut kaikki kehareista terveisiin, jos on sinun kanssasi erimieltä.
Harjoitteleppa omaa käytöstäsi, ennenkuin otat kantaa tällaisiin asioihin. sonnestaoikeena kirjoitti:
Olen lueskellut sinun kirjoituksiasi, siis onnestasoikeena ja niiden perusteella juuri SINÄ olet pahemman luokan öykkäri. Haukut kaikki kehareista terveisiin, jos on sinun kanssasi erimieltä.
Harjoitteleppa omaa käytöstäsi, ennenkuin otat kantaa tällaisiin asioihin.en ole terveitä haukkunut ainakaan tällä palstalla. Mitä tulee tuohon mun kans eri mieltä olemiseen, niin mun kans saa olla eri mieltä, mutta kun se menee yleensä täällä mun mielipiteen haukkumiseen, sitä EN hyväksy
onnestasoikeena kirjoitti:
en ole terveitä haukkunut ainakaan tällä palstalla. Mitä tulee tuohon mun kans eri mieltä olemiseen, niin mun kans saa olla eri mieltä, mutta kun se menee yleensä täällä mun mielipiteen haukkumiseen, sitä EN hyväksy
tai mun haukkumiseen sen mielipiteen takia
- Sinitiainen_2
sonnestaoikeena kirjoitti:
Olen lueskellut sinun kirjoituksiasi, siis onnestasoikeena ja niiden perusteella juuri SINÄ olet pahemman luokan öykkäri. Haukut kaikki kehareista terveisiin, jos on sinun kanssasi erimieltä.
Harjoitteleppa omaa käytöstäsi, ennenkuin otat kantaa tällaisiin asioihin.Jätän sonnestasoikeen kirjoitukset aina lukematta.
- miehetön
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Jätän sonnestasoikeen kirjoitukset aina lukematta.
En kannata ajatusta oman deittisivuston perustamisesta vammaisille. Eritoten, kun noita kaikille avoimia sivustoja on olemassa pilvin pimein. Toisaalta en kauheasti vastustakkaan ajatusta, jos sivustolle on tarvetta. Itse en valitse seuraani vammaisuuden/vammattomuuden perusteella ja on vaikea keksiä, mikä vammaisuudessa nimenomaan olisi se yhdistävä tekijä.
Mitä vammaisten käytökseen tulee olen nähnyt huonosti käyttäytyviä ihmisiä, niin vammattomissa kuin vammaisissakin. Pulmana on monesti se, miten sitä huonoa käytöstään pääsisi toiselle lähemmin esittelemään ;) - E.r.a.k.k.o
miehetön kirjoitti:
En kannata ajatusta oman deittisivuston perustamisesta vammaisille. Eritoten, kun noita kaikille avoimia sivustoja on olemassa pilvin pimein. Toisaalta en kauheasti vastustakkaan ajatusta, jos sivustolle on tarvetta. Itse en valitse seuraani vammaisuuden/vammattomuuden perusteella ja on vaikea keksiä, mikä vammaisuudessa nimenomaan olisi se yhdistävä tekijä.
Mitä vammaisten käytökseen tulee olen nähnyt huonosti käyttäytyviä ihmisiä, niin vammattomissa kuin vammaisissakin. Pulmana on monesti se, miten sitä huonoa käytöstään pääsisi toiselle lähemmin esittelemään ;)Pisti naurattamaan toi sinun (miehetön) loppukevennyksesi joten kirjoitanpa tänne itsekin jotain asiaan liittyvää.
Elikkäs se on kuulkaas homojen hommaa toi parinmuodostamisen tärkeyden ylistäminen. Parempi olla itsekseen niin on vapautta ynnä muuta turhanpäiväistä.
Itse vammauduin tuossa jokuaika sitten ja kova tarve oli kulkea baareissa etsimässä joko sitä suurta rakkautta tai muuten vaan silliä tai muuta merenelävää. Muutaman epämääräisen yökylässä-käyjän kanssa jotain säätöä oli, mut kun on halvaantunut ja mitään ei tunne niin koko hommasta meni maku aika äkkiä. Joten baarikäynnit vaihtuivat itsekseen kaljoitteluun ja yleensäkin kaikenlainen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa väheni vähenemistään. Nykyään minua voisi jopa kutsua urbaanierakoksi (tai ainakin melkein erakoksi). Alkuun tämä erakoituminen aiheutti syyllisyydentuntoja ja muuta kummallista yhteiskunnan aiheuttamaa painetta, mut pikkuhiljaa noi ovat poistuneet.
Nyt olen päässyt sellaiseen zen-mäiseen (tai mikälie-läiseen) tilaan jossa ei kiinnosta hevon pätkääkään noi parisuhdeongelmat - tai niiden olemattomuus. Seksi hoituu harvakseltaan oman käden oikeudella ja jos ei hoidu niin sitten odotetaan kuukausi ja koetetaan uudestaan. Sellaista se vammaisen miehen seksuaalinen halukkuus on. Mitään muuta järjellistä käyttöä kuin seksi en tätänykyä näe parisuhteelle naisen kanssa joten sellaista en koe tarvitsevani.
Se on varmaa (kait) että kaikille tällainen erakkomaisuus ei sovi - näkeehän sen deitti-ilmoitusten yms. määrästä. Tokihan se ihmisen (eläimen) luonnollinen vietti on jatkaa sukuaan, mut eiköhän ne muut hoida sen mun puolesta. Ei siis todellakaan pahalla seuranhakijoille ja tästä asiasta kiinnostuneille (itsekin olen näköjään kiinnostunut koska kirjoitin), vaan onnea ja menestystä suuren rakkautenne etsimiseen. - ei natsaa
E.r.a.k.k.o kirjoitti:
Pisti naurattamaan toi sinun (miehetön) loppukevennyksesi joten kirjoitanpa tänne itsekin jotain asiaan liittyvää.
Elikkäs se on kuulkaas homojen hommaa toi parinmuodostamisen tärkeyden ylistäminen. Parempi olla itsekseen niin on vapautta ynnä muuta turhanpäiväistä.
Itse vammauduin tuossa jokuaika sitten ja kova tarve oli kulkea baareissa etsimässä joko sitä suurta rakkautta tai muuten vaan silliä tai muuta merenelävää. Muutaman epämääräisen yökylässä-käyjän kanssa jotain säätöä oli, mut kun on halvaantunut ja mitään ei tunne niin koko hommasta meni maku aika äkkiä. Joten baarikäynnit vaihtuivat itsekseen kaljoitteluun ja yleensäkin kaikenlainen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa väheni vähenemistään. Nykyään minua voisi jopa kutsua urbaanierakoksi (tai ainakin melkein erakoksi). Alkuun tämä erakoituminen aiheutti syyllisyydentuntoja ja muuta kummallista yhteiskunnan aiheuttamaa painetta, mut pikkuhiljaa noi ovat poistuneet.
Nyt olen päässyt sellaiseen zen-mäiseen (tai mikälie-läiseen) tilaan jossa ei kiinnosta hevon pätkääkään noi parisuhdeongelmat - tai niiden olemattomuus. Seksi hoituu harvakseltaan oman käden oikeudella ja jos ei hoidu niin sitten odotetaan kuukausi ja koetetaan uudestaan. Sellaista se vammaisen miehen seksuaalinen halukkuus on. Mitään muuta järjellistä käyttöä kuin seksi en tätänykyä näe parisuhteelle naisen kanssa joten sellaista en koe tarvitsevani.
Se on varmaa (kait) että kaikille tällainen erakkomaisuus ei sovi - näkeehän sen deitti-ilmoitusten yms. määrästä. Tokihan se ihmisen (eläimen) luonnollinen vietti on jatkaa sukuaan, mut eiköhän ne muut hoida sen mun puolesta. Ei siis todellakaan pahalla seuranhakijoille ja tästä asiasta kiinnostuneille (itsekin olen näköjään kiinnostunut koska kirjoitin), vaan onnea ja menestystä suuren rakkautenne etsimiseen.Hauskasti kirjoitettu mielipide =D
Mun mielestä osa-aikasosiaalinen erakko on hyvä nimitys. Sitä käytän itsestänikin.
Muuten olen sinun kanssasi samaa mieltä, mutta tuo parisuhde/seksi -juttu on minun päässäni just toisin päin :) - Karpolla on asiaa
E.r.a.k.k.o kirjoitti:
Pisti naurattamaan toi sinun (miehetön) loppukevennyksesi joten kirjoitanpa tänne itsekin jotain asiaan liittyvää.
Elikkäs se on kuulkaas homojen hommaa toi parinmuodostamisen tärkeyden ylistäminen. Parempi olla itsekseen niin on vapautta ynnä muuta turhanpäiväistä.
Itse vammauduin tuossa jokuaika sitten ja kova tarve oli kulkea baareissa etsimässä joko sitä suurta rakkautta tai muuten vaan silliä tai muuta merenelävää. Muutaman epämääräisen yökylässä-käyjän kanssa jotain säätöä oli, mut kun on halvaantunut ja mitään ei tunne niin koko hommasta meni maku aika äkkiä. Joten baarikäynnit vaihtuivat itsekseen kaljoitteluun ja yleensäkin kaikenlainen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa väheni vähenemistään. Nykyään minua voisi jopa kutsua urbaanierakoksi (tai ainakin melkein erakoksi). Alkuun tämä erakoituminen aiheutti syyllisyydentuntoja ja muuta kummallista yhteiskunnan aiheuttamaa painetta, mut pikkuhiljaa noi ovat poistuneet.
Nyt olen päässyt sellaiseen zen-mäiseen (tai mikälie-läiseen) tilaan jossa ei kiinnosta hevon pätkääkään noi parisuhdeongelmat - tai niiden olemattomuus. Seksi hoituu harvakseltaan oman käden oikeudella ja jos ei hoidu niin sitten odotetaan kuukausi ja koetetaan uudestaan. Sellaista se vammaisen miehen seksuaalinen halukkuus on. Mitään muuta järjellistä käyttöä kuin seksi en tätänykyä näe parisuhteelle naisen kanssa joten sellaista en koe tarvitsevani.
Se on varmaa (kait) että kaikille tällainen erakkomaisuus ei sovi - näkeehän sen deitti-ilmoitusten yms. määrästä. Tokihan se ihmisen (eläimen) luonnollinen vietti on jatkaa sukuaan, mut eiköhän ne muut hoida sen mun puolesta. Ei siis todellakaan pahalla seuranhakijoille ja tästä asiasta kiinnostuneille (itsekin olen näköjään kiinnostunut koska kirjoitin), vaan onnea ja menestystä suuren rakkautenne etsimiseen.Itsellä ihan samanlainen tilanne, eli ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Muutamia suhteita takana tuoliin joutumisen jälkeen, mutta siinä se melkein sit onkin. Eron syynä ei niinkään ollut oma vamma, vaan molemmat suhteet päättyi toisen osapuolen opiskeluiden takia. (muuttivat ulkomaille ja itsellä ei ollut kiinnostusta moiseen). Parisuhteen löytämistä omalla kohdalla vaikeuttaa se, että itsellä rima aika korkealla. Syyllistyn siis itse ihan samaan mihin suomalaiset naiset. Perustelen väitteeni sillä, että ennen tuoliin joutumista naisia riitti vaikka joka päivälle. (ja joskus niitä olikin) Ja siis ihan OIKEASTI yrittämättä...En ole naistennaurattaja (enkä edes pidä sellaisista henkilöistä, koska he vaikuttavat epäaidoilta ja lipeviltä mulkuilta) vaan omasta mielestä ihan tavallinen kaveri joka ei pukeudu merkkivaatteisiin yms...Ehkä jopa hieman epäsiisti...Omana valttina pidän ehdottomasti sitä, että olen kohtelias, hyvä käytöksinen ja ENNEN KAIKKEA OSAAN KESKUSTELLA!
Mutta kuinka suomalainen nainen sen voisi tietää, kun ei anna edes mahdollisuutta siihen keskusteluun.
Nyt kaikki ihmettelee, miksi puhun suomalaisista naisista, joten minäpä kerron.
Olin 3 viikkoa ulkomailla. Kiertelin pitkin euroopan pikkukaupunkeja ja taas niitä naisia olisi kyllä riittänyt. Ja ei, he eivät olleet maailman vanhimman ammatin edustajia, vaan hyvin koulutettuja ja hyvin toimeen tulevia naisia. Mutta kuten aikaisemmin jo tuli sanottua, niin enää ei vaan kiinnosta. Okei myönnän, yhtenä iltana menin ns. loppuun asti, mutta muuten matka meni "aivan sama"-asenteella. Toisin sanoen, ei se charmi, jos sellaiseksi sitä voi kutsua, ole mihinkään hävinnyt, vaan nämä naiset täällä ovat jotain...outoa?
Muutenkin muualla euroopassa suhtautuminen vammaisiin tai vammautuneisiin on aivan eri tasolla kun täällä tynnyrissä kasvaneilla kylmässä peräpohjolassa. Invapaikkoja oli joka nurkalla ja ihmiset ei myöskään kurvanneet niihin ilman sitä oikeaa syytä. Ja joka kauppaan pääsi varmasti sisälle. Ja jos kävi niin, ETTEI sattunut olemaan ramppia (mikä oli harvinaista) niin kauppias henkilökohtaisesti auttoi sisälle ja ennenkaikkea oli kohtelias..AINA! Ja hei, nyt puhutaan kuitenkin paikallisista perähikiä pikkukaupungeista.
Sit vammaisen käytöstavat....Me vammautuneet olemme aika hyvin oppineet lukemaan ihmisiä ja sitä, mitä he oikeasti ajattelevat, joten miksi olisimme ystävällisiä heille, vaikka he kaataisivat paskaa niskaan heti kun silmä välttää? Ettehän te terveetkään vittuilua kuunte, niin miksi meidän pitäisi. Olen tavannut kyllä oikeasti vittumaisia vammautuneita henkilöitä, mutta he olivat sitä jo ennen omaa onnettomuuttaan sanon minä.
Aikaisemmin sanoin, että olen kohtelias ja asiallinen, kyllä tasan niin kauan kunnes toinen osapuoli pysyy samalla linjalla. Esim. Kerran baarissa juttelin tiskillä jonkun naisen kanssa. aika viileä keskustelu ja ajattelin tarjota hänelle juotavaa, jos hän hieman vapautuisi. No, juoma kelpasi, hymyili jopa ja kysyin sitten, josko mentäisiin johonkin pöytään istumaan, ettei oltaisi kaiken kansan tukkeena. Vastaukseksi sain "ai sun kanssa? älä luule". Oma vastaukseni oli vähintään yhtä terävä "No et sä mua kyllä oikeesti edes kiinnostanut. Halusin vaan nähdä kuinka helppo sä oot kun näytät vähän sellaiselta" No nainen viel kaverillensa haukkui sitten mut mulkuksi ja töykeäksi...No sitähän me kaikki vammautuneet/vammaiset ollaan... - nytnaiseton
Karpolla on asiaa kirjoitti:
Itsellä ihan samanlainen tilanne, eli ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Muutamia suhteita takana tuoliin joutumisen jälkeen, mutta siinä se melkein sit onkin. Eron syynä ei niinkään ollut oma vamma, vaan molemmat suhteet päättyi toisen osapuolen opiskeluiden takia. (muuttivat ulkomaille ja itsellä ei ollut kiinnostusta moiseen). Parisuhteen löytämistä omalla kohdalla vaikeuttaa se, että itsellä rima aika korkealla. Syyllistyn siis itse ihan samaan mihin suomalaiset naiset. Perustelen väitteeni sillä, että ennen tuoliin joutumista naisia riitti vaikka joka päivälle. (ja joskus niitä olikin) Ja siis ihan OIKEASTI yrittämättä...En ole naistennaurattaja (enkä edes pidä sellaisista henkilöistä, koska he vaikuttavat epäaidoilta ja lipeviltä mulkuilta) vaan omasta mielestä ihan tavallinen kaveri joka ei pukeudu merkkivaatteisiin yms...Ehkä jopa hieman epäsiisti...Omana valttina pidän ehdottomasti sitä, että olen kohtelias, hyvä käytöksinen ja ENNEN KAIKKEA OSAAN KESKUSTELLA!
Mutta kuinka suomalainen nainen sen voisi tietää, kun ei anna edes mahdollisuutta siihen keskusteluun.
Nyt kaikki ihmettelee, miksi puhun suomalaisista naisista, joten minäpä kerron.
Olin 3 viikkoa ulkomailla. Kiertelin pitkin euroopan pikkukaupunkeja ja taas niitä naisia olisi kyllä riittänyt. Ja ei, he eivät olleet maailman vanhimman ammatin edustajia, vaan hyvin koulutettuja ja hyvin toimeen tulevia naisia. Mutta kuten aikaisemmin jo tuli sanottua, niin enää ei vaan kiinnosta. Okei myönnän, yhtenä iltana menin ns. loppuun asti, mutta muuten matka meni "aivan sama"-asenteella. Toisin sanoen, ei se charmi, jos sellaiseksi sitä voi kutsua, ole mihinkään hävinnyt, vaan nämä naiset täällä ovat jotain...outoa?
Muutenkin muualla euroopassa suhtautuminen vammaisiin tai vammautuneisiin on aivan eri tasolla kun täällä tynnyrissä kasvaneilla kylmässä peräpohjolassa. Invapaikkoja oli joka nurkalla ja ihmiset ei myöskään kurvanneet niihin ilman sitä oikeaa syytä. Ja joka kauppaan pääsi varmasti sisälle. Ja jos kävi niin, ETTEI sattunut olemaan ramppia (mikä oli harvinaista) niin kauppias henkilökohtaisesti auttoi sisälle ja ennenkaikkea oli kohtelias..AINA! Ja hei, nyt puhutaan kuitenkin paikallisista perähikiä pikkukaupungeista.
Sit vammaisen käytöstavat....Me vammautuneet olemme aika hyvin oppineet lukemaan ihmisiä ja sitä, mitä he oikeasti ajattelevat, joten miksi olisimme ystävällisiä heille, vaikka he kaataisivat paskaa niskaan heti kun silmä välttää? Ettehän te terveetkään vittuilua kuunte, niin miksi meidän pitäisi. Olen tavannut kyllä oikeasti vittumaisia vammautuneita henkilöitä, mutta he olivat sitä jo ennen omaa onnettomuuttaan sanon minä.
Aikaisemmin sanoin, että olen kohtelias ja asiallinen, kyllä tasan niin kauan kunnes toinen osapuoli pysyy samalla linjalla. Esim. Kerran baarissa juttelin tiskillä jonkun naisen kanssa. aika viileä keskustelu ja ajattelin tarjota hänelle juotavaa, jos hän hieman vapautuisi. No, juoma kelpasi, hymyili jopa ja kysyin sitten, josko mentäisiin johonkin pöytään istumaan, ettei oltaisi kaiken kansan tukkeena. Vastaukseksi sain "ai sun kanssa? älä luule". Oma vastaukseni oli vähintään yhtä terävä "No et sä mua kyllä oikeesti edes kiinnostanut. Halusin vaan nähdä kuinka helppo sä oot kun näytät vähän sellaiselta" No nainen viel kaverillensa haukkui sitten mut mulkuksi ja töykeäksi...No sitähän me kaikki vammautuneet/vammaiset ollaan...Annoit esimerkin, jossa nainen käyttäytyi huonosti baarissa ja toisaalta ulkomailla sait seuraa paremmin. Saitko ulkomailtakin seuraa baareista vai muista paikoista? Ainakin minä olen saanut aika tylyä kohtelua kanssa baareista Suomessa, mutta ulkomailla en ole käynyt juurikaan baareissa. Sen sijaan useimmat naiset käyttäytyvät minua kohtaan kohtalaisen fiksusti baarin ulkopuolella riippumatta maasta.
- ei natsaa
Karpolla on asiaa kirjoitti:
Itsellä ihan samanlainen tilanne, eli ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Muutamia suhteita takana tuoliin joutumisen jälkeen, mutta siinä se melkein sit onkin. Eron syynä ei niinkään ollut oma vamma, vaan molemmat suhteet päättyi toisen osapuolen opiskeluiden takia. (muuttivat ulkomaille ja itsellä ei ollut kiinnostusta moiseen). Parisuhteen löytämistä omalla kohdalla vaikeuttaa se, että itsellä rima aika korkealla. Syyllistyn siis itse ihan samaan mihin suomalaiset naiset. Perustelen väitteeni sillä, että ennen tuoliin joutumista naisia riitti vaikka joka päivälle. (ja joskus niitä olikin) Ja siis ihan OIKEASTI yrittämättä...En ole naistennaurattaja (enkä edes pidä sellaisista henkilöistä, koska he vaikuttavat epäaidoilta ja lipeviltä mulkuilta) vaan omasta mielestä ihan tavallinen kaveri joka ei pukeudu merkkivaatteisiin yms...Ehkä jopa hieman epäsiisti...Omana valttina pidän ehdottomasti sitä, että olen kohtelias, hyvä käytöksinen ja ENNEN KAIKKEA OSAAN KESKUSTELLA!
Mutta kuinka suomalainen nainen sen voisi tietää, kun ei anna edes mahdollisuutta siihen keskusteluun.
Nyt kaikki ihmettelee, miksi puhun suomalaisista naisista, joten minäpä kerron.
Olin 3 viikkoa ulkomailla. Kiertelin pitkin euroopan pikkukaupunkeja ja taas niitä naisia olisi kyllä riittänyt. Ja ei, he eivät olleet maailman vanhimman ammatin edustajia, vaan hyvin koulutettuja ja hyvin toimeen tulevia naisia. Mutta kuten aikaisemmin jo tuli sanottua, niin enää ei vaan kiinnosta. Okei myönnän, yhtenä iltana menin ns. loppuun asti, mutta muuten matka meni "aivan sama"-asenteella. Toisin sanoen, ei se charmi, jos sellaiseksi sitä voi kutsua, ole mihinkään hävinnyt, vaan nämä naiset täällä ovat jotain...outoa?
Muutenkin muualla euroopassa suhtautuminen vammaisiin tai vammautuneisiin on aivan eri tasolla kun täällä tynnyrissä kasvaneilla kylmässä peräpohjolassa. Invapaikkoja oli joka nurkalla ja ihmiset ei myöskään kurvanneet niihin ilman sitä oikeaa syytä. Ja joka kauppaan pääsi varmasti sisälle. Ja jos kävi niin, ETTEI sattunut olemaan ramppia (mikä oli harvinaista) niin kauppias henkilökohtaisesti auttoi sisälle ja ennenkaikkea oli kohtelias..AINA! Ja hei, nyt puhutaan kuitenkin paikallisista perähikiä pikkukaupungeista.
Sit vammaisen käytöstavat....Me vammautuneet olemme aika hyvin oppineet lukemaan ihmisiä ja sitä, mitä he oikeasti ajattelevat, joten miksi olisimme ystävällisiä heille, vaikka he kaataisivat paskaa niskaan heti kun silmä välttää? Ettehän te terveetkään vittuilua kuunte, niin miksi meidän pitäisi. Olen tavannut kyllä oikeasti vittumaisia vammautuneita henkilöitä, mutta he olivat sitä jo ennen omaa onnettomuuttaan sanon minä.
Aikaisemmin sanoin, että olen kohtelias ja asiallinen, kyllä tasan niin kauan kunnes toinen osapuoli pysyy samalla linjalla. Esim. Kerran baarissa juttelin tiskillä jonkun naisen kanssa. aika viileä keskustelu ja ajattelin tarjota hänelle juotavaa, jos hän hieman vapautuisi. No, juoma kelpasi, hymyili jopa ja kysyin sitten, josko mentäisiin johonkin pöytään istumaan, ettei oltaisi kaiken kansan tukkeena. Vastaukseksi sain "ai sun kanssa? älä luule". Oma vastaukseni oli vähintään yhtä terävä "No et sä mua kyllä oikeesti edes kiinnostanut. Halusin vaan nähdä kuinka helppo sä oot kun näytät vähän sellaiselta" No nainen viel kaverillensa haukkui sitten mut mulkuksi ja töykeäksi...No sitähän me kaikki vammautuneet/vammaiset ollaan...On aina vaarallista yleistää. Kaikki miehet/naiset, kaikki suomalaiset/ulkomaalaiset, kaikki vammaiset/vammattomat jne on sellasia tai tällasia. Meitä on tosi moneen junaan.
Oli sukupuoli, ikä, vamma, ihonväri, uskonto tai elämäntilanne mikä tahansa, me joko löydämme sen meille sopivan tai sitten emme löydä.
Kyllä siinä on suuremmat voimat liikkeellä silloin kun oikein kolahtaa ja se sielunkumppani osuu kohdalle.
Jos pää toimii, luonne on mukava, käytös juuri sopivaa jne... silloin se vamma ei ole määräävä tekijä. Se on sitten tunne ja vaikkapa "kohtalo" joka määrää.
Jos kaksi erakkoa esimerkiksi kohtaa, niin sehän on oikein hyvä juttu. Jos kaksi sosiaalista ja menevää kohtaa, sekin on hyvä juttu.
Jos minä kohtaan jonkun, sekin olisi hieno juttu....... mutta... niin ei varmaankaan käy, joten ollaan vaan ja hymyillään kun nähdään :))) - Karpolla on asiaa
nytnaiseton kirjoitti:
Annoit esimerkin, jossa nainen käyttäytyi huonosti baarissa ja toisaalta ulkomailla sait seuraa paremmin. Saitko ulkomailtakin seuraa baareista vai muista paikoista? Ainakin minä olen saanut aika tylyä kohtelua kanssa baareista Suomessa, mutta ulkomailla en ole käynyt juurikaan baareissa. Sen sijaan useimmat naiset käyttäytyvät minua kohtaan kohtalaisen fiksusti baarin ulkopuolella riippumatta maasta.
Jos nyt yleensä jaksan lähteä baariin niin en ole yökerho ihmisiä vaan käyn mieluummin esim. pubissa ihan vain siitä syystä, että ei läheskään niin paljon porukkaa, ihmiset vähemmän jurrissa=fiksumpia?, hiljaisempaa joten pystyy keskustella korottamatta ääntään sen kummemmin...
Kyllähän sitä selvinpäin suurinosa ihmisistä, niin miehistä kuin naisistakin osaa käyttäytyä mutta jurrissahan se todellinen luonne ja ajatusmaailma sit paljastuu kun estot häviää.....
Yleistäminen on väärin minunkin mielestä mutta juuri terveet ihmisethän sitä vasta harrastaakin kun on kyse vammaisuudesta, joten harrastan sitä sitten vähän itsekin.
Edellisessä kommentissa sanottiin että "Jos pää toimii, luonne on mukava, käytös juuri sopivaa jne... silloin se vamma ei ole määräävä tekijä." -Kyllä näinhän sen pitäisikin mennä, mutta lainaan edellisessä viestissäni ollutta lausetta "Omana valttina pidän ehdottomasti sitä, että olen kohtelias, hyvä käytöksinen ja ENNEN KAIKKEA OSAAN KESKUSTELLA!
Mutta kuinka suomalainen nainen sen voisi tietää, kun ei anna edes mahdollisuutta siihen keskusteluun." -Ja näin se menee oikeasti =) - ei natsaa
Karpolla on asiaa kirjoitti:
Jos nyt yleensä jaksan lähteä baariin niin en ole yökerho ihmisiä vaan käyn mieluummin esim. pubissa ihan vain siitä syystä, että ei läheskään niin paljon porukkaa, ihmiset vähemmän jurrissa=fiksumpia?, hiljaisempaa joten pystyy keskustella korottamatta ääntään sen kummemmin...
Kyllähän sitä selvinpäin suurinosa ihmisistä, niin miehistä kuin naisistakin osaa käyttäytyä mutta jurrissahan se todellinen luonne ja ajatusmaailma sit paljastuu kun estot häviää.....
Yleistäminen on väärin minunkin mielestä mutta juuri terveet ihmisethän sitä vasta harrastaakin kun on kyse vammaisuudesta, joten harrastan sitä sitten vähän itsekin.
Edellisessä kommentissa sanottiin että "Jos pää toimii, luonne on mukava, käytös juuri sopivaa jne... silloin se vamma ei ole määräävä tekijä." -Kyllä näinhän sen pitäisikin mennä, mutta lainaan edellisessä viestissäni ollutta lausetta "Omana valttina pidän ehdottomasti sitä, että olen kohtelias, hyvä käytöksinen ja ENNEN KAIKKEA OSAAN KESKUSTELLA!
Mutta kuinka suomalainen nainen sen voisi tietää, kun ei anna edes mahdollisuutta siihen keskusteluun." -Ja näin se menee oikeasti =)Miten saa sen mahdollisuuden keskustella ja todella näyttää ja kertoa mitä mieltä on?
Ei se esimerkiksi täällä keskustelupalstalla onnistu. Haluaisin keskustella esimerkiksi sinun kanssasi ja kertoa mielipiteeni. En kuitenkaan aio enkä voi sitä tässä ja nyt tehdä. Kaikki ei ole samanlaisia, olen siitä ihan elävä esimerkki ja voisin kertoa paljonkin kokemuksistani ja mielipiteistäni.
Siinähän se ongelma on, että todellisessa elämässä ei välttämättä kohtaa ja täällä netissä ei koskaan tiedä kenen kanssa kirjoittelee :) - Lounly rriiider
ei natsaa kirjoitti:
On aina vaarallista yleistää. Kaikki miehet/naiset, kaikki suomalaiset/ulkomaalaiset, kaikki vammaiset/vammattomat jne on sellasia tai tällasia. Meitä on tosi moneen junaan.
Oli sukupuoli, ikä, vamma, ihonväri, uskonto tai elämäntilanne mikä tahansa, me joko löydämme sen meille sopivan tai sitten emme löydä.
Kyllä siinä on suuremmat voimat liikkeellä silloin kun oikein kolahtaa ja se sielunkumppani osuu kohdalle.
Jos pää toimii, luonne on mukava, käytös juuri sopivaa jne... silloin se vamma ei ole määräävä tekijä. Se on sitten tunne ja vaikkapa "kohtalo" joka määrää.
Jos kaksi erakkoa esimerkiksi kohtaa, niin sehän on oikein hyvä juttu. Jos kaksi sosiaalista ja menevää kohtaa, sekin on hyvä juttu.
Jos minä kohtaan jonkun, sekin olisi hieno juttu....... mutta... niin ei varmaankaan käy, joten ollaan vaan ja hymyillään kun nähdään :)))Vammasi ei ole minkäälainen este seurustelukumppanin saamiselle. Muita syitä on monia, kuten aloituksessa mainitsit. Ei naiset ole kiinnostuneet sinun työstäsi, tai korkeakoulutuksestasi ei varsinkaan tutustumisvaiheessa. Alapas ottamaan sitä brenkkua vähän lisää ja heitä rööki huuleen, niin a vot homma hoituu. Et kai sinä lenkkipoluilta ja kuntosaleilta naista löydä, ne katsos juoksee ja bodaa sielä. Mene pikkasen yhteiskuntakelvottomaan baariin, sieltä sinä löydät kömpelön ulkokuoresi arvostajia.
Tää on kuule niin tosi, jollet usko, kokeile. - nytnaiseton
Lounly rriiider kirjoitti:
Vammasi ei ole minkäälainen este seurustelukumppanin saamiselle. Muita syitä on monia, kuten aloituksessa mainitsit. Ei naiset ole kiinnostuneet sinun työstäsi, tai korkeakoulutuksestasi ei varsinkaan tutustumisvaiheessa. Alapas ottamaan sitä brenkkua vähän lisää ja heitä rööki huuleen, niin a vot homma hoituu. Et kai sinä lenkkipoluilta ja kuntosaleilta naista löydä, ne katsos juoksee ja bodaa sielä. Mene pikkasen yhteiskuntakelvottomaan baariin, sieltä sinä löydät kömpelön ulkokuoresi arvostajia.
Tää on kuule niin tosi, jollet usko, kokeile.Aloitin viestiketjun, mutta yllä oleva kommentti ei ole minun, se korjattakoon. Naiset ovat erilaisia. Aika moni tapaamani nainen haluaa juurikin koulutetun miehen. En kylläkään mene heti töksäyttämään koulutustani, vaan juttelen yleensä niitä näitä ja ennen pitkää kerron koulutuksesta, jos keskustelu johtaa siihen luonnollisella tavalla. Baareista voisin toki löytää naisen, mutta onko joku bilehile sen vaivan arvoinen, että viitsisin mennä tekemään tuttavuutta? Mielestäni joku fiksu ja terveelliset elämäntavat omaava bisnesnainen olisi minulle parempi vaihtoehto?
- lounly rriiider
nytnaiseton kirjoitti:
Aloitin viestiketjun, mutta yllä oleva kommentti ei ole minun, se korjattakoon. Naiset ovat erilaisia. Aika moni tapaamani nainen haluaa juurikin koulutetun miehen. En kylläkään mene heti töksäyttämään koulutustani, vaan juttelen yleensä niitä näitä ja ennen pitkää kerron koulutuksesta, jos keskustelu johtaa siihen luonnollisella tavalla. Baareista voisin toki löytää naisen, mutta onko joku bilehile sen vaivan arvoinen, että viitsisin mennä tekemään tuttavuutta? Mielestäni joku fiksu ja terveelliset elämäntavat omaava bisnesnainen olisi minulle parempi vaihtoehto?
Jaa bisnes naista haet, oliskohan pikkasen väärä foorumi. Bilehile ei siis kelpaa ei ole vaivan arvoinen, no huh huh. Nyt täytyy toivottaa onnea sinulle ja PALJON siis PALJON onnea etsiskelyyn. Ai niin mulla on ollut bilehile jo monta vuotta, alkaa vanheneen, mut ei viittis vaihtaa nuorempaan, olkoon.
- henttuli.82
Mistä päin olet? Minä olen itse myös lievästikehitysvammainen ja asun itse kissan kanssa . Olen 28v en juo enkä polta. Olisi kiva tutustua jos vain halua meilaa tai laita fb:ssä kaverilistalle .. T.Henna olen fb:ssä henna koskela nimellä tai laita mese osoite minulla on mese [email protected]
- siipirikkoakkanen
Haet mielestäni aika oikeista paikoista mutta jospa sinulle on käynyt niin ettet ota viestejä vastaan, tarkoitan että että et huomaa, "usko todeksi" mahdollista kiinnostusta vaikkapa salilla.
Ja bilehilettäviä bisnesnaisiakin on! - nytnaiseton
siipirikkoakkanen kirjoitti:
Haet mielestäni aika oikeista paikoista mutta jospa sinulle on käynyt niin ettet ota viestejä vastaan, tarkoitan että että et huomaa, "usko todeksi" mahdollista kiinnostusta vaikkapa salilla.
Ja bilehilettäviä bisnesnaisiakin on!Voi olla, että olen joskus missannut tilaisuuden. Usein salilla keskityn treenaamiseen kuten muutkin.
Onhan niitä bilettäviö naisiakin. Joskus vaan ärsytti, kun eräs mukavanoloinen nainen oli koko ajan menossa bileisiin ja eipä siinä ollut paljoakaan yhteistä aikaa. Satunnainen biletys ole kuitenkaan este. - nytnaiseton
Valitettavasti mulla ei kyllä taida olla mitään yhteistä kehitysvammaisten kanssa.
- ,.-.,.-,.-,.-
nytnaiseton kirjoitti:
Valitettavasti mulla ei kyllä taida olla mitään yhteistä kehitysvammaisten kanssa.
ulkomailla on vammasille deitti, muutama suomalainenkin siel on
http://www.datedisabled.com/ - nytnaiseton
,.-.,.-,.-,.- kirjoitti:
ulkomailla on vammasille deitti, muutama suomalainenkin siel on
http://www.datedisabled.com/Ahaa. Kiva, että tällainen palvelukin on olemassa. Mulla vaan on aika huonoja kokemuksia deiteistä. En saa vastauksia ilmoitukseeni edes silloin, kun en mainitse vammastani mitään.
- mietin vain
nytnaiseton kirjoitti:
Ahaa. Kiva, että tällainen palvelukin on olemassa. Mulla vaan on aika huonoja kokemuksia deiteistä. En saa vastauksia ilmoitukseeni edes silloin, kun en mainitse vammastani mitään.
Mua jäi ihmetyttämään, että millaisen ilmotuksen sä sitten olet jättänyt, jos kerran kukaan ei ole vastanut? Ainakin täällä susta on jäänyt asiallinen vaikutelma, joten ehkä itse ilmoituksessa on ollut vikaa? Toinen vaihtoehto on se, että uraa luovat bisnesnaiset ovat usein (poikkeuksia toki aina löytyy) aika pinnallisia, myös pariutumismarkkinoilla, joten pintaa syvemmälle ei viitsitä katsoa, vaan etsitään vain "oman sarjan" edustajia. Ehkäpä kannattaisi hieman laajentaa valikoimaa. Enpä minäkään yksinhuoltajana lähde etsimään urasuuntautunutta bisnesmiestä, jonka arvomaailmaan tuskin mahtuisi toisen miehen lapsen kanssa vietettävä laatuaika..
Ja sama kysymys sitä täälläkin pyörii mielessä: mistä ihmeestä sitä hyvän miehen löytäisi, jos ei ketään baarista halua hakea? Kirjastoonko sitä pitäisi mennä kykkimään ja vaanimaan potentiaalisia miehiä heti ovelta :D vai parkkeerata keskelle lenkkipolkua käntikortit kourassa? - nytnaiseton
mietin vain kirjoitti:
Mua jäi ihmetyttämään, että millaisen ilmotuksen sä sitten olet jättänyt, jos kerran kukaan ei ole vastanut? Ainakin täällä susta on jäänyt asiallinen vaikutelma, joten ehkä itse ilmoituksessa on ollut vikaa? Toinen vaihtoehto on se, että uraa luovat bisnesnaiset ovat usein (poikkeuksia toki aina löytyy) aika pinnallisia, myös pariutumismarkkinoilla, joten pintaa syvemmälle ei viitsitä katsoa, vaan etsitään vain "oman sarjan" edustajia. Ehkäpä kannattaisi hieman laajentaa valikoimaa. Enpä minäkään yksinhuoltajana lähde etsimään urasuuntautunutta bisnesmiestä, jonka arvomaailmaan tuskin mahtuisi toisen miehen lapsen kanssa vietettävä laatuaika..
Ja sama kysymys sitä täälläkin pyörii mielessä: mistä ihmeestä sitä hyvän miehen löytäisi, jos ei ketään baarista halua hakea? Kirjastoonko sitä pitäisi mennä kykkimään ja vaanimaan potentiaalisia miehiä heti ovelta :D vai parkkeerata keskelle lenkkipolkua käntikortit kourassa?Jaa, mitenköhän ilmoituksiani kuvailisin. Asiallisesti olen kertonut itsestäni, ja koettanut antaa itsestäni sellaisen kuvan, että pärjään elämässäni. Olen kertonut harrastuksistani, vammastani sekä laittanut joitain kriteerejä naiselle, sillä en halua seurustella vain sen vuoksi, että mulla olisi joku. Huumoriakin olen välillä laitttanut ilmoituksiini.
No joo, en minä ole enää niin kriittinen tuon bisnesnaisen suhteen. Huomasin, että ammatista riippumatta joidenkin kanssa viihtyy ja joidenkin ei. - mietin vain
nytnaiseton kirjoitti:
Jaa, mitenköhän ilmoituksiani kuvailisin. Asiallisesti olen kertonut itsestäni, ja koettanut antaa itsestäni sellaisen kuvan, että pärjään elämässäni. Olen kertonut harrastuksistani, vammastani sekä laittanut joitain kriteerejä naiselle, sillä en halua seurustella vain sen vuoksi, että mulla olisi joku. Huumoriakin olen välillä laitttanut ilmoituksiini.
No joo, en minä ole enää niin kriittinen tuon bisnesnaisen suhteen. Huomasin, että ammatista riippumatta joidenkin kanssa viihtyy ja joidenkin ei.Toivottavasti se nainen on löytynyt nyt, kun kriteerit ei ole enää niin tiukat :) Ammatti ei välttämättä kerro ihmisestä mitään, sehän saattaa pahimmassa tapauksessa olla joku teinivuosien hetkellisen mielenhäiriön tulos. Että sinänsä loistava oivallus jättää tuo vaatimuslistalta pois, jos se on muiltakin osiltaan pitkä ja yksityiskohtainen ;D Ja ei sillä, etteikö saisi olla, jos tietää tarkalleen millaista ihmistä on etsimässä. Itse tykkään jättää aika paljon liikkumavaraa, sillä ihmisillä on tapana yllättää positiivisesti mielenkiintoisilla luonteenpiirteillä, joita ei osannut lainkaan odottaa. mikäs sen hauskempaa kuin sarkastinen hoitsu tai tanhuava politikko.
- nytnaiseton
mietin vain kirjoitti:
Toivottavasti se nainen on löytynyt nyt, kun kriteerit ei ole enää niin tiukat :) Ammatti ei välttämättä kerro ihmisestä mitään, sehän saattaa pahimmassa tapauksessa olla joku teinivuosien hetkellisen mielenhäiriön tulos. Että sinänsä loistava oivallus jättää tuo vaatimuslistalta pois, jos se on muiltakin osiltaan pitkä ja yksityiskohtainen ;D Ja ei sillä, etteikö saisi olla, jos tietää tarkalleen millaista ihmistä on etsimässä. Itse tykkään jättää aika paljon liikkumavaraa, sillä ihmisillä on tapana yllättää positiivisesti mielenkiintoisilla luonteenpiirteillä, joita ei osannut lainkaan odottaa. mikäs sen hauskempaa kuin sarkastinen hoitsu tai tanhuava politikko.
Eipä ole löytynyt muuta kuin kavereita ja tuttavuuksia naisista. Näköjään livenä ystävystyn paljon paremmin naisten kanssa kuin netissä. Toisaalta harvemmin tapaan livenäkään naisia, johon tutustuisin.
Näinhän se on, että kannattaa olla avoin uusia tuttavuuksia kohtaan. Nykyään olen varsin suvaitsevainen ja ainakin katselen hetken aikaa, onko tuttavuudesta ainesta kaveriksi, ystäväksi tai kenties vielä läheisemmäksi. Etukäteen on vaan mahdoton sanoa, kenen kanssa viihtyy ja kenen ei. - mietin vain
nytnaiseton kirjoitti:
Eipä ole löytynyt muuta kuin kavereita ja tuttavuuksia naisista. Näköjään livenä ystävystyn paljon paremmin naisten kanssa kuin netissä. Toisaalta harvemmin tapaan livenäkään naisia, johon tutustuisin.
Näinhän se on, että kannattaa olla avoin uusia tuttavuuksia kohtaan. Nykyään olen varsin suvaitsevainen ja ainakin katselen hetken aikaa, onko tuttavuudesta ainesta kaveriksi, ystäväksi tai kenties vielä läheisemmäksi. Etukäteen on vaan mahdoton sanoa, kenen kanssa viihtyy ja kenen ei.Vaikuttaisko tohon se, millainen vamma sulla on? Saattaisko siinä käydä niin, että se kuulostaa pahemmalta kuin oikeastaan on, ja siksi naisten löytäminen on netissä hankalampaa? Livenä taas sitä voi itse todeta, että eipä tuo nyt haittaa.
Ja naisen näkökulmasta ehkä myös kynnys lähteä tapaamaan vierasta vammaista on suurempi kuin vierasta vammatonta, koska mitäs jos ne kemiat ei menekään yksiin? Sitä saattaa pelätä jo etukäteen, että miten sanoa kiitti, mutta ei kiitti, ilman että se menee suvaitsemattomuuden ja vamman piikkiin. Mutta jossain randomina törmättyään sitä uskaltaa tutustua ilman suurempaa varautuneisuutta kun mitään treffejä ei ole sovittu vaan kaikki alkaa hauskasta juttuseurasta, ja kotiin voi lähteä ilman selityksiä.
Tavallinen kaduntallaaja on usein aika arka erilaisuutta kohtaan ja pelkää siksi kuollakseen loukkaavansa jollain tavalla tai sanovansa jotain tyhmää :) jopa minä! :D - nytnaiseton
mietin vain kirjoitti:
Vaikuttaisko tohon se, millainen vamma sulla on? Saattaisko siinä käydä niin, että se kuulostaa pahemmalta kuin oikeastaan on, ja siksi naisten löytäminen on netissä hankalampaa? Livenä taas sitä voi itse todeta, että eipä tuo nyt haittaa.
Ja naisen näkökulmasta ehkä myös kynnys lähteä tapaamaan vierasta vammaista on suurempi kuin vierasta vammatonta, koska mitäs jos ne kemiat ei menekään yksiin? Sitä saattaa pelätä jo etukäteen, että miten sanoa kiitti, mutta ei kiitti, ilman että se menee suvaitsemattomuuden ja vamman piikkiin. Mutta jossain randomina törmättyään sitä uskaltaa tutustua ilman suurempaa varautuneisuutta kun mitään treffejä ei ole sovittu vaan kaikki alkaa hauskasta juttuseurasta, ja kotiin voi lähteä ilman selityksiä.
Tavallinen kaduntallaaja on usein aika arka erilaisuutta kohtaan ja pelkää siksi kuollakseen loukkaavansa jollain tavalla tai sanovansa jotain tyhmää :) jopa minä! :D"Vaikuttaisko tohon se, millainen vamma sulla on? Saattaisko siinä käydä niin, että se kuulostaa pahemmalta kuin oikeastaan on, ja siksi naisten löytäminen on netissä hankalampaa?"
En usko. Olen kertonut ilmoituksissani miten vamma vaikuttaa elämääni. Jos nainen on niin pinnallinen, että hylkää mut sen takia, että en osaa ajaa polkupyörällä tai luistella, niin saa mun puolesta etsiä muuta seuraa.
Mutta varmaan moni pelkää tuota vammaisuuden perusteella jättämistä. On mulla jäänyt joku tutustuminen siihen että olen kertonut vammani. Toisaalta kaikki yritykset eivät ole kaatuneet vammaani, vaan ihmisten luonteet ja ajatukset ovat välillä niin erilaiset, että yhteistä säveltä ei löydy. - mietin vain
nytnaiseton kirjoitti:
"Vaikuttaisko tohon se, millainen vamma sulla on? Saattaisko siinä käydä niin, että se kuulostaa pahemmalta kuin oikeastaan on, ja siksi naisten löytäminen on netissä hankalampaa?"
En usko. Olen kertonut ilmoituksissani miten vamma vaikuttaa elämääni. Jos nainen on niin pinnallinen, että hylkää mut sen takia, että en osaa ajaa polkupyörällä tai luistella, niin saa mun puolesta etsiä muuta seuraa.
Mutta varmaan moni pelkää tuota vammaisuuden perusteella jättämistä. On mulla jäänyt joku tutustuminen siihen että olen kertonut vammani. Toisaalta kaikki yritykset eivät ole kaatuneet vammaani, vaan ihmisten luonteet ja ajatukset ovat välillä niin erilaiset, että yhteistä säveltä ei löydy.Ja läheskään kaikkien kanssa ei vaan mene yksiin. Kyllä siinä pitää olla sitä jotain, että tahtoo lähteä edes yrittämään.
Jännä silti ajatella, että joku voi olla noin pinnallinen, jos kerran sun vamma ei tota enempää rajota. Mutta karsiutuupahan sopimattomat pois heti kättelyssä. Ja tärkeintähän noissa ilmoituksissa on se, että avoimesti kertoo itsestään, jotta antaa toiselle mahdollisuuden valita. Turha kai sitä on omaansa tai muiden aikaa haaskata sillä, että antaa valheellisen kuvan ylipäänsä millään elämän osa-alueella :) - miehetön
mietin vain kirjoitti:
Ja läheskään kaikkien kanssa ei vaan mene yksiin. Kyllä siinä pitää olla sitä jotain, että tahtoo lähteä edes yrittämään.
Jännä silti ajatella, että joku voi olla noin pinnallinen, jos kerran sun vamma ei tota enempää rajota. Mutta karsiutuupahan sopimattomat pois heti kättelyssä. Ja tärkeintähän noissa ilmoituksissa on se, että avoimesti kertoo itsestään, jotta antaa toiselle mahdollisuuden valita. Turha kai sitä on omaansa tai muiden aikaa haaskata sillä, että antaa valheellisen kuvan ylipäänsä millään elämän osa-alueella :)Pinnallisuudesta:
Itse en nettiprofiilissani ole maininnut mitään vammastani ja olen silti saanut vain muutamia vastauksia. Siis jos ei suoria seksiseuran tarjouksia oteta lukuun. Ja nuo muutamat vastaukset ovat tulleet yhteensä noin vuoden "nettideittailun" aikana.
Olen ylipainoinen ja lihavuuteen liitetään deittailu mielessä vain negatiivisia asioita: laiska, ei pidä huolta itsestään, huono kunto jne. En ollenkaan ihmettele, että jo vammaisuuden mainitseminen pelottaa monia ihmisiä. Netistä tunnutaan etsivän sitä Hra tai Nti Täydellistä. Ei ole aikaa tai halua ottaa selvää, josko siitä tavalla tai toisella epätäydellisestä ihmisestä kuoriutuisi kelpo kumppani - mietin vain
miehetön kirjoitti:
Pinnallisuudesta:
Itse en nettiprofiilissani ole maininnut mitään vammastani ja olen silti saanut vain muutamia vastauksia. Siis jos ei suoria seksiseuran tarjouksia oteta lukuun. Ja nuo muutamat vastaukset ovat tulleet yhteensä noin vuoden "nettideittailun" aikana.
Olen ylipainoinen ja lihavuuteen liitetään deittailu mielessä vain negatiivisia asioita: laiska, ei pidä huolta itsestään, huono kunto jne. En ollenkaan ihmettele, että jo vammaisuuden mainitseminen pelottaa monia ihmisiä. Netistä tunnutaan etsivän sitä Hra tai Nti Täydellistä. Ei ole aikaa tai halua ottaa selvää, josko siitä tavalla tai toisella epätäydellisestä ihmisestä kuoriutuisi kelpo kumppaniOnpas kurja kuulla. Itse en ole vielä kirjoittanut hakuun mitään, lähinnä olen vain katsellut muiden ilmoituksia, josko sieltä löytyisi joku mielenkiintoinen tapaus. Mutta voihan se olla, että suurin osa etsii sieltä täydellisyyttä, ainakin siihen asti, kunnes omassa elämässä tapahtuu jotain kynnen lohkeamista suurempaa, joka havahduttaa siihen ettei täydellistä olekaan.
Mutta tän keskustelun jälkeen kiinnitin oikein huomiota asiaan ja hämmästyksekseni huomasin että vain yksi mies oli maininnut vammastaan. Tässä on siis kaksi vaihtoehtoa: mainitsematta jättäminen on yleinen käytäntö tai kaikki tupakoimattomat 26-38v miehet ovat jo löytäneet seuraa, sillä nuo ovat olleet mun hakukriteerit :D Pitäisköhän munkin jättää mainitsematta äitiyteni ;) se kun tuntuu olevan toinen piirre ihmisessä, mikä ei hirveästi nappaa deitti-markkinoilla. No, toisaalta mä en kyllä halua edes tutustua kehenkään, joka ei hyväksyisi mun lasta, joten tämä ei taida toimia mulla :)
Enkä mä usko, että kaikki on niin kranttuja ja pinnallisia, kun täällä on annettu ymmärtää. Mä haluisin edelleenkin liputtaa sen tietämättömyyden puolesta. Voi olla, etten minäkään olisi lähtenyt vammaisen kanssa treffeille pelkän netti-ilmoituksen perusteella ennen kuin omaan kaveripiiriin kuului ensimmäistäkään. Ja ehkä myös ikä on tehnyt tehtävänsä :) Niin että nyt kun nuo turhat kriteerit on itseltä poistunut ja etsin vain hauskaa ja minun melestä söpöä ihmistä, kenen kanssa tulisi hyvin juttuun, niin kaikki valinta tapahtuu kuvan ja tekstistä välittyvän luonteen perusteella ja myös niiden ominaisuuksien, mitä minulta siinä vaaditaan. Jos joku ihanuus kirjoittaa, että haen kilttiä, tasaista ja hiljaista naista, niin aika hiljaseksi jää myös yhteydenotto. Musta on hienoa, että on olemassa foorumi jossa voi rehellisesti kirjoittaa omat piirteensä, myös ne vähemmän imartelevat, ja katsoa ketkä siihen vastaa :)
Vammaisuudesta vielä sen verran treffikumppanin haussa, että Leo-Pekka Tähti veti paralympialaiset, ja näin ollen monet eri vammaisryhmät, julkisuuteen ja myös suosioon, että ainakin omassa tuttavapiirissäni on ennakkoluulot hälvenneet huomattavasti entiseen verrattuna. Aika moni kavereista lähtisi nykyään treffeille vammaisen kanssa jos vain pyydettäisiin, kun vammaisuudesta on tullut vähemmän salamyhkäistä kuppikuntailua. Eipä vain ole ketään tullut kukaan pyytämään :) Kyse on siis aika paljon myös siitä, mitä itsestään antaa ulospäin ja millaisen kuvan vammaisuudesta välittää. Kannattaisi ehkä hyödyntää tätä mahdollisuutta vielä niin kauan, kuin Tähti otsikoissa komeilee ja ylläpitää hyvää imagoa ainakin vammaisurheilusta. Tämä sama efekti on niin nähty kuurojen yhteisössä Signmarkin myötä :) - WheresMyApples
mietin vain kirjoitti:
Onpas kurja kuulla. Itse en ole vielä kirjoittanut hakuun mitään, lähinnä olen vain katsellut muiden ilmoituksia, josko sieltä löytyisi joku mielenkiintoinen tapaus. Mutta voihan se olla, että suurin osa etsii sieltä täydellisyyttä, ainakin siihen asti, kunnes omassa elämässä tapahtuu jotain kynnen lohkeamista suurempaa, joka havahduttaa siihen ettei täydellistä olekaan.
Mutta tän keskustelun jälkeen kiinnitin oikein huomiota asiaan ja hämmästyksekseni huomasin että vain yksi mies oli maininnut vammastaan. Tässä on siis kaksi vaihtoehtoa: mainitsematta jättäminen on yleinen käytäntö tai kaikki tupakoimattomat 26-38v miehet ovat jo löytäneet seuraa, sillä nuo ovat olleet mun hakukriteerit :D Pitäisköhän munkin jättää mainitsematta äitiyteni ;) se kun tuntuu olevan toinen piirre ihmisessä, mikä ei hirveästi nappaa deitti-markkinoilla. No, toisaalta mä en kyllä halua edes tutustua kehenkään, joka ei hyväksyisi mun lasta, joten tämä ei taida toimia mulla :)
Enkä mä usko, että kaikki on niin kranttuja ja pinnallisia, kun täällä on annettu ymmärtää. Mä haluisin edelleenkin liputtaa sen tietämättömyyden puolesta. Voi olla, etten minäkään olisi lähtenyt vammaisen kanssa treffeille pelkän netti-ilmoituksen perusteella ennen kuin omaan kaveripiiriin kuului ensimmäistäkään. Ja ehkä myös ikä on tehnyt tehtävänsä :) Niin että nyt kun nuo turhat kriteerit on itseltä poistunut ja etsin vain hauskaa ja minun melestä söpöä ihmistä, kenen kanssa tulisi hyvin juttuun, niin kaikki valinta tapahtuu kuvan ja tekstistä välittyvän luonteen perusteella ja myös niiden ominaisuuksien, mitä minulta siinä vaaditaan. Jos joku ihanuus kirjoittaa, että haen kilttiä, tasaista ja hiljaista naista, niin aika hiljaseksi jää myös yhteydenotto. Musta on hienoa, että on olemassa foorumi jossa voi rehellisesti kirjoittaa omat piirteensä, myös ne vähemmän imartelevat, ja katsoa ketkä siihen vastaa :)
Vammaisuudesta vielä sen verran treffikumppanin haussa, että Leo-Pekka Tähti veti paralympialaiset, ja näin ollen monet eri vammaisryhmät, julkisuuteen ja myös suosioon, että ainakin omassa tuttavapiirissäni on ennakkoluulot hälvenneet huomattavasti entiseen verrattuna. Aika moni kavereista lähtisi nykyään treffeille vammaisen kanssa jos vain pyydettäisiin, kun vammaisuudesta on tullut vähemmän salamyhkäistä kuppikuntailua. Eipä vain ole ketään tullut kukaan pyytämään :) Kyse on siis aika paljon myös siitä, mitä itsestään antaa ulospäin ja millaisen kuvan vammaisuudesta välittää. Kannattaisi ehkä hyödyntää tätä mahdollisuutta vielä niin kauan, kuin Tähti otsikoissa komeilee ja ylläpitää hyvää imagoa ainakin vammaisurheilusta. Tämä sama efekti on niin nähty kuurojen yhteisössä Signmarkin myötä :)Itseltä meni yhdet treffit ohi sen jälkeen kun tämä kaveri löysi tietojani netistä, vammastakin. Hänellä oli sitten kuulemma tekeillä kaupungin laskuun inva vessa eikä siksi ehtinyt treffeille, viikonloppuna. Aivan, viikonloput on kiireistä aikaa remonttimiehille... Tosin oli hän ehtinyt sinä viikonloppuna kuitenkin ajella 200 km päässä asuvan kaverinsa luokse, minkä myöskin ystävällisesti sitten ilmoitti jälkeenpäin. Mutta jos ei muuta niin kyllähän tällainen rohkaisee yrittämään uudestaan...
- WheresMyApples
WheresMyApples kirjoitti:
Itseltä meni yhdet treffit ohi sen jälkeen kun tämä kaveri löysi tietojani netistä, vammastakin. Hänellä oli sitten kuulemma tekeillä kaupungin laskuun inva vessa eikä siksi ehtinyt treffeille, viikonloppuna. Aivan, viikonloput on kiireistä aikaa remonttimiehille... Tosin oli hän ehtinyt sinä viikonloppuna kuitenkin ajella 200 km päässä asuvan kaverinsa luokse, minkä myöskin ystävällisesti sitten ilmoitti jälkeenpäin. Mutta jos ei muuta niin kyllähän tällainen rohkaisee yrittämään uudestaan...
Kyseessä ei ollut nettitreffi-tuttavuus vaan oltiin tavattu muissa tekemisissä aiemmin.
- miehetön
mietin vain kirjoitti:
Onpas kurja kuulla. Itse en ole vielä kirjoittanut hakuun mitään, lähinnä olen vain katsellut muiden ilmoituksia, josko sieltä löytyisi joku mielenkiintoinen tapaus. Mutta voihan se olla, että suurin osa etsii sieltä täydellisyyttä, ainakin siihen asti, kunnes omassa elämässä tapahtuu jotain kynnen lohkeamista suurempaa, joka havahduttaa siihen ettei täydellistä olekaan.
Mutta tän keskustelun jälkeen kiinnitin oikein huomiota asiaan ja hämmästyksekseni huomasin että vain yksi mies oli maininnut vammastaan. Tässä on siis kaksi vaihtoehtoa: mainitsematta jättäminen on yleinen käytäntö tai kaikki tupakoimattomat 26-38v miehet ovat jo löytäneet seuraa, sillä nuo ovat olleet mun hakukriteerit :D Pitäisköhän munkin jättää mainitsematta äitiyteni ;) se kun tuntuu olevan toinen piirre ihmisessä, mikä ei hirveästi nappaa deitti-markkinoilla. No, toisaalta mä en kyllä halua edes tutustua kehenkään, joka ei hyväksyisi mun lasta, joten tämä ei taida toimia mulla :)
Enkä mä usko, että kaikki on niin kranttuja ja pinnallisia, kun täällä on annettu ymmärtää. Mä haluisin edelleenkin liputtaa sen tietämättömyyden puolesta. Voi olla, etten minäkään olisi lähtenyt vammaisen kanssa treffeille pelkän netti-ilmoituksen perusteella ennen kuin omaan kaveripiiriin kuului ensimmäistäkään. Ja ehkä myös ikä on tehnyt tehtävänsä :) Niin että nyt kun nuo turhat kriteerit on itseltä poistunut ja etsin vain hauskaa ja minun melestä söpöä ihmistä, kenen kanssa tulisi hyvin juttuun, niin kaikki valinta tapahtuu kuvan ja tekstistä välittyvän luonteen perusteella ja myös niiden ominaisuuksien, mitä minulta siinä vaaditaan. Jos joku ihanuus kirjoittaa, että haen kilttiä, tasaista ja hiljaista naista, niin aika hiljaseksi jää myös yhteydenotto. Musta on hienoa, että on olemassa foorumi jossa voi rehellisesti kirjoittaa omat piirteensä, myös ne vähemmän imartelevat, ja katsoa ketkä siihen vastaa :)
Vammaisuudesta vielä sen verran treffikumppanin haussa, että Leo-Pekka Tähti veti paralympialaiset, ja näin ollen monet eri vammaisryhmät, julkisuuteen ja myös suosioon, että ainakin omassa tuttavapiirissäni on ennakkoluulot hälvenneet huomattavasti entiseen verrattuna. Aika moni kavereista lähtisi nykyään treffeille vammaisen kanssa jos vain pyydettäisiin, kun vammaisuudesta on tullut vähemmän salamyhkäistä kuppikuntailua. Eipä vain ole ketään tullut kukaan pyytämään :) Kyse on siis aika paljon myös siitä, mitä itsestään antaa ulospäin ja millaisen kuvan vammaisuudesta välittää. Kannattaisi ehkä hyödyntää tätä mahdollisuutta vielä niin kauan, kuin Tähti otsikoissa komeilee ja ylläpitää hyvää imagoa ainakin vammaisurheilusta. Tämä sama efekti on niin nähty kuurojen yhteisössä Signmarkin myötä :)Totta tuo, että vammaisten julkisuudessa esiintyminen on varmasti hälventänyt ennakkoluuloja vammaisia kohtaan. Toisaalta vammaisuus esitetään julkisuudessa edelleen hyvin kapealla tavalla: Olet joko supersankari tai syrjäytynyt luuseri. Näiden julkisuuskuvien takia en kuitenkaan jätä vammaisuuttani deittiprofiilissani kertomatta. Pienellä paikkakunnalla akateemisen koulutuksen omaavia ja tietyllä ammattialalla työskenteleviä vammaisia on ehkä yksi tai kaksi. Vammaisuudesta kertominen julkisesti deittiprofiilissa on sama kuin kertoisin henkilötunnukseni tai pankkitilin numeron. Hyvällä syyllä voi tietenkin tiedustella, miksi kerron profiilissani olevani maisteri, mutta vammaisuudesta kertomisen jätän lähempään viestittelyyn. Ehkä siksi, että minun vaikea kuvata suhdettani vammaisuuteeni yhdellä sanalla tai lauseella. Vammaisuus on minulle enemmän kuin diagnoosi tai apuväline. Minusta on tärkeää jättää tilaa myös toisen osapuolen kysymyksille ja kommenteille. Siihen profiili ei välttämättä anna mahdollisuutta.
- seepeemies
Itsellä kanssa liikuntavamma, olen sinkku ja sama asia mietityttää toisinaan. Itse olen löytänyt oikeastaan kaikki tuttavani jollain tapaa luonnollisesti, eli lähinnä opiskelun, harrastusten, työn tai kaverien bileiden kautta. Henkilökemia on oikeastaan tosi tärkeä kumppania valitessa ja olen huomannut, että sellaista ei synny netin kautta. Monelle olen kirjoittanut vuosien saatosssa, mutta kenenkään kanssa en ole päässyt netistä pari treffiä pitemmälle. Netissä todella harvoin vastataan vammaisen miehen viestiin edes sitä yhtä kertaa, joten touhu on turhauttavaa. Nuorempana kävin baareissa muutaman kerran, mutta eipä sieltäkään tarttunut muuta käteen kuin kaksi juttelua, jotka eivät johtaneet mihinkään.
No juu. Toisaalta enpä enää liiku juurikaan missään, joten en saa livenäkään kontaktia naisiin. Onneksi on mielekästä puuhaa, joten en tylsisty yksin.
Tuossa oli juttua vammaisten nettideitistä. Tosiasia on, että deittipalvelun tekeminen on haastavaa ja vie aikaa, joten harrastelijavoimin sellaisen kehittäminen vie kamalasti aikaa. Lisäksi sen käyttöä pitäisi valvoa säännöllisesti, ja kenellä riittää intoa moiseen? Tietysti jos joku maksaa tarpeeksi, mutta kuka? Toisaalta itsekin olen jutustellut muutaman vammaisen naisen kanssa ja useinkaan mulla ei ole ollut muuta yhteistä kyseisten naisten kanssa kuin vamma.- Sinitiainen_2
Montaa isompaakin juttua pyöritetään ihan harrastelijavoimin, ja eikö tuossa ollut ihan ammattilaiset valmiina tekemään sitä deittipalstaa. Katsotaan kuinka homma etenee.
- Kotisivuntekijä
Sinitiainen_2 kirjoitti:
Montaa isompaakin juttua pyöritetään ihan harrastelijavoimin, ja eikö tuossa ollut ihan ammattilaiset valmiina tekemään sitä deittipalstaa. Katsotaan kuinka homma etenee.
Ville ei vastannut viestiini, joten projekti on tällä hetkellä jäissä.
- näin se on
Riippuu siitä mistä vammasta on kyse. Jos liikuntarajoitteinen onnettomuuden tms takia, se ok, mutta jos cp, kehitysvamma jne... silloin pitää löytää se samanlainen jolla sama vamma. Terveet tuskin kiinnostuu.
- seepeemies
Ei se aina ole vammasta kiinni, kehen ihastuu ja rakastuu. Tunnen CP:itä, joilla on tai on ollut vammaton puoliso. Itsellänikin on ollut välillä parempaa kiinnostusta vammattomien kanssa kuin CP:iden, vaikka niidenkin joukossa on mukavia tapauksia. Ei kaikkia ole haitannut vammani, jos on ollut samoja kiinnostuksen kohteita.
seepeemies kirjoitti:
Ei se aina ole vammasta kiinni, kehen ihastuu ja rakastuu. Tunnen CP:itä, joilla on tai on ollut vammaton puoliso. Itsellänikin on ollut välillä parempaa kiinnostusta vammattomien kanssa kuin CP:iden, vaikka niidenkin joukossa on mukavia tapauksia. Ei kaikkia ole haitannut vammani, jos on ollut samoja kiinnostuksen kohteita.
Tiedän että on helppo vain sanoa mutta kuitenkin.... Rohkeasti vain. Itse olen tavannut ihania miehiä vammasta riippumatta. Jokin liikunta rajoite ei tee miehestä yhtään huonompaa.
kaikki naiset eivät karsasta erilaisuutta ;)
- Armila
Hei
Ilahduin, kun näille sivuille landasin. Kiitos mielipiteistä, jotka sikisivät naisettoman miehen alustuksesta. Itse olen miehetön nainen, joka vammautui liikenneonnettomuudessa kolmisen vuotta sitten. Menin pahasti rikki, mutta nyt menee jo kovaa. Toisen säären tilalla on varaosa. Liikun hyvin ilman keppiäkin. Voimistuttuani aloin netissä deittailla, mutta vammasta mainitseminen karisti monet.
Nyt liikkuessani pidän silmät auki, josko mielenkiintoinen aikamies visiirissä näkyisi. Luotan, että joku kaunis päivä aurinko paistaisi mullekin. Tänäänkin salilla oli silmänruokaa. Nautin niistä hetkistä, kun "salaa" katselen.
Missä pääkaupunkiseudulla vapaat 55 kivat miehet liikuvat?
Upeeta kesää! - elämä matkalla
Netin kautta minkäänlainen lähestyminen ei ole mahdollista.
Omasta kokemuksesta kerron sen, ettö jos tapaat jonkun ihmisen neitn realikeskusteluryhmässä, niin se toinen osapuoli voi sanoa mitä vaan. Netissä voi kirjoittaa ja kertoa mitä vain ja omassa elämässään sitten ajatella mitä vain.
Kyllä ne ihmiset varmasti on suomessa, mutta jos se välimatka on vaikka 200 km, niin se o turvallinen matka. Kyllä se keskustelu netissä voi toimia, mutta ei muuten, kun käy ilmi se mitä kumpikin ovat.
Jos jotain haluaa, niin kaiken on edelleen tapahduttava livessa niinkuin ollut vuosikymmeniä sitten. Netti on tuonut ihmiset lähemmäs toisiaan, mutta myös julmuuden ihmsten kesken.
Itse olen lopettanut miettimisen kokonaan. Se o mulle aivan sama mitä kukin ajattelee....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1448259Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde442244Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja262122- 951718
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811667- 321427
Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1081083Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik51009- 531005
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28870