Hämeenlinnan

Kesällä Hämeenlinnaan muuttaneena voi kertoa muutamista havaitsemistani kummallisuuksista:

1. Toivottomat kivikadut.
Varmaan on keskusteltu esi-isien perinnöstä. Mutta esi-isätkin olisivat tehneet tasaisemmat kadut, jos heillä olisi ollut siihen mahdollisuuksia. Nyt esi-isät piereskelevät haudoissaan kun tämä sukupolvi muka suojelee heidän kelvottomia kivikyhäelmiään.
Surkeimmassa kunnossa on Vanajantie - kuoppaa kuopan perään.
Myös rumia ovat asfaltilla paikatut kivikadut.
On aivan varmaa, että 10 - 15 vuoden kuluttua Hämeenlinnassa ei ole ainoatakaan kivikatua; no, ehkä pikkupätkä muistona jossakin Vankilamuseossa.

2. Liikennevalot.
Hämeenlinnassa ei ole kuultukaan joustavasta liikenteestä. Punainen palaa kaikille, kaikki seisovat ja odottavat. Vihreä aalto on sosialidemokraattisessa kaupungissa täysin tuntematon.

3. Nopeusrajoitus.
40 km/h on vitsi. Kukaan esim. Parolantiellä ei aja neljääkymppiä koskaan, vaan aina on nopeutta 50 - 60 km/h. Miksi hämeenlinnalaiset vittuilevat nelikymppisellään itselleen?

4. Poliiseillä ei ole mitään muuta tehtävää kuin hidastaa aamulehdenjakoa. Toivotaan, että poliisit uuden pytingin valmistuttua edes ymmärtäisivät pysyä bunkkerissaan (jonka turvallisuutta ei häiritse poistettu bensa-asema).

5. Moottoritien kate.
Jo päätetty naurettavuus. Kallis ryysykaupan paikka.
Mihin suuntaan tahansa 2-3 km keskustasta niin tilaa on. Vain ääliöt päättävät moista. Ja pahempia ääliöitä ovat tietenkin ne SUPERÄÄLIÖT, jotka ovat päättäjiksensä valinneet aivosurkastumaharkintakyvyttömyysääliöitä.

PLUSSAA:

Hämeenlinna on mielestäni yksi kauneimmista kaupungeista Suomessa.