Koko murrosikä meni siinä että yritin olla joku muu, en oma itseni. Noh vinttihän siinä alkoi pikku hiljaa pimetä kun yritin olla joku muu, en harrastanut mitä oikeasti halusin, en tehnyt mikä minua oikeasti kiinnosti, lopputulos oli että kadotin minäni. Vasta vähän aikaa sitten havahduin kun muistin mikä minua lapsukaisena kiinnosti ja huomasin että sellaiset asiat kiinnostavat minua nytkin. Noh nyt se on jo vähän myöhäistä, täytin juuri 18 ja uravalinta tehty. Monta vuotta meni niin ettei oikeen mikään kiinnostanu. ja pollakin meni aivan sekaisin kun en harjoittanut sitä mitä oikeasti halusin. En minä tyhmä ole, olen hyvä siinä ammattissa mitä juuri nyt opiskelen, mutta tuntuu vaan ettei tämä ole se mun juttu. Persoona karannut eikä taida löytyä koskaan. Tuntuu kuin katselisi maailmaa sumuverhon takaa. Noh eiköhän tämä tästä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Nappi suoritus
ajatuksettekstiksi
0215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.