Sattupa käsiin muutaman vuoden takainen kokoelma historiaesseitä. Tri Mirkka Lappalainen julkaisi 2006 kokoelman Maailman painavin raha. Ajassa liikutaan 1600-luvun Ruotsissa ja sen viuhaan vaihtuvien hallitsijoiden lähipiirissä. Käsitettä Ruotsi-Suomi ei kukaan historioitsija enää käytä sen omalaatuisen arvovarauksen vuoksi. Koska ei ollut Suomi-nimistä valtiota, ei voinut olla liittovaltiotakaan nimellä Ruotsi-Suomi. Ihan täsmennyksenä.
Harvoin on historiaa lukiessa ollut näin hauskaa. Vaikka mielikuvitusta lukijaltakin vaatii ajan ankeuksien ymmärtäminen. Kuten sen, ettei hallitsijalla ollut mitään käsitystä valtakuntansa pohjoisosien mittasuhteista. Kartat kun oli enempikin kuvakertomuksia vanhoista taruista. Niinpä Kaarle IX komensi Oulun pikkulinnan joukot valtaamaan Murmanskin paikalla sijainneen Kuolanlinnan ja majesteetin ihmetys ja viha oli suuri kun homma ei hetkessä onnistunut. Todellisuudessa välimatkaa oli tuhantisen kilometriä tietöntä korpea, ja pahin kelirikko päällä.
Vasta poika-Kustaa, se Adolfi kakkonen, sai käyttöönsä kunnollisen Lapponia-kartan. Hetken tuota katseltuaan suuntasi hän sotimishinkunsa etelään, helpommille maille ja paremmille säille.
Tämän ja tusinaisen muuta tarinaa Mirkka-täti kertoo tyylikkäästi. Pikkusen tulee inhimillistettyä toimijoita, välillä muun faktatiedon vähyyden vuoksi vaikkapa luonnetta muotokuvasta päätellen. Kuin kohdalle arvio menee, jää lukijan vastuulle.
Se painavin raha oli tietenii Ruotsin kuparplootu. Taalerilla oli arvoa kuparimateriaalin verran ja isoimmilla painoa liki parikymmentä kiloa. Melkoinen pajatso pitäisi olla kolikkopeleihin. Tämä Ruotsin panostus yhteen metalliin oli aikansa kasinohuumaa ja iiteekuplaa. Kesti vaan pitempään, satakunta vuotta.
Herkullisena visiona näen kreivi Brahen vääntäytyvän pankkiin tiliä avaamaan ja tekemään ensi panon, 420 kiloa.
Aivan oma tarinansa on Messeniuksen perheen kohtalo katolisuuden ja lutherilaisuuden väliin pudonneena. Putosi siinä päitäkin.
Rohkenen suositella muillekin kuin hovijuonista kiinnostuneille
Harvoin on historiaa lukiessa ollut näin hauskaa. Vaikka mielikuvitusta lukijaltakin vaatii ajan ankeuksien ymmärtäminen. Kuten sen, ettei hallitsijalla ollut mitään käsitystä valtakuntansa pohjoisosien mittasuhteista. Kartat kun oli enempikin kuvakertomuksia vanhoista taruista. Niinpä Kaarle IX komensi Oulun pikkulinnan joukot valtaamaan Murmanskin paikalla sijainneen Kuolanlinnan ja majesteetin ihmetys ja viha oli suuri kun homma ei hetkessä onnistunut. Todellisuudessa välimatkaa oli tuhantisen kilometriä tietöntä korpea, ja pahin kelirikko päällä.
Vasta poika-Kustaa, se Adolfi kakkonen, sai käyttöönsä kunnollisen Lapponia-kartan. Hetken tuota katseltuaan suuntasi hän sotimishinkunsa etelään, helpommille maille ja paremmille säille.
Tämän ja tusinaisen muuta tarinaa Mirkka-täti kertoo tyylikkäästi. Pikkusen tulee inhimillistettyä toimijoita, välillä muun faktatiedon vähyyden vuoksi vaikkapa luonnetta muotokuvasta päätellen. Kuin kohdalle arvio menee, jää lukijan vastuulle.
Se painavin raha oli tietenii Ruotsin kuparplootu. Taalerilla oli arvoa kuparimateriaalin verran ja isoimmilla painoa liki parikymmentä kiloa. Melkoinen pajatso pitäisi olla kolikkopeleihin. Tämä Ruotsin panostus yhteen metalliin oli aikansa kasinohuumaa ja iiteekuplaa. Kesti vaan pitempään, satakunta vuotta.
Herkullisena visiona näen kreivi Brahen vääntäytyvän pankkiin tiliä avaamaan ja tekemään ensi panon, 420 kiloa.
Aivan oma tarinansa on Messeniuksen perheen kohtalo katolisuuden ja lutherilaisuuden väliin pudonneena. Putosi siinä päitäkin.
Rohkenen suositella muillekin kuin hovijuonista kiinnostuneille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.