Terve,
Nyt olisi tarkoitus perata useamman maanomistajan yhteinen laskuoja. Keskustelua tässä on herättänyt vanha jyvitys mikä on tehty joskus "sota-aikoihin". Tuon jyvityksen tulos on melko kummallinen jaon suhteen ja nyt olisikin mielenkiintoista saada tietoa että millä perusteilla ko. aikoihin ojia jyvitettiin? Nythän uudet jyvitykset menevät jotenkin pinta-alan ja saatavan hyodyn suhteen.
Onko kokemuksia kuka tuollaisia jyvityksiä tekee ja millaisia ovat kustannukset olleet?
Nyt olisi tarkoitus perata useamman maanomistajan yhteinen laskuoja. Keskustelua tässä on herättänyt vanha jyvitys mikä on tehty joskus "sota-aikoihin". Tuon jyvityksen tulos on melko kummallinen jaon suhteen ja nyt olisikin mielenkiintoista saada tietoa että millä perusteilla ko. aikoihin ojia jyvitettiin? Nythän uudet jyvitykset menevät jotenkin pinta-alan ja saatavan hyodyn suhteen.
Onko kokemuksia kuka tuollaisia jyvityksiä tekee ja millaisia ovat kustannukset olleet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
menneen ja edelleen menevän lohkoittaisen hyödyn mukaan. Oleeliisin hyotyyn vaikuttava seikka on lohkon korkeusasema ojaan nähden. Entisen vesipiirin mestarit osaavat kertoa enemmän.
onko riitaisia osakkaita , ajetaanko kaivuumaat pois , minkälaista maastossa oja kulkee.
Jos erimielisyydet on ylipääsemättömiä , niin vesipiiriin sitten yhteyttä. Lasku voi olla
verraten iso.
ettei vesipiirillä kannata teettää konetöitä, se on kallista, yksikonti asioissa kyllä neuvovat.
Isoisäni puuhasi aikanaan tälle aukealle ojituksen ja siihen perustettiin ojitusyhtymä. Hänen jälkeensä asiat jäivät sitten hoitamatta, eli kun ojat toimivat ja vedet eivät ketään enään vaivanneet, niin kukaan ei ole enään nykyisistä isännistä vaivautunut edes ajattelemaan asiaa.
Nyt vain on niin, että ojia pitäisi kunnostaa melkoisesti, omalta osaltani olen kunnostanut yhtä viemäriä, mutta koska olen pelkästään ollut maksajana, ei homma tunnu enään mielekkäältä ja suurempi uoma on niin suuri ja pitkältä matkaa, että sitä en kyllä enään ala omin kustannuksin kaivamaan. Joten miten ihmeessä lähden hakemaan muita maksumiehiksi, jostain varmaan pitäisi löytää ne vanhat jyvitykset ym. paperit. Tiedän, että isoisäni aikaan tämä oli iso ruljanssi ja tunteet kuumenivat lähes miestappoon asti tuolloin, kun yksi karjalaisisäntä poltti proppunsa toimitusinsinöörille.
yhteiskunnallinen puoli , se saattaa olla kannattavaa ottaa selville , varsinkin
isoissa uomissa.
40-luvulla jyvitys oli tehty avo-oja kaudella. Mikäli ojitus menee vesipiirin määräämää syvemmälle, muuttuu jyvitys .
Lähtö tilanne on jyvityksessä seuraava, se maksaa eniten jonka pellot on veden vaivaamat.
Kun nykyyään pellot on pääasiassa salaojitettu on maksajiakin enemmän.
Vesipiiri kannattaa ohittaa. pelkästään suunnittelu kustannuksilla oja tulisi kaivettua ja kaikki osakkaat saisi viettää kunnon kostean illallisen ravintolassa.
esim.
Suosittelen seuraavaa, kukin isäntä kaivaa oman pellon kohdalta omalla kustannuksella.
kuinka leveästä uomasta oikein on kyse , ja kuinka pitkä matka kaivuuta pitää tehdä.
montako maanomistajaa on , ja onko kyseessä raja oja.
Vaikka en olekaan ap kysyjä, niin seuraan mielenkiinnolla. Meillä on noin 100 osakasta varmaan (voi olla enemänkin, oma arvioni tiekuntien osakkaiden luvun mukaan), jotka hyötyvät tuosta ojitusyhtymän ojista ja uomista. Osa on varmaan ollut alkujaan koko alkuperäisen maksajakaartin ulkopuolella, mutta jälkeenpäin he ovat yhdistäneet omia ojastojaan hyvinkin suurilla kaivauksillaan ja siten ajaneet siivellä vuosikymmenet. Eli alkuperäiset paperit, jos ne löytyy jostain, niistä ei juuri taida olla apua. Joskus olen käynnyt kysymässä kunnan viranhaltijoilta neuvoa, että mistä aloittaisin homman. Yhtä tyhjän kanssa!
Meillä on kuitenkin tilanne, että suurin uoma, joka on alkupäästä soutukelpoinen, on kunnan raja ja pituudeltaan n. 3km. Siihen on yhdistetty useampia kuivatusviemäreitä, omilla maillani on yksi 700m pätkä, johon on yhdistetty muita. Omilta mailtani on n. 1,5km tuota isompaa uomaa läheiseen järveen ja juuri tuo pätkä kaipaisi kipeästi kaivuutöitä (osassa kohtaa on huonoja sortuneita siltoja, joita kukaan ei vaivaudu korjaamaan ja ne jarruttavat veden kulkua).
Oja on kokonaisuudessa haaroineen noin 2km pitkä. Monessa kohdassa tuo oja on myös rajaojana. Nykyisestä jyvityksestä sen verran että itselläni on noin 20% jyvistä vaikka valuma-alueen (peltopinta-ala) pinta-alasta peltomme on vain noin 3-5%. Tästä johtuen olen nyt hieman lähtenyt peräämään tuon jyvityksen perään.
Leveydeltään oja on penkasta penkkaan noin 4m eli sen kokoinen että kaivamiseen pitää olla reilun kokoinen pyörivä kone.
Leveys enää mikään haaste ole , muutakun kokous pystyyn , ja kyseleen muiden mielipiteitä.
Rajoilla maat kunkin matkan mukaan omistajien maille tai talkoilla ajaan suoraan täytemaaksi,
tai vastaavaan. Kaivajasta kiinni muutaman päivän juttu , kun tarpeeksi tehokas kone.
Jos kone pääsee päältä kaivaan , etenee kone koko ajan pienemmillä ojilla.
Ainakin meillä on sortuneita rajapyykkejä aika paljon tuolla uoman varrella, varmaan niihin on otettava maanmittari, kun niiden paikkaa ei voida luotettavasti muuten osoittaa ja varmaan tulee muutama rajapyykin siirtokin kauemmas ojanpenkasta. Aika paljon tulee maa-ainesta isosta uomasta, kun sitä on lähemmäs 60v. sinne saostunut.
Itselläkin olisi samanlainen projekti, miten tässä kannattaisi edetä.
Vesi vaivaa edelleen;) Soittelin paikalliseen Ely-keskukseen ja sieltä kuulemma löytyypi kuulemma alkuperäiset paperit joista on nyt sitten kopiot tulossa. Saas nähdä miten tarkkaan tuo jyvitys on sitten aikanaan dokumentoitu.