Omistan maailman herttaisimman welsh corgi pembroke uroksen, ikää 1v ja 9kk. Kivekset leikattiin pois jo ennen kuin täytti vuoden, koska kivekset löytyivät vatsaontelosta.
Koira on terve, tykkää ulkoilla paljon ja leikkiä pitäisi aina! Hän rakastaa lapsia ja muita ihmisiä, mutta koiria hän tuntuu pelkäävän. Toisia koiria enemmän, toisia vähemmän. Hän pelkää myös pieniä koiria, jos nämä käyttäytyvät aggressiivisesti.
Lenkillä kun yrittää tutustuttaa häntä muihin koiriin, hän lerpauttaa korvat alas ja tulee jalkojen väliin turvaan. Hän ei hauku, vaikka toinen koira haukkuisi hänelle. Isompien koirien kanssa hän saattaa suoraan kierähtää selälleen ikään kuin sanoisi "okei, syö vaan minut!". Käy niin kauheasti häntä sääliksi! :'(
Tilanne on lähes sama kun käymme hänen kanssaan koirapuistossa. Hän ei anna koirien nuuhkia, eikä hän uskalla leikkiä muiden koirien kanssa. Eikä yritä mitenkään puolustella itseään jos esim. joku toinen koira vie hänen lelun.
Monesti mietin, että mitä olen tehnyt väärin kun olen koiraani kasvattanut. Pentuna yritin käydä ystävien luona, joilla on koiria. Enkä myöskään muista hänen pentu ajoiltaan mitään "dramaattista kohtaamista" toisen koiran kanssa, mistä olisi voinut jäädä traumat.
Mahtaakohan kivesten puuttuminen vaikuttaa jotenkin tähän asiaan? Miten saisin koirastani sosiaalisemman?
Koira on terve, tykkää ulkoilla paljon ja leikkiä pitäisi aina! Hän rakastaa lapsia ja muita ihmisiä, mutta koiria hän tuntuu pelkäävän. Toisia koiria enemmän, toisia vähemmän. Hän pelkää myös pieniä koiria, jos nämä käyttäytyvät aggressiivisesti.
Lenkillä kun yrittää tutustuttaa häntä muihin koiriin, hän lerpauttaa korvat alas ja tulee jalkojen väliin turvaan. Hän ei hauku, vaikka toinen koira haukkuisi hänelle. Isompien koirien kanssa hän saattaa suoraan kierähtää selälleen ikään kuin sanoisi "okei, syö vaan minut!". Käy niin kauheasti häntä sääliksi! :'(
Tilanne on lähes sama kun käymme hänen kanssaan koirapuistossa. Hän ei anna koirien nuuhkia, eikä hän uskalla leikkiä muiden koirien kanssa. Eikä yritä mitenkään puolustella itseään jos esim. joku toinen koira vie hänen lelun.
Monesti mietin, että mitä olen tehnyt väärin kun olen koiraani kasvattanut. Pentuna yritin käydä ystävien luona, joilla on koiria. Enkä myöskään muista hänen pentu ajoiltaan mitään "dramaattista kohtaamista" toisen koiran kanssa, mistä olisi voinut jäädä traumat.
Mahtaakohan kivesten puuttuminen vaikuttaa jotenkin tähän asiaan? Miten saisin koirastani sosiaalisemman?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koirasi sosiaalistaminen olisi pitänyt aloittaa jo 10 viikkoisena mutta ei se ole myöhäistä vieläkään.
Menette vain koirapuistoon "pienten puolelle" treenaamaan. Pienet herkkupalat auttavat halutun tuloksen saavuttamisessa.
Ethän vain nostele koiraasi syliin puistossa ollessasi. Se on lähes suurin virhe jonka voi tehdä, muut koirat ihmettelevät "kummajaista" ja alkavat hypellä sinua vasten.
Toistomäärät sosiaalistamisessa ovat ratkaisevat tässäkin koulutuksessa.
Mielellään vaikka joka päivä kunnes haluttu lopputulos saavutetaan.
Vähäkin käyntimäärä menettelee muttet saavuta sillä tuloksia nopeasti.
En nosta koiraa syliini, tiedän että se ei ole fiksu tapa eikä se auta tässä tilanteessa mitään. Koirani on kyllä ihan pennusta asti ollut tekemisissä muiden koirien kanssa, ilmeisesti pentuaikana se ei ole saanut riittävästi tutustua koiriin vaikka kovasti aina yritettiin. Mutta paljon kiitoksia vinkeistäsi! :) Täytyy vaan jatkaa koirapuistossa käyntiä.
Minkä takia koiraa pitäisi väkisin alkaa "sosiaalistamaan" jos ei se siitä kerran pidä? Mielestäni teillä ei ole mitään ongelmaa, mutta ongelmia voi syntyä, jos väkisin yrität koiraasi joka vastaantulijaan tutustuttaa. Loppupeleissä siitä voi tulla rähisijä. Moni remmirähjän omistaja olisi tyytyväinen tuollaisesta koirasta. Ja sitäpaitsi, koska koirasi on leikattu, voi muut koirat käyttäytyä sitä kohtaan agressiivisesti, kun eivät välttämättä erota onko kyseessä uros vai narttu. Sinuna en missään nimessä veisi koiraa koirapuistoon.
Tietysti olen iloinen ja ylpeä koirastani, ettei hän ole "remmirähisijä" ja pystyy ohittamaan muut koirat/ihmiset/pyöräilijät ongelmitta. Sääliksi vaan käy häntä. Mielestäni on fiksua tutustuttaa häntä muihin koiriin, ettei hän kuvittele olevansa ainoa koira tässä maailmassa. Ja tottakai on ihan erilaista leikkiä ihmisen kanssa kuin ns. lajitoverin kanssa.
Viestisi kuvastaa ihmisille niin valitettavan yleistä tapaa inhimillistää koirat. Ei koira ole pahoillaan siitä, jos se ei pääse tervehtimään jokaista vastaantulijaa. Tässä tapauksessa se on päin vastoin onnellinen, kun ei joudu kohtaamaan koiria joita pelkää. Koira on laumaeläin, ja siihen laumaan riittää tasan ne jotka saman katon alla asuvat, oli ne sitten ihmisiä eläimiä. Naapuruston koirat eivät kuulu omaan laumaan, ja siten niitä ei tarvitse tervehtiä.
Koira on laumaeläin mutta ei sen tarvitse pelokas hyssykkä olla muiden koirien seurassa.
Siihen auttaa ainoastaan muiden koirien kanssa seurustelu. Mistään koiran inhimillistämisestä ei ole kysymys. Jos koiran omistaja tyytyy pelokkaaseen koiraan ok. Onhan silti mukavampaa jos koira on iloinen ja reipas myös lajitovereiden seurassa. Aina ei tosin tarvitse olla riehakkaan iloinen vaan voi myös tervehtiä toisia koiria ja jatkaa omia nuuhkimisiaan, vaan ei se saa pelokaskaan olla.
on myös aika arka, mutta ystävällinen kaikille koirille, vaikka nämä rähisisivät. Ei ala itse koskaan haukkua, saati rähistä! ;)
Eilen tutun koira puri meitä kumpaakin, saapas nähdä, miten koirani suhtautuu nyt vastaantulevin toisiin koiriin...? Onneksi ei käynyt pahemmin kummallekaan.
Hm miksi päästit kiukkuisen koiran luo? Kyse on nyt lähinnä luottaako enään sinuun ja sinun arvioosi?
Laumanjohtaja katsoo turvalliset (jotka ei myöskään rynni päälle) kaverit ja vasta sitten päästää tutustumaan eikä myöskään pakota tutustumaan eli saa olla kauempanakin.
koira ei ehkä luota sinuun laumanjohtajana.
ja on epävarma.
onko ollut liian rajujen koirien kanssa? Eli onko jotkut pomppineet päälle?
Oletko vahvistanut laumanjohtajuutta koiriesi silmissä ja miten?