Voiko vielä nykyään vanhemmat kiertää perintökaarta siten,
että "myyvät" suosikki lapselleen omistamansa kiinteistön ilmeisesti polkuhintaan?
Tässä tapauksessa vanhemmat ovat vielä elossa mutta he ovat
kaupoista huolimatta mukamas puilla paljailla. Lopputulos: yksi sai kaiken ja muut ei mitään.
Kiinteistö on kuitenkin n. 200 000 euron arvoinen. Kai vanhemmilla pitäisi olla jotain
sukanvarressa, jos kerran kiinteistöstä on kaupatkin tehty.
Saako kuka tahansa maanmittauslaitokselta lainhuutotodistuksen? Eikö siinä näy myös
kauppahinta, eli mitä lapsi on vanhemmilleen kiinteistöstä maksanut?
Periaatteessa aivan sama minulle mutta voisivat edes myöntää, että ei tämä nyt
ihan oikein mennyt.
että "myyvät" suosikki lapselleen omistamansa kiinteistön ilmeisesti polkuhintaan?
Tässä tapauksessa vanhemmat ovat vielä elossa mutta he ovat
kaupoista huolimatta mukamas puilla paljailla. Lopputulos: yksi sai kaiken ja muut ei mitään.
Kiinteistö on kuitenkin n. 200 000 euron arvoinen. Kai vanhemmilla pitäisi olla jotain
sukanvarressa, jos kerran kiinteistöstä on kaupatkin tehty.
Saako kuka tahansa maanmittauslaitokselta lainhuutotodistuksen? Eikö siinä näy myös
kauppahinta, eli mitä lapsi on vanhemmilleen kiinteistöstä maksanut?
Periaatteessa aivan sama minulle mutta voisivat edes myöntää, että ei tämä nyt
ihan oikein mennyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikea juttu vuosien jälkeen jos vaikka tämä ostaja ei suostu kuolinpäivää edeltävien tilitapahtumien pyytämiseen, niin tiedot kauppahinnan maksamisesta ja rahojen käytöstä eivät omin avuin heltiä.
Kauppakirja on julkinen asiakirja ja siitä saa kopion kaupanvahvistajalta. Luettelon vahvistajista saa käräjäoikeudesta tai oikeuden ilmoitustaulultakin.
Kauppahinnan ollessa alle 3/4 käyvästä hinnasta, niin alittava osuus on lahja ja se on rintaperilliselle ennakkoperintöä ja huomioidaan perinnönjaossa. Käyvän hinnan arviot kannattaa tehdä ensitilassa ja jemmata perinnönjakoa varten. Kuolinpäivää edeltävien tilitapahtumien selvittely vaatisi hakemaan käräjäoikeudelta pesään pesänselvittäjän. Tämä on järeä toimenpide, vie aikaa ja rahaa pesästä, joten kannattaa neuvotella tämän ostajan kanssa kaupan sisältävästä lahjasta, joka on ennakkoperintöä.
kyllähän siis saan selville kauppahinnan kauppakirjasta / lainhuutotodistuksesta.
Kauppahinta ei todellakaan ole 3/4 käyvästä arvosta. Se on tyyliin kymmmeniä tuhansia euroa ( alle 50 000
reilusti ) ja sillä ei taida saada vastaavaa kiinteistöä rakennuksineen mistään.
Kauppa on kuitenkin tehty, lainhuuto kaupalle saatu jne.
Mietin vaan, että eikö julkinen kaupanvahvistaja tai käräjäoikeus ( josta lainhuuto haetaan ),
puutu mitenkään asiaan, jos omaisuus vaihtaa omistajaa polkuhinnalla? Ei ilmeisesti.
Mutta, jos elän vanhempiani pidempään, niin sitten perunkirjoituksessahan tuon asian esille. Sitäpä vaan ei tiedä jos kiinteistön "ostanut" veli on kerennyt sen jo taas pantata tai myydä.
Olisin toivonut, että myös minulla ja lapsillani olisi ollut oikeus/osuus rakkaaseen ja idylliseen kotipaikkaani. Olen todella pettynyt ja surullinen, että minä ja lapseni emme olleet tarpeeksi "hyviä"
tai ainakaan saman vertaisia veljeeni nähden. Ainakin jos mietitään tätä perintö asiaa. Olisin esim. ollut valmis maksamaan luuseri veljeni ulos koko kiinteistöstä. Mutta asia päätettiin minun puolestani ja minusta minun perintöoikeutta on loukattu.
Kuten myös nim. eräs vaan vastasi, niin juridisesti voit vain odotella perinnönjakoa. Tuo 3/4 raja on verottajan käytäntöjä, eikä lahjan verottaminen sinänsä ole perinnönjaossa kriteeri. Kauppojen sisältämiä lahjoja jää usein verottamatta ja tällöin polkuhinnan toteennäyttö vuosien kuluttua on vaikeaa.
Kuten aiemmin sanoin, niin hommaa jemmaasi kaupanteon aikainen uskottavat käyvän hinnan arviot.
Sovintojakoa muusta vanhempienne jäämistöstä ja mainitsemasi kaupan sisältämän lahjan huomioimisesta ennakkoperintönä ei synny, kun et allekirjoita epätyydyttävää jakokirjaa. Vaihtoehtona olevan toimitusjaon aikaan ja kustannuksiin vetoaminen saattaa edesauttaa vaatimustesi menestymistä.
Jos vanhemmat ovat oikeustoimikelpoisia (siis eivät esim. vahvasti dementoituneita) niin he voivat eläessään myydä tai lahjoittaa omaisuutensa ihan kenelle haluvat. Luonnollisesti lahjoista on lahjan saajan maksettava lahjavero.
Sitten aikanaan perinnönjaossa nämä lahjat huomioidaan ennakkoperintönä, jos lahjan antaja (eli vanhemmat) eivät ole erikseen ilmittaneet etteivät lahjat ole ennakkoperintöä.
Siis jos vanhemmat lahjoittavat omaisuutensa pois (tai myyvät ja käyttävät rahat) ennen kuolemaansa (joko yhdelle lapsista tai ulkopuoliselle) , niin mitään jaettavaa perintöä ei jää ja näin perilliset eivät saa mitään.