Ongelmani on mieheni alkumurkkuikäinen poika. Poika on liian kiinni eikä yhtään itsenäinen. Edes lepäily miehen kanssa sängyllä ei onnistu kaksistaan, poika lähes aina änkee sänkyyn makoileen ja selittämään ja pitää oikein hermostua, että saa oman rauhan. Ja siitä sitten suututaan jos sanoo napakammin, että nyt meille hieman omaa rauhaa. Mitään ei saisi tehdä rauhassa, kauppaankin jos ollaan lähdössä miehen kanssa kahdestaan poika huutaa, että aina hän jää yksin vaikka todellisuudessa isä on pojan kanssa koko päivän koulun jälkeen. Perus päivittäiset asiat eivät hoidu ilman isän apua.
En myöskään osaa oikein suhtautua pojan agressioihin. Itselläni kasvatus oli sellainen, että jos meni huuto tai käyttäytyminen yli niin siitä tuli rangaistus. Itse olen sillä linjalla... mieheni on siinä hieman huono, koska ei varmaan raaski antaa kovia rangaistuksia. Itse näen asian niin, että parin vuoden päästä poika hyppii silmille jollei siltä nyt jo viedä käyttäytymistä oikeaan suuntaan. Käyttäytyminen on älyttömän epäkunnioittavaa ja itsekästä eikä lainkaan toisia huomioon ottavaa. Puhuu päälle kun keskustellaan jostain. Ärsyttää myös niskaan hengittäminen ja koskeminen. Eli tulee vaan hiplaan esimerkiksi kättä. Siis ei omaa tilaa ollenkaan, syynää mitä teen koneella tai mitä lehdestä luen.
Leikkii myös potkivansa minua tai lyövänsä ja tönii. Ei tee edes vahinko-osumat hyvää vattan vauvalle. Tönimisestäkin saa pelätä jos vaikka yhtäkkiä suutahtaa...
Missä vaiheessa toisen ihmisen pojalle uusioperheessä saa oikeasti kilahtaa kunnolla, antaa kunnon rangaistus ja huutaa vaikka pääpunaisena jos tilanne menee täysin yli pojalla? Täytyyhän se poika saada maanpinnalle, ettei liian pilviin kohoa...
Kiitos asiallisista kommenteista.
En myöskään osaa oikein suhtautua pojan agressioihin. Itselläni kasvatus oli sellainen, että jos meni huuto tai käyttäytyminen yli niin siitä tuli rangaistus. Itse olen sillä linjalla... mieheni on siinä hieman huono, koska ei varmaan raaski antaa kovia rangaistuksia. Itse näen asian niin, että parin vuoden päästä poika hyppii silmille jollei siltä nyt jo viedä käyttäytymistä oikeaan suuntaan. Käyttäytyminen on älyttömän epäkunnioittavaa ja itsekästä eikä lainkaan toisia huomioon ottavaa. Puhuu päälle kun keskustellaan jostain. Ärsyttää myös niskaan hengittäminen ja koskeminen. Eli tulee vaan hiplaan esimerkiksi kättä. Siis ei omaa tilaa ollenkaan, syynää mitä teen koneella tai mitä lehdestä luen.
Leikkii myös potkivansa minua tai lyövänsä ja tönii. Ei tee edes vahinko-osumat hyvää vattan vauvalle. Tönimisestäkin saa pelätä jos vaikka yhtäkkiä suutahtaa...
Missä vaiheessa toisen ihmisen pojalle uusioperheessä saa oikeasti kilahtaa kunnolla, antaa kunnon rangaistus ja huutaa vaikka pääpunaisena jos tilanne menee täysin yli pojalla? Täytyyhän se poika saada maanpinnalle, ettei liian pilviin kohoa...
Kiitos asiallisista kommenteista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tän vahvistaa ammatilaisetkin, lapsen kurinpitäjä uusperheessä on
lapsen biologinen vanhempi.
Puhu siis miehellesi asiasta.
tilanteessa, jossa poika lyö/potkasee mahaan tai muualle, en saa korottaa ääntäni pojalle ja antaa hälle tästä rangaistusta jos isä ei ole paikalla?
Jos mies on iltavuorossa ja minä kotona ja poika urpoilee, täytyyhän minun olla asialla ojentamassa poikaa jos hän tekee jotain väärin. Silloin minä keitän ruuan ja sanon koska poika tulee kotiin jos lähtee kavereille ja vahdin ja autan läksyissä vai pitäisikö hänen kysyä isältään ja soittaa hälle töihin?
Eikö nyt yhteiselämässä pojan kuuluisi totella kumpaakin vanhempaa joka talossa asuu. Kun isä ei ole kotona niin kyllä minun kotona ollessa vastuu pojasta on silloin minulla. Eihän noin nuorta voi oman onnensa nojaan jättää!
Millaisen opin annamme yhteisille lapsillemme kun vanhempaa poikaa kohdellaan erilailla kuin heitä?
Toki olen sitä mieltä, että isän tehtävä on poikansa pääosin hoitaa, mutta yhteiselämässä tulee väistämättä tilanteita, joissa poika on minun vastuullani eikä isä ole paikalla hoitamassa tehtäväänsä. Uusioperhe saattaa aina olla vaikea tilanne, mutta eipä pojan ja minun välillä vihaa ole tms. Itse olen myös uusioperheessä elänyt lapsuuteni enkä koe kovin vinoon kasvaneeni vaikka äitipuoli komensikin vaikka isä ei ollut paikalla. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa täytyy ajatella, että kotona asuvat lapset ovat yhteisellä vastuulla ja säännöt yhteiset ja kumpikin niitä noudattaa samalla lailla.
Jospa joku kommentoisi, jolla olisi jonkunlaista kokemusta tilanteesta.
Ai siitäkö että olin sitä mieltä ettet saa lasta kurittaa ?
Miksi kysyt ihmisten mielipiteitä jos et pysty ottamaan mitään vastaan ?
Minulla on kokemusta omasta uusperheestäni kohta seitsemän vuotta, joten todella kokemusta on
jos vaikka mistä.
Se on isän tehtävä hoitaa asiat niin ettei poika sinua potki. Poika on niin iso että tietää kyllä mikä on oikein ja mikä väärin. Isän tehtävä on tehdä selväksi millaista käytöstä hyväksytään ja millaista ei. Vaikka kyseessä onkin jo iso poika voitte ottaa käyttöön aluksi esim sen käytänteen että jos hän rikkoo yhdessä sovittuja sääntöjä jää etuudet saamatta, on se sitten viikkorahat tai pelissä käynti tai mitä milloinkin.
Sinä et kuitenkaan ole kurittaja miehesi lapselle.
perheen aikuiset laittavat rajat. Piste.
Geeneillä ei ole väliä. Toki myönnän, että meilläkin kumpikin "kasvattaa" enemmän niitä omia biologisia lapsiaan ja itsekin oletan ja odotan mieheni puuttuvan lapsensa käytökseen, jos se antaa aihetta.
Mutta jos tilanne olisi tuo, että puolison lapsi uhkailisi minua väkivallalla, ottaisin tosiaankin asian itse puheeksi, en vaan miehen vaan myös lapsen kanssa.
Ja jos ap:n tapauksessa poika on jätetty ap:n vastuulle isän ollessa työssä, niin kyllä hänellä on silloin velvollisuus ja oikeus kieltää, komentaaa ja kehua poikaa! Samalla tavalla, kuin ammattikasvattajat tekevät päivähoidossa. Ja valitettavasti myös koulussa niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole sitä osanneet / tajunneet ajoissa tehdä...
Ap:lle; asuuko poika teillä vai käykö "vierailuilla"? Jos hän käy harvoin, on luonnollista, että on mustasukkainen isästään ja haluaisi viettää aikaa tämän kanssa. (ja toki haluaa vaikka asuisikin teillä!)
Jos hän on jo murrosikäinen, pitää mielestäni hänen kanssaan pystyä keskustelemaan asiallisesti, mikä on sallittua ja mikä ei. Ja uskon hänen ymmärtävän, että sinäkin haluat viettää aikaa miehesi kanssa.
Puhuit vauvavatsasta, eli ilmeisesti olet raskaana ja teille on tulossa yhteinen lapsi?
Oletteko miettineet, miten poika käyttäytyy vauvaa kohtaan, jos on kovin mustasukkainen sinullekin?
Kannattaa miettiä asioita etukäteen ja ottaa poikaa mukaan raskauteen ja vauvan hoitoon, ettei hän koe olevansa ulkopuolinen.
Voimia!
voi lukea enemmän tästä "tän vahvistaa amattilaisetkin"-teoriastasi? Vai veditkö hatusta?
Jotain linkkiä mistä voi lukea ja todeta, ammattilaisten nimet, kirja?
Lapsen kurinpitäjä uusperheessä on perheen aikuiset, ei vain se biologinen.
BLAAAAAAAAAAAAAA
Poika asuu meillä ja käy äitinsä luona joka toinen viikonloppu. Eli on joka päivä meidän arjessa mukana on. Yhteenmuuttaessa kysyttiin pojan mielipidettä eikä suinkaan täysin oman pään mukaan tehty. Mielestäni poika on niin kiinni isässään, koska ei ole tarpeeksi itsenäinen. Toki kavereiden puutekin vaikuttaa siihen, että vaatii kotona enemmän... mutta itsehän niitä kavereita pitäisi etsiä.
Jotenkin en usko pojan tajuavan sitä, että aikuiset tarvii oman hetken pääasiassa päivittäin. Normaalisti kun tuon ikäisillä on se, että ajaa vanhemmat pois kotoa, että saa olla yksin tai haluaa lähteä yksin ulos ilman vanhempia niin ei tuolta pojalta sitä löydy. Minuuttikin yksin kotona tuntuu suurelta vääryydeltä.
Mielestäni ei ole sillälailla kyse mustasukkaisuudesta vaan enemmänkin jostain muusta... Hän ei siis minua hakkaa tai potki väkivaltaisin ajatuksin vaan kilpaillessaan esimerkiksi ensimmäisenä ovesta sisään tönäisee ja osuu mahaan tai saattaa tönästä mahani johonkin osuen. Tuollaista "leikkipotkimista" jotka sitten vahingossa osuu ja ajattelemattomuutta huitoo ja maatessani vaikka lattialla tulee rynnimään ja rusentaa mahaa yms. Huitoo ajattelemattomuuttaan miten sattuu ja joskus on todella lähellä itselläni kilahtaa kunnolla, vielä olen niellyt sanani, mutta en enää varsinkaan jos on maha matkalla.
Juu yhteinen vauva olis tulossa ja kun asiasta pojalle kerroimme hän oli iloinen, toki hieman shokissa, oli ilmeisesti jo asennoitunut siihen, että ei ikinä saa pikkusisarusta. Nimiehdotuksia ollaan pojalta kyselty ja puhuttu raskaudesta ja vauvasta lähes päivittäin. Kuulee meidänkin jutustelua aiheesta kun se on kummallekin luonnollisesti iso asia. Kerron pojalle mitä tällä viikolla masussa tapahtuu ja, että vauva on jo niin ja niin iso ja painava yms... Poika siis ottaa asian hyvin, harmittelee vaan jos se on tyttö eikä osaa olla tytön kanssa :) On kyllä yritetty miettiä miten poika olis nyt alusta asti mukana vauvassa niin, ettei mustasukkaisuuksia siitä tulis. Mutta kaippa niitä tulee väkisinkin kun murrosikä on ovella mukavasti.
Haluaisin vain tuon uhon kuriin ja nuo potkut ja huitomiset. Kunnioitus muita kohtaan on vahvasti hakusessa ja ainoana lapsena on tietyllä tapaa aika itsekäs. Kerran sanoin hänen potkastessaan (potku ei onneksi osunut), että vauva voi kuolla tuohon, sitäkö haluat. Kuulostaa julmalta, mutta tottahan se on. Itse pelkään paljon, että osuu joku osuma ja tapahtuu inhottavia.
Tätä juuri ajattelin, että pakko muidenkin on olla sitä mieltä, että perheen aikuiset ovat vastuussa ja pitävät huolen, että kotona homma pelaa. Olisi kiva kuulla muita kokemuksia vielä miten ongelmatilanteet on kunkin kodeissa ratkaistu.
vitun lissu ???????
Täällä nimittelee kaikkia lissuksi joilla on omat mielipiteet.PROVO-HILMALLA ei ole omaa elämää.
LISSU!!!!!!!!!!!!!!!!!!
oma poika ja omat tytöt ja uusio poika ja uusio tyttö. Nämä puolilapset ovat yhtä lailla komennettavana ja kasvatettavana minulla kuin omanikin. He asuvat pääosin äidillään mutta meillä ollessaan mennään meidän säännöillä. Onneksi mieheni exvaimo on tästä vain hyvillään. Minä jaan äidin vastuuta hänen kanssaan ja sehän vain helpottaa hänen hommiaan. Isän rooli on sitten omansa. Toivoisin mieheltäni paljon enemmän kasvatuksellista otetta myös minun poikaani mutta hän on mikä on. Ei komenna edes omiaan. Siispä jonkun on se tehtävä. Hän opastaa sitten lapsiamme omalla tavallaan.
Minun mielestäni opettajat sekä kaikki aikuiset saavat kasvattaa minun lapsiani mikäli en ole paikalla ja he käyttäytyvät huonosti. Itseasiassa pidän sitä jokaisen aikuisen velvollisuutena. Tyttäreni teini-iässä kiroili pihalla kovaan ääneen ja naapuri puuttui siihen pitämällä puhuttelun tytölle. Itse en ollut paikalla joten naapuri hoiti asian puolestani. Kiitos hänelle.
ei ole oikeutta puuttua toisten lasten asioihin. Jos puuttuvat ovat itse omalla oikeudella sen tehneet, eikä niin voi toimia. Onhan se järetöntä jo minä menisin tuohon viereiseen taloon ja laittaisin kaikki lapset kuriin, ja sanoisin että mulla on oikeus!
Sinä et voi säädellä toisen lasten elämää, sen tekee lasten omat vanhemmat. Vasta jos kysyt luvan hänen isältä ja äidiltä yhteisesti, jos he sen sallii on eri asia, mutta silloin teet omasta olosta kurjaa.
Vieraat lapset eivät pidä ihmisestä joka puuttuu heidän perheensä asioihin.
Miksi haluat niin kovin puuttua? Onko se kivaa?
että haukut hänen lapsiaan??? No jo sulla on mielikuva. Uskotko itsekkään moiseen juttuun? Jos tuota kysyttäisiinl asten äidiltä,niin tuskin olisi samaa mieltä. Sinä vaan kuvittelet niin.
Suksi v....n selittämästä pelle!
turpa kiinni tyhmä.
Meillä mieheni 15-vuotias poika on heilutellut pitkävartista kenkälusikkaa uhkaillen rikkoa paikat, potkinut nurkkia ja seiniä jne jne.Isällä ei ole pojan käyttäytymiseen mitään sanottavaa..Minä sanoin, että en voi hyväksyä tuota käytöstä, koska yritän kasvattaa yhteisestä lapsestamme (nyt kahdeksan kk)norppelia..
Poika homottelee isäänsä, lehmittelee äitiänsä.Aluksi jaksoin olla pöyristynyt, nyt vain säälin lasta.Hänen on paha olla.Esim. viimeviikolla ehdotin isälle, että jos poika siivoaisi huoneensa saaden tunteen jotenkin ansaitusta vkorahasta, ja isä hyvin varoen pojalleen tätä ehdotti..Noh, poika totesi "V##un homo, siivoo jos kiinnostaa", ja kipaisi äidilleen..
Joten ymmärrän kymppivuotiaan kylkimyyräyksen, mutta agressioihin ja selkeisiin omituisuuksiin pitää puuttua.Ja hei ja hoi---Lapset ei kasvattamatta kasva itsenäisiksi, omillaan toimeentuleviksi, osaaviksi aikuisiksi..Ja eikö tämä ole jokaisen vanhemman pääasiallinen tavoite?
Olen kuule tömpsähtänyt senkaltaisten juttujenkin keskelle, että usea ajattelisi minun laskevan luikuria, jos avautuisin, mutta toisaalta on perin avartavaa "tajuta "ihmisten erilaisuutta..
Jaksamista sinulle !
Voih, vinkkejä meille miten itsenäisyyttä saataisiin pojalle enemmän. Itse olin sitä mieltä, että seuraavat asiat lähtisivät rullaamaan uudella tapaa: - itse huolehditaan kaikki aamutoimet ennen kouluun menoa, kuten aamupala ja vaatteet ja koululaukku kondikseen. - oman huoneen siivous kerran viikko. - jonkin perheen yhteisen asian hoitaminen pojan vastuulle, kuten koiralle puhdas vesi koulusta kotiin tultua tms. - omat jäljet korjataan aina. Nämä siis eivät ole olleet pojan arjessa ennen minua, nyt pikkuhiljaa noita aamutoimia on hoidellut. Olin sitä mieltä, että samantien jatkossa hoitaa ne koska poika kuitenkin osaa, menee kuitenkin pian yläasteelle. Poika on koulussa vastuuntuntoinen ja menestyy siellä hyvin, hoitaa läksyt ja kokeista tulee hyviä numeroita. Siinä ei ole sillälailla ongelmaa. Mutta kuinka rytikällä uskaltaa vastuuta laittaa kun sitä ei ole ennen periaatteessa ollut?
Poika ei siis ole päässyt "edellisessä' elämässä" ikinä edes yksin kauppan eikä osannut ylittää katua keskustassa jossa ei ollut valoja. Kyllä tuollaiset asiat pitäisi jo osata tuon ikäisenä. Minä otin pojan mukaani koiran kanssa ulos ja annoin rahat kouraan ja sanoin käy ostamassa jäätelöt kun odotan tässä koiran kanssa. Sitä tilannetta piti ressata ja miettiä hetki ja antaa kunnon ohjeet ennen kuin poika uskalsi sinne kauppaan.