Olen 15v poika Minulla on kavereita aika vähän mutta on sitten paljon sellaisia "kavereita" jotka puhuvat koulussa ja kannustaa. Yksi kavereistani vähän aika sitten puhunu ihan outoja toisille ja on muutenki outo joten haluasin eroon siitä mutta en pääse tai pääsisin jos mulla olisi sellaisia kavereita joiden kanssa voisin olla koulussa välituntisin ja tollei.Vähän aika sitte yks porukka pyysi niiden kans olee. Olin niiden kaa reilu kuukauden kunnes yks tyyppi ei halunnu ottaa mua sinne joukkoon joten eipä nekää ole sitte halunnu olla... Kaikki vältteleeki mua sentakia ku oon sen oudon tyypin kanssa. Ja aikasemmat tyypit jotka on puhunu mulle ei enää puhu paljoa. Kesän jälkee mulla oli itsetunto koholla mutta koko ajan vajoan alespäin ja tuntuu että kohta masennus iskee... En tiedä mitä tehdä kun olen hieman ujo(uusille ihmisiin on vaikea puhua) Tiedän että on paljon ihmisiä jotka välittävät minusta mutta ne ovat tyttöjä tai sukulaisia tai sitte nuorempia lähistöllä asuvia poikia... Mietin joka päivä että oliko minulla liian ankara kuri pienempänä että sentakia olin niin ujo että en uskoltanut mennä toiselle kylään paitsi yhelle kaverille mutta kutos luokan loppupuolelt asti en ole enää ollut ujo mutta silloin oli liian myöhästä kukaan ei hyväksynyt mua kaveriporukkaan. Pyydetty mua oli aikaisemmin moneen kertaan mutta ei enää kun olin pääsyt eroon ujoudesta.Nuoremmilla sisaruksillani oli ihan eri "kasvatustapa" Niillä ei huudettu että jos tuli 15 minuuttia myöhässä ja kotiin tulo aika on niillä kahdesan. Minun piti olla kotona jo puolseiskalt ja vähänki kun olin myöhäs siitä huomautettiin. Jos tein jotain väärin minut pistettii ulos tai raivostuttiin hirveesti. Kaikkea oli mistä huomatettiin. Enää ei ole oikeastaan mitää väliä mitä tekee kuhan tulee kotiin kasin aikoihin eikä haittaa vaikka ne tuleeki tunnin myöhäs....Mulla kaveriki oli yks ainoo hyvä kaveri pienempänä jonka kans olin päivät pitkät jotku halus olla mun kans mut kieltäydyin koska en vaa jotenki uskoltanu olla ja paras kaverini kielsi joten olin jotenki niin ajattelematon että halusin vaa olla parhaan kaverin kaa nyt mulla ei ole edes parasta kaveria jolle kertoisin huoleni pitäisin hauskaa . Mä olin niin täysujo että en ymmärrä mistä johtui. Jos voisin aloittaisin elämän alusta. Haaveilen vain että henggaisin kavereiden kans ja olis varaa valita kenen kans on.Pitäsin hauskaa enkä jummais yksin kotona koneella tai koiran kanssa. Joka päivä yritän keksiä tekemistä mutta nekin ovat loppumassa... Harrastuksia olen etsinyt mutta tähän aikaan syksystä en ole löytänyt mielenkiintosia harrastuksia jota haluasin harrastaa.. Mun elämä on tällä hetkellä perseestä ja "pelkään" että masennus iskee ja alan ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia. olen kyllä ajatellutkin mutta olen päässyt positiiviselle puolelle....
Elämä ON aika tylsää...
Toivoton95
3762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun oikeesti kannattaa unohtaa toi sun vanhempien juttu ja elää ku sitä ei oiskaa, se näköjää jotenki vaikeuttaa sun elämää? Oo vaa rohkee ja mee tutustuu uusii ihmisii =) Älä ainakaa oo sisäl koko aja, mä olin melkee koko viime kesän sisäl koska olin aika helvetinnnn masentunu. Oli ihan kauheeta herätä, ei jaksanu nousta sängystä moneen tuntii heräämisen jälkee tai mitää. Sul on jonku verran kavereita, nyt alkuu oo niitten kaa äläkä menetä niitä, samal tutustu uusii ihmisii (:: Asenne muuttaa paljon..
Moi!
Olen nyt 30v ja luen tuota sinun kertomusta..ajattelet elämästä aika lailla samoin, kuin minä sinun iässäsi. Kotonani oli ankara kuri ja minä olin myös kovin ujo. Välillä ajattelin, että elämäni "parhaat vuodet" kuluu hukkaan..haluan kuitenkin sinun uskovan parempaan tulevaisuuteen, josta minäkin ikäisenäsi unelmoin. Elämä koettelee meitä kaikkia omalla tavallaan ja jokaista ajallaan. Minulla oli kovin yksinäiset teinivuodet, mutta niistä selvittyäni elämä rullaa taas. Minulla on oma ihana perhe ja pari luottoystävää. En haluaisi, että menettäsit elämäniloa ja jaksasit uskoa parempaan huomiseen. Puhuminen auttaa aina..mieti onko sinulla ketään, jolle voisit kertoa kurjasta olostasi..isä,äiti,terveydenhoitaja ym.
mul on taas sillee et on koulukavereita muttei kavereita/ystäviä paljo yhtää. on suunnillee yks kaveri mut seki taitaa olla sit jonku sen toisen kaverin kans (jonka se on tuntenu kauemmin) sit vähä mielummin. Kotii ku pääsen nii meen pelaa tai koneelle, en jaksa tehä mitää, oon melko hyvä koulus mut masentaanii paljo etten haluu tehä mitää koulujuttui vaik ennen jaksoin tehä niitäki vähän. :(