"Oi kumpa se tullut ois.
Ennenkuin lähden mä pois"
Hyräilen.
Iltahämärässä kynäilen.
Teen runoa.
Erilaista.
Uskothan.
Kirjoitan rakaudesta.
Siitä suuresta unelmasta.
Joka jokaisen haaveisiin saa.
Kun vain osaa rakastaa.
Vaikka vain hetken verran.
Tämän ainoan kerran.
Elän unelmissa.
Haaveissa missä.
Sinä olet vierellä.
Rakastat.
Ja hyräilen.
"Mä kirjeitä toivon,
mä viestiäs vuotan.
Oi kumpa se tullut ois.
Ennenkuin lähden mä pois"
Ennenkuin lähden mä pois"
Hyräilen.
Iltahämärässä kynäilen.
Teen runoa.
Erilaista.
Uskothan.
Kirjoitan rakaudesta.
Siitä suuresta unelmasta.
Joka jokaisen haaveisiin saa.
Kun vain osaa rakastaa.
Vaikka vain hetken verran.
Tämän ainoan kerran.
Elän unelmissa.
Haaveissa missä.
Sinä olet vierellä.
Rakastat.
Ja hyräilen.
"Mä kirjeitä toivon,
mä viestiäs vuotan.
Oi kumpa se tullut ois.
Ennenkuin lähden mä pois"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi yö, vailla vertaa,
haaveilla, olla vaan,
itkeä, nauraa, laulaa,
onnistuuko tällä kertaa?
Missä se onni on,
minne menet elämä,
oletko nyt läsnä,
en halua olla onneton.
Niin kaunista vastarunoutta. Kiitos
sinä sen jälleen teit. Runo on herkkä ja tunteellinen kokonaisuus. Kauniisti kietoutuu unelmat ja toiveet runossasi kaipaukseen ja odotukseen kirjeestä. Viestistä siltä, joka on jättänyt jäljen sydämeen.
Kirjeen odotus kantaa runosi aiheena herkästi sanomaa ensimmäisestä viimeiseen säkeeseen.
Runo aitoa Margittaa, silti sisällöltään ja tunnelmaan aidon erilainen. kaunis kokonaisuus, jonka sanoma tuntuu lukijasta niin kovin henkilökohtaiselta.
Kukapa ei odottaisi viestiä.
Mies laukkuaan kantaen kulkee
taas ohi postilaatikon.
Ei vieläkään kirjettä tuonut,
Ei viestiä vieläkään.
Sitä turhaan kai oottanut olen,
ei ehkä koskaan se saavukaan.
ehkä himmenneet muistot on hällä,
joka mielessäin mun vaeltaa.
Niin vierineet verkkaan on vuodet
Mua kuvat entiset seuranneet on.
Niin kauniit nuo muistoni mun on,
en siksi olla mä voi onneton.
Kiitos margitta. Sinä osaat luoda tunnelman.
Ja kiitää vastarunostas.
Sinä sen osaat.
Nostaa toisen itsetunnon taivaisiin :)