Se on sen kiusaajien viihde eli opiskelu maittaa heille, viikonloppuisin löytyy menoa ja kun arkisin saa sitä viihdettä(kiusata) koulussa. Se on hetken hupia aina koulutuksen loppuun ja siitä hyvä palkkaiseen työhön taasen kiusattu pääsee elämän helvettiin-->psokologit masennuslääkkeitä päihteitä työttömyyttä yksinäisyyttä muutapaskaa ainakin monella käy näin. Ainiin he voivat käyttää tätä "viihdettä" myös kotona nettikiusaaminenhan on yleistä nykyään.
Mikä kiusattu on?
oeoeoeoeooe
2396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Kaikki alkoi siitä, kun menin 1-luokalle, 6-vuotiaana. Pienenä, ujona tyttönä. Halusin kavereita, mutta kukaan ei halunnut minusta kaveria. Eräs tyttö, olkoon nyt Isabella, alkoi nälviä heti vaatteitani ja veti muutamassa kuukaudessa koko pikkukoulun 30 oppilasta mukaan. Joka päivä, 1-luokkalaisesta 6-luokkaiseen asti, Isabella haukkui minua rumaksi, pilkkasi ulkonäköäni, haukkui vaatteitani, ym. ilkeää. Vain sen takia, että saisi minulle pelkoa, ahdistusta, alemmuudentunnetta. Siirryin 7-luokalle ja kiusaaminen jatkui. Ala-asteesta poiketen, minulla oli luokassa yksi kaveri, jolloin en ollutkaan niin yksin. 8-ja 9-luokilla se jatkui ja jatkui. Onneksi olin uskaltanut muutaman viikon arkailun jälkeen tutustua muutamaan tyttöön, jotka nojailivat seinään. 9-luokalta päästyäni, menin 10-luokalle. Sielläkin, vähänkin erilainen, joutui heti alemmuuskatseen kohteeksi. Senpä takia en uskaltanut pukeutua värikkäästi, vaikka pidin ja pidän vieläkin sellaisista pirteän värisistä vaatteista. 10-luokalta sain mukavan kaverin, olkoon hän nyt Carole. Häntäkin syrjittiin ja 10-luokan jälkeenkin olemme pitäneet yhteyttä. Nyt, 1-luokalla ammattikoulussa, olen saanut luokalta monta kaveria ja päässyt pikkuhiljaa eroon siitä tunteesta, että olen ruma. Kauniiksi en voi itseäni kehua, mutta sellainen OK:n näköinen passaa ennemmin. Nykyään uskallan käyttää sellaisia vaatteita, kuin haluan, eikä kukaan pilkkaa. Johtunee siitä, kun ollaan jo sen verran aikuisia että tajutaan olla kiusaamatta ketään."
Tämä ei ole mielikuvitusta, vaan my real life. :( Enkä kehu itseäni mitenkään, mutta läheisteni avulla olen päässyt eroon huonosta itsetunnosta ja siitä tunteesta, että olisin ruma. Kauniiksi en luonnehti itseäni, mutta "nätti" taitaapi olla parempi sana. Vaikken meikkaa, enkä ole mikään "posliini-iho" ja käytän silmälaseja eivätkä kulmani ole mitään "viiruja", en hauku itseäni rumaksi.
Kuten kirjoitin Itsetunto-palstalle, KUKAAN EI OLE RUMA!
TSEMPPIÄ KAIKILLE KIUSATUILLE!
Juurikin näin. Hienoa, että hankit kavereita kiusaamattomista ja itsekin kiusatuista, niistä ne aidot tapaukset löytää. Sulla on ollut selvästi kuitenkin ollut aina terve itsetunto. Luulisiko kukaan, että tämä kiusaajatyttö selviää henkisesti ilman vammoja omasta menneisyydestään? Hänhän on selvästi jotenkin häiriintynyt, ja varmaan hänen kotiolonsakin ovat sitä. Avun tarpeessa olisi, ettei meininki jatku ja ahdistus iske.