Millainen ihminen on lähi joka haluaa ansaita lapsellaan ja millainen on etä joka ei omasta tahdostaan osallistu lapsensa kuluihin? Millainen vanhempi estää tapaamiset ja millainen vanhempi hylkää lapsensa?
Unohtakaa aloitus, lukekaa seuraava teksti ja kirjoittakaa oma mielipiteenne ja parannukset ehdotuksesta?
Ottakaa kantaa, ilmaiskaa mielipiteenne, tämä on vain ajatusleikkiä:
Jos peruselatusapu olisi kaikille sama esim. elatustuen suuruinen summa, niin jokaiselle eroavalle olisi tiedossa, ettei sen enempää/vähempää ole tulossa vaikka kuinka kiukuttelisi. Elatusapu voisi mielestäni siirtyä lähin tilille Kelan kukkarosta, jonne jokainen etä sen tavallaan maksaisi takaisin ja Kelan virkailija olisi hän, jonka kanssa keskustellaann raha-asioista, ei huoltajat keskenään. Vanhempien hyvät ja keskustelevat välit tuskin huononisivat missään vaiheessa vaikka tämä lapsen elatustapa olisi käytäntö.
Tuon lapsen "minimi" elatuksen jälkeen jokainen etä miettisi tahollaan, onko hänellä varaa ja halua lapselleen ylimääräistä vaurautensa mukaan esim. harrastus- tai liikuntavälinekuluihin antaa. Koska lisäapu menisi suoraan harrastuksiin tai esim. polkupyörään, etä näkisi että avustus on lapsen käytössä.
Kun ehdottamani elatuskäytäntö vakiintuisi, kukaan ei kiistäisi etteikö se vähentänyt elatuksesta aiheutuneita kiistoja. Huoltokiistoihin tällä olisi merkittävä vaikutus, koska ehdotukseeni liittyisi ilman muuta myös molempien vuorohuoltaja-vanhempien asumistukimahdollisuus lapsiluvun mukaan ja lapsilisä yh-lisän kera puolittaminen molemmille vanhemmille. Tämä taas vaatisi lakimuutoksen vuorohuollossa olevien lasten kahden osoitteen kotipaikasta, muutos joka perusteltuna on vain läpihuutojuttu ja nuijan kopautus.
Kun vuorohuoltoa muokattaisiin pienillä käytännön muutoksilla vanhemmille houkuttelevammaksi, siitä tulisi jo ennen eroa harkitumpi vaihtoehto. Samalla molemmille vanhemmille välittyisi viesti, että vuorohuolto on hyväksytty ja ehkäpä suositeltavampikin vaihtoehto kuin perinteinen lähi-etä-systeemi. Kun vanhempien ajatuksia ohjataan käytännön teoilla pois lähi-etä-ajattelusta, voisi vuorohuolto olla tulevaisuudessa suositumpi vaihtoehto ja lasta vahingoittavat riidat ja kissanhännän vedot huollosta ja tapaamisista ja elatuksesta vähenisivät huomattavasti.
Pieni siirtymäajan sekasorto tästä mallista ehkä syntyisi, mutta kun ei ole vaihtoehtoa, niin siihen olisi sopeuduttava.
Unohtakaa aloitus, lukekaa seuraava teksti ja kirjoittakaa oma mielipiteenne ja parannukset ehdotuksesta?
Ottakaa kantaa, ilmaiskaa mielipiteenne, tämä on vain ajatusleikkiä:
Jos peruselatusapu olisi kaikille sama esim. elatustuen suuruinen summa, niin jokaiselle eroavalle olisi tiedossa, ettei sen enempää/vähempää ole tulossa vaikka kuinka kiukuttelisi. Elatusapu voisi mielestäni siirtyä lähin tilille Kelan kukkarosta, jonne jokainen etä sen tavallaan maksaisi takaisin ja Kelan virkailija olisi hän, jonka kanssa keskustellaann raha-asioista, ei huoltajat keskenään. Vanhempien hyvät ja keskustelevat välit tuskin huononisivat missään vaiheessa vaikka tämä lapsen elatustapa olisi käytäntö.
Tuon lapsen "minimi" elatuksen jälkeen jokainen etä miettisi tahollaan, onko hänellä varaa ja halua lapselleen ylimääräistä vaurautensa mukaan esim. harrastus- tai liikuntavälinekuluihin antaa. Koska lisäapu menisi suoraan harrastuksiin tai esim. polkupyörään, etä näkisi että avustus on lapsen käytössä.
Kun ehdottamani elatuskäytäntö vakiintuisi, kukaan ei kiistäisi etteikö se vähentänyt elatuksesta aiheutuneita kiistoja. Huoltokiistoihin tällä olisi merkittävä vaikutus, koska ehdotukseeni liittyisi ilman muuta myös molempien vuorohuoltaja-vanhempien asumistukimahdollisuus lapsiluvun mukaan ja lapsilisä yh-lisän kera puolittaminen molemmille vanhemmille. Tämä taas vaatisi lakimuutoksen vuorohuollossa olevien lasten kahden osoitteen kotipaikasta, muutos joka perusteltuna on vain läpihuutojuttu ja nuijan kopautus.
Kun vuorohuoltoa muokattaisiin pienillä käytännön muutoksilla vanhemmille houkuttelevammaksi, siitä tulisi jo ennen eroa harkitumpi vaihtoehto. Samalla molemmille vanhemmille välittyisi viesti, että vuorohuolto on hyväksytty ja ehkäpä suositeltavampikin vaihtoehto kuin perinteinen lähi-etä-systeemi. Kun vanhempien ajatuksia ohjataan käytännön teoilla pois lähi-etä-ajattelusta, voisi vuorohuolto olla tulevaisuudessa suositumpi vaihtoehto ja lasta vahingoittavat riidat ja kissanhännän vedot huollosta ja tapaamisista ja elatuksesta vähenisivät huomattavasti.
Pieni siirtymäajan sekasorto tästä mallista ehkä syntyisi, mutta kun ei ole vaihtoehtoa, niin siihen olisi sopeuduttava.
Vastaukset 73
Vanhimmat
kulostaa paperilla, mutta kun tosielämä ei olekaan tuollaista.
"Pieni siirtymäajan sekasorto tästä mallista ehkä syntyisi, mutta kun ei ole vaihtoehtoa, niin siihen olisi sopeuduttava. " Ihan tosissasiko meinaat, että vuorohuoltoon vaan väkivaltaisen vanhemman luokse lapset? Tai jos se nykyinen etävanhempi on haluton muutenkin jo tapaamaan lapsiaan, niin olisiko se lapsen etu, että etävanhempi pakotetaan vuorohuoltoon? EI ole. Entäs jos toisen työ vaatii jatkuvaa reissaamista, niin lapset mukaan työreissuillekinko?
Jos lapsilisää lähdetään puolittamaan, niin silloin on molempien myös osallsituttava esim. vaatehankitoihin. Ja mitäs sitten kun tulee riitaa, että millaiset vaatteet hankitaan, kun toinen haluaa ostaa kirpparilta käytetyt huonokuntoiset talvikengät hintaan 5 euroa ja toisen mielestä lapsi tarvitsee kunnolliset kaupasta ostetut talvikengät?
Elatus on aika monella jo nykyäänkin se minini.
Monikon yh-lähinä sanoisin, että....
Jos toinen vanhempi haluaa olla etä, niin kunnioitettakoon hänen tahtoaan, eikös vaan. Mutta väkivaltaisuus...hmmm... se onkin kinkkisempi juttu, koska hyvin harvassa tapauksessa väkivaltaiseksi sanottu vanhempi on väkivaltainen lasta kohtaan.
Aloituksellani ajattelinkin lähinnä eroperheitä ja vanhempia joilla molemmilla on halua jatkaa lasten läheinä. En ollut luomassakaan mallia jossa jompikumpi pakotettaisiin lähivanhemmaksi tai vuorohuoltajaksi. Ei mikään onnistu pakottamalla. Ei edes etävanhemmuus.
Kyllä, silläkin ehdolla, että vanhemmat riitelevät lapsen vaatehankinnoista lapsilisä puolitetaan. On aika vaikea mieltää tilannetta, jossa vanhempien välillä ei päästäisi yhteisymmärrykseen lapsen asianmukaisista vaatuksesta jos vanhemmat ovat aikoinaan päässeet hyvässä hengessä sopimukseen omien housujensa riiisumisesta.
Mikäli suurella osalla elatus on jo se minimi, niin eihän tässä ole sen suhteen mitään ongelmaa :)
"Aloituksellani ajattelinkin lähinnä eroperheitä ja vanhempia joilla molemmilla on halua jatkaa lasten läheinä."
Ei tähän tarvita uutta lakia sillä onhan nytkin mahdollisuus sopia lastenvalvojan kanssa vaikka millainen huoltajuus/tapaamissopimus.
Ei riitaisten vanhempien välit mihinkään katoa vaikka Kela astuisi pankkiirin virkaan. Joka tapauksessa tapaamisasiat jäävät vielä riidan aiheeksi.
Vuorohuollosta ei ole mitään valmista tai edes puolivalmista mallia, joten vuorohuoltoajatus on lapsipuolen asemassa. Vuorohuolto ei ole mahdollinen ellei molemmat vanhemmat halua sitä, joten mielestäni kiistatilanteissa vuorohuollon tulisi olla ensisijainen, eikä suinkaan etä-lähi -asetelman.
Riitaisten vanhempien välit neutralisoituvat pikemmin, jos keskustelu rahasta ei pahentaisi tulehtunutta tilannetta. Mitkä ihmeen tapaamisriidat jos vanhemmilla olisi "tapaamisia" yhtä paljon?
Hei... kerrohan se meille muillekin!!!
Meillä on lapsista menoa, ei niitä ole rahan tuottajiksi tehty.
Kyllä meillä minä makan lapsista SUUREMMAN osan kuluista. Mies maksaa vain vaivaiset elarit ja se on siinä. Jos saan yhdestä 130 e ja lapsilisät, ja ne menee lapsiin niin sanoppa kuin paljon sinun lapset sulle tuottaa??? Millä elätte, jos laitat nuo rahat tilille?? Mikä on veroprosentti?
Meillä mies ei maksa kuin mitä pitää eikä edes vietä lasten kanssa aikaa. Minä olen heille äiti ja isä ja kuski ja pyykkäri, kokki ja ja kaikkea....siivoojakin vielä...Ei kuule olet ihan hakoteillä.
Ei lapsiperheessä lapset ole tuottava osapuoli, kyllä se äiti rahat elämiseen ansaitsee ja on 24 tuntia kiinni. Missä on isät????
"Millainen ihminen on lähi joka haluaa ansaita lapsellaan ja millainen on etä joka ei omasta tahdostaan osallistu lapsensa kuluihin? Millainen vanhempi estää tapaamiset ja millainen vanhempi hylkää lapsensa?
Unohtakaa aloitus, lukekaa seuraava teksti ja kirjoittakaa oma mielipiteenne ja parannukset ehdotuksesta."
No, luitko ja miten kommentoit?
Kaikille mainituille "tapauksille" yhteinen nimittäjä on se, että jokainen heistä on unohtanut oman lapsensa tarpeet.
Mitäkö sitten pitäisi tehdä ja kuinka asioita parannettaisiin, se on todella vaikea kysymys. Tällä hetkellä laki ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, tai osallistumaan muutoin kuin elatusminimin verran lapsensa kuluihin. Meidän tilanne on tuollainen. Lapsihan siinä kärsii, kun isä ei halua tavata ja minä kerjään EU- ruokapaketteja, että nekin eurot saisi pistettyä lapselle välttämättömiin asioihin, kuten vaatteisiin.
Lähivanhemmille, jotka eivät anna etän tavata lastaan on jo olemassa sanktioita, ihan lakiin kirjattuna. En tiedä voisiko sitä parantaa kun käytössä on uhkasakkoa ym., sekä huoltoriidan tullessa tuo lapsen oikeuden kieltäminen toiseen vanhempaan vaikuttaa perheoikeuden päätöstä tehdessä lähin päätäntävaltaan negatiivisesti.
sanktioita jos ei ota lasta sovittuna aikana tai ei ollenkaan???
ole mitään sanktiota. Ei etävanhemmalla ole velvolisuutta taata lastaan, mutta etävanhemmalla on velvollisuus tuoda lapsi/lapset sovitusti tapaamisajankohdan päätyttyä lähivanhemmalle.
Alun "tapaukset" olivat mainittu vain mielenkiinnon herättäjäksi, kehoitin unohtamaan ne.
Lähivanhemmalle annettu sanktio ei toimi, koska sakko on sakko, ja siitä selviää rahalla. Jos tapaamisten estäjälle annettaisiin selvä viesti, että hän menettää lähihuoltajuuden tai ainakin puolet siitä mikäli tekee kiusaa toiselle vanhemmalle ja lapselle, asiat muuttuisivat. Mikäli eroaville vanhemmille olisi tiedossa, että oikeus lapsen yhteiseen - vuorottelevaan, lähihuoltajuuteen säilyisi eron jälkeenkin, ehkä lapsen toinen vanhempi ei jäisi paitsioon ja pysyisi lapsen elämässä konkreettisesti ja ymmärrys lapsen kulutuksesta päivittyisi arkielämässä. Kaikista vanhemmista ei ole huoltamaan lasta, joten kaikkia etävanhempia ei koskaan saada osalliseksi lapsen elämään kuin minimi-elatusosuudella.
Ainoa sanktio on lähihuoltajan mahdollisuus vaatia tapaamisten supistamista, joka ei todellakaan ole lapsen etu.
jos ei etävanhempi muutenkaan tapaa lastaan/lapsiaan sovitusti..
"Jos tapaamisten estäjälle annettaisiin selvä viesti, että hän menettää lähihuoltajuuden tai ainakin puolet siitä mikäli tekee kiusaa toiselle vanhemmalle ja lapselle, asiat muuttuisivat. " Etävanhempi voi hakea lähivuoltajuutta, jos tapaamisia estetään, mutta miten etävanhemmalle annetan selvä viesti, jos etävanhempaa ei kiinnosta tapaamiset ollenkaan?
"Kaikista vanhemmista ei ole huoltamaan lasta, joten kaikkia etävanhempia ei koskaan saada osalliseksi lapsen elämään kuin minimi-elatusosuudella. " Juurikin näin, ja siksi on aivan älytöntä alkaa asettamaan etusijalle vuorovanhemmuussyteemiä!
Valitettavasti jumiudut siihen, ettei kaikki etät ole halukkaita olemaan vanhempia. Mistä tämä johtuu, on varmasti oma tarinansa. Ketään ei saisi kuitenkaan pakottaa etävanhemmaksi kuten ei vuorohuoltajaksikaan. Se olisi tasa-arvoa parhaimmillaan? Missään ei ole tilastoa, kuinka moni etävanhempi todellsiuudessa haluaisi olla vuorohuoltaja jos se olisi helpommin valittavissa ja sitä vaihtoehtoa olisi heille tarjottu.
Lähihuoltajuuden saaminen tänä päivänä sillä perusteella, että lähi estää tapaamisia on sanahelinää ja tiedät sen itsekin.
Miksei vuorohuolto voisi olla aina tasaveroisena mallina lähi vs. etä-huollon kanssa, vaikkei kaikista vanhemmista olisikaan huoltamaan lasta? Mikä tekee tästä nykyisestä mallista sinun mielestäsi paremman? Positiivisella ajattelulla ja mallilla ja vuorohuoltoa tukevilla viranomaisratkaisuilla annamme useammalle lapselle mahdollisuuden paljon parempaan eron jälkeiseen elämään kuin nykyisillä vaihtoehdoilla.
"Miksei vuorohuolto voisi olla aina tasaveroisena mallina lähi vs. etä-huollon kanssa, vaikkei kaikista vanhemmista olisikaan huoltamaan lasta? Mikä tekee tästä nykyisestä mallista sinun mielestäsi paremman? Positiivisella ajattelulla ja mallilla ja vuorohuoltoa tukevilla viranomaisratkaisuilla annamme useammalle lapselle mahdollisuuden paljon parempaan eron jälkeiseen elämään kuin nykyisillä vaihtoehdoilla. "
Mikä ihme saa sinut jankkaamaan tasa-arvosta kun ykkösasiaksi pitäisi nostaa lapsen etu? Jokainen eroava pariskunta joutuu tekemään jonkinlaisia sopimuksia joko oikeudessa tai lastenvalvojan luona ja silloin mietitään juuri sille perheelle sopiva ratkaisu. Ei lähtökohtana voi olla ajatus , että "kumpikin omistaa lapsesta puolet ja jatkossa myöskin saa omaisuudestaan (=lapsestaan) puolet ajallisesti".
Miksi sinä et näe muuta vaihtoehtoa kuin sen joka sopii sinun elämääsi?
Miksi sanot että jankkaan vaikka itse jumit omassa pienessä elämässäsi ja katsot tilannetta vain oman lähihuoltajuutesi kautta. Etkö keksi mitään kehittävää sanottavaa ja siksi torjut kaikenlaisen uudisKESKUSTELUN aiheesta.
Vuorohuolto on kaikkien etu ja siihen ohjaavat muutokset esim. Kelan toimissa tulee muuttaa niin että vuorohuolto on tasa-arvoinen huoltomuoto perinteisen yh-äitiyttä puoltavan kanssa. Jos toinen vanhemmista ei ole kykenevä huoltamaan lasta, siitä on varmasti hyvät näytöt, joten esim. sinä et joutuisi vuorottelemaan lähihuoltajuutta, mikäli lastesi isä on esim. aktiivinen alkoholisti. Nykyinen tilanne on se, että mikäli isä haluaa vuorohuoltajaksi tai lähiksi, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia siihen ilman lapsen äidin suostumusta ja mielestäni se on väärin ja eriarvoista. Jos vuorohuolto olisi yhteiskunnallisesti hyväksytty kuten Ruotsissa, moni lapsi saisi pitää molemmat vanhempansa ja yksinhuoltajan kasvatusvastuu olisi konkreettisesti jaettu. Ennen lasta kasvatti koko kylä, nykyään vain yh-äiti, ja ongelmat ovat kasvaneet tämän mallin mukaan räjähdyksenomaisesti samaa tahtia yh-äitiyden lisääntyessä.
Niin kauan kun vuorohuoltoa estävät käytännön lainkohdat mm. kotipaikkajärjestelyissä ja elatusmaksun määräytymisestä ei muuteta, vuorohuolto ei ole millään tavalla vaihtoehto. Sen eteen toinen vanhemmista joutuu hukkaamaan omaisuuksia oikeudenkäyteihin, joista ei ole mitään hyötyä.
Et voi väittää korvia heiluttamatta, että äiti ja isä olisivat tasa-arvoisia lähihuoltajuutta mietittäessä tai että oikuslaitos päättäisi isän hyväksi päähuoltajuutta ilman äidin vakavia ongelmia. Kyllä meistä jokainen tietää että isän mahdollisuudet ovat olemattomat ja osaksi se johtuu pykälistä ja viranomaisvallasta sekä ennakkoluuloista.
Lasteni isä ei haluaisi lasten lähi- eikä vuorohuoltajaksi, mutta se ei estä minua ajattelemasta.
Lähtökohtana voisi olla lapsen etu, että hänellä säilyy luottamuksellinen, arkinen suhde molempiin vanhempiinsa äidin yksinhuoltohalukkuudesta huolimatta.
En väitä, etteikö joidenkin miesten kohdalla vuorohuoltokokeilu mahdollisesti päättyisi epäonnistumiseen, mutta uskoisin että suurin osa sitoutuisi ja sopeutuisi tehtäväänsä alkuvaikeuksien jälkeen kuten he sopeutuvat joka toinen viikonloppu tapaamisiinkin - pakon edessä.
"Miksi sinä et näe muuta vaihtoehtoa kuin sen joka sopii sinun elämääsi?
Miksi sanot että jankkaan vaikka itse jumit omassa pienessä elämässäsi ja katsot tilannetta vain oman lähihuoltajuutesi kautta. Etkö keksi mitään kehittävää sanottavaa ja siksi torjut kaikenlaisen uudisKESKUSTELUN aiheesta. "
Johan minä keskustelin (sorry, etten olen samaa mieltä kanssasi) enkä juminut missään ja sanoin seuraavaaa:
"Jokainen eroava pariskunta joutuu tekemään jonkinlaisia sopimuksia joko oikeudessa tai lastenvalvojan luona ja silloin mietitään juuri sille perheelle sopiva ratkaisu." Huomasitko, "juuri sille perheelle sopiva ratkaisu"? Mielestäni tuo ei mitenkään tarkoita, että katson tilannetta vain omasta näkövinkkelistäni.
Useat eroavat vanhemmat osaavat ratkaista ja löytää ne sopivimmat mallit heidän perhelleen ja valitettava tosiasia isän kannalta on esim. että imeväisikäinen on riippuvaisempi äidistään kuin isästään, kaikkeen ei vaan voi soveltaa samalla lähtöviivälla olemista. Kun lapsi on 12v niin hänen mielipiteensä otetaan huomioon asumis- ja tapaamisjärjestelyissä.
Jokainen pariskunta joutuu tekemään valinnan valittavista olevista huoltomuodoista eikä vuorohuolto ole tällä hetkellä valittavien listalla mikäli lapsen äiti ei sitä hyväksy. Oikeuslaitos ei määrää vuorohuoltoa vaikka toinen vanhempi niin haluaisikin, vaikka sen pitäisi.
Imeväisikäinen on tottakai riippuvainen äidin rinnasta, kunnes siirtyy korvikkeeseen. Tällaisissa poikkeustilanteissa, jossa perhe hajoaa lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana (tai perhettä ei ole koskaan muodostettukaan), voisi tietenkin olla siirtymäaika vuorohuoltajuuteen, mutta siirtymäaikaa ei saisi käyttää isää vastaan siksi että hänet on siirretty syrjään rintamaidon takia. Jos rintamaidosta seuraa 12 vuoden äidin lähiys, on todennäköistä ettei lapsi ja isä kohtaa enää sillä tasolla että he voisivat ajatella isän lähihuoltajuutta tai edes vuoroviikoista asumisjärjestelyä ja tiedät tämänkin vallan mainiosti.
Mielestäni on surullista että naiset sulkevat silmänsä siltä tosiasialta että isän ja lapsen suhteen kehittyminen jää puolitiehen kunnes hiipuu iän myötä kokonaan jos isä on vain etähuoltajan roolissa.
kapeakatseisesti asioita.
Meillä toimii hyvin lasten ja isän suhde (näkevät usein ja kun asumme hyvin lähekkäin) eikä rahasta tai hankinnoista tartte riidellä vaaan nekin sujuu molempia mielestä hyvin. Ja mikäkö on meidän "virallinen malli"? mulla yksinhuoltajuus, lapsilisät mulle, minimielatus isältä kelan kautta ja homma toimii.
Kyllä vanhemmat voivat sopia lasten olemisesta molempien luona hyvin joustavasti jos vaan haluavat, kuten meillä.
Jos suhde lapseen hiipuu, niin silloin on myös sen etävanhemman katsottava peiliin ja mietittävä, että miksi näin on. Ei se kaikki vastuu isän ja lapsen suhteesta ole äidillä!
"Kyllä vanhemmat voivat sopia lasten olemisesta molempien luona
hyvin joustavasti jos vaan haluavat, kuten meillä."
Kuten teillä.
"Minä, me, meillä" on juuri se ongelma, ettei keskustelu syvene,
koska harva kykenee katsomaan asioita muusta kuin omasta perspektiivistään.
Kaikilla äideillä ei ole halua sopia, ja se on ongelma jota tämän hetkinen malli tukee.
no sanotaan sitten näin: Kyllä vanhemmat voivat sopia lasten olemisesta molempien luona
hyvin joustavasti jos vaan haluavat. Helpottiko sua? Jätin sen lopun "kuten meillä" pois. En minä voi määrätä, että miten muissa perheissä joustetaan tai ei jousteta! Kerroin vain, että ilman tarkkaa vuorohuoltotermistoäsikin lasten asiat saadan hoidettu hyvin ja siten, että lapsilla säilyy molempiin vanhempiin yhteys. Eikö se ole tärkeintä?
Kaikilla isisllä ei myöskään olen halua sopia ja se myös aiheuttaa ongelmia. Miksi et keskity myös tähän?
Vanhemmat voivat sopia joustavasti lasten olemisesta molempien vanhempien luona jos äiti niin haluaa ....
Ei, sinä et voi määrätä miten muissa perheissä joustetaan ja siksi sille joustolle pitäisikin olla tarkka ohjeistus ja mahdollisuus. Se mahdollisuus tarkoittaa käytännössä vuorohuollon asettamista lähi-etä -huollon viereen tasavertaiseksi mahdollisuudeksi vaikkei molemmilla vanhemmilla olisikaan joustohalua.
Etävanhemman ja lapsen yhteys ei säily, jos lähivanhempi manipuloi välissä etävanhemman ja lapsen tapaamisia joten vuorohuoltojärjestelyllä tämä mahdollisuus jää pois kokonaan, yhteys ei myöskään säily jos tapaamisten väli on liian pitkä. Samalla jää pois elatusapu-kikkailu ja muu rahallinen hyödyntäminen, koska vuorohuollossa ei mielestäni kumpaisenkaan vanhemman tulisi maksaa elatusta lapsesta.
En keskity nyt tapaamishaluttomien isien asiaan, koska aloitukseni oli vuoroviikkohuollosta. Tee sinä aloitus haluamastasi aihesta.
Mitä eroa on vuorohuollolla ja sellaisella kirjallisella sopimuksella jonka vanhemmat ovat tehneet keskenään lastenvalvojan luona?
Sopimus:
lapsi on 2 viikko isän luona ja 2 viikkoa äidin luona (äidin osoite myös lapsen osoite)
kumpikaan ei maksa elatusmaksua
mikäli lapsi sairastuu, se vanhempi kumman luona lapsi on, hoitaa lapsen terveeksi
loma-ajat tms. menevät automaatisti sen mukaan kumman luona lapsi tai niistä sovitaan erikseen
sekä muutama sellainen yksityiskohta joita en voi tässä mainita
"Vanhemmat voivat sopia joustavasti lasten olemisesta molempien vanhempien luona jos äiti niin haluaa ...."
Ei se yksin äidin halusta, tahdosta ja määräämisestä ole kiinni miten lapsen huolto järjestetään. Jos isä selkeästi lastenvalvojan luona esittää, että hän haluaa yhteishuollon ja lapsen vuoroviikoin tai 2 vuoroviikoin välein, niin kyllä lastenvalvoja katsoo lapsen etua eikä äidin halua. Jos sopimukseen ei päästä, niin vanhemmat voivat viedä asian oikeuden päätettäväksi ja yleensä tässä tapauksessa siinä käy niin että isää kuunnellaan ja huolto sovitaan sen mukaan.
Sitten tilanne on radikaalisti muuttunut viimeisen kuukauden aikana, jos oikeus määrää vuoroviikkohuollon ja nolla-elarit vanhemmille. Yhteishuolto on sääntö, ei poikkeus, eikä tässä keskustellakaan yhteis-yksinhuollosta, vaan vuoroviikkohuollosta tai muuten ajallisesti vuorottelevasta lähihuoltajuudesta.
Jos et olisi halunnut/suostunut vuoroviikkohuoltoon, mikä olisi isän asema?
Sanoin jo aikaisemmassa viestissäni, että keskustelun kehittymiseksi tilannetta on katsottava laajemmlla perspektiivillä kuin verrata omaan elämään.
Tietysti olisi ideaali kaikkien kannalta, jos vanhemmat eron jälkeen ymmärtäisivät jakaa vastuun tasan ja huolehtisivat tasaveroisesti lapsistaan. Mutta harvemmin aikuisetkaan ihmiset osaavat työntää negaatiot taka- alalle, ja olla heijastamatta pettymyksiään lapsiin.
Tuosta vuorohuollosta, asuminen sisälläpitäen, on tehty tutkimuksia, joiden mukaan ei ole automaattisesti niin, että lasten etu on muuttaa kotia viikon välein. Joissakin tapauksissa toimii.
Pakolla ei kenestäkään saa hyvää vanhempaa, ne asiat pitää sisäistää ja jokaisen tajuta olla lapselleen hyvä äiti taikka isä.
"Sanoin jo aikaisemmassa viestissäni, että keskustelun kehittymiseksi tilannetta on katsottava laajemmlla perspektiivillä kuin verrata omaan elämään. "
Useimmat ymmärtää, että oma malli ei sovi kaikille eikä vuorohuotajuus myöskään sovi kaikille. Se on juuri se lajempi katsomus, mutta sitähän sinä et halua nähdä.
Junnaat paikoillasi kuin Zeeus omissa viesteissään aikoinaan :)
"lukekaa seuraava teksti ja kirjoittakaa oma mielipiteenne ja parannukset ehdotuksesta?
Ottakaa kantaa, ilmaiskaa mielipiteenne, tämä on vain ajatusleikkiä:"
Mitään parannusehdotuksia ei ole ilmestynyt, vain jankkaamista että juuri kyseisellä kirjoittajalla on eron jälkeinen huolto- ja tapaamiskuvio sovittu hyvässä hengessä kaikkia tyydyttävästi.
En voi uskoa ettei vuorohuolto-käytännössä olisi paranneltavaa ja lobbaamista, koska tiedän, että monetkaan eivät usakalla edes harkita vuorohuoltoa käytännön hankaluuksien tai yleisen mielikuvan takia, että mies olisi jotenkin vähempiarvoinen lapsen lähinä.
En voi ymmärtää että he joilla vuorohuolto on syntynyt sopuratkaisuna vanhempien kesken, ovat niin voimallisesti vuorohuollon virallistamista vastaan tässä keskusteluketjussa. Jotenkin vaikuttaa siltä että joku ei stemmaa, joku klikkaa.
Minun pitäisi olla heidän asemassaan ja vastustaa vuorohuoltoa nyrkit pystyssä, ei suinkaan heidän joilla se toimii ilman viranomaisapuakin.
Mitä mieltä olet, onko mahdollista että tulevaisuudessa etä-lähi-asetelman rinnalla olisi lastenvalvojan pöydällä myös lomake vuorohuoltosopimuksesta, jossa elatusapu on nolla ja lapsella kaksoisasuinpaikka, ihan viran puolesta? Voisiko tulevaisuuden eroavan parin sovittelussa ensisijaisena huoltajuusehdotelmana olla vuorolähiys niin että mies tietää ettei ehdotelma ole pelkkää sanahelinää?
Entä miksei voisi olla, mihin se mahdollisuus kaatuisi?
Tottakai junnaan paikoillani, koska joudun antamaan yhä uudelleen saman vastauksen kysyjille joilla ei ole mitään muuta ehdotusta aloitukseni aiheeseen kuin "ei ole mahdollista koska meillä on sovittu kaikki hienosti keskenämme".
Onko vuorolähiys mahdollista pareille joilla ei ole erinomaiset keskinäiset puhevälit ja tarvitaanko keskinäistä kommunikointia sen enempää kuin viikonlopputapaamisiinkaan? Paraneeko vuorohuoltajien kommunikointi kun sitä joutuu pakostharjoittamaan säännöllisesti lapsen takia?
Kaipaan muunlaisia vastauksia kuin perustelemattomia Ei onnistu, lähihuoltajuus kuuluu äidille -juttuja.
ole vuorohuollon virallistamista vastaan, mutta ei se voi olla ainoa mahdollisuus.
Miksi et lähde viemään asiaasi eteenpäin sellaista kautta, jossa voisi oikeasti vaikuttaa? Ei nettikeskustelu vie asiaasi yhään virallisesti eteenpäin.
Kun lasten tapaamisista sovitaan, niin siinä tulee kommunikintia, osalla enemmän ja osallla vähemmän.
"Ottakaa kantaa, ilmaiskaa mielipiteenne, tämä on vain ajatusleikkiä"
Ei löydy ajatuksia eikä edes vastauksia suoriin kysymyksiin.
Ihmettelen näitä palstan miehiä, joilla ei ole mitään sanottavaa asiakeskusteluun, mutta turhanpäiväiseen lärpätykseen heille riittää energiaa.
tosissasi, että miehet vastaisivat tähän? Eihän tällä palstalla ole montaa miestä vastaamassa mihinkään. Olisit kokeillut vaikka isien palstalla tätä keskustelua, sieltä olisi voinut tulla sitä nykyisen etävanhemman tai isän ajatusta.
Olisin mielelläni keskustellut vuoroviikkohuollosta asiantuntijapalstalla eron kokeneiden ihmisten kanssa mutta ehkä sellaisen keskustelun aika on sitten kun joku korkea-arvoinen viranomainen esittää ylemmältä taholta valmiin pakettiratkaisun johon ei enää ole valitusoikeutta.
Kohta lähihuoltajan sopimuksen suorittaneena, työni puolesta monenlaisiin eroperheisiin törmänneenä olen nähnyt niin paljon hyvää ja huonoa kaikissa huoltomuodoissa, että koen jonkinlaista tarvetta löytää parhain mahdollinen tapa lasta ajatellen. Jokainen perhe ja lapsi on yksilöllinen, eikä kaikille löydy valmista ratkaisua mutta peruslähtökohtana tulisi olla muutama valmis malli, joita muokkaamalla kukin perhe löytäisi helpommin omansa.
Niin kauan kuin lain kirjainta tulkitaan äidin lähtökohdista, ei voida puhua tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Mielestäni se, ettei miestä saada väkipakolla tai rangaistuksen uhallakaan tapaamaan lasta ei voi olla este erilaisten huoltomuotojen - ja nimenomaan Ruotsin mallin mukaisen vuorohuollon, lobbaamiselle Suomessa. Vuorohuollon edut ovat kuitenkin haittoja suuremmat, eikä mikään muoto voi olla kiveenhakattu. Siksi vuorohuolto pitäisi olla ensisijainen tai ainakin tasavertaisena etä-lähi-huoltajuuden rinnalla myös oikeusistuimissa. Sinä päivänä kun lastenvalvojan suosituksesta tuomari määrää vanhemmille vuorohuollon, yhteiskunta viestittää, että vuorohuolto on hyväksytty. Vielä asenteemme ovat kuin Valko-Venäjällä.
Mikäli lastenvalvoja ei saa vastentahtoista äitiä hyväksymään vuorohuoltoa, ei sitä oikeudenkäynnin kauttakaan määrätä ja sen jälkeen ollaan vakiintununeessa käytännössä jossa on äiti on lähi, ellei äiti ole päihdeäiti tai diagnoosiltaan mielisairas. Lähi-isän rooli voi olla utopistinen ajatus miehelle itselleenkin, mutta jos häntä tuetaan tähän toimeen, uskoisin että suurin osa miehistä pestin vastaanottaisi ja hoitaisi sen hyvin. Tässä mallissa lapsella olisi kaksi rakastavaa täysipainoista kotia ja molemmat vanhemmat arjessa, joten vanhemmuuden vastuu kuten ilokin olisi jaettua. En voi käsittää, miten tämä malli voisi olla huonompi lapsen kannalta, kuin etä-lähi-vanhemmuus, koska vanhemmatkin kasvaisivat vuorohuoltoon siinä samalla kuin lapsikin.
Mikä tekee perinteisestä etä-lähihuoltaja-vanhemmuudesta niin paljon paremman, ettei vuorohuolto saa kannatusta edes tällaisella palstalla, jossa jokainen on alan asiantuntija? En voi hyväksyä selitykseksi että kaikki tällä palstalla kirjoittavat yh-äidit olisivat saaneet lapsensa epäkelvon miehen kanssa.
"Mikä tekee perinteisestä etä-lähihuoltaja-vanhemmuudesta niin paljon paremman, ettei vuorohuolto saa kannatusta edes tällaisella palstalla, jossa jokainen on alan asiantuntija? " Sinulle ei kelpaa kenenkään omakohtaiset kokemukset eikä sinulle kelpaa myöskään se, että nähdään asia laajemmin ja todetaan, että se mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle perheelle. Haluat lajempaa näkemystä, mutta odotat, että se laajempi näkemys on vain ja ainoastaan vuoroviikkovanhemmuus.
"Olisin mielelläni keskustellut vuoroviikkohuollosta asiantuntijapalstalla eron kokeneiden ihmisten kanssa mutta ehkä sellaisen keskustelun aika on sitten kun joku korkea-arvoinen viranomainen esittää ylemmältä taholta valmiin pakettiratkaisun johon ei enää ole valitusoikeutta. " Ei tullut mieleen, että A) vastaajien perheisiin ei ehkä tuollainen malli sovellu tai sitten se, että B) sinulle ei kelvannut se, että nykyisten mallien mukaan on käytännössä kuitenkin toteuttettu lähes vuoroviikkosysteemiä, vaikka se virallisena terminä nykylainsäädännöstä puuttuukin? sekä C) kirjoituksessasi tuli selvästi esille tuo ehdottomuutesi, että vuoroviikkosysteemi on ainioa oikeaeikä mitään muuta ("johon ei enää ole valitusoikeutta").
Tätä asiaa pitää nimenomaan jonkun ajaa eteenpäin ja toteutus tapahtuu kyllä siellä viranomaispuolella, ei nettipalstalla. SInä voit laittaa aloitetta menemään sinne missä asioista päätetään, niin asia voisi notkahtaa eteenpäin!
Ei siinä äidin halulla ja tahdolla ole mitään mahdollisuuksia poistaa isää lapsen elämästä silloin kun isä todella tahtoo huolehtia lapsesta ja on ilmaissut halunsa hoitaa lasta 2 viikon välein ja lisäksi paljon muuta.
Sanot tuolla aiemmin, että vuorohuolto ei ole mahdollinen. Onhan se mahdollista. Sopimuksen voi tehdä lastenvalvojan luona tai antaa oikeuden päättää jos toinen vanhempi yrittää sellaisen estää. Oikeus katsoo lapsen etua eikä vanhemman halua riistää lapselta toinen vanhempi.
Vuorohuoltosysteemi on ollut vuosia Suomessa, mutta sitä käytetään todella harvoin. Yleensä erot ovat niin riitaisia ettei tuollaiseen sopimukseen päästä, vaan toinen vanhempi tahtoo määrätä lapset vain itselleen.
"Mitä mieltä olet, onko mahdollista että tulevaisuudessa etä-lähi-asetelman rinnalla olisi lastenvalvojan pöydällä myös lomake vuorohuoltosopimuksesta, jossa elatusapu on nolla ja lapsella kaksoisasuinpaikka, ihan viran puolesta? Voisiko tulevaisuuden eroavan parin sovittelussa ensisijaisena huoltajuusehdotelmana olla vuorolähiys niin että mies tietää ettei ehdotelma ole pelkkää sanahelinää?"
En usko, että on mahdollista. Vuorohuoltosysteemi toimii vain silloin kun vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, lähekkäin toisiaan. Vanhemmat voivat sopia vuorohuollosta nytkin ilman valmista lomaketta. Kyllä lastenvalvojat ottavat molempien vanhempien mielipiteet huomioon ja jos riita syntyy huoltajuudesta, niin oikeus päättää.
Vuorohuollossa on siinä mielessä huono puoli, että jos toisella vanhemmalla loppuu esim. työt ja hän haluaa vaihtaa paikkakuntaa työn merkeissä, niin vuorohuolto ei enää toimi sen jälkeen. Minun mielestä pitäisi ennemmin tehdä etävanhemmuusta lain muutoksella lähivanhemmuus sillä tavalla, että etävanhempi velvoitetaan huolehtimaan lapsesta tapaamissopimuksen mukaisesti. Mutta mutta, tämäkään ei välttämättä ole oikea ratkaisu, sillä on vanhempia jotka eivät välitä vanhemmuudesta enää eron jälkeen ja näinollen lapselle ei ole eduksi mennä vanhemman luokse joka ei välttämättä sitten huolehdi lapsesta.
Kaikenkaikkiaan tärkeintä ennen vuorohuollon lakiin viemistä olisi saada vanhemmat vastuuseen lapsen huolehtimisesta eron jälkeen. Viranomaisten pitäisi kuunnella muitakin lapsen elämässä olevia läheisiä kuin vanhempia päätöksiä tehdessään ennenkuin päätös esim. yksin- tai yhteishuoltajuudesta tehdään. On karmivaa huomata, että vanhemmille on annettu yhteishuoltajuus tilanteessa jossa isä on tiennyt äidin olevan haitaksi lapselle, yrittänyt saada oikeuslaitosta ymmärtämään ettei äidistä ole huoltajaksi ja pyytänyt oikeuslaitosta kuuntelemaan esim. äidin äitiä, mutta tähän on vastattu, että huoltajuusasiat ovat perheen asia. Oikeus päätti yhteishuoltajuudesta, mutta isä ei uskalla antaa lasta äidille kuin toisen aikuisen valvonnassa ja tuossa valvonnassa on huomattu ettei äidistä todella ole huoltajaksi.
Huoltajuusasiat ovat monisäikeisiä eikä voida sanoa, että tuo ja tuo sopimus olisi lapsen kannalta paras vaihtoehto. Minusta viranomaisten pitäisi ottaa laaja-alaisesti huomioon eri näkökannat ennenkuin lapsen huoltajuudesta tehdään päätös.
"Mikäli lastenvalvoja ei saa vastentahtoista äitiä hyväksymään vuorohuoltoa, ei sitä oikeudenkäynnin kauttakaan määrätä ja sen jälkeen ollaan vakiintununeessa käytännössä jossa on äiti on lähi, ellei äiti ole päihdeäiti tai diagnoosiltaan mielisairas."
Jos asia mielestäsi on noin, niin ehdottoman tärkeätä olisi, että lastenvalvoja kertoo vanhemmille ja varsinkin äidille ettei hän yksin ole lapsen huoltaja ja voi näinollen tahtoa/määrätä miten huoltajuus jaetaan. Avioliitossa syntyneellä lapsella on kaksi huoltajaa ja avoliitossa isä lapsen tunnustaessa, isä ja äiti sopivat yhteishuoltajuudesta.
Tällä hetkellä laki ei velvoita etävanhempaa muuhun kuin elatusavun maksamiseen. Sanoin tuolla aiemmin, että nykyisiä käytäntöjä täytyisi ensin korjata ennenkuin voidaan "pakottaa" vanhempia vuorohuoltoon.
...se, ettei monella lapsella edes avioliiton aikana ole kahta huoltajaa muuta kun lain silmissä, sillä perheen sisäinen työnjako voi olla niinkin omituinen, että se toinen "huoltaja" ei kanna mitään vastuuta lapsista tai kodista edes ennen eroa. Näissä tapauksissa lasten ja sen velvollisuuksista lintsanneen vanhemman välille ei kunnon tunnesidettä ole muodostunut, ja harvemmin tätä suhdetta saa kuntoon eronkaan jälkeen. On utopiaa kuvitella että näissä tapauksissa eron jälkeen on loistava ratkaisu siirtyä vuorohuoltoon kun luottamusta ei ole yhdenkään osapuolen välillä, koska lasten olot eron jälkeen tulee pitää niin samankaltaisena kun ovat olleet ennen eroa.
Eli lastenvalvoja voi teoriansa kahdesta huoltajasta esittää näillekkin tapauksille, mutta tottahan siinä ei ole mitään muuta kun se, että lapsella on kaksi vanhempaa ennen eroa ja eronkin jälkeen. Huoltajuus onkin sitten eri asia, ja huoltajia on voinut avioliitosta huolimatta olla vain yksi...
Ikävä kyllä olet oikeassa. Näissä tapauksissa ei mielestäni ole lapsen etu, että vuorohuolto määrättäisiin ensisijaisena huoltomuotona. Jos toinen vanhempi ei kertakaikkiaan välitä huolehtia lapsestaan, miksi taistella tuuliviiriä vastaan?
Älä suotta kiihdy. Keskustelun voi aina yrittää torpata sillä, että kehoittaaa keskustelijaa menemään sinne missä asioista päätetään tai hevon****, niin asia voisi notkahtaa eteenpäin! mutta se ei ole järin asiallista.
Minua ei henkilökohtaisesti koske enää vuoro-tai mitkään muutkaan huoltomuodot, ja se tekeekin tämän asian pohtimiset niin mielenkiintoisiksi. Oikeastaan mietin vuorohuoltoa ja isien ohittamista lähihuoltajina lähinnä aikuistuvien poikieni kannalta.
a) vastaajien perheisiin ei ehkä tuollainen malli sovellu
- mutta onko se syy, ettei voi tarkastella asiaa jostain toisesta näkökulmasta kuin omasta?
b) sinulle ei kelvannut se, että nykyisten mallien mukaan on käytännössä kuitenkin toteuttettu lähes vuoroviikkosysteemiä
- en ymmärrä mistä kelpaamisesta on kyse. Keskustelun aloitukseni koski nimenomaan vuoroviikkohuollon virallistamisesta en vain "lähes".
c) kirjoituksessasi tuli selvästi esille tuo ehdottomuutesi, että vuoroviikkosysteemi on ainoa oikea
- olet tulkinnut kirjoituksiani kuten olet halunnut, mutta missään kohdassa en ole sanonut että vuorohuolto toimisi jokaisen perheen kohdalla ja se olisi ainoa oikea vaihtoehto.
Olisiko mahdollista tarkastella asiaa jostain toisesta näkökulmasta kuin omasta?
(Anteeksi jankuttaminen, mutta en voi vastata toisin, koska keskustelu junnaa turhauttavasti paikallaan yh-äitien näköalattomuuden ja ennakkoluulojen takia joka näyttää kirjoitettuna vain omien etujen vaalimiselta.)
Lastenvalvojan kertomanakaan äidin valta-asema huoltajuutta päätettäessä ei vähene koska oikeuslaitos ei tunne vuorohuolto-termiä. Yhteishuoltajuus ei ole sama asia kuin vuorolähivanhemmuus eikä lapsen vuorohuoltoa voida määrätä yhteishuoltajavanhemillekaan mikäli heistä toinen sitä vastustaa. Mielestäni tulisi olla niin, että jos toinen vanhempi vuorohuoltoa ehdottaa, sen pitäisi ehdottomasti olla ensimmäisenä vaihtoehtona ja sen toteutumista ja toteuttamistapoja tutkia pääasiassa, eikä aloittaa etä-lähihuoltajuudesta viikonlopputapaamisin.
Uskoisin, että etävanhemman velvoitteiden vähäisyys tulisi korjattua vuorovanhemmuudella, kun elatusapu muuttuisi konkreettiseksi lapsesta huolehtimiseksi. On miehiä, jotka eroavat perheestään, koska he eivät halua olla lähi-isänä, ei vuoroisänä eikä edes etäisänä, eikä sitä muuteta edes lailla. Mutta ei unohdeta sitä, että myös naisella on tähän mahdollisuus ja oikeus.
Yhteis- tai yksinhuoltajuus ei tässä keskustelussa ole avainasemassa.
Mitä eroa on vuorohuollolla ja yhteishuoltajuudella siinä tapauksessa jos lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona eikä elatusmaksua makseta? Eikö silloin molemmissa tilanteissa molemmat vanhemmat ole lähivanhempia?
Vanhemmat joilla on yhteishuoltajuus, lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona eikä elareita makseta, on aivan sama asia kuin vuorohuolto, mutta sitä ei ole vain virallistettu tuolla nimellä, ja sitä on Suomessa tehty vaikka kuinka kauan. Kerro minulle jos olen väärässä ja perustele mitä eroa on vuorohuollolla ja tuolla kertomallani esimerkillä yhteishuoltajuuden osalta?
Täytyy ottaa huomioon, että on vanhempia jotka eivät kertakaikkiaan halua huolehtia lapsistaan eron jälkeen muulla tavalla kuin elareita maksamalla. Miksi heidät pitäisi pakottaa vuorohuoltoon? Heidät sensijaan voidaan pakottaa etävanhemmaksi joka maksaa siitä, että toinen vanhempi huolehtii heidän yhteisestä lapsestaan.
Mielestäni vuorolähihuoltoa ei voi olla, ellei vanhemmat asu samalla paikkakunnalla tai naapurikunnissa mutta lähellä toisiaan. Vuorohuoltovanhempien on myös oltava kykeneviä huolehtimaan myös itsestään että voivat olla lastensa lähihuoltajia. Nämä ovat vuorohuollon peruskiviä, enkä puutu tähän enää.
Lastenvalvoja kuuntelee molempia vanhempia huoltajuutta päätettäessä, mutta se onkin siinä sitten. Lastenvalvoja voi ehdottaa erimieltä lähihuoltajuudesta oleville vanhemmille vuorolähihuoltajuutta, mutta tuomari ei vahvista sitä, joten vanhempien kuulemisella ei tässä asiassa ole mitään merkitystä. Mikäli äiti ei ole päihdeäiti tai mielisairas, hän ei menetä lähihuoltajuuttaan missään tilanteessa, koska se on maan tapa.
Samalla tavalla kuin perustellaan ja todistetaan isän/äidin lähihuoltajuuden paremmuus/huonommuus, voidaan vuorohuolto todistein evätä. Se, että isä ymmärtää lastensa arvon vasta erohetkellä on positiivista, eikä sitä voida pitää lasten kannalta huonona asiana. isä on kuitenkin isä ja vaikkei hänellä olisi käytännön kokemusta lapsistaan, olen 100% varma että suurimmassa osassa tapauksista työ tekijäänsä opettaa ja lapset vielä nopeammin.
Ketään ei pidä pakottaa olemaan lastensa kanssa mutta ei saisi myöskään evätä isältäkään lähihuoltana olemista, jos se kivuttomimmin ja lasten etua ajatellen onnistuisi vuorolähivanhemmuuden kautta.
Mitä eroa on vuorohuollolla ja yhteishuoltajuudella siinä tapauksessa jos lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona eikä elatusmaksua makseta?
- Ei mitään käytännön eroa, mutta toinen on virallisesti lähi, toinen etä.
Onko joku ollut pakottamassa halutonta etävanhempaa vuorohuoltajaksi?
Nimenomaan pakottaminen ei ole se keino, mutta ketään ei saisi myöskään pakottaa etävanhemmaksi.
Kirjoitin jo useampaan kertaan, että nykyinen vuorohuolto onnistuu vain jos molemmat vanhemmat sen valitsevat. Jos toinen vanhemmista ei sitä halua, oikeus ei vuorohuoltoon määrää. Se erottaa sinun kirjoittamasi yhteishuollon laajoin tapaamisin keskustelun alla olevasta mahdollisesta tulevaisuuden (Ruotsin mallin mukaisesta) vuorolähihuoltajuudesta. Yksinkertaisetettuna: te olette sopineet vuorohuollosta keskenänne, mutta miehesi ei olisi sitä saanut ilman sinun suostumustasi edes kalleimman asianajajan avustuksella.
En ymmärrä minkä kohdan olen kirjoittanut niin epäselvästi, että olet ymmärtänyt että mielestäni haluttoman etävanhemman voisi tai olisi edes mielekästä tai olisi lapsen edun mukaista pakottaa vuorohuoltajaksi. Kopioi se tähän niin korjaan kirjoituksen.
Mikäli toinen vanhemmista ei suostu vuorolähihuoltajuuteen, mikä on vuorolähihuoltajuutta haluavan asema?
Määrääkö Suomen oikeuslaitos vanhemmille vuorolähihuoltajuuden esim. niin että lapsi asuu vanhemmillaan viikko ja viikko-mallin mukaan?
Kun virallisissa papereissa kysytään lapsen osoitetta, kenen luona lapsen virallinen osoite on ja kumpi vuoroviikkohuoltajista on lähihuoltaja? Onko lähihuoltajalla viikko- ja -viikko-mallissa mahdollisuus hakea oikeusteitse elatusapua lapselle, vaikka lapsi asuu puolet kuukaudesta toisen vanhemman luona?
Kumpi sinun mallisi vuoroviikkovanhemmuudessa saa lapsilisät ja kumpi yh-korotuksen?
Yhteenveto: Vuorolähihuoltajuutta ei ole, mikäli toinen vanhemmista, eli yleensä äiti, ei siihen suostu.
Mikä siinä vuorolähihuoltajuudessa on parempaa kuin yhteishuoltajuudessa, jos yhteishuoltajuudessa asiat toimivat kuten vuorolähihuoltajuudessa?
En nyt ymmärrä tässä asiassa mitään muuta pointtia kuin sen, että sinä haluaisit virallistaa yleiseksi käytännöksi vuorolähihuoltajuuden ja sen vuoksi olen kertonut ajatukseni ettei haluttomia, tulevia etävanhempia saa pakottaa vuorolähihuoltajiksi.
"Ketään ei pidä pakottaa olemaan lastensa kanssa mutta ei saisi myöskään evätä isältäkään lähihuoltana olemista, jos se kivuttomimmin ja lasten etua ajatellen onnistuisi vuorolähivanhemmuuden kautta."
Kuten kerroin, äidin tahdolla ei ollut merkitystä kun isä halusi huolehtia lapsista 2 vuoroviikoin, ja näin sen myös oikeus päätti.
Mikäli toinen ei suostu voi asian viedä oikeuden ratkaistavaksi.
Ei välttämättä määrää, vaan päättää esim. isän ehdotuksen 2 viikon vuorolähihuollosta.
Lapsen osoite voi olla kumman vanhemman osoite hyvänsä ja lähihuoltajia ovat molemmat. Miksi hakea oikeusteitse elatusapua lapselle jos on sovittu ettei elatusapua maksa kumpikaan?
Ensinnäkin tarkennan ettei "mallisi" ole minun mallini, vaan elävästä elämästä otettu esimerkki. Vanhempi jonka luona lapsen osoite on, saa lapsilisät. Yh-korotusta ei saa kumpikaan koska molemmat vanhemmat ovat lähivanhempia.
Vuorolähihuoltajuutta on Suomessa, mutta ei sillä tavalla kuin sinä haluaisit sen olevan.
Kertoisitko mitä siinä Ruotsin mallissa on sellaista mikä poikkeaa tällä hetkellä Suomessa olevasta yhteishuoltajuudesta jossa molemmat vanhemmat huolehtivat lapsesta tasavertaisesti?
Vuorolähihuoltajuus onnistuu vain siinä tapauksessa että molemmat vanhemmat siihen suostuvat. Jos äiti ei siihen suostu, isän on turha havitella lähihuoltajuutta tai vuorolähihuoltajuuttakaan. Hänet siis pakotetaan etävanhemmaksi.
Haluaisin, että vuorolähihuoltajuus nostettaisiin tasavertaiseksi, viralliseksi huoltomuodoksi nykyisen etä-lähi-huoltajuuden rinnalle.
Haluttomia vanhempia ei saa pakottaa huoltajiksi lainkaan. Ei läheiksi, ei etiksi, ei vuoroviikkoihin, ei oheishuoltajiksi eikä ylipäätään huoltajiksi lainkaan.
Kerrotko, minkä tuomiopiirin käräjäoikeus on määrännyt lapset vuorolähihuoltoon?
Suomessa lapsella voi olla vain yksi osoite ja se on lähihuoltajan luona. Vaikka lapsi viettäisi yhtä paljon aikaa molempien vanhempiensa luona, toinen vanhempi on aina etä- ja toinen lähihuoltaja ja lähihuoltajalla on oikeus saada etävanhemmalta elatusta lapselle, eikä sitä oikeutta poista keskinäiset sopimukset. Oikeus säilyy ja lähihuoltaja voi koska tahansa laittaa elatusasian vireille. Yh-korotuksen saa lähivanhempi, eli se jonka luona lapsi on kirjoilla, ja lapsella voi olla vain yksi osoite ja se vanhempi jonka luona lapsi on kirjoitta on lähihuoltaja. Se vanhempi, jonka luona lapsi ei ole kirjoilla on virallisesti etähuoltaja. Etähuoltajalla on elatusvelvollisuus ja hänellä on myös tapaamisoikeus lapseen. Tämä tapaamisoikeus voi olla myös nk. laaja tapaamisoikeus, joka tarkoittaa että lapsi viettää normikäytäntöä enemmän aikaa etävanhemman luona mutta se ei poista kuitenkaan etähuoltajan nimikettä eikä elatusvelvollisuutta eikä sitä että lapsen virallinenosoite on lähihuoltajan luona joka saa lapslisät sekä yh-korotuksen tällä perusteella.
Jatkanko tätä yksinkertaista toistoa ?
"Jos lapsi asuu vuorotellen suunnilleen yhtä paljon kummankin vanhempan-sa luona, voivat vanhemmat myös saada elatustukea. Siitä käytetään nimitystä elatustuki vuoroasumisen yhteydessä.."
"Pienituloiset lapsiperheet voivat saada tukea asumiskuluihin. Perheesi katsotaan lapsiperheeksi, jos sinulla on lapsia, jotka asuvat luonasi pysyväluontoisesti tai ajoittain."
"Vanhemmat, jotka eivät asu yhdessä, mutta joiden kummankin luona lapsi oleskelee suunnilleen puolet ajasta, voivat jakaa lapsilisän keskenään. Heillä on oltava laillinen yhteishuoltajuus lapsesta ja heidän on oltava yksimielisiä lapsilisän osittamisesta. Jaettu lapsilisä on 525 kruunua kuukaudessa kustakin lapsesta. Ilmoitus lapsilisän osittamisesta tehdään Vakuutuskassalle lomakkeella ”Jaettu lapsilisä".
"Perhepoliittisia järjestelmiä tulisikin laajentaa siten, että ne tukisivat taloudellisesti yhteishuoltajuuden ja jaetun vanhemmuuden toteuttamista käytännössä.
Ruotsissa asumistuki on Suomea keskeisempi lasten kanssa asuvien vanhempien tukimuoto, jota myös etävanhemmat voivat saada. Ruotsissa tuetaan siis taloudellisilla keinoilla yhteishuoltajuuden ja jaetun vanhemmuuden toteuttamista käytännössä. – Suomessa voitaisiin laajentaa perhepoliittisia järjestelmiä Ruotsin mallin suuntaan " sanoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Mia Hakovirta kirjassaan Yksinhuoltajuus Suomessa.
En ymmärrä miksi vänkäät sellaista asiaa joka on mahdollista?
Laki lapsen huollosta antaa siihen mahdollisuuden.
On mahdollista, että molemmat ovat lähihuoltajia eikä silloin yh-korotusta makseta. Lapsilisät maksetaan sille vanhemmalle jonka luona lapsen virallinen osoite on. Vanhempi jonka luona lapsi asuu, ilmoittaa tilin mihin lapsilisä maksetaan eikä kummallakaan vanhemmalla ole tiliin oikeutta, eli lapsi saa rahat kun tulee täysi-ikäiseksi. Vanhemmat voivat sopia ettei elatusmaksuja makseta koska lapsi asuu 2 vuoroviikoin vanhempiensa luona. Tässä muutamia faktoja jotka ovat mahdollisia, mutta nämä sopimukset edellyttävät molempien vanhempien tahtoa huolehtia lapsesta eikä silloin sosiaalitoimi eikä oikeuskaan saa sitä halua evätä.
Vanhemmat jotka eivät halua huolehtia lapsestaan lähihuoltajina, tekevät sitten perinteisiä sopimuksia lähi/etä/tapaamissopimuksia jne. Jos ei halua, niin heille on sitten nuo vaihtoehdot.
"Jos lapsi asuu vuorotellen suunnilleen yhtä paljon kummankin vanhempan-sa luona, voivat vanhemmat myös saada elatustukea. Siitä käytetään nimitystä elatustuki vuoroasumisen yhteydessä.."
Ei Suomessakaan lapsiperheessä vanhemmat saa elatustukea toisiltaan, niin miksi vuorotellen lapsesta huolehtiva vanhempi saisi.
"Pienituloiset lapsiperheet voivat saada tukea asumiskuluihin. Perheesi katsotaan lapsiperheeksi, jos sinulla on lapsia, jotka asuvat luonasi pysyväluontoisesti tai ajoittain."
Näin on myös Suomessa.
"Vanhemmat, jotka eivät asu yhdessä, mutta joiden kummankin luona lapsi oleskelee suunnilleen puolet ajasta, voivat jakaa lapsilisän keskenään. Heillä on oltava laillinen yhteishuoltajuus lapsesta ja heidän on oltava yksimielisiä lapsilisän osittamisesta. Jaettu lapsilisä on 525 kruunua kuukaudessa kustakin lapsesta. Ilmoitus lapsilisän osittamisesta tehdään Vakuutuskassalle lomakkeella ”Jaettu lapsilisä".
Suomessa ei ole "täppää" Jaettu lapsilisä, mutta jakamiseen on keinoja silloin sitä halutaan.
Asiat ovat miten halutaan sopia, eli kuten tuolla edellä sanoin, ei sosiaalitoimi eikä oikeuslaitos saa evätä vanhempien halua ja tahtoa huolehtia lapsesta sopimallaan tavalla, ja varsinkaan jos huolehtiminen tapahtuu tasavertaisesti molempien osalta. Riitaisten vanhempien jotka eivät ajattele lapsia, vaan omia keskinäisiä välejään, ei näitä sopimuksia synny, joten heitä varten on olemassa muut vaihtoehdot.
"Asiat ovat miten halutaan sopia, eli kuten tuolla edellä sanoin, ei sosiaalitoimi eikä oikeuslaitos saa evätä vanhempien halua ja tahtoa huolehtia lapsesta sopimallaan tavalla, ja varsinkaan jos huolehtiminen tapahtuu tasavertaisesti molempien osalta."
Kukaan ei varmasti kiistä tätä sanomaasi.
"Riitaisten vanhempien jotka eivät ajattele lapsia, vaan omia keskinäisiä välejään, ei näitä sopimuksia synny, joten heitä varten on olemassa muut vaihtoehdot."
Ja minä puhun tästä mainitsemastasi "muut vaihtoehdot" jota käytäntöä tulisi muuttaa, mutta siihenhän sinulla ei ollutkaan mitään sanottavaa.
Eiköhän tässä ollut jo kaikki, eikä asian tiimoilta enää tule mitään uutta sanottavaa.
Tiesin, etten saa vastausta, koska ...tiesin ettei sitä ole.
En netin keskustelupalstalla kerro kaikkia yksityiskohtia henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi.
Joilla tarkoitan yksinhuoltajuutta, yhteishuoltajuutta sekä niihin liittyviä tapaamissopimuksia ym. Ei ole siksi mitään sanottavaa koska ne ovat tietyissä tilanteissa lapsen etua ajatellessa erittäin hyviä vaihtoehtoja. Ainoastaan siitä olen maininnut, että etävanhempaa tulisi velvoittaa enemmän kuin mitä nyt velvoitetaan, eli vain maksamaan elatusmaksuja.
halua tehdä asian eteen mitää vaan vain pelkästään "keskustella" omassa pikku kehässäsi. Miksi siis haluat keskustella tuon mallin virallistamisesta, jos olet henkeen ja vereen tuon kannalla, mutta et kuitenkaan halua tehdä sen eteen mitään? Mikä on silloin keksukstelun tarkoitus? Niinpä... Silloin keskustelulla ei ole tarkoitusta eikä päämäärää :)
Ei se ole yh-äitein näköalatomuutta, jos todetaan, että ei tuo kaikille sovi ja voi tuo sopia joillekin. Eikös silloin olla nimeomaan samaa mieltä kanssasi? Itsekihän sanot tuota.
Yritän pysytellä yhdellä nimimerkillä yhdessä keskustelussa, koska koen että se on kunnioittavampaa toisia kirjoittajia kohtaan. Kokeile sinäkin.
Mitä sinulla on vuorolähihuoltajuuden virallistamista vastaan?
miksei sinulle sovi isän vuorolähiys, mutta en välttämättä ymmärrä, että lapselle esitellään isä "setänä".
Miten olisi siirtyminen yksilön kultuurista, näennäistä perhemyönteisyydestä, perhemyönteisyyteen. Yhteiskunnan hyvinvointipalvelut ja tämäkin tukimuodon malli olisi suunnattu yksilölle, ei perheelle.
Romahtaisiko avioerotilastot, jos vanhemmat olisivat huoltajakandidaatteina samalla lähtöviivalla?
Kiitos asiallisesta ajatuksesta.
Olen itse yh-äiti, lasteni murrosiästä elossa selvinnyt pohdiskelija. Näin jälkeenpäin on helppoa olla jälkiviisas ja siksi onkin mielenkiintoista miettiä, mikä olisi ollut lapsille ja minulle paras huoltajuusvaihtoehto ja siinä samalla monille työssäni tapaamille ja ystäväpiirini erovanhemmille. Nykyinen elatusapu- ja huoltokuvio on ollut käytännön arkea noin 50 vuotta, vaikka siihen on pieniä muutoksia ja vivahteita saatu aikaan viimeisten vuosien aikana (lähinnä talouspuolen uudistuksia) uskon kuitenkin että tavallaan tämä "Berliinin muuri"-malli on loppuunkäyty ja yhteiskunta olisi valmis hyväksymään virallisemminkin erilaisia vaihtoehtoja.
En usko että avio-tai avoerotilastot romahtaisivat, mutta uskon hyvin vahvasti siihen että mikäli ero on väistämätön, ero olisi lasten elämän kannalta vähemmän vaurioittava mikäli vanhempien eroajatusten taustalla olisi tieto siitä että eron jälkeinen yhteinen lähihuoltajuus velvoittaa molempia aikuisuuteen ja lapsen parhaaseen. Koska ihminen on vain ihminen ja eroihin liittyy aina suuret tunteet olisi ehkä helpottavaa, että olisi joku tietty malli, josta ei voisi lipsua vaikka pariskunnan vihantunteet toisiaan kohtaan olisivat kuinka pinnalla. Kummallakaan ei olisi valta-asemaa lapseen ja mahdollisuutta vaikuttaa lapseen, tai kumpikaan ei pääsisi velvotteistaan pakkaamalla reppuaan, koska yleinen käytäntö olisi vuorolähihuoltajuus. Se todella olisi päällimmäinen ajatus; "jos ja kun eroamme, lapset ovat minulla joka toinen viikko!"
Sen soisin olevan molempien vanhempien ensiajatus ja myös viimeinen.
Monissa kirjoituksissani, mutta jälleen toistona; kaikki eivät sovi eivätkä halua lähihuoltajiksi, mutta siihen vedoten ei voida olla muuttamatta viktoriaanista, vallalla olevaa, lasta kunnioittamatonta käytäntöä. Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa ei nykyisellä mallilla toteudu ja siihen haluaisin muutoksen.
Et voi oikeasti olla noin naiivi???
"Kummallakaan ei olisi valta-asemaa lapseen ja mahdollisuutta vaikuttaa lapseen, tai kumpikaan ei pääsisi velvotteistaan pakkaamalla reppuaan, koska yleinen käytäntö olisi vuorolähihuoltajuus. Se todella olisi päällimmäinen ajatus; "jos ja kun eroamme, lapset ovat minulla joka toinen viikko!"
Haluat yleiseksi käytännöksi vuorolähihuoltajuuden. Voi hyvänen aika niitä perheitä joissa toinen vanhempi on alkoholisti, väkivaltainen tms. ja erontilanteen tullessa päälle lastenvalvoja ensimmäisenä ehdottaa vuorolähihuoltajuutta, kuten nykyisin yhteishuoltajuutta vaikka se ei mitenkään sopisi vanhemmille tahi olisi lapsen edun mukaista.
Joko muistisi on todella lyhyt, tai sitten et ole vaivautunut lukemaan asioita joita kommentoit.
Roudasin kahvimukini tähän koneelle töistä kotiin palattuani ja avasin yh-palstan odottaen joitain mielenkiintoisia kommentteja niin minäpä löydän sinun lapselliset viestisi, jotka jankuttavat samaa uudelleen ja uudelleen, vaikka olen moneen kertaan perustellut ja mm. kirjoittanut, että lähihuoltajan on osattava huolehtia ensi itsestään, ennen kuin hän voi olla lähivanhempi tai vuorolähivanhempi ja että haluaisin vuorolähihuollon perinteisen etä-lähihuoltajuuden rinnalle viralliseksi mahdollisuudeksi, mutta mitä kirjoittaa Äitykkä80 yllä ?
"Haluat yleiseksi käytännöksi vuorolähihuoltajuuden. Voi hyvänen aika niitä perheitä joissa toinen vanhempi on alkoholisti, väkivaltainen tms. ja erontilanteen tullessa päälle lastenvalvoja ensimmäisenä ehdottaa vuorolähihuoltajuutta"
Tilanne on nyt se, että laitat sanoja suuhuni ja vääristelet sanojani, joten lopetan tämän tähän. Minä en jaksa vastata sinulle enää, koska et selvästikään ymmärrä lukemaasi.
Voit tulkita tämän luovuttamisen voitoksesi, jos haluat.
Kirjoitat,
"Voisiko tulevaisuuden eroavan parin sovittelussa ensisijaisena huoltajuusehdotelmana olla vuorolähiys niin että mies tietää ettei ehdotelma ole pelkkää sanahelinää?"
Huomaa sana "ensisijaisena".
Kirjoitat,
"Kummallakaan ei olisi valta-asemaa lapseen ja mahdollisuutta vaikuttaa lapseen, tai kumpikaan ei pääsisi velvotteistaan pakkaamalla reppuaan, koska yleinen käytäntö olisi vuorolähihuoltajuus."
Huomaa sanat "yleinen käytäntö".
Kysyn nyt laitanko sanoja suuhusi?
Olemme yhtä mieltä siitä ettei vastahakoisia vanhempia saa pakottaa vuorolähihuoltajuuteen. Heille on omat vaihtoehtonsa eikä sittenkään vastahakoinen vanhempi välttämättä huolehdi lapsesta. Siitä emme ole yhtä mieltä tai sinä et halua uskoa, että on olemassa vanhempia jotka haluavat oikeasti huolehtia lapsesta lähihuoltajina vaikka nykyinen perhepolitiikka onkin sen vastainen tietyiltä osin. Laki taas mahdollistaa sen ettei oikeustoimi saa evätä vanhempien halua lapsen huollosta.
Periaatteessa meillä on mahdollisuus Ruotsin kaltaiseen vuorolähihuoltajuuteen nytkin, mutta sosiaalitoimen tapakulttuuri estää sen, ja siksi sitä haluvien vanhempien on pidettävä haluamastaan todella kovasti kiinni. Vuorolähihuoltajuus ei kuitenkaan saa olla "yleinen" eikä "ensisijainen" vaihtoehto. Mielestäni on ensin kuunneltava mikä perheen vanhempien keskinäinen tilanne ja sen mukaan kartoittaa mikä vaihtoehto heille sopii, jos sitten mikään, mutta lapsen edun voi sitten oikeus määrätä viimekädessä.
En kilpaile kanssasi mistään "voitosta", vaan kerron mielipiteitäni ja joitain faktoja.
Niin, jäi kysymättä tuolla aiemmin, että onko Ruotsin mallissa lapsella yksi vai kaksi osoitetta?
En ole missään viestissä kirjoittanut, etteikö olisi olemassa vanhempia jotka haluavat oikeasti huolehtia lapsesta lähihuoltajina vaikka nykyinen perhepolitiikka onkin sen vastainen tietyiltä osin.
Kysymys joka herää tässä hetkessä on se, että miksei Suomi voisi olla edelläkävijä, eikä vain seurata Ruotsia uudistuksissa. Miksei Suomen vuorolähihuoltajuuskäytäntöä voisi kehittää sellaiseksi, että se olisi koko EU:n edelläkävijä.
Et ole kertonut ainoatakaan seikkaa miksi esittämäni malli olisi huonompi kuin vallitseva käytäntö, et vaivautunut ajattelemaan eroa isän ja lapsen näkökulmasta, jos lapsen äiti ei vuorolähihuoltoa halua (lähes masentavaa lukea väitteitä, että oikeuslaitos päättäisi vuorohuollosta kenekään kohdalla). Et kertonut esittämääni malliin parannusehdotuksia. Sinulle riittää nykyinen etä-lähihuoltajuusmalli, eikä uudistuksia tai lakimuutoksia sinun mielestäsi tarvita. So, se on sitten niin.
"Periaatteessa meillä on mahdollisuus Ruotsin kaltaiseen vuorolähihuoltajuuteen nytkin, mutta sosiaalitoimen tapakulttuuri estää sen, ja siksi sitä haluvien vanhempien on pidettävä haluamastaan todella kovasti kiinni."
Vanhemmat voivat sopia keskenään lähivuorohuollosta, mutta yksinään ei sitä kumpikaan saa läpi, joko ymmärrät tämän. Joten paras vaihtoehto olisi tehdä vuorolähihuoltajuudesta mahdollisimman kiinnostava, käytännön asioiden kannalta helppo ja tasa-arvoinen huoltajuusmalli, jonka myös oikueslaitos ymmärtäisi hyväksi vaihtoehdoksi, vaikka toinen vanhemmista siihen ei olisikaan suostuvainen.
Tällä hetkellä, kuten viimisen 50 vuoden aikana, erolasten lähihuoltajaksi on lähes automaattisesti sovittu/määrätty/päätetty äiti. Toisena vähänkäytettynä vaihtoehtona on, että isästä tehdään lähihuoltaja. Mielestäni vuorolähihuoltajuus pitäisi olla ensisijainen vaihtoehto, mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen huoltajuusmuodosta. Ne vanhemmat, jotka sopivat keskenään lapsen lähihuoltajuudesta, tekevät niin, sillä pienellä erotuksella tähän päivään verrattuna, että isällä olisi tieto että halutessaan hänelläkin on mahdollisuus olla lähihuoltaja vaikkei äiti sitä mallia hyväksyisikään.
Kysyin sinulta laitoinko sanoja suuhusi? Vastausta en saanut, mutta huomaat itsekin ettei niin ollut. Mitä tulee kysymykseeni onko Ruotsin mallissa lapsella yksi vai kaksi osoitetta, en myöskään saanut vastausta.
Väität etten ole kertonut yhtään seikkaa miksi esittämäsi malli olisi huonompi kuin vallitsema käytäntö. Väitän, että olen perustellut sitä useaan otteeseen, joten ei liene järkeä sitä enää toistaa.
"Vanhemmat voivat sopia keskenään lähivuorohuollosta, mutta yksinään ei sitä kumpikaan saa läpi, joko ymmärrät tämän."
En ole väittänytkään, että yksin saisi läpi, vaan koko ajan puhunut, että sitä täytyy molempien vanhempien haluta. Olen myös kertonut, että yksistään äidin tahto ja halu ei voi olla esteenä jos isä haluaa huolehtia tasavertaisesti lapsesta. Sosiaalitoimen ja oikeuslaitoksen tehtävä on tukea tätä mahdollisuutta koska se on lapsen etu.
Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto vastahakoiselle vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä lähivanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu. Lapsen etu on kasvaa vaikka sen äidin kanssa kahdestaan turvallisessa kodissa kuin vastahakoisen isän kanssa.
Ehkä tämä keskustelu on tullut päätökseen myös minun osalta, kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta.
Vääristelet sanojani, kyllä. Etkä ole sanallakaan perustellut miksi ehdottamani malli olisi vallitsevaa etä-lähihuoltajuusmallia huonompi. Olet kyllä moneen kertaan kertonut miten helppoa vuorolähihuoltajuuden sopiminen vanhempien niin halutessa on. Et myöskään ole ehdottanut mitään parannuksia ehdotukseeni.
En ole varma (tarkistan asia ruotsalaiselta kollegaltani), onko Ruotsinmallissa lapsella mahdollista olla kaksi virallista osoitetta, mutta mielestäni Suomessa voisi olla (kuten jo vastauksessani sanoin).
En ole varma viittaatko lauseella "yksistään äidin tahto ja halu ei voi olla esteenä jos isä haluaa huolehtia tasavertaisesti lapsesta" että Suomessa vanhemmilla olisi tasavertainen mahdollisuus -toisen vanhemman ollessa haluton, lapsen vuorolähihuoltajuuteen, jos näin on, olet väärässä. Jos taas viittaat sillä etä-lähihuoltajuuteen laajoin tapaamisin, olet oikeassa. Oikeus määrää etähuoltajalle laajat tapaamiset, jos etä ne haluaa lähin vastustuksesta huolimatta. Mutta laajat tapaamiset eivät virallista lapsen lähivuorohuoltajuutta.
Jälleen (syvä huokaus) kirjoitat tämän:"Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto vastahakoiselle vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä lähivanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu."
Ei vastahakoisen vanhemman lähihuoltajuutta kukaan ole ehdottanutkaan.
Minä taas kirjoitin: "Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto huoltajaksi kykenemättömälle vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä etävanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu."
Lopuksi muutama väite eroperheestä ja huoltajuudesta, jotka sinun on helpompi korjata järjestysnumeron perusteella.
1) Lapsella on vain yksi virallinen osoite.
2) Eroperheessä lähihuoltaja on hän, jonka luona lapsi on kirjoilla.
3) Vain sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi on virallisesti kirjoilla on oikeus asumistukeen lapsiluvun mukaan.
4) Lapsilisään ja yh-korotukseen on oikeus vain lähihuoltajalla, jonka tilille se myös maksetaan.
5) Toimeentulohakemuksessa lapsilisä, yh-korotus ja elatusapu/min. elatustuki lasketaan lähihuoltajan kreditiksi.
6) Toimeentulohakemuksessa lähihuoltajalle otetaan lapset huomioon täysimääräisenä.
7) Vuoro-"etä"-vanhemman toimeentulohakemuksen menoihin lapset otetaan huomioon vain kohdassa Harkinnanvarainen tuki
8) Vuoro-"etä"-vanhemman työttömyyspäivärahan suuruuteen ei vaikuta huollettavien lasten määrä.
9) Vuoro-"lähi"-huoltajan työttömyyspäivärahaa lapset korottavat.
En kaipaa mitään selityksiä sopimuksista, joita on tehty vanhempien välillä. Suuri osa eroavista ei pääse yhteisymmärrykseen lasten huoltajuudesta ja isät ovat altavastaajina edelleen 2000-luvulla.
Nyt tarkastellaan asiaa viralliselta kannalta.
Aloitukseni tarkoitus oli saada aikaan keskustelua, jota jo käydään asiantuntijoiden taholla.
"Ruotsissa tuetaan siis taloudellisilla keinoilla yhteishuoltajuuden ja jaetun vanhemmuuden toteuttamista käytännössä. – Suomessa voitaisiin laajentaa perhepoliittisia järjestelmiä Ruotsin mallin suuntaan " sanoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Mia Hakovirta kirjassaan Yksinhuoltajuus Suomessa."
Sinä olet erimieltä kuin minä ja ehkä siksi yrität saada keskustelunaloituksen ja vuoropuheeni näyttämään typeriltä, muttei se välttämättä tarkoita sitä että olen väärässä ja hakoteillä. Aavistelen että vuorolähihuoltosopimus tulee lastenvalvojan pöydälle ja oikeustoimen yhdeksi virallisesti hyväksytyksi huoltomuodoksi melko piankin. Mielestäni olisi hyvä, että sopijaosapuolille tarjottaisiin ensin vuorohuoltajuutta ja vasta sen jälkeen kun sen on todettu olevan mahdottomuus, siirrytään vaihtoehtoiseen etä-lähihuoltajuus-vaihtoehtoon. Vuorolähihuoltajuuden virallistaminen on ainoa keino saattaa eroisät tasavertaisiksi lapsen elämässä eron jälkeen, enkä ymmärrä miksi sinä olet tätä vastaan.
sekavaa mössöä kuten Zeeuksellakin. Samaa jankkausta eri muodoissa ja kaikkien pitäisi ylistää malliasi, mutta kun eroperheitä on erilaisia ja niistä sinulle kerrotaan, niin sepäs ei sovikaan sinulle. Mutta samaan hengenvetoon olet kyllä toteamassa, että "Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto huoltajaksi kykenemättömälle vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä etävanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu." Mutta sinulle ei kelpaa toisenlainen sanamuoto eli edellisen :"Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto vastahakoiselle vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä lähivanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu."
"Aloitukseni tarkoitus oli saada aikaan keskustelua, jota jo käydään asiantuntijoiden taholla. " Mene juttelemaan niiden kanssa, jos haluat vain pyöritellä sanoja etkä oikeasti ole tekemässä aloitetta mihinkään suuntaan. Tää pelkkien sanojen ja sanamuotojen pyörittäminen on todellakin naurettavaa sinulta.
En minä kaipaa kuulla erillaisten eroperheiden hyvintoimivista vanhempien kesken sovituista huoltajuusmalleista, minä kaipaan keskustelua ja mielipiteitä nimenomaan vuorolähihuoltajuuden virallistamisesta, joka olisi lapsen ja isän parhaaksi luettava uudistus. Miten monta kertaa tämä on sinulle tai teille kerrottava.
Enkä kaipaa ylistystä, vaan odotin jonkilaista keskustelua ilman keskustelun aloittajan vähättelyä, nimenomaan vuorolähihuoltajuudesta, joka olisi mahdollista toteuttaa vaikkei molemmat vanhemmat (eli äiti) siihen olisikaan suostuvainen. Vuorolähihuoltajuutta tuskin voi ajatellakaan, mikäli mies ei sitä halua tai ei kykene huoltamaan lasta, sehän nyt on itsestäänselvää, mutta siihen aiheeseen tämä keskustelu kuitenkin kiinnittyi.
Vastahakoinen vanhempi lähihuoltajana ei todellakaan ole lapsen etu, mutta eipä sitä ole väkisin etäksi siirretty isäkään. Kerro nyt ihmeessä, mikä kohta tästä ei sinullekaan avautunut.
On se ihme ja kumma ettei ihminen osaa lukea. Kaksi täysin eri asiaa ja sinusta ne tarkoittavat samaa. Lue nyt kerran vielä ja mieti oikein ajatuksella, mitä lauseissa sanotaan. Ja kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, on hyvin alatyylistä käskyttää kirjoittajaa menemään muualle, vaikkei teksti miellyttäisikään. Voit vain jättää lukematta -jos kykenet.
1) "Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto VASTAHAKOISELLE vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä LÄHIvanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu."
2) "Lähivuorohuoltajuus ei voi olla ensisijainen huoltajuusmuoto HUOLTAJAKSI KYKENEMÄTTÖMÄLLE vanhemmalle eikä vanhemmasta saa tehdä ETÄvanhempaa väkipakolla, se ei ole lapsen etu."
Mitä sinulla on vuorolähivanhemmuuden virallistamista vastaan?
(Anteeksi isot kirjaimet, mutta versaalit helpottavat joidenkin lukemista.)
Itse olet naurettava.
Kirjoitat,
"Voisiko tulevaisuuden eroavan parin sovittelussa ensisijaisena huoltajuusehdotelmana olla vuorolähiys niin että mies tietää ettei ehdotelma ole pelkkää sanahelinää?"
Huomaa sana "ensisijaisena".
Kirjoitat,
"Kummallakaan ei olisi valta-asemaa lapseen ja mahdollisuutta vaikuttaa lapseen, tai kumpikaan ei pääsisi velvotteistaan pakkaamalla reppuaan, koska yleinen käytäntö olisi vuorolähihuoltajuus."
Huomaa sanat "yleinen käytäntö".
Kysyn nyt laitanko sanoja suuhusi tai että vääristelen niitä? Yllä olevat ovat sinun kirjoittamia.
En nyt ala väittelemään kanssasi siitä onko sinun mallisi tai Ruotsin malli parempi tai jotain muuta, enkä välitä siitä uskotko sanomaani vai et. Sen tiedän, että olet väärässä esim. siinä, että vanhempien sopima keskinäinen sopimus siitä ettei kummankaan tarvitse maksaa elatusmaksua lapsista toisilleen. Se on pitävä sopimus vaikka toinen alkaisi elatusmaksuja vaatimaan jälkikäteen. Tästä sinun on turha väitellä kanssani koska minulla on siitä omakohtainen kokemus.
Et kaipaa mitään sopimuksia, mutta silti tahdot väitellä kanssani siitä ovatko molemmat vanhemmat saaneet lähihuoltajuuden vai ei. Kuten sanoin, sosiaalitoimen ja oikeuslaitoksen tehtävä on tukea vanhemmuutta ja lapsen etua eikä tehdä päätöksiä orjallisesti sen vuoksi mikä on yleinen käytäntö.
On ehkä helppoa sanoa, että jostakin ideasta ja asiasta tehdään yleinen käytäntö. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle ja olen edelleen sitä mieltä ettei vastahakoiselle vanhemmalle saa antaa lähihuoltajuutta eikä myöskään väkivaltaiselle eikä alkoholisoituneelle vanhemmalle (tämän olen tuonut tuolla aiemmin esille, vaikka sinä väität muuta).
Sitten noihin esittämääsi väitteisiin.:) Kuulostat hyvin tyypilliselle sosiaalitoimen työntekijälle joka haluaa olla aina oikeassa asiassa kuin asiassa vaikkei saata tietää mitä oikeasti ihmisten käytännön arjessa ja elämässä tapahtuu tai vaikka tietäisi, ei osaa ajatella sitä asiaa kuin mitä papereissa ja laissa sanotaan.
Minulla ei ole lähivuorohuoltajuutta mitään vastaan, mutta en hyväksy sitä ainakaan kaikilta osin sinun mallisi mukaisesti.
Mielestäni vuorolähihuoltajuus olisi parempi ensimmäisenä (ensisijaisena) erovanhemmille tarjottuna vaihtoehtona, kuin nykyinen yleinen käytäntö, vanhahtava, äitien etua ajava, isien ja lasten oikeuksia polkeva etä-lähihuoltajuus. Sinä et lämpene tälle ajatukselle, mutta uskoisin että tuleva sukupolvi on jo valmis siihen, että erovanhemmat ovat tasa-arvoisia lapsen elämässä ja arjessa sekä perhetukien saajina. Mutta lakimuutoksia ja julkista keskustelua se vaatii sekä asennemuutosta myös nykyisten eroperheiden luutuneissa ajatusmalleissa ja toimintatavoissa.
"olen edelleen sitä mieltä ettei vastahakoiselle vanhemmalle saa antaa lähihuoltajuutta eikä myöskään väkivaltaiselle eikä alkoholisoituneelle vanhemmalle".
Onko joku väittänyt, että vastahakoiselle, väkivaltaiselle tai alkoholisoituneelle vanhemmalle tulisi antaa lähihuoltajuus? Mielestäni jo ajatuskin on täysin absurdi edes otettavaksi esille.
Edelleen toistan, että keskutelun aloituksen tarkoitus oli löytää jonkilaisia ajatuksia vuorolähihuoltajuuden virallistamisesta niin että se olisi vanhemmille todellinen (alleviivaan sanan todellinen) vaihtoehto nykyisen "yleisen käytännön ja ensisijaisen" etä-lähihuoltajuuden rinnalla.
Lopuksi lainaus:
"Viitoittamalla tietä kohti Fraserin (2000) visioimaa universaalia hoivaajamallia, jossa politiikalla tuettaisiin sekä naisten että miesten ansiotyön ja hoivan yhdistämismahdollisuuksia,voitaisiin tukea sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa että yksinhuoltajaäitien asemaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että perhepoliittisessa lainsäädännössä tulisi huomioida paremmin erilaiset perherakenteet. Eron yhteydessä suurin osa lapsista jää asumaan äidin kanssa, ja etävanhemmat ovat useimmiten miehiä. Laajentamalla perhepoliittista järjestelmää niin, että myös etävanhemmilla olisi mahdollisuus perhepoliittisiin etuihin ja hoivaan, voitaisiin jakaa vastuuta hoivasta molemmille vanhemmille. Näin voitaisiin myös helpottaa yksinhuoltajien eli lapsen kanssa asuvien lähivanhempien työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta aiheutuvia ristiriitoja.
Jatkossa on tärkeää seurata, miten yksinhuoltajaäitien työmarkkina-asema ja toimeentulo kehittyvät ja jäävätkö yksinhuoltajaäidit yhteiskunnan taloudellisen tilanteen parantuessa edelleen työmarkkina-asemaltaan ja toimeentuloltaan huono-osaisiksi. Yksinhuoltajaäitien asema ilmentää hyvinvointivaltion toimivuutta ja sitä miten oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo toteutuvat."
http://www.uta.fi/laitokset/sostut/tutkimus/labournet/pdf/Yksinhuoltajaaeitien_tyoellisyys_Hakovirta.pdf
s. 170