Moikka. Harrastaako monet teistä retkeilyä/vaeltamista? Olisi hauska löytää porukka, jonka kanssa vois viettää mukavia hetkiä metsän rauhassa, joskus lyhyemmillä ja joskus pidemmilläkin reissuilla. Itselläni unelmana esim. lapin vaellus. Itse en ole kovinkaan vaativilla reissuilla ollut, useita kertoja tullut käytyä Nuuksiossa ja kerran Repovedellä. Mutta erätaidoa kyllä silti riittää, eli mikään poropeukalo en ole.
Jos muita kiinnostuneita löytyy, vois laittaa jonkunnäköisen retkeilyporukan pystyyn.
Itse olen 22-v ja pääkaupunkiseudulla asustelen.
Jos muita kiinnostuneita löytyy, vois laittaa jonkunnäköisen retkeilyporukan pystyyn.
Itse olen 22-v ja pääkaupunkiseudulla asustelen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En ole hyttysen vertaakaan erätaitoinen kyllä, mut tykkään luonnosta...Jos haluut "leikkiä tarzania", ni ota tästä mukaas "Jane" ;)
Etitään semmonen reitti jonka varrella kota, niin voidaan yöpyä siellä nuotion loimussa toisiimme kietoutuen.
Meenkö heti huomenna ostamaan vaelluskengät???
No ihan tätä mä en kyllä hakenu, vaikka sinkku kyllä olenkin. :D
Mä olen 100% luontorakastaja, ja tykkään hirmuisesti kulkea luonnossa ja retkeillä ympäriämpäri minne sattuu, vaikka en mitään varsinaista vaellusta harrasta/ole edes kunnolla kokeillut. Kyllä mäkin joskus täältä Helsingin tohinasta muutan pohjoseen...
Joo kyllä mullakin aikomus pohjoisempaa kohti siirtyä, Oulu on pyöriny mielessä viime aikoina.
Täällä ois nainen pohjoisesta... Tykkään eräjutuista. Jos seura kiinnostaa ja eräily tällä suunnalla, niin pistä osoite, nakkaan viestillä. :)
Pistäppä viestiä [email protected]. Olis mukavaa jos saatais reissuja pystyyn.
Meillä on kolmen naisen eräporukka jonka kanssa olemme pyrkineet tekemään yhden täysmittaisen vaelluksen vuodessa. Tähän mennessä olemme valloittaneet Ivalojoki-Hammastunturin erämaa-aluetta, Repoveden, Salamajärven ja Korouoman. Seuraava suunnitelma on koluta UKK:n maastoja. Harmi että sakkimme on niin yhteenhitsautunut että sosiaalisinkin henkilö tuntisi itsensä vaivautuneeksi porukassa jossa kaikki tuntevat jopa toistensa vatsan tominnan ;)
Eräily on hieno harrastus, toivotan lämpimästi onnea oman porukkasi kasaamiseen!
Täytyy kyllä sanoa, vaikkakin puheenvuorostas päätellenkin oot jostakin kumman syystä ylpee?, niin että en ite olis kovin ylpee tommosesta sisäsiittoisesta sakista!
Miks leuhkia retkeilijä88:lle, että meilläpäs onkin helvetin hyvä sakki ja ollaan marssittu se ja se erämaa, mutta säpäs et mahdukkaan meijän porukkaan! Etippä oma porukka, lälläläää ja onnee!!
En kyllä tommosen porukan kanssa lähtiskään, joka tietää milloin kukin meinaa pierasta ja mitä!
retkeilystä ja vaelluksesta kiinnostunut lappilainen naispariskunta. Itse olen paljonkin aikoinaan vaeltamista harrastanut, mutta se on jäänyt kun ei ole enää kavereita jotka ois siitä innostunut. Puolisoni ei ole koskaan eräilyä harrastanut, mutta kokeilunhalua löytyy.. Löydettäisköhän me retkeilyseuraa?
Olen jo ollut aloittajaan yhteyksissä, mutta jos haluatte kirjoitella myös pohjoisessa asuvalle naiselle, niin osoite on [email protected]. :)
Hei kuka tän on kirjoittanut. :D kiitos puolustamisesta, kuulostit ihan mun ystävältä. :D Hauska kirjoitelma, vaikka en nyt itse pistänytkään pahaksi edellisen kirjoittajan kertomaa "ylimielistä" tarinaa omasta retkeilyporukasta.
Sä vaikutat hauskalta veikolta, liity ihmeessä joukkoon, saahaan hauska porukka pystyyn. :D
terv, Etelän Retkeilijä
Joo, pikkasen närkästyin:) Huonolla tuulella jo valmiiksi, eihän kyseinen henkilö varmaan pahalla kertonut omasta retkeilyporukastaan, anteeksi.Mutta mulle tuli silti paha mieli sun puolesta.
Etelän tyttöjä tämäkin, mutta ei ole minkäänlaista kokemusta vaeltamisesta, eikä retkeilystä(vai luetaanko telttailut festareilla retkeilyksi;).Eikun oikeesti, olisin "riippakivenä" siellä jonon hännillä, joka huutelis *Tytöt oottakaa!Hei älkää jättäkö!* Heh
Toivottavasti sä löydät kavereita retkille mukaan ja teette ikimuistoisia luontoelämyksiä reissuillanne.Niitähän sieltä vissiin lähetään hakemaan;)
Kyllä minä ymmärrän, että joidenkin erätavat voivat käydä kaikkien muiden hermoille. On reilua sanoa se ääneen. Minä olen ollut erähommeleissa lähes aina yksin, koska ketään muuta ei kiinnosta linnut kuin minua.
Helsingin yössä lentelee kivoja tipuja ja pidän mahdottoman paljon kanarisotostakin!
Landella kuulemma on harvinaisia tipuja.Ne ovat vähän arkoja ja vaikea löytää, mutta voisin lähteä niitä etsimään kanssasi!
Ei niillä taidoilla niin paljon väliä, pääasia että on hauska porukka. Ja voihan porukan aina jakaa kahtia, osa menee sovittuun leiripaikkaan ripeämmin, ja hitaat tulee sit omaa tahtiaan perässä. :) kaikki on toteutettavissa.
tai no toki perustaidot/ymmärrys täytyy olla. Teltan absiditilaan ei ehkä nuotiota kannata tehdä, ellei halua välttämättä loppu retkeä nukkua kylmissään taivasalla kun muut vetää hirsiä lämpösissä makuupusseissa. Ja edellä mainittu on EHDOTTOMASTI kielletty, jos teltassa nukkuu sen tumpelon lisäksi joku muu, joka saattaa joutua sen tumpelon takia kärsimään. ;D
vitsiä vitsiä.
Perustaitoja ei löydy, mut oon melko fiksu ja taitava oppimaan;)
Perustaidoilla käsitän esim.teltan pystyttämien, nuotion kasaaminen oikein(että sen saa syttymään ja pysymään tulessa).Sitten oikeanlaisten varusteiden valitseminen kuuluu perustaitoihin.Eli säänmukaiset vaatteet, hyvät kengät(ne on jotkut Goreteks-kengät nimeltään, hylkii vettä?). Rinkka pitää olla hyvä ja se pitää pakata oikein silleen että jaksaa ite kantaa sen.Safkat pitää olla sellaisia et sisältää paljon energiaa, eli ei millään grillimakkara linjalla pärjää?
No?Miltä kuullostaa;)
Siltikin musta tuntuu, että tottuneilla eräretkeilijöillä menis hermot muhun!Reissu menis pilalle tämmösen noviisin takia...En edes tiiä pitäisinkö ainakaan pitkästä reissusta?Tuskin kukaan kääntyy mun takia takasin, hih.
Pusu sulle, vaikutat kyllä mukavalta!
Kaksi kertaa kun olen käynyt Leivonmäen kansallispuistossa on molemmilla kerroilla satanut. Kastuu sekä höyhenet, sulat että untuvat.
Viime kesänä katselin pyöräretkeläisiä palatessani Kuusamossa ja tunsin sääliä niitä kohtaan kun ne painoivat etiä päin ihan kauheassa sadekelissä. Parin viikon päästä olin itse pyörämatkalla sateessa ja kun jouduin työntämään pyörää Etelä-Suomen korkeimman mäen päälle, niin itikat kuppasivat minua niin paljon, että oli pakko pistää sadevaatteet päälle vaikka just sinä hetkenä ei sattunut satamaankaan.
Leiripaikalla satoi niin, ettei saanut kunnolla nukuttua siltä ropinalta. Osa sateesta tuli sisälle telttaan. Luulisi sellaisen sateen karkoittavan yttöset, mutta yttöset vetivät kamikaze-tyylisesti kiehuvaan veteenkin.
Seuraavana päivänä paistoi aurinko, mutta huonosti nukutun yön jälkeen ei huvittanut kulkea. Nukahdin Kangasniemellä puiston nurmikolle. Yksi mies tuli minut herättelemään ja tarjosi ensiavuksi kaljaa.
Viimeisenä päivänä sitten puhalsi hyinen sivutuuli. Poljin idyllisissä Jäppilän maisemissa. Siellä oli vanhaan tapaan heinät seipäillä. Siellä oli myös säilytetty maantiessä kilometriviitat. Se matka loppui sitten Leppävirralle. Leppävirta on lesbopaikkakunta ja siellä seikkailen vähän enemmän kesällä 2011.
Niin kuin yleensä käy, loput kesästä oli paahteista, mutta minulla ei siinä vaiheessa enää ollut lomaa.
Joka kerta kun vastaan tuli arvokas tipu, tuli pysähdyttyä ja merkittyä se muistiin. Niitä hetkiä oli paljon. Mitään kovin hienoa en nähnyt kuitenkaan.
Ei mutta mä oonkin joskus ajatellut eräoppaan ammattia, ja sehän on pelkkää poropeukaloiden avustamista.... :D Ja mehän voidaan aloittaa jostain hyvin yksinkertaisesta "näin raapaiset tulitikun" -tyyliin. Jos hinnasta sovitaan, maksu vaihtoehdot kortti, käteinen, luonnossa, lounasseteli..
Laita viestiä [email protected]
Tutustutaan, jos ei retkeily, niin muussa mielessä. ;)
Vitsi vitsi, eiku ihan oikeesti laita vaan viestiä, vaikutat hauskalta tyypiltä.
Minä olen retkeillyt paljon, viime vuonna tutustuin Leivonmäen kansallispuistoon kunnolla ja sitten poljin Sysmästä Leppävirralle yöpyen kahdesti teltassa. En ole mikään tumpelo eräasioissa.