Mentiin kihloihin vuosi sitten. silloin mies sanoi että mennäänkö kihloihin? ja tietty vastasin että joo! ei olla edes ajateltu että hääpäivä pitäisi päättää siltä seisomalta, niin kuin ennen on ollut tapana..ja ehkä häät olisivat ajankohtaiset joskus parin vuoden päästä. Pitäisikö mun nyt vielä odottaa että mies kosii polvillaan, vai oliko toi kihloihin pyytäminen nyt se kosinta? En haluaisi vain sopia että mennään nyt sitten silloin naimisiis..kun ei se kihlaaminen mun mielestä ole enää sama kuin kosinta! Mitäs mielipiteitä?
Kuuluuko miehen vielä kosia mua?
Milka
212942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos sinusta tuntuu, ettet ole vielä valmis lupautumaan avioliittoon, on parasta purkaa kihlaus. Kun olette kihloissa, olette luvaneet toisillenne mennä naimisiin keskenään. Tämän jälkeen kosinta on tietysti tarpeeton, eli miehesi ei enää tarvitse sinua kosia.
Kihlaamisen määritelmä ei ole mielipidekysymys, vaan se kerrotaan avioliittolain 1. pykälän 1. momentissa.
ja siis todellakin haluan sitä. Mutta haluaisin mieheni vielä sanovan sen "menetkö naimisiin kanssani"..kun kihlausvaiheessa hän vain sanoi että mennäänkö kihloihin. Se ei kuulosta samalta kuin mennäänkö naimisiin. että silleen.
ette edes ole oikeasti kihloissa. Kihlautuminen tarkoittaa sitä, että kosinta on esitetty ja siihen suostuttu.
Mä en tajua tätä nykyajan "mennänkö kihloihin". Kyseessä on enemmän entinen luokkasormustenvaihdon tyyppinen seurustelumerkin hankinta.
Kihlautuminen ei edes edellytä sormusta. Ainostaan kosimisen ja siihen suostumisen.
Joten jos kosintaa ei ole esitetty, siihen ei ole voitu suostuakaan. Näin ollen kukaan ei ole antanut avioliittolupausta kenellekään ja kihlausta ei ole syntynyt.
Sormuksenne ovat siltä osin pelkkää pelleilyä.
Olen täysin samaa mieltä Alannahin kanssa: sormusten vaihto ilman kosintaa ei ole mikään oikea kihlaus. Kihlaushan on avioliittolupaus, joten on aika hankalaa olla kihloissa, jos ei ole edes puhuttu avioliitosta...
Kun on oikeasti kihloissa, niin ei enää odottele kosintaa, sillä silloin on jo kosittu.
Noh, alkuperäinen kirjoittaja ei siis millään tavalla ilmaissut, ettei ole valmis avioliittoon, vaan että sen ajankohta sopisi parin vuoden päähän. Ja sen perusteella haluat heidän purkavan kihlauksen? Löysääppä nyt nutturaa =o)
Avioliittolaki kuullostaa kunnioitusta herättävältä, mutta sen verran haluan oikaista, että kihlauksella ei ole mitään lainvoimaa olemassa. Kihlautumisella ja sen purkautumisella ei ole minkäänlaisia juridisia seuraamuksia. Joten lain mukaan kihlausta ei tarvitse purkaa jos avioitumispäivämäärää ei ole tiedossa, vaikka Mikkis asian niin haluaakin ajatella.
Lupautuminen avioliittoon ja sopiminen hääpäivästä on kuitenkin eri asia. Joku kokee avioliittoon lupautumisen kihlaukseksi, joku toinen vasta hääpäivän sopimisen. Toinen pujottaa sormuksen sormeen lupauduttuaan ylipäätään avioliittoon, toinen taas vasta un päivämäärä on sovittu. Kyse on omasta mieltymyksestä eikä laista.
Ei kai täällä nyt aleta termeistä riitelemään?
Toinen kokee kosinnaksi avioliittoon lupautumisen, toinen taas vasta kun päivämäärä on sovittu. Itse kuuluun viimeksimainittuun ryhmään, muttei Milkakaan mitenkään väärin tee.
Korostan; jos on avioliittoon lupautunut, ollaan silloin kihloissa. Eikö? Ei voi olla suuri virhe, jos mies sanoo siinä kohtaa, että mennäänkö kihloihin, jos ajatus on kuitenkin oikea? Asia ei voi olla kiinni termistä.
Ja mitä kamalaa voi tapahtua, jos on alkuperäisessä kosinnassa sanonut "mennäänkö kihloihin" ja päivämäärän sopimista haluaa juhlistaa sanoin "mennäänkö naimisiin"?
Jos on avioliittoon lupautunut, on silloin oikeasti kihloissa, vaikkei päivämäärää ole sovittu.
Inna on nyt hyvä ja opettelee lukemaan. En kehota purkamaan kihlausta, jos hääpäivä ei ole tiedossa. Kehotan purkamaan kihlauksen, jos ei ole vielä valmis lupautumaan avioliittoon. Lupaus avioliitosta ja hääpäivän sopiminen ovat kaksi eri asiaa. (Tosin hääpäivän sopiminen pitää jo sisällään lupauksen avioliitosta.) Alkuperäinen kysyjä ei selvästikään tiennyt, mihin oli lupautunut. Siksi kirjoitin ehdollisesti: "JOS et ole valmis lupautumaan avioliittoon, pura kihlaus". Siitä alkuperäisestä kirjoituksesta kun ei oikein vielä selvinnyt, mihin kirjoittaja on valmis ja mihin ei.
Edelleen korostan sitä, että kihlautuminen ei ole mielipideasia. Kyseinen termi on määritelty laissa erittäin selvästi, joten on syytä pitäytyä tuossa sovitussa merkityksessä. Jos tarkoittaa jotain muuta asiaa, kannattaa käyttää eri termiä. Sormuksilla ei ole kihlauksen kanssa mitään tekemistä. On vain yleistä, että kihlauksen merkiksi ostetaan sormus. Mitenkään pakollista se ei ole, eivätkä sormuksen hankkiminen tai sen sormeen pujottaminen määrittele kihlaushetkeä. Kihlaus sinänsä ei tuo mitään velvollisuuksia tai oikeuksia lakituvassa. Kuitenkin se on laissa määritelty, eli se on juridinen toimenpide.
"...häät olisivat ajankohtaiset joskus parin vuoden päästä" Tästä ymmärsin, että kirjoittaja on kuitenkin joskus menossa naimisiin, ja että päivämäärä on avoin.
On laissa määritelty? Määrittely menee sanatarkkaan niin, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Tämä lause ei tee kihlauksesta mihinkään sitovaa juridisesti, eli ei ole juridinen toimenpide. Miten juridisuus sinun mielestäsi ilmenee?
Tykkäät niistä oikeista termeistä niin valtavasti. Joten määriteleppä termi "juridinen" ja selitä sopiiko sen käyttö lauseeseen "kihlaus on juridinen toimenpide". Kun selvität termin merkityksen, huomaat, että lausehan ei pidäkkkän paikkaansa. Kokeileppa itse. Koska jos minä kerron sanan merkityksen sinulle, et usko sitä.
Ja vielä mielipdeasioista; sinä siellä nyt olet tehnyt asiasta itsellesi mielipiteen. Sinä olet nyt sitä mieltä mitä olet, mutta käyppä itse lukemassa mitä siellä lain kirjaimessa sanotaan jollet itse usko. "...sopineet menevänsä avioliittoon..." Kyllä se nyt vaan valitettavassti on niin, että sitä, MITEN sopimus tulee tehdä, ei olla määritelty missään laissa. Joten, miten kukin kokee sopineensa, on kyllä todellakin (myös laillisesti) edelleen jokaisen oma asia. Vaikka olisit mitä mieltä, niin näin kuitenkin on.
Jos kirjoittaja kysyy: "Pitääkö miehen vielä kosia minua?", hän ei selvästikään tiedä, mitä kihlaus tarkoittaa. Tämän vuoksi valistin häntä.
Se, ettei kihlapareille laissa määritellä mitään velvollisuuksia, ei poista sitä, että kihlaus on laissa määritelty. Tämä on sama juttu kuin kielto, jonka rikkomisesta ei ole rangaistusta. Kielto on olemassa, eikä sitä saa rikkoa, vaikkei rangaistusta olekaan olemassa. Juridisuus ilmenee tässä siten, että pari lain mukaan joko on kihloissa tai ei ole - riippumatta siitä, mitä he itse uskovat tapahtuneen. "Juridinen toimenpide" oli toki vahvasti sanottu, koska kihlaus ei tuo velvollisuuksia tai oikeuksia ja koska sen voi purkaa milloin ja miten vain. Ajattelin vain muistuttaa siitä, että kyseessä ei ole mielipideasia.
(Oletettavasti sinä nyt kerrot minulle opiskelevasi lakia, minkä jälkeen kerrot minulle mitä sana juridinen tarkoittaa. Jään odottamaan selitystä.)
Voidaan toki kiistellä siitä, miten kyseinen lainkohta pitäisi tulkita. Olet kuitenkin oikeassa, että sopimisen tapaa ei ole määritelty. Riittää, että asia jotenkin sovitaan. Sinä olet jossain toisessa viestissä vaatinut kosintaa, mutta sitähän ei vaadita. En ole missään vaiheessa yrittänyt määritellä tarkkaa sopimisen tapaa. Olen vain korostanut sitä, että jonkinlainen sopiminen tarvitaan. Pelkkä sormusten vaihto ei riitä. Toisaalta taas sopimishetki on kihlaushetki, vaikka sitä myöhemmin haluaisikin muuttaa leikkikosinnalla.
Kihlaus ei ole sormusten vaihto vaan sopimus avioliiton solmimisesta.
Sormusten vaihot on symbolinen ele, mutta ei valitettavasti nykynuorisolla tarkoita avioliitto lupausta välttämättä.
Siihen ei tarvitse päivämäärää tulevalle vihkimiselle, vaan sopimuksen avioliitosta.
Jos ihminen kysyy, pitääkö miehen vielä kosia? hän ei ilmeisestikään ole varma onko kihloissa merkityksellisesti.
Sormus ei automaattisesti merkiste siis kihlausta.
Se pitääkö kosinta esittää lienee riippuvainen (nyt näitä mielipiteitä ja tulkintoja seurattuani) siitä, merkitsikö alunperin kummallekin sormusten vaihto avioliitto lupausta.
Mikäli merkitsi, ei kosintaa tarvita.
Mikäli vain "mentiin kihloihin" ajattelematta sen kummemmin sen merkitystä, vain sormusten vuoksi, näkisin, että kihlausta ei ole silloin tapahtunut.
Ja kosintaa täytyy jonkun esittää, tai muutoin tehdä suusanallinen sopimus avioliiton solmimisesta.
Menisikö se jotenkin näin?
Viimeinen kappaleesi kiteyttää hyvin ajatuksen siitä, milloin on lupauduttu avioliittoon eli milloin on kihlauduttu.
Juu, pelkkä sormusten vaihto sormusten vaihdon takia ei riitä minustakaan kihlaukseksi, vaan tarvitaan jokin sopimus siitä, että naimisiin mennään. Siten että kummatkin asian tajuavat.
Ikävä sanoa tätä, mutta minusta nuo teinikihlaukset eivät ole kihlauksia, vaikka miten varmoja päätöksestään ovatkin ja hehkuttavat onnea. Tottakai he itse uskovat asiaansa. Mutta kyllä teineillä taitaa olla kihlauksen idea lähinnä se, että halutaan viestiä ympäristölle, että ollaan vakavasti otettava pari ja varattuja. Toki jokunen prosentti teinikihlauksista saattaa päätyä alttarillekkin, mutta.. niin, sitä on vaikea perustella, mutta minä en ainakaan osaa ottaa hirmu vakavissaan, tuolla kaupungila kun näkee koulusta lintsaavien pikkutyttöjen nimettömissä kiiltäviä sormuksia.
En oikein jaksa kinata tuollaisesta aiheesta. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, onko kihlaus mainittu laissa vai ei, koska se ei vaikuta mihinkään, koska pointti on edelleen siinä, että yhdessä sovitaan että naimisiin mennään, ja sitä taas ei ole mainittu laissa, että milloin on kyse sopimuksesta.
Tullaan siis siihen, että vain pari itse tietää, ovatko he sopineet avioliitosta, sitä ei voi laki heidän puolestaan määrittää.
mihin lupauduin. Tiedän että kihlaus on lupaus naimisiin menosta. Se on lupaus, että jonain päivänä menemme naimisiin. mutta koska ajankohta on auki, tuntuu kivalta päättää se tyyliin, että mies tai miksen vaikka minäkin kysyn, että mennäänkö naimisiin, mikä on ns. lupauksen täytäntöönpanon alku. Sen jälkeen alamme sitten etsiä kirkkoa ja hääpäivä selviää. Eikös se näin mene..
kaiken maailman pilkun nussijoita (anteeksi ruma kieli) täällä kyllä pyörii..sama kuin eräs tuttavani ei tajua miten meillä voi olla hopeiset sormukset, jossa ei lue edes kihlapäivää. meillä lukee siellä vaan "rakastan sinua X". Hopea ei hänen mielestä riitä kuvaamaan tätä rakkauden osoitusta. meidän mielestä hopea on kauniinpaa kuin kulta, (ja taloudellinen tilanteemme sallii sen ennemmin kuin valkokullan), jolloin se on meidän silmissä arvokkaampaa. periaatteessa minulla ei ole väliä vaikka olisi limsapullon korkin rinkulat sormissa.. :D
Käypä lukemassa Veevin aloittama keskustelu: Petyin kosintaan tällä samalla palstalla. Siellä puidaan hieman samaa asiaa, joka sinua askarruttaa. Eli tapoja on moinia ja jokainen tekee tyylillään, tehköön sen sitten vaikka "kahdesti". Tsemppiä teille sekä hymyä aurinkoa kesälle!
Ei tietenkään kuulu enää kosia, kun kerran olette jo kihloissa! Kihlaus tarkoittaa sitä, että on sovittu naimisiinmenosta. Se ei siis ole mikään sormustenvaihtojuttu, vaikka monet teinit tuntuvat niin nykyään luulevan. Hääpäivää ei tarvitse kihlaushetkellä sopia, mutta kyseessä on kuitenkin avioliittolupaus eli naimisiin mennään ennemmin tai myöhemmin.
Jos olet sitä mieltä, että sinua ei ole kosittu etkä ole lupautunut menemään naimisiin poikaystäväsi kanssa, niin silloin et ole kihloissa. Sormus ei todista mitään, sillä kihlaukseen ei edes tarvita sormuksia. Kihlaus on vain ja ainoastaan kahden ihmisen välinen sopimus siitä, että he menevät naimisiin!
edelleen, OLEN LUPAUTUNUT MENEMÄÄN NAIMISIIN mennessäni kihloihin, jolloin kihlaus ei ole sisällötän missään nimessä, eikä mikään teinien sopimus!! miksi muutenkin aina verrataan teinien rinkulanvaihtoihin..oma äitini meni juuri kihloihin, mies pyysi, ja joskus he menevät naimisiin.Eivät vain vielä tiedä milloin. Uskoisin että suurella osalla nuoristakin kuviot menevät näin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Eräs tuttavapariskuntamme meni 15-vuotiaana kihloihin, ja nyt he menevät ensi kesänä naimisiin, 26-vuotiaina.
No vastaus kysymykseen "kuuluuko", on, että ei kuulu kosia enää.
Mutta VOI kyllä jos niin haluat vielä kosinnan. Jos eka kosinta ei tunnu kosinnalta niin toinen, teidän mielestänne oikein tehty kosinta ei ole mikään tulevan avioliiton kumoava virhe.
Kyllähän vihkivalankin voi uusia jos siltä tuntuu; moni kypsään ikään ehtinyt tekeekin niin jos itse häät olivat olosuhteista johtuen vaatimattomat. Miksei sitten kosintaa voi uusia.
kiitos siitä, ja muillekin.
Jos kihlautuessanne olette sopineet menevänne naimisiin. Ei se ratkaise, että tietääkö hääpäivän, eli kosia ei tarvitse, vaan avata keskustelu häiden ajankohdasta. Ja se taas ei ole kosiminen. Sitä ei enää tarvita. :)
Ja mitä sormuksiinne tulee, niin anna akkojen jauhaa. Voin kokemuksesta kertoa, että jostain ihmeen syystä sellaisia "kaikkia tyydyttäviä" kihla ja vihkisormuksia ei ole keksittykään.
Aina jollakin on jotain napisemista.
Mun ystäväpariskunta meni reilu vuosi sitten naimisiin, ja heillä on vihkisormuksina hopeiset flakkasormukset.
Me olemme jo kihloissa, mutta koska kihloihin kosiminen ei ollut kovin romanttinen tapahtuma, niin odotan uutta kosintaa, minkä toivoisin olevan romanttinen. Asiasta ollaan molemmat yhtämieltä, joten odottelen uutta kosintaa. Kyllähän monet uusii avioliittolupauksensakin, joten mitäpä pahaa on kaksi kertaa kosimisessa. Onnea teille. =)
Tarkoitin äskön vihkivalan uusimista. =)