Mitäs noista vanhoista Päätaloista, samoin kuin ei Konginkankaalla Niskasta aikoinaan arvostettu, siksi nyt koittavat nostaa sen aikaiset arvostelijat omanarvon tuntoa. Annetaan vaieten heidän, jo kauan sitten edesmenneiden levätä rauhassa, koittakaamme pitää huolta, että itse kukin tulee kunniaansa jokainen vuorollaan, sitten kun meitä ei enää ole.
Kysykäämme kukin, - Ketkä on niitä pahoja, erikoisesti siinä vaiheessa kun haudanreunalla seisotaan ja seurataan kun heitä, noita pois menneitä kovasti vaiteliaat miehet kantavat ja maahan peittelevät, missä on ja ketä sitten ne erikoisen pahat, ne joita maahan on peitelty, että mitä onkaan todellisuus, - miten vähillä lahjakkuuksilla maailmaa on näin kauan pystyssä pidetty, silti pystyssä pidetty, vaikka heistä ei moniakaan enää ole mukana matkassa nähty.
Menneisyyden arvostamattomuus ja aiheettomat syytökset tavallisesti aikanaan sattuu, siksi on hyvä huomioida ihmisenä kasvaminen, se kasvaminen on kovin hidasta, siihen ei yksi sukupolvi yhden ihmisen kohdalla paljon vaikuta, on vain odotettava vuosikymmeniä, elämän tuskassa jopa vuosisatoja, siksi lähimenneisyyden asioissa ei kiirehtiminen ole eduksi, kun siihen tulee eteen valitettavan suurena virheellisyytenä ihmisten laatima laki, se mikä kantaa nimeä mitään sanomattomalla merkillä leimattuna tekijänoikeus-säännöstö.
Me rakastamme elämää, siksi se on vaikea jättää, irrottautua jokapäiväisyydestä, erikoisesti luopua kaikesta, esimerkiksi jonkinlaisen sairauden seurauksena, siitä vaikea on luopua silloinkin kun jokin on materialistisena jotenkin kallishintainen, tai muuten itselle rakas, ei siitä niin vain tahtoisi luopua.
Silti vaikka jokainen kuinka rakastamme elämää, siitä tunnustaen hyvä on todeta, lopulta illan tullen, niin huonosta kuin hyvästäkin elämästä kovin harva on selviytynyt, siksi levätköön Kalle Päätalo ja Mikko Niskanenkin rauhassa, sillä hekin tulevat rauhansa saavuttaneeksi aikanaan ja niin kauan ihminen ja hekin jollakin tavalla elää kun heitä muistellaan.
Tallennus torstaina 21 päivä lokakuuta 2010 Heikki Penttinen, Äänekoski
Kysykäämme kukin, - Ketkä on niitä pahoja, erikoisesti siinä vaiheessa kun haudanreunalla seisotaan ja seurataan kun heitä, noita pois menneitä kovasti vaiteliaat miehet kantavat ja maahan peittelevät, missä on ja ketä sitten ne erikoisen pahat, ne joita maahan on peitelty, että mitä onkaan todellisuus, - miten vähillä lahjakkuuksilla maailmaa on näin kauan pystyssä pidetty, silti pystyssä pidetty, vaikka heistä ei moniakaan enää ole mukana matkassa nähty.
Menneisyyden arvostamattomuus ja aiheettomat syytökset tavallisesti aikanaan sattuu, siksi on hyvä huomioida ihmisenä kasvaminen, se kasvaminen on kovin hidasta, siihen ei yksi sukupolvi yhden ihmisen kohdalla paljon vaikuta, on vain odotettava vuosikymmeniä, elämän tuskassa jopa vuosisatoja, siksi lähimenneisyyden asioissa ei kiirehtiminen ole eduksi, kun siihen tulee eteen valitettavan suurena virheellisyytenä ihmisten laatima laki, se mikä kantaa nimeä mitään sanomattomalla merkillä leimattuna tekijänoikeus-säännöstö.
Me rakastamme elämää, siksi se on vaikea jättää, irrottautua jokapäiväisyydestä, erikoisesti luopua kaikesta, esimerkiksi jonkinlaisen sairauden seurauksena, siitä vaikea on luopua silloinkin kun jokin on materialistisena jotenkin kallishintainen, tai muuten itselle rakas, ei siitä niin vain tahtoisi luopua.
Silti vaikka jokainen kuinka rakastamme elämää, siitä tunnustaen hyvä on todeta, lopulta illan tullen, niin huonosta kuin hyvästäkin elämästä kovin harva on selviytynyt, siksi levätköön Kalle Päätalo ja Mikko Niskanenkin rauhassa, sillä hekin tulevat rauhansa saavuttaneeksi aikanaan ja niin kauan ihminen ja hekin jollakin tavalla elää kun heitä muistellaan.
Tallennus torstaina 21 päivä lokakuuta 2010 Heikki Penttinen, Äänekoski
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.