Moro! olen 22vuotias miehen alku, jolla tuntuu et parhaat vuodet on jo mennyt ajat sitten. Olen henkisesti kohtuun loppu ja minusta on tullut juuri se mitä itse halveksin jotain vuosia takaperin, eli epä-sosiaalinen paskakasa joka lojuu tyhjänpanttina himassa nykyisen parhaan kaverinsa tietokoneen kanssa. Liikuin ennen tosi paljon ja tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen, tytöt tykkäsivät minusta ja ei ollut pulaa kavereista ja yöseurasta. MUTTA NYKYÄÄN ei jumalauta! Liikun korkeintaan kauppaan ja sinnekkin vaan pakosti, ja ainuut sosiaaliset kontaktit tulee kaupantiskillä ja silloinkin meinaa jännäskeida tulla housuun. Tytöt ei varmasti pidä minusta ja ei ihmekkään koska en vittu pysty edes katsomaan heitä silmiin, ja jos yritän niin silmät pyörii kun tuplapotti. Niin ja sitten jutteleminen, ei hemmetti. Miten se voi olla niin saakelin vaikeeta? kun yritän puhua niin sanat menevät sekaisin ja ääni kuullostaa jonkun brutaalisen örinän ja änkytyksen sekoitukselta (kuvitelkaa darth vader joka änkyttää, heruisko?) Että joo, nään itseni jo nytten että olen vanhempana just joku yksinäinen sikaniska joka puhuu kokoajan vanhoista hyvistä ajoista, ja haukkuu muita ihmisiä koska on vaan niin vitun paha olla. Olen miettinyt näitten mun nykyisten ongelmien syytä ja en nää mitään järkevää siinä miks olen nykyään se mitä olen. Olenko sairastunut päästäni oikeesti näin pahasti?
Vuodatus.
ioefqwhiogfhowe
4344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tervetuloa joukkoon!
BTW Jos kerran tytöt tykkäs susta ennen niin olit todennäköisesti silloin sosiaalinen joten mikä siinä nyt on muuttunu? Minä itse en ole koskaan pystyny olemaan tyttöjen kanssa joten revippä siitä! :D
Haen tässä vaan sitä että luulis et jos kerran on pystyny tulemaan toimeen tyttöjen kanssa niin miksei tulevaisuudessakin?
vaikutat hauskalt pojalta, sait ainaki mut nauramaan ääneen tol alotusviestilläs : D
elikkä nyt jumalauta mies, kokoot ittes! helpommi sanottu ku tehty, tiedän. oot vaan selkeesti jotenki niinku.. luiskahtanu raiteilta? en tiiä sitten, onko tapahtunu jotain et oot menettäny itsevarmuutes/elämänhalus, ja sitä kautta sosiaaliset kontaktit heikentyny ja sit tilanne vaa lähteny käsistä.
hmm mut asiat menee aika lail silleen, et jos et oo tyytyväinen ittees, ni ei kukaan muukaan oo suhun. oma itsetunto on oikeestaa lähtökohta kaikelle. sun pitää ruveta tykkää itestäs aivan perkeleesti ja pitää elämääs mielenkiintosena vaikkei se oikeestaa oliskaa sitä ==D (tähän en osaa sanoo miten tapahtuu, kun itelläki vähä hienosäätöö saman ongelman kanssa..) ota yhteyt vanhoihi kavereihi, alota uus harrastus, työ/koulu missä sais uusii kontakteja tai vaikkapa baari? jos nyt rupeet ensin vaikka rupattelee niille kaupan kassoille! : D täytyy vaan lopettaa sen miettiminen et mitä ihmiset ajattelee, ku ne ajattelee jokatapaukses kaikennäköstä, eikä niitten ajatusten kuuluis olla sun elämäst pois. ku ei sil oikeesti oo mitään väliä mitä muut ajattelee, jos ite tykkää itestään.
hei, tyttöjen lähestyminen on viel suhteellisen helppoa :) tytöt oikeestaan pitää ujoja jätkiä hellyyttävinä ja harvemmin torjuu edes niin tylysti ku pojat. annan sul pienen vinkin toho: ESITÄ itsevarmaa.
olin ite kans joskus tosi ujo, ja hyvä et uskalsin kattoo poikia päinkään tai ylipäänsä ketään. sit yks kerta päätin vaan et nyt mulle vittu riitti. jos ei haluu et muut kävelee yli, ni täytyy nousta pois lattialta. leikin mielessäni et oon joku aivan vitun kaunis ja itsevarma ja suosittu tyyppi ja menin ihan reteenä pienel "ylemmyyskompleksilla" juttelemaan ihmisil ja se jotenki autto =) nykyäänki vaan esitän aina et oon joku kovinki itsevarma vaikken sitä oikeesti edes ole, niin ainaki ihmiset luulee niin.
ohho, väänsin taas jonku kunnon romaanin tähä.
mun parhaat vuodet oli siin 0-10v paikkeilla.......
Tääl on jo paljon sanottu. Mee ulos, esitä itsevarmaa, ku vähä aikaa sitä teet ni oot jo ;) !!! MUUTA ASENNETTAS!! ;d