Minun tarinani

Nuohan ovat kuin minun ajatuksiani. Kysynkin ihan mielenkiinnon vuoksi, että oletko mies vai nainen?
Oma veikkaukseni on, että olet nainen. Olen itse miespuolinen, vaikka eihän tähän asiaan liityen sukupuolella niin kovin suurta merkitystä ole. Noihin kokemuksiin ja tuntemuksiin liittyen, onko sinun lapsuudessasi tapahtunut jotain epämiellyttävää? Oletko joutunut kokemaan väkivaltaa tai nähnyt sitä läheltä?
Itse olen joutunut sekä kokemaan, että näkemään väkivaltaa läheltä ja se on jättänyt minuun jälkensä.
Olen koulukiusattu, opiskelupaikkakiusattu, työpaikkakiusattu.
Aistin helposti voiko johonkin ihmiseen luottaa vaiko ei. Pystyn näkemään ihmisestä, onko hänellä henkilökohtaisia ongelmia vai ei. Joskus tämä häritsee minua. Tuntuu, kuin joutuisin kokemaan enemmän, mitä normaali ihminen kokee vastaavassa tilanteessa.
Minua on aina pidetty hieman erkoisena ja erlaisena, kuin muut, sitähän minä olenkin.

Jokainen täällä maailmassa on yhtä. Et ole erillinen vaikka siltä näin päällisin puolin vaikuttaa. Tämä on yksi asia mitä itse tunnen voimakkaasti aika ajoin. Tuo tunne myös heittää paljon painoja harteiltani pois.

Maailma on nykyään vähintäänkin sekava. Jokainen elää omassa maailmassaan vaikka olemme kaikki samassa sopassa. Kukaan tässä sopassa ei voi tulla sinua määrittelemään nakiksi tai perunaksi kuin sinä itse. Sinä itse toimillasi/ajatuksillasi ohjaat omaa itseäsi.
Olisinkin hyvä jos osaisi elää hetkessä ja ymmärtää että nyt on se hetki olla oma itsensä. Minuakin on yritetty koko ikä lokeroida vaan empä ole niihin sen kummemmin tarttunut mutta ymmärrän kyllä mitä yrität sano tuolla pahaksi leimaamisella. Kaikenlaista pelottelua ja syylistelyä tuntuu olevan niin monessa muodossa että sitä alkaa epäilemään jopa omia tarkoitus periään. Hyvän tahtoisuuttaan kieroiluksi yms Joskin tarkoitus periään on välillä hyvä mietiskelläkin.

Itsellänikin on aika vaikuttavia kokemuksia "yliluonnolisesta". Ja joskus onkin todella vaikeaa tässä uskontojen myllyssä olla pelkäämättä että tekee/ajattelee jotain vääryyttä jopa tietämättään ja epäilee omaa tietä ja sydäntään. Usein se onkin jonkin istutettu pelko jonka voi voittaa tunnistamalla rakkauden sisällään. Sen hyvän tahdon ja hymyn jonka haluaisit jakaa kaikkien ihmisten kanssa.
Nuo sinun kykysi varmasti tuovat isoja haasteita elämäänsi. Miten toimia yms. Ensimmäiseksi neuvosin elämään elämääsi itsellesi. Ei tietenkään itsekkäästi mutta pitämällä huoli itsesi hyvinvoinnista ja jaksamisesta ensimmäiseksi. Näin on sitten voimia auttaa myös muita.
Itsekin omaan hyvin herkät "sensorit". Mitään ajatuksia en osaa lukea vaikka veikeäähän se varmaan alkuun olisikin. "Kyvyt" löytyvät lähinnä tuolta tunne puolelta ja sitten ihan tarkkailu kyvyn yhdistelmästä. Olenkin hyvin empaattinen ja toisen kenkiin meneminen tuntuu välillä niin luontevalta että unohtaa omat kengät huoltaa kokonaan. (Siksipä kirjoittelinkin tuosta itselle elämisestä)
Tästä johtuen hyvin monet ihmiset haluvat hakeutua seuraani ja kertoa huoliaan ja levähtää omana itsenään. Uskonkin että ihmisillä on erillaisia elämäntehtäviä tai oppeja läpikäytävänään. Sinulla ne liittyvät joltain osin myös muitten ihmisten auttamiseen. Itsekin olen monen masentuneen tukena ja jopa ilon lähteenä ollut ja todellakin hyvä oloahan siitä tulee jos toista voi auttaa vaikkapa vaan olemalla läsnä.

Tuosta muitten ihmisten tunteiden tuntemisesta. Nimittäin itsekin olin jossain vaiheessa hyvin herkkä ihmisten läsnä oloon. Tuohon aikoihin leikittelinkin nuilla kehon energia pyörteillä ja herkistyin aikalailla tunnepuolelta. Ehkäpä tuli yli herkkyys ja oman kehon tasapaino ei ollut kohdallaan.
Puuttui sellainen terve elämän rytmi. Uni rytmi sekaisin ja liikuntaa vain hyvin harvoin. Siis sellainen maallinen vastapaino puuttui.
En sitten tiedä millainen sinun elämäntilanteesi muuten on mutta jos yllämainitsemani asiat on ok niin voisit yrittää keksiä tavan ikään kuin sulkea herkkyytesi tarvittaessa. Liekkö tuo sitten sitä suojausta mitä monet puhuvat.

--->

Uskonnoista hieman. Minusta monet uskonnot antavat rakennetta ja sellaista tukea ihmisen elämään. Siis en tuomitse vaan jopa kannustan olemaan uskossa ja sitä kautta löytämään rauhan sydämmessään. Toisaalta uskonnoissa on myös omat varjo puolensa, ihmistä syylistetään, pelotellaan tai jopa asetetaan ihmisiä mielen vankiloihin ja näin aiheuttaen ihmiselle hämmennystä ja arkuutta etsiä itse sitä jumalaa sydämmensä avulla. Hyvänä esimerkkinä pelon ja hämmennyksen levittämisessä toimii juuri tuo sinun leimaaminen. Et todellakaan ole paha mitä nyt tuo teksti antaa ymmärtää. Hyvä paha käsite on muuten monimutkainen.

On kumminkin hieno "tavata" ihmisiä jotka on hyvin empaattisia ja hyvän tahtoisia niin kuin sinä vaikutat olevan. Joskus tuntuu että kaikkilla on niin kova suojakuori ympärillä että empatia nyt ei vaan pääse sieltä ulos. Jotkut jopa ajattelevat sitä heikkoutena :D Suomalainen kulttuurikin on vähän sisäänpäin kääntynyttä että sitä ei oikein uskalla täällä ilmaista itseään täysin.

Lähipiirini koostu pääosin kristytyistä joten juttelu tuokioita silloin tällöin näistä asioita tulee. Usein kristitty ajattelu malli tuntuu nurin kuriselta joskus taas hyvinkin maanläheiseltä tavalta katso tätä maailmankaikkeutta.
En tunne kumminkaan tarvetta käydä kirkossa tai muissa kokouksissa. Raamatun lehtisillä on hienoja kertomuksia ja joskus ihmiset törmäävät näissä kertomuksissa itseensä. Siis omaan elämän tilannetta käsittelleviin asioihin (ainakin pinnan alla) ja silloin tuntee raamatun puhuttelevan itselleen. Itse olen lukenut raamattua hyvin hyvin vähän mutta lapsena tuli paljon käytyä erillaisissa kristytyissä leereileissä yms Raamatun Kertomuksista minua koskettaa lähinnä jeesuksen lähimäisen rakkaus ja tuomitsematon luonne.

Elämä tuntuu joskus itsensä etsimiseltä ja varmaan sitä hyvin paljon onkin. Toivottavasti löydät ratkaisut ongelmiisi ja tavan hyödyntää herkkyyttäsi johonkin positiiviseen. Onnea ja rakkautta elämääsi toivottaen TuulenPoika

Kannattaa hakeutua James Randi Educational Foundationin tutkimuksiin. Mikäli jotain yliluonnollista paljastuu, niin voitat miljoona dollaria!

www.randi.org

Onnittelen sinua et omistat sellaisen kyvyn ,itselleni on tapahtunut montakin yliluonnollista seikkaa,mut en kerro niitä läheskään kaikille kun toiset eivät vain tahdo ymmärtää ja olen huomannut et jos puhun kokemuksistani aivan värälle ihmiselle niin hän ei niinkö ota tosissaan mua sen jälkeen olkoon asia sit mikä vaan.Voitko auttaa mua näin koneen kautta,itse oon kärsiny masennuksesta jo vuoden?Kaikkea hyvä sinulle toivoo Päivi.

Sinussa tosissaa on paljonkin vialla!

Hakeudu takaisin skitsofreniahoitoon! Siellä sinua hoidetaan ja lääkitään.

Tunteiden "kanavoimista" kutsutaan EMPATIAKSI.

Joissakin uskonnoissa sinut saatettaisiin tappaa noitana. Näin kävi muutama vuosi sitten eräässä muslimimaassa, jossa naisen väitettiin "noitana" muuttaneen miehensä impotentiksi. Skeptikkojen mielestä olet kuitenkin normaali ihminen, jolla on voimakas kyky empatiaan ja taikauskoisuuteen.

Mikäli päädyt lukemaan psykologiaa, muista lukea sitä tieteellisellä mielellä. Kun luen psykologiaa tarpeeksi pitkälle, tulet huomamaan, että kykysi ovat aivan inhimillisiä ja meillä kaikilla ihmisillä on taipumus tuohon samaan.

Voithan testata omia kykyjäsi järjestämällä kokeen. Pyydä ystävääsi ajattelemaan mitä tahansa sanaa/asiaa/numeroa jne ilman mitään rajoituksia. Sitten luet hänen ajatuksia ja yrität arvata sanan. Seuratkaa tuloksia paperilla - esim montako sanaa arvasit oikein sadasta jne. Lopuksi voitte tehdä testin toisinpäin tai mahdollisesti sellaisten ystävien kesken, joilla ei ole "kykyjä" ja verrata tuloksia sinun tuloksiin.

Tässä minun testi teille kaikille:
Ajattele kaksinumeroista lukua, joka on pienempi kuin 50. Luvun molemmat numerot ovat parittomia ja molemmat numerot ovat eri numeroita.
Onko numero mielessä? Ajattele ensimmäistä mikä tuli mieleen ja täyttää ehdot.

rullaa alaspäin katsomaan, minkä luvun lähetin mieleesi...
.
.
.




























































37.
Osuiko?

Tuon kaiken kanssa kannattaa vaan opetella elämään tai muuten päässä pimahtaa. Taidat vielä onneksi olla siinä vaiheilla, ettei päässä ole hurahtanut. Monilla "kyvyt" nousevat nuppiin ja tekevät heistä parempia ihmisiä - toisinaan jumalasta seuraavia olentoja. Tämä kuvio on surullista kyllä todella yleistä ja siinä menee monen kyvykkään ihmisen lahjat täysin hukkaan. Toisilla taas käy niin, että he vaan jäävät ihmettelemään kykyjään eivätkä halua edes edetä siitä vaiheesta minnekään, koska se luo jonkinlaista egon tyydytystä. Onneksi aina muutama herännyt kuoriutuu täysin ja pääsee toteuttamaan tehtäviään.

Se onkin sitten toinen seikka miten ne omat tehtävät saa selville. Yksi tuttuni hermoilee kun kokee, ettei kykene löytämään suuntaansa - asiat ovat tavallaan hyvin mutta päämäärän puuttuminen vaivaa. Toinen tuttuni puolestaan on jäänyt märehtimään sitä, ettei koe olevansa yhtä kyvykäs kuin muutama muu ja vaikuttaa siltä, ettei tämä kaveri ole monen vuoden työstämisen jälkeenkään päässyt asiassa eteenpäin.

Älä turhaan mieti miten eri uskontokunnat sinut näkevät. Muista, että nekin on melkeinpä poikkeuksetta korruptoituneita ja kaukana siitä mitä niiden piti olla. Vaikuttaa siltä, että aina menee mönkään kun sotketaan uskonnot kuvioihin. Tai ehkä isompi ongelma on se, että edelleen esim uskonto ja tiede pidetään erillään toisistaan, vaikka esim oman näkemykseni mukaan niiden pitäisi toimia yhdessä. Enää ei vaan osata. Mutta kuitenkin, unohda ne uskonnot.

Toinen juttu on sitten se miten paljon näistä asioista kannattaa tuttavilleen mainita. Vuosien varrella viisastuneena olen todennut, että asian julkituomisessa kannattaa harkita useammin kuin kerran. Ja loppupeleissä kukaan ei tee sillä tiedolla mitään, että henkilöllä X on kykyjä -- tärkeintä on hoitaa hommansa ja se hyöty on ihan sama tiesikö joku vai ei (ennakkoluulot huomioonottaen ehkä kannattavampaa etteivät tiedäkään).

Yksinäistä hommaa ja joskus todella rankkaa, mutta ehkä se sitten "joskus" palkitsee. Kehitä kykyjäsi enempää ihmettelemättä jos olet valmis ottamaan kaiken vastaan mitä sieltä tulee, eli hyvän ja pahan (hyvä ei tulee ilman pahaa et vice versa). Jos et niin kannattaa pitää homma korttitempputasolla. Tsemppiä!

Niin ja PS: tuota aloitustekstiä lukiessani alussa minusta tuntui, että kyseessä on taas joku jolla on kamala tarve tulla todistelemaan kykyjään palstalaisille. Ihan vaan vinkkinä sanoisin, että liika todisteleminen ja erilaisuutensa korostaminen voi olla haitallista sinulle itsellesi. Tuo meinaan ruokkii itseään. Ja anteeksi jos sävyni on tässä hieman tökerö; en tarkoita olla töykeä. Toivon vaan, että tiedostat nämä asiat. Me ei voida menettää ketään. :)

Sitähän sanotaan, että JOKAISELLA meillä on kyky nähdä ja tietää mainitsemiasi asioita, mutta hukkaamme sen taidon jo nuorena. Se, että sinä et ole sitä kykyä hukannut, ei tee sinusta pahaa ihmistä tai okkultistia, päinvastoin. Pidä lahjastasi kiinni, siinä ei ole mitään synnillistä, se on itse asiassa LUONNOLLINEN ASIA. Tämä maailma nyt vain sattuu olemaan sellainen, että kaikki luonnollinen yritetään kieltää, salata tai selittää pois.

mä olen nykyään monessa tilanteessa huomannut miten ajatukset osuu toisen ihmisen kanssa yksiin kun jutellaan ja ollaan samassa tilassa, tehdään samat jutut samaan aikaan jne.
ja tuntuu kuin tunnetilani, varsinkin vahvat, siirtyisivät muille tai muut aistisivat ne. tämä häiritsee erittäin paljon ja olen tätä alannut pelkäämään/tähän uskomaan monen monen toistuvan tilanteen takia.
mitään muita henkisiä kykyjä tai lahjoja minulla ei ole ehkä enemmän sellaisia mitkä emnevät moraalin ja luonteen puolelle, rehellisyys, nöyryys jne ovat perusjuttuja.
oletko sinä se tyttö joka ehkä häiriintyi tunteistani?
todella häiritsevää..!

"tuntuu kuin tunnetilani, varsinkin vahvat, siirtyisivät muille tai muut aistisivat ne. "
Eikö olisi jo aika ymmärtää, että totta kai ihminen "aistii" toisten tunteet. Miten me muuten koskaan voidaan tietää, että onko esimerkiksi joku tyttö/poika yhtään kiinnostunut meistä? Se ei ole mitään yliluonnillista vaan ihan joka päiväistä kanssakäymistä.
Ihmisten mieliin ja ajatuksiin vaikutetaan lähes päivittäin puhumalla, mainoksilla, kuvilla jne.. Kaikki ulkoiset ärsykkeet vaikuttavat meihin ja muokkaavat meitä. Vai eikö kukaan teistä esimerkiksi polta tupakkaa, juo alkoholia tai energiajuomia jne..? Ihmiset eroavat ainoastaan siinä, miten he selittävät asiat itselleen. Jotkut eivät mieti niitä lainkaan, jotkut turvautuvat uskontoon, toiset taas yliluonnolisiin voimiin ja sitten jotkut käyttävät ihan järkeä.

Siihen, miten asiat käsitellään, vaikuttaa pitkälti se mitä meille on opetettu, mitä meille on tapahtunut kehityksen aika jne.. Ihan perusasioita.

Voi vi-ttu mitä diibadaabaa.

Aloittaja kirjoitti "Pelkään, että olen jotenkin paha. En ole koskaan satuttanut ketään, enkä ikinä tekisi kenellekään mitään pahaa, mutta silti minua häiritsee monien ihmisten kommentit siitä, kuinka olen heidän mielestään yhteydessä paholaiseen."

Tämä tulee kristillisen maailmankuvan rakenteista joita meillä kaikilla on alitajunnassamme, koska olemme tähän maahan ja kulttuuriin syntyneet. Sinun tuttavasi vain kertovat omia kuvitelmiaan, jotka ovat peräisin juuri niistä kristillisistä uskomuksista. Heidän kuvitelmansa eivät ole tietoa ja ymmärrystä.

Ihminen on 'paha' tai 'hyvä' sen mukaan mitä hän tekee, ei sen mukaan mitä hänen kykynsä ovat.

Itselleni tuli jutun luettuani myös sellainen kutia, että aloittajalla taitaa olla vain erityisen hyvä empatiatutka.
Jotkut lukevat ihmisten kehonkieltä paremmin kuin toiset. Itseäni eivät muut ihmiset juuri hevon kuustakaan kiinnosta, joten en kiinnitä kenenkään ventovieraan tunnetilaan mitään huomiota.

Sinä taas ilmeisesti kiinnität ja näin sitten kehonkieltä lukemalla huomaat helposti, kuka on milläkin tuulella.

Myös nuo "ajatustenluvut", kerroit juttujen tapahtuneen kavereiden kanssa. Kun hyvin tuntee toisen ihmisen, niin nopeasti alkaa tulla näitä "ajatustenlukuja". Mutta niissäkään ei ole mitään yliluonnollista.

Meidän perheessä lopetettiin tupakointi pari vuotta sitten (kumpikin ihan omasta halustaan). Mies sitten sortui työpäivien aikana, eikä kehdannut minulle kertoa. Kovasti suutaan huuhtoi ja saikin tupakan käryn pois itsestään, mutta silti eräänä kauniina päivänä vain kysäisin, että oletkos pitäänkin töissä tupakoinut.
Ja kysehän on vain siitä, että kyllä minä mieheni tunnen ja pienistä eleistä näen, missä mennään. Tässäkin olen alitajuisesti kai kiinnittäinyt huomiota siihen, että tupakasta puhuessa miehellä on sitten ehkä tullut jotain pieniä hermoilun merkkejä.
Näin ehkä käynyt myös kavereidesikin kanssa.