Rapakosta rapakkoon
siinä elämä
vaaleanpunaisten silmälasien
viehätys olikin pelkkää harhaa
enkelinsiipeni poltin jo
aikoja sitten
ei ole paratiisia
vain hämäriä puutarhoja
ja kuraisia perunamaita
viluisia peltohiiriä
etsimässä kotiaan
Suomalainen melankolia
pimeys ja hyytävä pohjoistuuli
jossain välissä joulu
kevät monen nietoksen takana
mollisointuisia aamuja kun
viini on loppu ja
päätä särkee helvetisti
sydänparka riekaleina
uskoako ihmiseen
rakkauteen ja valoon
jonka takana on
tuntematon pimeys ja
pimeydessä uinuva peto
odottamassa oikeaa hetkeään ...
Sydäntäni en enää anna
se on minun
yksinäisyys on lempeä peitto
jonka alle on turvallista käpertyä
puhukaa vain ikuisesta onnesta
suuresta rakkaudesta
uinukaa vaaleanpunaisissa unelmissanne
ne ovat harhaa ja katoavat
kuin aamu-usva meren yltä
uinukaa ja rakastakaa
oikeasti
iho ihoa vasten
sanoin ja teoin
eikä hellivä käsi saa koskaan
tuottaa toiselle kipua !
siinä elämä
vaaleanpunaisten silmälasien
viehätys olikin pelkkää harhaa
enkelinsiipeni poltin jo
aikoja sitten
ei ole paratiisia
vain hämäriä puutarhoja
ja kuraisia perunamaita
viluisia peltohiiriä
etsimässä kotiaan
Suomalainen melankolia
pimeys ja hyytävä pohjoistuuli
jossain välissä joulu
kevät monen nietoksen takana
mollisointuisia aamuja kun
viini on loppu ja
päätä särkee helvetisti
sydänparka riekaleina
uskoako ihmiseen
rakkauteen ja valoon
jonka takana on
tuntematon pimeys ja
pimeydessä uinuva peto
odottamassa oikeaa hetkeään ...
Sydäntäni en enää anna
se on minun
yksinäisyys on lempeä peitto
jonka alle on turvallista käpertyä
puhukaa vain ikuisesta onnesta
suuresta rakkaudesta
uinukaa vaaleanpunaisissa unelmissanne
ne ovat harhaa ja katoavat
kuin aamu-usva meren yltä
uinukaa ja rakastakaa
oikeasti
iho ihoa vasten
sanoin ja teoin
eikä hellivä käsi saa koskaan
tuottaa toiselle kipua !
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun sydämessä asuu suru, on maisema synkkä ja maa kurainen, vaikka aurinko paistaisi. Ja päinvastoin .
Valoa sydämeesi toivon, vaikka surut pitää ensin surra; kirjoittamien auttaa siinä.
Pieni pala kerrallaan kipu vähenee, askel kevenee ja valo lähenee.
Kaukana on valo, mutta kyllä se sieltä joskus ...
Kiitos palautteesta !
..
"Sydäntäni en enää anna
se on minun
yksinäisyys on lempeä peitto
jonka alle on turvallista käpertyä"
Aina ei elämä mene niin kuin odottaisi
ja joutuu pettymään. Silti ihminen kaipaa toista.
Lähelleen vierelleen..
Sanotaan, että kokemukset opettavat..
osan meistä ne kovettavat..katkeroittavat.
Muistot. Ne takataskussa elämänpolulla
on myös turvallista matkata :) eteenpäin.
Sinne valoon.
Noh, eipä tämä nyt niin hengenvaarallista ole, vaikka joskus putoaakin maan pinnalle.
Vanhat viisaudet; " oppia ikä kaikki " ja " kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää ", pitävät edelleen
paikkansa. Nyt on aika olla siellä peiton alla ja nousta taas valoon !
Kiitän palautteestasi !