joka on 2,5 -vuotias. Näin pitkästä aikaa ja puhuu vain yksittäisiä sanoja ja nekin aivan yksinkertaisimmasta päästä.
Lähinnä vertaan kolmeen omaan lapseeni, jotka tuossa iässä ovat tarinoineet jo vaikka mitä, tehneet kysymyksiä ja osanneet kertoa päiväkotipäivän tapahtumista jne. Tuntuu tosi oudolta.
Selailin ketjuja ja jotkut ovat sitä mieltä, että aivan normaalia voi olla... mutta onko näin? Ehkä joku poikkeustapaus vielä voikin olla normaali ja puhe tulee vain niin viipeellä. Mutta kai yleensä noin puhumaton lapsi on jotenkin jälkeenjäänyt, dysfaatikko tjs.
Noh, en odotakaan täältä saavani sinänsä vastausta, mutta jos joku haluaa kommentoida, niin sana vapaa. Lukisin mielelläni muiden kokemuksia lapsista, joiden puhe on pahoin viivästynyt.
Lähinnä vertaan kolmeen omaan lapseeni, jotka tuossa iässä ovat tarinoineet jo vaikka mitä, tehneet kysymyksiä ja osanneet kertoa päiväkotipäivän tapahtumista jne. Tuntuu tosi oudolta.
Selailin ketjuja ja jotkut ovat sitä mieltä, että aivan normaalia voi olla... mutta onko näin? Ehkä joku poikkeustapaus vielä voikin olla normaali ja puhe tulee vain niin viipeellä. Mutta kai yleensä noin puhumaton lapsi on jotenkin jälkeenjäänyt, dysfaatikko tjs.
Noh, en odotakaan täältä saavani sinänsä vastausta, mutta jos joku haluaa kommentoida, niin sana vapaa. Lukisin mielelläni muiden kokemuksia lapsista, joiden puhe on pahoin viivästynyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on kaksi samanikäistä poikaa. Pari kuukautta vanhempia itseasiassa. Eikä hekään puhu, kuin muutamia sanoja. Nimenomaan epäillään tuota dysfasiaa, koska myös puheen ymmärtämisessä on heillä vaikeuksia. Tutkimuksissa ollaan juostu, mutta mitään diagnoosia ei vielä tarkemmin olla saatu. Ovat niin pieniä vielä.
Se ei ole ollenkaan harvinaista, jos ton ikäinen ei osaa puhua. Mutta jos ei ymmärrä puhetta, niin huolestuisin. Puheterapiaa kuitenkin suosittelisin, jos ei osaa montaa sanaa vielä.
harvinaista jos 2,5 vuotias ei osaa puhua.
Meillä ainakin on pulputettu jo reilun vuoden iässä. Ja tosiaan 2,5 vuotiaana toimineet samoin kuin ap. kertoo, jutelleet ja kyselleet.
No onhan se kiva jos teillä on puhuttu.
Mutta siitä huolimatta se on kyllä aika yleistä silti, ettei ton ikäinen vielä puhu. ÄLÄ NYT MAALAILE VIELÄ PIRUJA SEINILLE kuitenkaan. Ei se tarkoita että olisi mitenkään kehitysvammainen, jos ei vielä puhu.
Meillä suvussa on paljon kuule lapsia ja aikuisia, jotka on oppinut puhumaan vasta 4v. Ja ihan on normaaleja ihmisiä nykyään.
Minulla ei ole lapsia tms.
Mutta olin vuosi sitten TETissä alle kolmevuotiaiden päiväkotiryhmässä, jossa vain yksi puhui (joku 2v) . Ryhmässä oli myös 3-vuotiaita , jotka eivät puhuneet, ja tuskin nyt koko ryhmä oli täynnä dysfaatikkoja? enemmän tosiaan huolestuisin jos puheen ymmärtämisessä on ongelmia ( ;
En minäkään tuossa iässä sanonut juuri muuta kuin "öh", eikä mulla silti ole mitään kielellistä vajavaisuutta. Ilmeisesti prosessoin puhetta päässäni tai sitten harjoittelin salaa, koska kun aloin puhumaan, kieleni oli heti varsin sujuvaa.
Oma lapseni taas tarinoi tuossa iässä jo vaikka mitä, vieläpä kahdella kielellä.
Lapset kehittyvät niin eri tahdissa.
Suomessahan ei monet opi puhumaan vielä kolmekymppisinäkään, joten ei huolta kolmevuotiaista. Tulee se puhe sieltä aikanaan.
Meidän poitsusta oltiin neuvolassa aina kovin huolissaan, kun sanoja ei alkanut löytymään. Poikani käytti joskus kahden-kolmen ikävuoden välillä todella paljon elekieltä. Esimerkiksi, jos hänellä oli jano, meni hän keittiön hanan luo läähättämään. Itsekin aloin jossain vaiheessa huolestua tästä. Mutta kappas- vähän reilu kolmevuotiaana poitsun suusta tuli jo niinkin sujuvaa kieltä, että hämmästyivät neuvolassa melkoisesti. ;)
Nämä siis rohkaisun sanoina, että kylläpä se puhekin voi hyvin eri tahtiin kehittyä, vaikka tässä yhteiskunnassa kuinka yritettäisiin lapsia noihin normeihin puskea. :)
Vanha aloitus, mutta vastailenpa silti. Meidän poika sanoi 2,5 vuotiaana EI eikä mitään muuta. Huolestutti kyllä välillä, sillä hän ei jokellellut vauvana eikä harjoitellut eikä tapaillut sanoja isompana. Hän näytti kyllä ymmärtävän puhetta hyvin.
Kolme vuotta täytettyään poika alkoi puhua ja heti valmiita lauseita. Puhe oli kehittynyt ikäänkuin "piilossa". S ja r kirjain olivat hakusessa muutaman vuoden.
Jälkeenjäänyt? Ei toki. Kirjoitti viime vuonna 7 L ja opiskelee nyt lääkäriksi. Moni säälitteli häntä ja meitä vanhempia silloin muinoin, kun poika oli niin outo - ei puhunut ja huusi turhautuneena, kun häntä ei ymmärretty. Niin ne asiat voi keikahtaa toiseen asentoon, kun aikaa kuluu.
En toki väitä etteikö voisi olla ongelmaa, jos 2-3 vuotias ei puhu. Mutta ei se automaattisesti merkitse häiriötä.