Hei. Olen vuosia seurannut muiden kirjoituksia ja nyt miehen tuella sain aikaiseksi kirjoittaa meidän tarinaa lyhyesti.
Kolmen vuoden yrityksen jälkeen aloitimme hoidot. Siellä ei niin helppo alku ollut koska olimme "muka" niin nuoria, minä 22 ja mieheni 24. Vuosi oli tuolloin 2006. Kummassakaan ei löytynyt mitään vikaa. Aloitin clomit ja niitä sitten 4 kuukautta kokeiltiin, mutta mitään muuta siitä ei tullut kuin minulle masennus :( Pidin taukoa hoidoissa ja sitten naistenklinikalle saatiin lähete. Siellä sitten päätettiin kokeilla inseminaatiota. Niitä neljä takana ja ei vieläkään toivottua lasta :( Viimeisimmän inseminaation jälkeen olin aivan rikki. Vuoden pidin taukoa ja taas olin valmis uuteen yritykseen :) Eli nyt ollaan tilanteessa jossa IVF hoidot aloitettiin viikko sitten :) Tässä näin lyhyesti meidän tarina :) Olisi mukava kuulla muidenkin lapsettomuudesta kärsivien tarinoita. Kiitos :)
Kolmen vuoden yrityksen jälkeen aloitimme hoidot. Siellä ei niin helppo alku ollut koska olimme "muka" niin nuoria, minä 22 ja mieheni 24. Vuosi oli tuolloin 2006. Kummassakaan ei löytynyt mitään vikaa. Aloitin clomit ja niitä sitten 4 kuukautta kokeiltiin, mutta mitään muuta siitä ei tullut kuin minulle masennus :( Pidin taukoa hoidoissa ja sitten naistenklinikalle saatiin lähete. Siellä sitten päätettiin kokeilla inseminaatiota. Niitä neljä takana ja ei vieläkään toivottua lasta :( Viimeisimmän inseminaation jälkeen olin aivan rikki. Vuoden pidin taukoa ja taas olin valmis uuteen yritykseen :) Eli nyt ollaan tilanteessa jossa IVF hoidot aloitettiin viikko sitten :) Tässä näin lyhyesti meidän tarina :) Olisi mukava kuulla muidenkin lapsettomuudesta kärsivien tarinoita. Kiitos :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tervetuloa joukkoon mukaan Sartsa!
Meidän tarina on pääpiirteittäin tällainen:
Tällä hetkellä takana 10 vuotta lapsettomuutta, vuodesta 2000. Alkuvuosina emme hätäilleet ollenkaan, vasta vuonna 2005 tutkimme, missä vika kun ei lasta kuulu.
No, vikaa löytyi jokseenkin molemmista. Miehellä kromosomipoikkeama ja minulla lievä endometrioosi.
Siinä sulattelimme pari vuotta tietoa, että luonnollisesti ei meille lapsia tule. Otimme elämän kuitenkin rennosti ja nautimme jokaisesta vuodesta. Emme koskaan ole käpertyneet tämän asian ympärille niin, että se olisi alkanut haitata elämää.
Vuonna 2008 uskaltauduimme hoitoihin. Meillä ainoa vaihtoehto oli rankimmat hoidot...muuta mahdollisuutta ei annettu. Siittiöitä kun ei yksinkertaisesti ole kuin joitakin.
Kesän 2008 alussa meille tehtiin ensimmäinen ICSI (lähes sama kuin IVF). Siitä saimme tulokseksi kolme alkiota, joista yksi laitettiin tuoreeltaan, kaksi pakkaseen. Kaikki raskaustestit negaa.
Keväällä 2009 vuorossa ICSI 2. Saaliina neljä alkiota. Tuoresiirrosta lähti raskaus, joka meni kesken alkumetreillä. Kaikki pakkasukot negaa. Elämäntilanteeni oli tuolloin rankka, muutoinkin kuin hormonimyllerrysten vuoksi. Sairastin jonkin sortin masennuksen tuolloin reilu vuosi sitten. Siitä selvisin kuitenkin hyvin läheisten, psykiatrisen sairaanhoitajan sekä lääkkeiden avulla. Elämä alkoi taas maistua.
Nyt menossa 3. ja viimeinen ICSI. Niin olemme päättäneet. Tämän jälkeen jos ei lasta kuulu, suuntaamme katseemme adoptioon.
Elämässä on kaikella tarkoitus. Olen elänyt todeksi sen, että kaikki mikä ei tapa, kasvattaa. Jaksamista sinulle Sartsa hoitoihin ja sylintäydeltä ONNEA matkaan! Toivottavasti saatte ensimmäisellä koeputkihedelmöityksellä oman pienokaisen. Jos näin ei käy, älkää missään nimessä lannistuko. Sen aika koittaa vielä. Tarvitsemme kaikki vain todella paljon malttia!
Rentouttavaa syksyistä viikonloppua! :)
miksei ivf?? jos kerran kaikki mahd on käytössä ni miksette käytä? meillä meni n.4 hoitoa ivf:s ennenku tärppäs ja jälkeenpäin oon aatellu et varmasti yläkerran herra katto et mullakin oli kaikki inkkarit kanootis ennenkun halus tän tytön mulle antaa.kannattaa nyt koittaa!! minusta adoptio ei ole mikään vaihtoehto!
auroooora,
jos kysyit minulta...
IVF on sama kuin ICSI, sillä erotuksella, että ICSIssä yksi siittiö ruiskutetaan väkisin suoraan munasoluun.. IVF:ssä solut hedelmöittyvät maljalla itsekseen ilman että niitä "pakotetaan".
Toisin sanoen, hoitomme tällä tavoin vielä hieman IVF:ää monimutkaisempi.
Kaikki keinot ovat siis käytössämme.
Adoptio on meille vaihtoehto sen jälkeen, jos tämä kerta ei tuo toivottua tulosta. Nää hoidot koetaan yksilöllisesti, eikä minulle taas ole vaihtoehto että lähtisin enää neljänteen. Vaikka tietysti haluaisin mieluummin biologisen lapsen adoptoidun sijaan.
Onhan sinulla mahdollista saada biologinen lapsi lahjasiittiöillä, mikäli endometrioosi ei ole vakava.
Tiedän kyllä, että lahjasiittiöt ovat myös yksi mahdollisuus.
Ei kuitenkaan meille ollenkaan vaihtoehto.
Meillä raja menee siinä, että omilla soluilla oma lapsi tai sitten adoptio.
Ehkäisy jätettiin pois 1/2005 ja vuoden verran mentiin toiveikkaina ja sen kummemmin hätäilemättä. Kesäkuussa 2006 alettiin miettiä, että jotain vikaa meissä mahdollisesti on ja terveyskeskuslääkärillä tehtiin verikokeita ja katottiin kaiken olevan päällisin puolin ok. Miehen sperma oli hyvä jne. Saatiin kuitenkin lähete lapsettomuuspolille ja sinne päästiin lokakuussa 2006. Endometriooso epäily saatiin ja tähystykseen jäin aikaa odottamaan. Maaliskuussa 2007 tähystettiin ja endoa ei löytynyt, mutta täysin tukkeutuneet munajohtimet. Siinä siis syy meidän lapsettomuuteen ja hoidoissa aloitettiin suoraan ivf:llä. Eka hoito alkoi 5/2007, mentiin pitkällä kaavalla. Hoito meni hyvin, en saanut sivuoireita, en turvotusta ja muutenkin oltiin hyvillä mirlin koko jutusta. Punktio oli suht kivuton ja toipuminen siitä nopea.
Sitten selvis, että munasoluissakin oli häikkää. Alle puolet vaan normaaleja ja miehellä spermassa valkuiasta. Eivät siis meinanneet hedelmöittyä edes ne hyvät alkiot, lennossa siirryttiin icsi-hoitoon. Saatiin kuin saatiin 3 hedelmöittynyttä ja normaalisti jakautunutta. 1 siirrettiin ja 2 pakkaseen. Huonon laatuisia kaikki, siinä ja siinä kannattiko pakastaa.
Me uskottiin ihan täysillä :o) Ja se kannatti, ihana tyttö syntyi 2/2008.
Toinenkin oli meille tervetullut, eikä mitään ehkäisyä otettu käyttöön. Haluttiin kuitenkin nauttia tyttösestä, eikä aloitella uusia hoitoja vähään aikaan.
Nyt helmikuussa 2010 otettiin taas yhteyttä polille ja pakastealkion siirtoon päästiin 5/2010. Toinen alkoista selvisi sulatuksesta, mutta raskaus ei alkanut.
Uuteen hoitoon jäätiin jonoon heti ja se tehtiinkin nyt lokakuussa. Piinapäiviä elellään. Tämä hoito meni vieläkin huonommin kuin ensimmäinen. Vain yksi alkio saatiin, kun lähtötilanne oli 15 solua. Tämäkin huono. Siltikin nyt pieni toivo elää, kun lääkärin mukaan varsinainen ihme, että tyttömme sai alkunsa ekan hoidon jälkeen niin huonosta alkiosta.
Meillä nyt tosin vasta vajaa vuos lapsettomuutta takana ja nyt sit päätettiin et ne tutkimukset aloitetaan ja aikaa jo varasin tonne lapsettomuus klinikalle. Tää on jotenkin raastava vuos ollu ku joka kuukaus pettymys pettymyksen perään ja aina sit ku menkat alkanu suuri toive heränny et nyt sit täs kuus ja sit taas ku menkat alkanu ni pettymys valtava. :( ja samaan aikaan saa kuulla koko ajan ku kaikki kaverit/sukulaiset raskautuu hyvinkin nopealla yrittämisellä mut meillä se vaan ei nappaa. :( monet itkut on asian takia itketty ja kaikki kotikonstein tehty mitä tehtävissä on..eli kaikki foolihapot ym jo käytössä ja asentovinkit ym huomioitu.
Tosiaan tammikuus jätetty mun miehen kans ehkäisy pois ja nyt tuli molemmille sellane olo et nyt sit olis kyl jo syytä tutkia missä vika vai löydetäänkö vikaa mistään. Toivotaan nyt sit kovasti et saatais nyt selville tää asia ja sit vaikka jos ei muuten ni hoitojen avulla se lapsi aluille. :)
Mä oon tosiaan 30 v ja mies 29 v et ei pitäis ikäkää olla esteenä. :) mut rankkaa tää on ollu, siis tosi rankkaa. Jos sitä alkuun lähdettiin sillä mielellä et tulee kun on tullakseen ni on kyl nyt matkan varrella mielipide muuttunut. :( nyt sit odotellaan et ensimmäinen käynti tuol väestöliiton klinikalla on 25.päivä ens kuuta ja toivotaan et sit alkaa asiat etenemään. :)
Onko sulla mitään aavistusta mistä lapsettomuus vois johtua?
Meillä myös jätettiin ehkäisy tammikuussa. Tällä palstalla kun lukee ihmisten kertomuksia, niin tulee vähän syyllinen olo, kun jo nyt suree omaa "lapsettomuuttaan", koska yritystä on takana vasta suhteellisen lyhyt aika. Mulla kuitenkin gyne totesi PCO:n ja kierrot on olleet todella epäsäännölliset. Menkat kuitenkin tulee, mutta viiveellä. Nyt otan ensimmäistä kertaa terolutit käyttöön. Tää on siinä mielessä masentava tauti, että aina menkkojen myöhästyessä herää raskaustoiveet, mutta sitten ne kuitenkin alkaa pari viikkoa myöhemmin kuin on odottanut ja monet itkut tässä on jo vuoden sisällä asian vuoksi itkettykin. Mulla ei ole ylipainoa, joten en pysty esim. painonpudotuksella lievittämään sairauttani.
Meillä minä 27v. ja mies 30v. Ollaan menossa julkiselle tutkimuksiin. Aika sinne tuli mielestäni melko nopeesti, mutta jos hoitoihin pääsyä joutuu odottamaan tosi pitkään, niin suunnitelmissa on vaihtaa yksityiselle.
Kiitos Toiveikas :) Sylintäydeltä myös sinne ONNEA. Keskiviikkona alkais pistokset ja jos kaikki menee sunnitelmien mukaan niin viikolla 46 olisi munarakkulapunktio.
Meillä on tultu siihen päätökseen että adoptioon emme lähde...Jokaisella on omat syynsä haluaako adoptoida vaiko ei.
Kerron aina välillä kuulumisia, että missä mennään :)
Omituista aikasempiin hoitojaksoihin on se, että mua ei jännitä/ pelota mikään. Se voi olla että sitä tiputaan korkeelta ja kovaa joulukuun alussa tai sitten se toinen vaihtoehto...maailman paras joululahja. Päivä kerrallaan mennään :)
Tulin pitkästä aikaa lukemaan tämän keskustelupalstan juttuja ja ajattelin kertoa myös meidän tarinan. Elikkä yritystä oli takana jo useamman vuoden, aluksi oltiin linjalla tulee jos tulee. Mutta kun pitkään mentiin ilman tuloksia niin lähdimme pitkään prosessiin. Elikkä aluksi menin itse yksityiselle naistentautien erikoislääkärille, joka oli erikoistunut vielä lapsettomuushoitoihin. Siellä otettiin musta verikokeita ja yritettiin Clomifeneilla. Niistä ei apuja ollut, joten miehen vuoro oli sitten lähteä tutkimuksii. Niistä löytyikin sitten osasyy lapsettomuuteen ja saatiin lähete keskussairaalan lapsettomuuspolille. Tämä lääkärissä juoksu kesti noin vuoden. Välissä pidettiin pieni tauko ennenkuin jatkoimme. Lapsettomuuspolilla meidän hoidoksi päätettiin IVF. Kaikkien hormonisuihkeiden ja pistosten jälkeen punktiosta saatiin yli 20 munasolua, joista yhteensä 9 hedelmöittyi. Ensimmäinen tuoresiirto onnistui ja nyt rv. 34 menossa. Raskas ja pitkä hoitoprosessi, mutta kannatti ilmeisesti käydä läpi. Tsemppiä kaikille ja jaksamista raskaassa prosessissa! Pidän peukkuja teille kaikille.
Eilen aamulla kävin labrassa....päivällä tuli soitto että aamulla heti ultraan. Hormooni arvot olivat koholla ja muutenkin kyseli mun vointia. On ollu muutaman päivän etova olo ja massu tosi kipee :( No tänään kävin ultrassa ja siellä näkyi yli 50 munarakkulaa. Puregoni annos puolitettiin ja perjantaina sitten tarkastellaan tilanne uudelleen....labrat ja ultra. Sitten tietää paremmin pystytäänkö jatkamaan hoitoja vai keskeytetäänkö :( Nyt pari päivää kotona lepäillen ja paljon nestettä juoden. Päivä kerrallaan eteenpäin :) Tsemppiä ja jaksamisia kaikille
Meillä tosiaan lapsettomuutta takana jo kohta 10 vuotta... Pari vuotta meni odotellessa ja kun mitään ei kuulunut, lähdimme tutkimuksiin ja lapsettomuuden syy löytyi miehestäni. Inseminaatio keväällä 2003, ei tulosta. Eka ICSI loppuvuodesta 2003, josta raskaus lähti alulle, oli ilmeisesti kuitenkin tuulimuna. Toinen ICSI loppuvuodesta 2004, josta raskaus jälleen, mutta keskenmeno viikolla 12. Kolmas ICSI loppuvuodesta 2005, josta ei raskautumista. Sitten pari vuotta taukoa ja uudelleen hoitoon keväällä 2008, josta ei päästy edes siirtoon, kun ei alkiot lähteneet kehittymään. Vielä yksi yritys ICSI:llä loppuvuodesta 2008, josta saatiin vain 1 alkio, ei myöskään raskautumista. Sen jälkeen lääkärin kanssa keskusteltuamme päädyimme lahja-alkioihin, koska mieheni siittiöissä häikkää ja minulla ei tule enään lääkitykselläkään kovin montaa rakkulaa. Ensimmäinen yritys lahjalla vuosi sitten, toinen yritys pari kuukautta sitten ja nyt tänään kävin kolmannessa hoidossa. 2 alkiota siirrettiin, molemmat kuulema olivat lähteneet hyvin jakautumaan, toinen 8-osaiseksi ja toinen 5-osaiseksi. Lääkityksenä Mini Asa, Prednison, Progynova ja Lugesteron. Mini Asa ja Prednison ovat kokeilun vuoksi käytössä, kun ei ole tietoa, että miksi alkiot eivät enään viime vuosina ole kiinnittyneet ollenkaan. Lisäksi syön foolihappoa, greippimehua ja pikkasen olen yrittänyt punaviiniäkin maistella, vaikka en todellakaan tykkää siitä =) Jotkut ovat kirjoittaneet, että punaviiniä voisi aivan hyvin ottaa sen 0,5-1 lasia illassa testiin asti edistääkseen kiinnittymistä... uskallankohan...?
Mutta näin meillä, nyt on siis piinaavat 2 viikkoa taas edessä. Joululahjaa ennakkoon toivoen...
Nyt on käyty ensimmäistä kertaa siellä väestöliitossa ja tutkimukset aloitettu. :) tosin tuli kyl jo aika hyvin selväks et mussa on se syy, kohdun limakalvo liian ohut ja sit lievä pcos ja ilmeisesti en edes ovuloi tai näin ainakin lääkäri sen sanoi. Eli nyt sit aletaan tutkimaan ku seuraavat menkat alkaa, otetaan kaikki hormoniarvot ja sit kierron puolessa välissä tehdään uus ultra jolla sit selvitetään se et ovuloinko todella ja loppukierrosta vielä verikoe josta katotaan ne hormoniarvot et sit tiedetään se ovulointi juttu ihan tasan tarkkaan.
Eli meillä asiat etenee nyt eteenpäin ja sit ku mun tutkimukset on saatu lolluun ni sitte aloitetaan hormonilääkitykset mulle jos noi epäilykset osoittautuu todeks. Ja mieshän jo tutkittiin, siitä vastausta odotetaan tuossa viikon päästä.
Että näin mennään nyt meillä. :) positiivisilla mielillä seuraavia menkkoja odotellen et pääsee kunnon tutukimukset käyntiin. :)
Hei!
Ajattelin myös jakaa oman tarinani tänne ja hakea neuvoa sekä tukea...
Olemme "yrittäneet" ja menneet ajatuksella "tulee jos tulee" jo nyt sitten n. 2 vuotta. Mutta nyt olemme huolestuneet kun ei lasta kuulu.. Minä olen käynyt itse gynellä ja kaikki pitäisi olla ok. Ylipainosta hän kyllä sanoi, mutta kertoi että se ei pitäisi kuitenkaan ylitse pääsemätön este olla.. Miestäni ei olla vielä testattu, on kova paikka miehelle mennä sinne. Pelkää että hän ei voi lapsia saada. Meillä oli jo lähete minun gynen kautta, mutta mieheni hukkasi paperin :(
nyt kysynkin kun tämä gyneni jäi eläkkeelle että mihin kannattaa mennä?
mistä saisi nopean avun ja vastaukset? lapsettomuus hoito klinikalla?
haluaisin edetä yksityisellä puolella aluksi.. en luota terveyskeskuksiin..
Tämä on niin raskasta... *syvä huokaus*
Kerro vielä mistä päin toivot lääkärin/ klikan löytyvän?
unohtuihan siitä kirjoituksesta siis jotain :D asumme satakunnassa.
Lapsettomuuteen ja lapsettomuushoitoihin tulee välillä väsymys. Taukoja on hyvä pitää, mutta luovuttaminen ei kannata. Olen itse toivonut lasta 23 vuoden ajan ja käynyt kolmeen eri otteeseen hoidoissa, jotka kestivät jokainen aina useamman vuoden kerrallaan. Meistäkään ei koskaan löytynyt vikaa, joten välillä olo oli hyvinkin tuskallinen. Vuonna 2007 aloitimme uuden hoitojakson, jonka aikana sain neljä keskenmenoa. Olin jo luovuttamassa, mutta mieheni ja lääkärini saivat minut vielä jatkamaan. Nyt olen vihdoin ja viimein (43-vuotiaana) raskaana 32 viikolla ja maailman onnellisin äiti! En luovuttanut vaikka lähellä olinkin. Väsyin hoitoihin moneen kertaan, mutta aina vaan jaksoin mennä askeleen kerrallaan. Vaikka raskasta on ollut, niin en vaihtaisi päivääkään pois. Toivotan kaikille lapsettomuudesta kärsiville voimaa ja jaksamista sekä intoa ja luottamusta.
Tulin taas kertomaan kuulumiset.
Punktio päivä oli 15.11. Jännitin punktio päivää kauheen paljon, mutta kaikki sujui hyvin ja ei paljon kipuja tuntunut vaikka olinkin turvoksissa ja kipee suuren munarakkula määrän takia....yli 50 munarakkulaa!
Punktiossa saatiin 35 munasolua joista 8 alkiota pakkaseen. Tuoresiirtoa ei tehty koska olin todella kipee :( Hyperstimulaation riskin takia. Viikon olin sairaslomalla, kun en pystynyt kunnolla edes kävelemään ja nestettä oli kerääntynyt vatsaonteloon. Aika rankkaa aikaa oli tuo viikko. Nyt on taas kaikki hyvin ja kehokin on jo normaali :) Kovasti jo tammikuuta odotellaan :) Tammikuussa vasta olisi tarkoitus tehdä pakastetun alkion siirto.
Kun joku täällä on puhunut et on joutunut hoitojen takia saikulle niin mites se nyt sit menee, onks se saikku sit palkatonta vai hyväksyykö työnantaja tämän ihan palkalliseks sairaslomaks? Ku käsittääkseni lapsettomuus hoidothan ei voi olla sairaus vai miten tää nyt menee..?
Itte vaan mietein ku oon kuullu noista hoitojen rankkuudesta et jos ne meillekin joskus joudutaan aloittamaan ni tietää sit et miten työnantaja suhtautuu tuohon sairaslomaan.
Itswe en ole tarvinut sairaslomaa kuin sen 3 päivää eli punktiopäivä, välipäivä ja siirtopäivä. Lääkärintodistukseen lääkäri on merkinnyt jonkin sellaisen koodin, että siitä ei heti pomon pitäisi huomata mistä on kyse, ainakaan esim. toimistopäällikön, mutta oma pomoni onkin hoitaja ja varmaan hoksaisi heti mistä on kyse, kun koodin näkee. Itse olen kertonut pomolleni hoidoistamme ja hän on kyllä hyväksynyt sairaslomat, vaikka kyllä tietää mitä todistuksen koodi tarkoittaa.
Heippa. Minulla oli kolme eri koodia sairaslomatodistuksessa. Se että saako palkkaa on ihan työnantajasta kiinni. Miehelleni ei olisi maksettu palkkaa koodilla mikä sillä oli sairaslomatodistuksessa. Varmistin asian ennen punktiopäivää, ja minulla ainakin palkka maksettiin.
Nyt sit mulle aloitettiin kuukautisten käynnistäminen lääkkeitse kun menkat ei alkanu vaikka sillo ku tuo lääke aloitettiin oli menossa jo kp 46. Ni lääkäri sit tuolta lapsettomuusklinikalta määräs terolutit 10 päivän ajaksi ja nyt oon syönyt vasta 4 tbl ja jo alko tiputteluvuoto. Eli nuo runsaammat vuodot lienee alkaa tässä sit jo ihan lähipäivinä. :) ja sit päästään itse tutkimuksiinkin siirtymään pikku hiljaa ja sitä kautta sit katotaan mitä lääkitystä tarviin jatkossa.
Tuo nyt on jo selvä et terot tarviin näköjään ainakin pitämään hormonituotantoa elimistössä yllä, mut se et tarviinko lisäks vielä clomitkin selviää sit sen ovulaatio ultran jälkeen..eli nähdään sitte et ovuoloinko ollenkaan vai en.